Category: Kulttuuria

Varo kauheaa syksyä

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Syksy voi olla vaarallista aikaa, joten luonnonvoimien edessä kannattaa käpertyä vaikka komeroon. Kuva: Hans / pixabay.
Syksy voi olla vaarallista aikaa, joten luonnonvoimien edessä kannattaa käpertyä vaikka komeroon tai vällyjen alle lämpimään. Kuva: Hans / pixabay.

Tämä Sään takaa -blogi se aina haastaa selvittämään, josko ilmassa olisi jotain uutta, tärkeää tai muuten tässä sanomisen arvoista. Vähitellen yleistyvät myrskytuulet ovat minun maailmankuvassani tuikitavallista syksyä. Viime yöhön, joka oli voimakkaan etelätuulinen jopa myrskyisine puuskineen, varmaan sopi sanonta: oli synkkä ja syksyinen yö. Vaikka synkkä tuo yö oli vain, jos otti massiivisen säävaroituskoneiston todesta ja meni kellariin odottamaan ”poikkeuksellisen” sääilmiön ohilentoa. No, ehkä myrskypuuskissa on oma taikansa.

Mutta tuo loistava ”oli synkkä ja syksyinen yö” pani hakemaan lähdettään. Mistä se on peräisin, mistä korvaan kolahtanut? Sanat soljuvat kuin ”oli juhla ja juhannusilta”. Kaunista. Ja selvisi, että asialla on ollut ainakin suomentaja Kersti Juvan kynä vuonna 1978. Alkuteos on Uncle Abner, Master of Mysteries.

Alkuperäinen kirjailija on länsivirginialainen Melville Davisson Post (1869-1930), jonka käsialaa ovat peräti 22 tarinaa, joissa Uncle Abner, oikeudenmukaisuutta annosteleva takametsien mies (tämä piti minun kääntää), esiintyy henkilöhahmona. Näistä tarinoista tietää Wikipedia, että ne ovat ”the finest mysteries ever written”. Huomaan Yleisradion julkaisseen tämän tarinan myös kuunnelmana. Alan ajatella, että tässäpä on oiva syysiltojen ilo. Jännäri, satiiri ja jopa murheellinen komedia, tarinasta sanotaan. Luomisvoimansa menettänyt kirjailija ja syrjäinen englantilainen linna. Voittaa kliseisen säästä puhumisen ja varsinkin viranomaisvaroitukset. Ihan eri genre. Onneksi ulottuvillani on kirjasto ja netti.

Vai uskallatko sittenkin kohdata syksyn silmästä silmään ja voittaa sen kuin arkkienkeli Mikael lohikäärmeen? Kuva:
Vai uskallatko sittenkin kohdata syksyn silmästä silmään ja voittaa sen kuin arkkienkeli Mikael lohikäärmeen? Syksyhän suorastaan haastaa selättämään itsensä. Kuva: Hochgeladen von Eugene a / Wikimedia Commons.

Mutta vielä syksyyn, sen sisimpään ytimeen. Mikkelinpäivä lähestyy. Etenkin se alkuperäinen, joka näkyy vielä almanakassa arkkienkeli Mikaelin nimipäivänä ja on aina 29.9., kun taas nykyinen almanakan mikkelinpäivä on vasta seuraavana viikonloppuna, eikä ennen kolmipäiväisestä sato- ja laidunkauden päätepisteen juhlasta ja palvelijoiden vuosipäivästä, jota seurasi vapaaviikko, ole paljoa jäljellä.

Päivän siirto seuraavaan viikonloppuun ajoittuu Ruotsissa vuoteen 1772. Mainiossa kirjassaan Vuotuinen ajantieto Kustaa Vilkuna höystää tekstiään osuvilla sananparsilla ”mikkelistä ämmät pirttiin, nauriit kuoppaan” ja ”mikkelistä akat tupaan, perunat kellariin”. Naisten oli aika siirtyä tupatöihin. Vilkuna kertoo päivän olleen myös tavallinen köyhemmän kansan hääpäivä.

Säätä tietysti myös ennustettiin: ”Mitä ilma mikkelinä, sitä sitten köyriin”, joskus myös pyhiinmiehiin. ”Kun mikkelille lehti lähtee, niin Jyrkille (23.4.) kesä tulee” (Itä-Suomi). Vilkuna muotoilee, että mitä aikaisemmin ja reippaammin lehti putoaa, sitä varhemmin jäät murtuvat ja kesä tulee. Onneksi jotain löytyy myös tähän syksyyn: ”Kesää mikkeliin, syystä jouluun”. Ainakin yksi lööppi jo julisti ”syksyn lämmön jatkuvan jouluun”.

 

Melville Davisson Post  http://en.wikipedia.org/wiki/Melville_Davisson_Post#Uncle_Abner

Uncle Abner, Master of Mysteries  http://gutenberg.net.au/ebooks02/0200911.txt

Mikkelinpäivä  http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikkelinp%C3%A4iv%C3%A4

 

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/kuu-moonlight-kalpea-y%C3%B6-pimeys-8189/

Kuvan linkki: http://de.wikipedia.org/wiki/Un%C3%BCberwindlich_starker_Held,_Sankt_Michael#mediaviewer/File:Titelbild_Engel,_D%C3%A4monen_und_phantastische_Wesen.jpg

 

 

Höyryä syksyyn!

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Tämän nyt syyskokemuksen voi suunnitella itselleen ensi kaudeksi. Hyvä sää vaikuttaa hyvään tuuleen. Kuva: Matkaseurani.
Tämän nyt syyskokemuksen voi suunnitella itselleen ensi kaudeksi. Hyvä sää vaikuttaa hyvään tuuleen. Kuva: Matkaseurani.

Lounaishämäläinen auringon kyllästämä syyskuun päivä. Yö vielä edessä. Vähän maisema on jo kesästä karissut. On lämmintä. Mutta valo, jossa kaikki kylpee, ei ole enää kesänväristä. Iltapäivän taivaankaari sai alleen jonkun harvan,  olevinaan kumpupilven, oikeasti melkein taivaanvärisen tahran. Yhden hetken sellainen minua varjosti. Vihreä mattatummuu ja vähitellen varisee. On yhä keltaisempaa. Lehti lehdeltä.  Viljavan seudun pellot ovat pidemmällä. Sänkipellot ovat omalla tavallaan keltaisia, muuttumassa ties miksi väriksi ilman väriä. Yhtäkkinen jo kynnetty maa on kiiltävässä mustuudessaan silti vastakohta. Ruma ei ole sekään, mutta muistuttaa kierrosta elämässä. Verkkokalvolle tarttuu myös kellanruskeaa kauraa. Kohta näissäkin maiseman kohdissa on sänki, jos kaikki menee oikein. Ja sitten ehkä musta kynnös. Mutta nyt on juuri tämä aika. Toki kesän väriä osaa vielä ilmestyä: auringonkukkia. Kokonaisina peltoina.

Ja miten minä tähän liityn? Kokijana ja näkijänä. Lämpimät aurinkoiset päivät panevat keksimään, miten ne parhaiten käyttää. Tuskin sään armoilla, mutta sen vaikutuksessa ovat kaikki ulkoilman puuhat. Ei Suomessa tapahdu vain kesällä. Olin valinnut täksi viikonlopuksi jotain uutta ja vastapainoa sisällä istumiselle. Samalla kulttuuruhistoriallisen kurkistuksen kokemalla aitoa menneisyyttä itse.

Junan ääntä, liikkumista eri suuntiin ja virkistystä. Kuva: ks. edellinen.
Junan ääntä, liikkumista eri suuntiin ja virkistystä. Kuva: ks. edellinen.

Kapearaiteinen! Jokioisten museorautatien syysajot jatkuvat illalla pimeäntuloon asti, jolloin toivon näkeväni paitsi ilotulituksen, myös revontulia selkeänä yönä. Valosaastetta täytyy olla Minkiöllä murto-osa Helsingin taivaan yömössöstä. Höyryveturi ikään kuin savuttaa, mutta se savu haihtuu pois, ja sen tuoksu kuuluu tähän junatunnelmaan. Tällainen matkailu käy kulttuurisen ulottuvuuden lisäksi kaikille aisteille. Jätin kertomatta, miltä maisema tuoksui suunnilleen siinä, missä oli jo kynnetty maa mustaksi. Joku vieressäni oli juuri ehtinyt sanoa jotain karjakon ammatista, ikään kuin siitä jotain tietäisi. Sai ansionsa mukaan, syysluonto tuli ikkunattomasta ikkunasta sisään ja kosti. Sopivista näkökulmista ja tuulenkin suunnasta riippuen maisema sai veturista paksun sumunnäköisen peitteen, näkymä oli ihan omansa.

Tätä lämmintä syksyä kannattaa, kuulkaa, hyödyntää. On se muutakin kuin korkeapainetta.

 

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jokioisten_Museorautatie

www.jokioistenmuseorautatie.fi/

www.youtube.com/watch?v=JgysOwXBG64

 

 

Tartu syksyyn

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Kuva: Jean-Pol Grandmont / Wikimedia Commons.
Herkkutattien aika on juuri nyt. Poimi omasi. Kuva: Jean-Pol Grandmont / Wikimedia Commons.

Raikkaan kesäisiä päiviä riittää vielä. Alkusyksyn yöt vain ovat jo pitkiä, joten ne kylmenevät. Öinen maan ja ilman jäähtyminen puristaa ilman kosteudesta aamuksi sumuisia tai sumupilvisiä seutuja. Sumu nousee usein maasta irti, sumupilveksi, ennen kuin ilmiö kokonaan poistuu auringon edestä. Aina ei poistu ollenkaan, joskus taas viipyilee, kuin kiusatakseen. Vuodenaikojen vaihtelu kertautuu yön ja päivän erona. Aurinko säteilee tänne, me taas lämpöä jonnekin pois.

Päivällä tulee lyhyttä, yöllä ainoastaan lähtee pitkää aallonpituutta. Lämpösäteilyä on se pitkä, infrapunaksi ristitty. Tässä voi koetella maailmankuvaansa: eikös sen auringon juuri pitänyt lämmittää? No mutta, yöllä ulos lähtevä lämpö ei jää edes harakoille, vaan pakenee taivaan läpi avaruuteen. Pilvinen yö on lämpimämpi mutta tähtitaivasta tummempi. Iltaisin ja alkuöisin voi mainiosti kävellä ulkona ja tuntea, miten hitaasti ilma sentään vielä viilenee. Auringon ensi säteet valkean sumun läpi ovat aikaisen ylösnousun arvoiset. Katso myös varjoasi kastetta vasten.

Vuodentulo jatkuu, satoa tulee vielä. Sittenkin ilmeisen hyvästä sienisadosta voi vain tulla lyhyt, arvellaan uutisoinneissa. Tattien sanotaan kasvavan tänä syksynä tavallista kosteammissa paikoissa. Herkkutattimme kelpaavat ainakin Italiaan, meillä niitä on  lähes mahdotonta löytää tuoreina. Paitsi metsästä, tietty, muttei sinne niin vain mennä keskeltä kaupunkipuuhia. Äskeisen lauantain olin Kaisa-talossa, siis Helsingin yliopiston kirjastossa. Kaisaniemessä ei kannata sienestää edes puistossa. Enkä söisi edes kotipihan ukonsieniä, joita huomasin olevan taas nousemassa.

Sienistä olen aina ollut kiinnostunut, kannoin niitä nuorena metsästä ämpärin toisensa jälkeen. Naapureillekin meni toisinaan osa. Sienimetsä tuoksuineen on alkusyksyn hyötynautinto. Syksyn edetessä tulee vielä ainakin puolukoiden ja karpaloiden vuoro. Ne ovat parhaita vasta pienen pakkasen puremina, eivät puoliraakoina. Joidenkin sienten satokausi kestää vieläkin pidemmälle.

Jos kuitenkin on mielekkäintä poimia päivä, niin kyllä ajankohtaisinta on – herkkutattien lisäksi – jopa pitkästä jälkikesästä nauttiminen. Kukin tavallaan. Sää sallii nyt monenlaista. Olisikohan tällaisella säällä vähän kehottavakin vaikutus?

 

Kuvan linkki: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4b/Boletus_edulis_JPG9.jpg

Aerosolit haltuun

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Viimeistään nyt kannattaa selvittää itselleen käsitteen "aerosoli" sisältö. Muuten puhe aerosolien merkityksestä ilmakehässä voi jäädä ymmärtämättä oikein. Kuva: PiccoloNamek/Wikimedia commons.
Viimeistään nyt kannattaa selvittää itselleen käsitteen ”aerosoli” sisältö. Muuten puhe aerosolien merkityksestä ilmakehässä voi jäädä ymmärtämättä oikein. Kuvassa on aerosolipakkaus eli suihkepullo tai spray. Kuva: PiccoloNamek/Wikimedia commons.

Bárðarbunga-tulivuori uhittelee edelleen, eikä sen mahdollisesta tuhkapilvestä ja sen leviämisestä ilmakehässä voida vielä sanoa mitään varmaa. Mutta tuhkapilveen johtavan purkauksen mahdollisuus ei ole myöskään pienentynyt, joten tarkkana saa olla. Muistissa on vielä, miten Euroopan lentoliikenteen kävi keväällä 2010. Tästä kerroin jo edellisessä blogissani, eikä asian ajankohtaisuus ole tämänkertaisen tulivuoren osalta mitenkään väistynyt. Itse asiassa Islannin ilmatieteenlaitos on tänään päättänyt varoittaa tulevista tapahtumista. Tällainen on toki hallintoa, mutta kertoo jostain. Tulivuoret eivät ole ilmatiedettä, mutta mahdollisen tuhkapilven liikkeet sitäkin enemmän. Eri maiden ilmatieteenlaitoksille voi kuulua hallinnollisesti toisistaan poikkeavia vastuualueita.

Suomalainen sääviranomainen Ilmatieteen laitos puolestaan uutisoi nettisivuillaan pari päivää sitten ihmisperäisten aerosolipäästöjen vähentyneen viime vuosikymmeninä Euroopassa ja USA:ssa lainsäädännön ansiosta sekä Neuvostoliiton romahtamisen myötä. Kuitenkin, kuten arvata on maallikompikin saattanut, Kiinan ja Intian vastaavat päästöt ovat vastaavasti lisääntyneet lähes yhtä paljon. Tästä sittenkin aika monimutkaisesta asiasta seurausvaikutuksineen voi siis lukea mainitusta paikasta ja ihan etusivulta (www.fmi.fi, ajankohtaista-osio ja tiedotearkisto).

Nimenomaan aerosolit, pienhiukkaset, ovat osoittautuneet hyvin keskeisiksi arvioitaessa ilmastonmuutoksen suuntaa. Ne toimivat vesihöyryn tiivistymisytiminä, mikä tarkoittaa, että likaisemman ilman pilvissä on enemmän ja sitä myöten pienempiä pilvipisaroita. Tällainen pilvi on isopisaraista tiheämpi ja heijastaa tehokkaammin auringonsäteilyä takaisin avaruuteen. Vaikutus on tässä siis ilmastoa viilentävä, mutta näin yksinkertainen ei asia kokonaisuutena suinkaan ole. Aerosoleista kannattaa kiinnostua laajemminkin.

Nykyaikainen sääpalvelu puolestaan on oikeastaan teollisuutta, jonka tuotteita myydään kilpailuilla (ainakin periaatteessa) markkinoilla. Myös sääpalveluun liittyy tutkimusta, eli ei sitä tule kuin manulle illallista siitäkään huolimatta, että se saattaa näyttäytyä yksinkertaisena. Se tekee niin, koska sen on alun alkaen pitänyt huomioida kohderyhmä. Nykyisessä informaatiotulvassa ei ole tässä mielessä mitään hyvää, koska entistä pienempi osa informaatiosta muuttunee kohinasta tiedoksi. Mutta pysykää kanavalla www.foreca.fi. Sääpalvelusta saa suurimman ilon irti se, joka käyttää palvelua hyväkseen säännöllisesti eikä vain silloin tällöin.

Hieman erilaisia käsitteitä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aerosoli  (lähteineen!)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pienhiukkanen

 

Kuvan linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Aerosol_spray#mediaviewer/File:Aerosol.png

 

Näkyvätkö Laurin kyyneleet?

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Kuva:
Perseus antoi nimensä tähtikuviolle, joka sinkoilee elokuiselle yötaivaalle Laurin kyyneleitä. Kuva: From Urania´s Mirror / flickr.

Laurin päivän tienoo kutsuu katseita yötaivaalle. Maapallo näet tulee vuotuiskierroksellaan perseidien meteoriparven alueelle. Silloin nähdään paljon tähdenlentoja, meteoreja, kun pienet kivet kuumenevat ja palavat ilmakehässä. Kaikki murikat eivät aina ehdi palaa loppuun, vaan putoavat meteoriitteina milloin maahan, milloin mereen. Planeetallamme lienee koettu tällä tavoin suuria luonnonkatastrofeja, toisaalta meillä on sen vuoksi vaikkapa Lappajärvi.

Meteorologian nimi (Aristoteles, Meteorologica, n. 340 eaa.) juontuu näistä varmaan näyttävimmistä ikään kuin taivaalta putoavista asioista. Muut, vaikkapa sadepisarat tai rakeet, siis veden olomuodon muutoksista seuraavat partikkelit, ovat edelleen nimeltään hydrometeoreja. Tähtitiedettä varsinaiset meteorit lähinnä ovat, toki myös vaikka runouden innoitus. Metaforana tähdenlento voi kuvata menestyksen korkeaa mutta lyhyeksi jäävää kaarta vaikka millä elämänalueella. Tai elämää yleensä. Esimerkiksi löysin kepeän ranskankielisen kanadalaislaulelman Les étoiles filantes.

Myös Laurin, alkujaan Pyhän Laurentiuksen, kyyneleiksi on näitä elokuun ihmetyksiä kutsuttu. Pyhä Laurentius toimi Rooman diakonina ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen aikana 10. 8. 258. Perseidit ovat saaneet nimensä siitä, että ne näyttävät taivaalla sinkoilevan Perseuksen tähtikuviosta. Nämä tähdenlennot siis näkyvät hyvin täällä pohjoisessa. Näkyvät, jos näkyvät. Meteorologiset tekijät kun helposti peittävät meteorisateen taakseen.

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa tietää kertoa, että runsaimmin tähdenlentoja voi havaita yöllä 11./12 .8. ja 12./13. 8. Ursa ei niinkään tiedä, että alkuviikolla meille leviää kuurosadealue lounaasta. Jää siis jännitettäväksi, millainen öiden pilvisyys missäkin lopulta on. Parhaalta mahdolliselta ei näytä, muttei aivan tähtisateettomaltakaan.

Onneksi hiostavimmat helteet jo menivät. Nelisen ylimääräistä ja täysin turhaa astetta päivälämpötiloista pois. Sadepäivien osalta tietysti enemmän – sellaisiakin on jo näköpiirissä. Alkuviikon sateen jälkeen sadekuurot viilentävät vielä lähes päivittäin, vaikkei varsin lämmin ilma mihinkään vielä menekään. Ensi viikonloppua kohti sää selkenee ja viilenee maan pohjoisosassa, joten josko vaikka niitä Lauriin liitettyjä hallaöitä alkaisi jo Lapissa olla, enpä varmaksi vielä sanoisi.

Les étoiles filantes: www.youtube.com/watch?v=_JmWGw0bc5s

Ursa: www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html

Meteori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Meteori

Pyhimyskalenteri: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhimyskalenteri

Pyhä Laurentius: http://www.lohjanseurakunta.fi/358-pyha-laurentius

Perseus: http://fi.wikipedia.org/wiki/Perseus

 

 

Mätäkuun kuuma juttu?

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
gggKuva: Public Domain (U.S. Library of Congress).
Öiden pimetessä taivaalla loikkii vaikka mitä. Iso koira tuo kuumat ilmat Sirius kuonossaan. Jos tämä vaikuttaa kuva-arvoitukselta, lue juttu. Kuva: Public Domain (U.S. Library of Congress).

Alkavaa kuumaa säätä uskon kestäväni jonkin aikaa; alkaahan samalla pääosa kesälomasta. Hyvä ajoitus, sanoo ehkä moni, mutta onneksi kaikkein kuuminta on vain ensi viikon heti alussa. Jos en mene länteen, vältyn luultavasti kolmenkympin läkähdykseltä, mutta lähelle se menee myös täällä vielä kesäuntaan nukkuvassa pääkaupungissa. Ihmisiä on kyllä jo alkanut palailla kesälaitumilta, kuka mistäkin.

Vaikken pidä hirmuhelteistä, vähän harmittaa alkukesän lähes kesättömyys. Ei se olisi lempiaikaani ollutkaan, mutta olen tavallisesti maannut silloin auringossa. Rusketusta, muka D-vitamiinia ja silleen. Vitamiinivarasto on onneksi purkissa, ja sieltä voi tuota ikärappeutumisen hidastajaa popsia.

Lomasuunnitelma on latinan opiskelua, ja varmaan samalla sen sukukieliinkin sukeltamista. Helle- tai lämpöaalto, etenkin pitkittynyt kuuma sää, ilmaistiin Rooman valtakunnan aikana dies caniculares. Koiranpäivät! Jotenkin sitä ajattelee heti, että miksei kissanpäivät, mutta kai se menee niin, että kissat ovat tässä väärin ymmärettyjä. Tai sitten en ole huomannut koirista jotain oleellista… -Tarkentaa täytyy, että kyseessä ovat nimenomaan pienen koiran päivät.

No niin, kaikki saa kyllä selityksensä. Ainakin jo muinaiset egyptiläiset, joille Niilin vuosittainen tulviminen oli oleellisen tärkeää, huomasivat koiran tuovan kuuman sään ja tulvan, koska Niilin latvuksilla satoi. Koira on tässä Iso koira, tähtikuvio, jonka kirkkain ja samalla koko tähtitaivaan kirkkain tähti on Sirius. Kun tämä Sothis nousi aamutaivaalle ennen aurinkoa, ennusmerkki oli selvä. Suomessa Sirius on myös Koirantähti tai Kalevan tähti.

Ja koirapa se sitten ehätti aikanaan moniin kieliin nimeämään sitä, mikä meillä on helle tai vielä paremmin helleaalto. Helle on ihan omankuuloinen mutta sittenkin kieleemme lainattu sana, tosin se on kuulunut kieleemme ainakin jo 1500-luvulla (Agricola). Helle on balttilainen laina ja peräisin ”jostakin latviaa ja liettuaa edeltäneestä kielimuodosta” (Länsimäki).

Mutta takaisin koiraan ja koiranpäiviin. Ne tunnetaan vaikkapa italiassa (la canicola), ranskassa (la canicule), espanjassa (el canícula) ja jopa venäjässä, missä vastaava sana merkitsee kesälomaa, mutta myös saksassa (Hundstage) ja englannissa (dog days). Ruotsissa asia menee mätäkuun jutuiksi, ja sieltä se mätäkuu meillekin tulee. Pieni koira on kadonnut matkan varrella. On vain lasten lällätykseltä kuulostava hell-lll-le. Vastaavanlainen sana voisi olla vaikka äll-lll-lö. Lähellä olisi myös vaikka hul-lll-lu. Sanoja voi mutustella näinkin. Kyllä koiranpäivät olisi parempi, jotenkin jykevämpi ja tanakampi.

 

Nettikirjallisuutta aiheesta:

http://www.kotus.fi/?s=902 Huh hellettä

http://www.kotus.fi/?s=3646  Hellettä ja salamoita

http://www.kotus.fi/?5415_m=8681&s=3239  Halla vai helle?

http://de.wikipedia.org/wiki/Hundstage

http://fr.wikipedia.org/wiki/Canicule

 

Kuvan linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Canis_Major#mediaviewer/File:Sidney_Hall_-_Urania%27s_Mirror_-_Canis_Major,_Lepus,_Columba_Noachi_%26_Cela_Sculptoris.jpg