Category: Huomioita säästä

Sää koskettaa meitä kaikkia ja  jokainen meistä on omalla tavallaan sään ammattilainen. Toisia säässä kiinnostavat luonnon voimat ja kaikki se monimutkaisuus, joka ilmojen vaihteluun liittyy. Toiset sanovat vaatimattomasti, että heitä kiinnostaa vain ”sataako vai paistaako”. Tämä kuitenkin on juuri se sään ennustamisen kaikkein vaikein asia.

Monelle sääennusteeksi riittää pelkkä piste-ennuste omalle paikkakunnalle. Siitä näkee useimmiten varsin hyvin mitä tuleman pitää, vaikka välillä ehkä tuleekin yllätyksiä. Mikäli säällä on suurempaa vaikutusta oman ammatin tai jonkin tietyn tapahtuman kannalta, on järkevää ottaa säästä selvää vähän syvemmin.  Seuraavaksi vähän vinkkejä niille, jotka haluavat välttää sääyllätyksiä. Ensin kuitenkin vähän taustatietoa.

 

Näkyvä sää syntyy tyhjästä

Lähes kaikki näkemämme sää on seurausta veden olomuodon muutoksista. Vesi on ilmakehän ”aineksista” ainoa, joka voi ilmakehän lämpöoloissa esiintyä luonnollisesti kaikissa olomuodoissaan: kiinteänä, nesteenä tai kaasuna (lumi/jää, vesi, näkymätön vesihöyry). Ilmakehän tehosekoittimessa ilmahiukkaset liikkuvat kaoottisesti milloin minnekin; ylös, alas, itään, länteen, pohjoiseen tai etelään, usein vielä ilmakehän eri korkeuksilla eri suuntiin. Näiden liikkeiden seurauksena näkymättömästä ilmasta syntyy näkemämme sää. Mitä paikallisemmista tapahtumista on kysymys, sitä vaikeampaa on yhteen pisteeseen tarkalleen ennustaa, mihin aikaan sataa tai paistaa.

Ilmakehässä liikkuu siis alati eri kokoisia ja muotoisia ”sääotuksia”, jotka koko ajan muuttavat muotoaan. Mitä pienempiä otukset ovat, sitä arvaamattomampia ne ovat liikkeissään. Kun tällainen sääotus sitten liikkuukin vähän eri reittiä tai aikataululla kuin ennalta lasketussa ennusteessa, voi hetkellisesti yhdessä paikassa sää olla tyystin erilainen kuin ”luvattiin”. Piste-ennusteessa ei voida ottaa huomioon kaikkia mahdollisia erilaisia läheltä liikkuvia säitä, mutta näihin on mahdollista varautua erilaisten animaatioiden kautta.

 

Vinkkejä sääennusteiden seuraamiseen

Sääennusteseen syventyminen kannattaa aloittaa suurista rakenteista, jotka osataan ennustaa hyvin. Matalapaineet, korkeapaineet ja säärintamat antavat sääennusteelle rytmin, joka on hyvä ottaa selville, ennen kuin alkaa miettiä ennusteen mahdollisia monimutkaisempia sävelkulkuja.

1. Tarkastele ensin suursäätilannetta lähipäivien Euroopan mittakaavassa. Tämä onnistuu esimerkiksi valitsemalla Forecan Sadekartat-osiosta ”Ilmanpaine ja sade”-palvelun tai vaikkapa kuuntelemalla tv-meteorologia. Tarkastele oman alueesi tilannetta seuraavassa järjestyksessä

• Kuulutko enemmän sateisen matalapaineen säätyyppin vai sateettomaan korkepaineen säähän? Muuttuuko säätyyppi lähipäivien aikana toisenlaiseksi?
• Laske, montako sadealuetta on liikkumassa oman paikkakuntasi ohi. Tämä tieto antaa usein tärkeän kuvan tulevasta säästä. Sadealueet pystytään usein ennustamaan hyvin, muttei niiden tarkkaa aikataulua ja määrää. Rintamanmuotoiset sateet ovat varmemmin ennustettavissa kuin vuorokauden rytmissä sykkivät epämääräiset rakenteet.
• Mitä laajempia matala- tai korkeapaineen alueet ovat, sitä pidempään säätyyppi yleensä jatkuu entisellään. Pohjoisesta saapuvat matalapaineet tuovat mukanaan ilmaa Jäämereltä, etelästä saapuvat matalapaineet Etelä-Euroopasta tai jopa Afrikasta ja lännestä saapuvat matalapaineet tuovat mukanaan ilmaa Atlantilta
• Suurimmat haasteet piste-ennusteiden ajoituksiin liittyvät kesäisiin laajoihin paikallaan pysyviin matalapaineisiin, joissa iso osa sateista elää omaa elämäänsä vuorokausirytmin mukaisesti. Muutenkin kesäiset sateet ovat usein kaikkea muuta kuin kauniin yhtenäisiä sadealueita. Tällaisten piirteiden selville saamiseksi on syytä siirtyä seuraavalle tasolle.

2. Tarkastele seuraavaksi sadealueen luonnetta. Tämä onnistuu parhaiten valitsemalla Forecan Sadekartat-osiosta ”Sade 3 vrk”-palvelun. Valitse sieltä itsellesi sopiva alue. Mikäli olet ensin katsonut paikkakunnallesi piste-ennustetta, näkyy paikkakuntasi kohdalla karttapohjalla myös valkoinen kohdistusmerkki.

• Ota selville, kuinka moni alueesi yli liikkuva sadealue on tyypiltään jatkuvaa tasaista sadetta ja kuinka moni enemmänkin kuurotyyppistä ja paikallista sadetta. Jatkuva sade näkyy animaatiossa yhtenäisenä alueena, kun taas paikallinen sade näkyy erikokoisina palluroina.
• Jatkuva sade on selvästi helpommin ennustettavissa. Kannattaa kuitenkin varautua, että sen aikatulu voi vähän muuttua, tai että se todellisuudessa seuraavina päivinä liikkuukin 100km päästä ennustetulta reitiltä.
• Paikallinen sade kannattaa ottaa suunnitelmissa huomioon niin, että yli puolet tällaisista tapauksista johtaa sateeseen, mutta aina sadetta ei omalle kohdalle osu lainkaan.
• Kannattaa myös omalla alueella seurata, syntyykö joillakin tietyillä tuulen suunnilla helpommin sadetta ja toisilla selvästi harvemmin. Kuuroluonteinen sade on tyypiltään sellaista, joka saattaa maastonmuotojen seurauksena noudatella tietyillä tuulen suunnilla selvää kaavaa.
• Kuuroluonteista sadetta ei tulla ikinä ennustamaan paikallisesti täysin oikein. Kun sitten itselle tärkeässä ennusteessa näkyy  kuurottaisen sateen riskiä, ei voi kuin toivoa parasta. Suuremmalla varmuudella tällaista sadetta ja sen liikkeitä voidaan ennustaa  aikaisintaan silloin,  kun se  jo näkyy tutkassa.

3. Tarkastele tilannetta tutkasta vielä lähemmin ennen h-hetkeä. Tämä onnistuu parhaiten valitsemalla Forecan Sadekartat-osiosta ”Täsmätutka”-palvelun. Tarkan tutkakuvan lisäksi kartalla näkyy myös säähavaintoja 10 minuutin välein (oletuksena on lämpötila, mutta sen tilalle on mahdollista vaihtaa myös tuuli tai ilmankosteus). Valitse itsellesi sopiva alue. Mikäli olet ensin katsonut paikkakunnallesi piste-ennustetta, näkyy paikkakuntasi kohdalla myös täsmätutkassa valkoinen kohditusmerkki. Tämä helpottaa selvästi lähestyvien sateiden seuraamista.

• Tarkastelee sateiden liikettä. Liikkeen suunta ja nopeus jatkuu usein samankaltaisena muutaman lähitunnin ajan ja paras sade-ennuste saadaan useimmiten, kun ajatellaan sateen liikkuvan jatkossa samalla tavalla kuin viimeisten tuntienkin aikana. Poikkeuksen saattavat kuitenkin toisinaan aiheuttaa voimakkaat maastonmuodot, kuten tunturi ja vaara-alueet tai joskus myös rannikko
• Huomioi myös, että kesäpäivänä kuurotyyppiset sateet usein voimistuvat päivän aikana mantereen yllä ja kuolevat puolestaan yöllä pois. Tällaiset sateet voivat syntyä iltapäivällä nopeasti aivan tyhjästä. Merellä tilanne elää juuri päinvastaisella vuorokausirytmillä. Kuurotyyppiset sateet syntyvät aina lämpimimmälle alustalle. Talvella kuurotyyppisiä sateita esiintyy lähinnä sulien merien yllä.
• Tutkasta on nähtävissä myös ukkosten lähestyminen. Ukkonen kuitenkin elää vielä kuuropilveäkin monimutkaisempaa ja yhtäkkisempää elämää. Usein esimerkiksi pitkään satanut ja yhtenäisemmäksi laajentunut sade alkaa hävittää ukkosia, mutta toisaalta näiden pilvien etupuolelle voi yhtäkkiä syntyä uusi voimakas ukkossolu.

 

 

 

 

 

 

Alkuviikko on ollut paikoin ennätyksellisen kuuma – paikkakuntakohtaisia elokuun lämpöennätyksiä rikottiin tiistaina 5.8. Lapissa, kun lämpötila kipusi useilla paikkakunilla yli 30 asteen. Esimerkiksi Sodankylän Vuotsossa ei ole koskaan ennen mitattu yli 30 asteen lukemia elokuussa.

Maanantaina  4.8.2014 koettiin kuluvan kesän kuumin päivä, kun elohopea kipusi mittarissa Porissa jopa 32,8 asteeseen. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään oikea kesän lämpöennätys. Mediassa toitotetaan kuitenkin toisinaan hölmönlaisesti esimerkiksi alkukesällä päivittäin kesän lämpöennätyksen rikkoutuneen, kun lämpötila vääjäämättä kipuaa päivä päivältä yhä lämpimimpiin lukemiin auringon tehon kasvaessa.

Lämpöennätyksestä voidaan puhua, jos lämpötila ei ole koskaan aiemmin kyseisenä ajanjaksona kohonnut yhtä korkealle tietyllä alueella. Kesän oikea lämpöennätys on siis 37,2 astetta Liperistä vuonna 29.7.2010. Elokuun maanlaajuinen kaikkien aikojen lämpöennätys jäi maanantaina vain asteen päähän (33,8 astetta),

Joku voisi kommentoida tähän:”Minun lämpömittarini näytti kylläkin maanantaina 34,7 astetta Kokemäen Sonnilassa klo 16.25 .” Mittari voikin olla ihan oikeassa, mutta se voi olla väärin asennettu. Kyseessä ei siis ole virallinen säähavainto, jotka mitataan valtion ylläpitämässä havaintoasemaverkossa. Virallisia mm. lämpötilaa mittaavia säähavaintoasemia on maassamme parisen sataa. Olisi toki epätodennäköistä, että jossakin päin ei olisi ollut vieläkin lämpimämpää, sillä eihän havaintoverkosto tietenkään voi koko maata täydellisesti kattaa.

Havaintoasemat ovat kuitenkin pyritty sijoittamaan paikkakunnan ilmastoa parhaiten edustavaan maastoon, ja mittareiden sijoitukselle on tarkat sääntönsä. Jonkun takapiha ei välttämättä ole koko aluetta yleisesti edustava, vaan pieni erillinen mikroilmastonsa.

 

Oikeaoppinen sääaseman asennus

Lämpömittari

Lämpömittarin tulee sijaita aukealla paikalla kahden metrin korkeudella suoralta auringonvalolta sekä sateelta suojatussa valkoisessa, tuulta läpäisevässä suojakotelossa. Seinällä ikkunan takana sijaitseva lämpömittari on siis virheellisesti asennettu – talon seinä voi huokua lämpöa ja ikkunat falskata talvella.

Sademittari

Sademittarin tulee olla sellainen, että tuuli muodostaa mahdollisimman vähän pyörteitä mittarin kohdalla eli haittaa mahdollisimman vähän sateen osumista mittariin (lumi pöllyää talvella helposti tuulen mukana). Mittarin korkeus tulee olla 1,5 metrin korkeudessa ja koska sade voi tulla viistossa, tulee mittari sijaita aukealla paikalla niin, että mittarin ja esteen välisen etäisyys on vähintään n. kaksi kertaa pidempi kuin esteen korkeus.

Tuulimittari

Oikeaoppisesti asennetun tuulimittarin tulee sijaita noin 10 metrin korkeudessa maanpinnasta, eikä mittarin läheisyydesä saa olla esteitä jotka ylittävät mittarin sijaintikorkeuden.

Onko sinulla omaa sääasemaa, ja oletko saanut sillä mielenkiintoisia mittaustuloksia? Itselläni oli oma asema joskus Kokemäellä, tein säähavaintoja säännöllisesti jo 10-vuotiaasta lähtien. Kerran sain mitattua 27,4 m/s kovan tuulenpuuskan (mutta mittari ei ollut kuitenkaan oikeaoppisesti asennettu)!

 

 

Kesken lämpöaallon on paha sanoa vielä mitään siitä kokonaisuutena, mutta eilen tuli ilmoille tilannetta aika lailla jo kuvaava tieto: yhden viikon keskiläpötilaksi on saatu niin korkea lämpötila, oliko se nyt 20,2 astetta, ettei moista ole koettu sitten vuoden 1961. Eniten itseäni kuitenkin kosketti Ilmatieteen laitoksen ilmastopalvelun (mistäpä muualtakaan tuo tieto olisi ilmoille putkahtanut) reagointi menossa olevaan säähän tavalla, joka poikkeaa rutiinikökkökuukausitilastoinnista ja pelkkien yksittäisten hellehuippujen metsästyksestä.

Keskusteluun säästä on jo aika saada muutakin kuin erilaisia ”ennätyksiä”, milloin tämän kesän tähän asti kuumimman päivän, milloin talven kireimmän pakkasen muodossa. Vaikka ääriarvot tietysti sinänsä kiinnostavat, eivät ne vielä kaikkea kerro. Esimerkiksi lämpöaaltojen tapauksessa, kuten nyt, oleelliseksi nousee myös sen kesto ja vaikutus kokonaisuutena. Ei ole missään oikeassa mielessä tärkeää, sattuuko jokin sää jollekin kuukaudelle vai vasta seuraavalle.

Kuukaudet ovat almanakkaa, eivät säätä. Almanakkapoterosta pitäisi jo nousta. Myös viiden vuorokauden. Sään tilastoinnin soisi olevan ajassa elävää ja oikeasti esim. vastaavanlaisia säitä menneisyydestä etsivää. Lämpöaaltojen tapauksessa jonkinlaiset lämpösummakehitelmät voisivat olla nymuotoisia perustilastoja säätä oikeasti kuvaavampia.

Lämpötilaa usein vieläkin tärkeämpi on sateisuus. Siinä olisi hyvä tarkastella sademäärän lisäksi sateiden kestoa, esimerkiksi sadepäivien määrää. Täytyy sillä olla merkitystä, sataako joka päivä vähän vai tuleeko koko kuukauden tai muun ajanjakson sademäärä yhdellä kertaa yhtenä päivänä. Pelkässä kuukausisademäärässä tämä ei näy, mutta sen mukaisten mahdollisten säiden ja niiden vaikutusten kirjo voi olla valtava.

Säädatan vapauttamisen hengessä myös ilmastopalvelu voisi ottaa ihan asiakseen miettiä, millä tavoin yleisön säästä kokonaisuutena saamaa (siis ilmaiseksi ja erikseen kysymättä) tietoa voisi mahdollisesti syventää ja monipuolistaa. Kaikki edellytykset kuitenkin ovat olemassa.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/v%C3%A4synyt-vaeltajat-lepopaikka-lepo-249683/

 

 

Ilmakehä on kuin valtaisa tehosekoitin, jossa napojen kylmää ilmaa sekoitetaan päiväntasaajan lämpimään ilmaan. Tätä ei välttämättä aina huomaa, kun itse seisomme tukevasti maapallon pinnalla. Todellisuudessa maapallo pyörii vinhaa vauhtia akselinsa ympäri, kierroksen joka vuorokausi. Päiväntasaajalla maapallon pinta liikkuu 2 kertaa matkustajalentokoneen vauhdilla ja meidän leveysasteillakin hyvin vielä lentokoneen vauhdilla. Kun päiväntasaajalla ilma vielä jatkuvasti lämpenee ja navoilla kylmenee, ovat  ainekset valmiina sekoitettavaksi. Usein hetkellinen sää onkin tämän suuren sekoituksen aikaansaamaa sattumaa. Tosin kyllä tästä kaaoksesta löytyy myös selkeästi nähtäviä suurempia rakenteita ja välillä pidemmäksi aikaa jatkuvia säätyyppejä.

 

Erilaisia rakenteita

Kesäaikaan erilaiset virtaustyypit jäävät helpommin päälle pidemmäksi aikaa. Tämä johtuu siitä, että kesällä myös pohjoinen napa-alue pääsee lämpenemään auringon vaikutuksesta. Kun aurinko pohjoisnavalla nousee taivaalle maaliskuussa (kevätpäivän tasaus) laskee se vasta syyskuussa. Kesällä lämpötilaerot ovat pieniä ja siksi matalapainetoiminta on heikompaa. Vastaavasti talvella lämpötilaerot ovat suurempia ja ilmakehän sekoittamiseen tarvitaan voimakkaampia matalapaineita ja tuulia.

 

Kylmä pisara

Lomalaisen kannalta on oleellista, mikä säätyyppi ”jää päälle” juuri oman loman ajalle. Monelle se kaikkein epätoivotuin säätyyppi on Suomen ylle parkkeeraava kylmemmän ilman matalapaine, ns. kylmä pisara. Kylmän pisaran säätyypissä on luvassa kylmiä selkeitä öitä ja kirkkaita aamuja. Päivät puolestaan ovat pilvisyydeltään runsaita ja sateita on luvassa useaan otteeseen pitkin päivää. Välillä heikkoja sateita, mutta useimmiten suuria sadepisaroita ja rakeitakin. Tällaisessa tilanteessa ilma  kuitenkin useimmiten lämpenee vähitellen päivä päivältä.

 

Pohjoiset matalapaineet

Kylmin mahdollinen kesäsää koetaan, kun päälle jää virtauskenttä, jossa matalapaineet saapuvat pohjoisen suunnalta. Tällöin ilma ei pääse lämpenemään, sillä uutta kylmää ilmaa saapuu annoksina ja lämpötilan trendi on kyseisen virtauksen ajan laskusuunnassa. Sateita tulee kuitenkin vähän heikommin kuin kylmän pisaran tapauksessa. Pilvisyydessä ei myöskään ole välttämättä yhtä selvää vuorokausirytmiä ja myös laajoja satamattomia pilvilauttoja esiintyy. Tästä säästä saimme hyvän esimerkin kesäkuussa, jolloin lämpötilat meillä jäivät poikkeuksellisen alhaisiksi. Kyseessä oli kuitenkin varsin paikallinen pitkään jatkuva virtaus ja koko maapalloa ajatellen kesäkuu oli alustavien tietojen mukaan mittaushistorian lämpimin.

 

Kaakkoiset matalapaineet

Matalapaineet voivat tuoda myös hyvin lämmintä säätä, mikäli ne saapuvat meille etelän ja idän väliltä. Tällaiseen säähän liittyy hyvin kosteaa ja lämmintä ilmaa sekä voimakkaita ukkosia ja paikallisia sateita. Kyseiset matalapaineet syntyvät usein ukkosten yhteyteen ja tällaisessa tilanteessa usein myös aurinko paistaa pitkiä aikoja ja lämpötilat kohoavat aurinkoisilla alueilla 30 asteen tuntumaan ja ylikin. Sää on niin kosteaa, että öisinkin lämpötila jää yli 20 asteeseen eli esiintyy trooppisia öitä.

 

Atlantin matalapaineet

Ennen vanhaan oli myös usein länsivirtauksen kesiä, joille on tyypillistä sade ja aurinkopäivien vuorottelu. Usein niin, että muutaman päivän paistaa aurinko ja sitten väliin tulee pilvisempi sadepäivä, jolloin lämpötilat jäävät melko alhaisiksi. Pilvisen päivän jälkeen on kuitenkin usein luvassa aurinkoa ja reilun 20 asteen lämpötiloja. Välillä tulee kuurottaista sadetta, jonka jälkeen aurinkoiset päivät ovat vähän viileämpiä. Tämä useampipäiväinen vaihtelu jatkuu pidemmän aikaa siten, että eri jaksot vähän vaihtelevat pituudeltaan.

 

Sulkukorkeapaine (Omega-korkeapaine)

Monille se kaikkein toivotuin lomasää saadaan, kun päälle parkkeeraa laaja aurinkoinen korkeapaine. Tällöin puhutaan sulkukorkeapaineesta. Nimi viittaa korkeapaineen kykyyn tukkia matalapaineiden pääsy kyseiselle alueelle. Sulkukorkeapaine syntyy, kun yläilmakehässä virtaus muodostaa omegan muotoisen painekentän. Toisinaan omega-virtauksesta saattaa myös kuroutua irti erillinen korkeapaineen pisara, joka sotkee matalapaineiden toimintaa samoin kuin ilmakupla vesikiertojärjestelmissä. Tämänhetkinen säämme on hyvä esimerkki sulkukorkeapaineen säätyypistä.

 

Omega-korkeapaine ”sotkee” usein myös tietokonelaskelmia

Käytännössä tietokonelaskelmat on viritetty havaitsemaan ja varoittamaan ajoissa voimakkaista matalapaineista. Kolikolla näyttäisi kuitenkin olevan myös toinen puoli. Varsin usein tietokonelaskelmat aliarvioivat sulkukorkeapaineita ja niiden kykyä pidätellä matalapaineita. Usein tällaiset korkeapaineet jaksavatkin pidempään kuin tietokonelaskelmat ennustavat. Silloinkin kun matalapaineet oikeasti saapuvat, ne aluksi usein vain horjuttavat tilapäisesti omega-korkeapainetta, joka usein nousee uudelleen vastustamaan matalapaineiden liikkeitä. Uusi korkeapaine syntyy kuitenkin usein vähän eri paikkaan.

Yksi syy kyseisen ilmiön sitkeydelle saattaa olla korkeapaineen retrogressio, jossa korkeapaineet näyttävät usein liikkuvan idästä länteen päin vaikka todellisuudessa on kyse korkeapaineen kehittymisestä länsilaidallaan. Samoin kuin me ihmiset, myös korkea- ja matalapaineet hidastavat liikettään, kun paisuvat riittävän suuriksi. Tarpeeksi paisuttuaan korkeapaineet alkavat taantua ja kulkeutua ”väärään” suuntaan.

 

 

Korkeapaineessa sää on aurinkoista

Yleistäen voidaan sanoa, että sateet liittyvät matalapaineisiin, jotka huolehtivat aktiivisimmin erilaisten lämpöolojen sekoittamisesta. Sateet syntyvät matalapaineiden aiheuttamien nousevien ilmavirtausten seurauksena. Korkeapaineessa ilma on laskevassa liikkeessä, joka vastaavasti kuivattaa pilviä, mutta myös litistää niitä alaspäin pilvilautoiksi. Mikäli korkeapaineeseen jostain sitten pääsee pilviä, ne useimmiten muodostava pilvilauttoja, toisinaan varsin laajojakin peitteitä.

 

Korkeapaineen sää

Laajoissa sulkukorkeapaineissa sää on siis pääsääntöisesti aurinkoista ja pilviä esiintyy lähinnä vain korkeapaineen laidoilla. Korkeapaineen kylmin sää sijaitsee tyypillisesti korkeapaineen itä-pohjoislaidalla, jossa vallitsee ns. kylmä advektio eli ilma virtaa alueelle kylmemmiltä seuduilta.

Kaikkein lämpimin sää puolestaan sijaitsee tyypillisesti korkeapaineen länsi-eteläosassa. Tyypillisimmin pilvisyys on kyseisillä alueilla pilviharsoa tai kaakosta kulkeutuneiden vanhojen ukkospilvien jäänteiden lauttoja. Toisinaan tälle alueelle matalapaineen lähestyessä voi syntyä ukkospilviä ja silloin ne helposti kehittyvätkin voimakkaimmiksi mahdollisiksi ukkosrintamiksi, sillä tällä alueella sijaitseva ilma on myös kaikkein kosteinta (vrt. kaakkoiset matalapaineet).

 

 

Kuinka kauan sulkukorkeapaineen ”löhöilysää” vielä kestää?

Korkeapaineen aurinkoinen lomasää näyttäisi tietokonelaskelmien valossa jatkuvan ainakin vielä viikonlopun yli. Tietokonelaskelmissa on vielä pieniä eroja. Amerikkalainen laskelma povaa muutoksen tuovaa säärintamaa maanantaille ja eurooppalainen tietokonelaskelma tiistaille. Kumpikin laskelma enteilee kuitenkin korkeapaineen murtumista. Lähipäivinä siis kannattaa seurata, alkavatko ennustelaskelmat siirtää korkeapaineen lähtöä päivä päivältä eteenpäin vai löytyykö malleista kenties yhteinen korkeapaineen tuomiopäivä.

 

ECMWF:n painekarttoja löytyy täältä : Pintapaine ja yläilmakehä (500 hPa)

 

GFS:n karttoja täältä: Eri painekenttiä