Category: Huomioita säästä

Polaaripyörre on jälleen noussut otsikoihin – tällä kertaa siksi, että muutos polaaripyörteessä aiheuttaa sään kylmenemisen meillä, mahdollisesti pidemmäksikin aikaa.

Nyt on hyvä aika vähän tarkemmin tutkia, mikä tuo polaaripyörre on ja miksi muutos siinä tuo meille kylmää säätä.

Polaaripyörteen rakenne

Polaaripyörre-sanaa käytetään kuvaamaan kahta eri asiaa:

• Polaaripyörre troposfäärissä (itsekin olen puhunut täällä blogiteksteissä polaaripyörteestä tässä merkityksessä) eli suihkuvirtauksen eli voimakkaamman tuulen ”kehä”, joka puhaltaa keskimäärin 60º leveysasteen ympäri. (Tähdennän varmuuden vuoksi – troposfääri on ilmakehän alin kerros, navoilla n. 7 ja tropiikissa n. 20 km korkea, jonka sisällä kaikki meille tuttu sää tapahtuu)
• Polaaripyörre stratosfäärissä, joka puhaltaa niin ikään 60º leveysasteen ympäri ja joka ulottuu tropopaussin yläpuolelta stratosfäärin läpi mesosfääriin asti. (Stratosfääri on ilmakehän seuraava kerros, se ulottuu troposfäärin yläreunalta n. 50 km korkeuteen.)

Näiden kahden olennainen ero, siis esiintymiskorkeutensa lisäksi, on se, että polaaripyörre on olemassa troposfäärissä ympäri vuoden, mutta stratosfäärissä vain talviseen vuodenaikaan, jolloin päiväntasaajan ja napa-alueen välinen lämpötilaero on suurimmillaan.

Kirjallisuudessakin nämä kaksi on välillä yhdistetty yhdeksi ja samaksi asiaksi; itse käytän tässä lähteenä tätä Waugh, Sovel ja Polvanin artikkelia ja puhun artikkelin käyttämän terminologian mukaisesti näistä kahdesta tässä blogitekstissä erikseen.

Videolla 16.2. laadittu ennuste troposfäärin suihkuvirtausten, samalla polaaripyörteen käytöksestä tulevina päivinä.

 

Pohjoisella pallonpuoliskolla polaaripyörteiden leveysasteilla on suuremmat maa-meri-vaihtelut ja korkeusvaihtelut kuin eteläisellä pallonpuoliskolla, siksi pohjoisella pallonpuoliskolla stratosfäärin polaaripyörre on heikompi ja muodoltaan epämääräisempi kuin eteläisellä pallonpuoliskolla. Pohjoisella pallonpuoliskolla stratosfäärin polaaripyörteessä on myös enemmän ajallista vaihtelua kuin eteläisellä; ”SSW”-tapahtumat (Sudden Stratospheric Warming), jotka aiheuttavat napa-alueiden lämpenemisen ja siistin tuulikehän heikkenemisen ja hajoamisen, ovat pohjoisella pallonpuoliskolla yleisempiä kuin eteläisellä.

SSW-tapahtuma eli stratosfäärin polaaripyörteen sisällä olevan ilman lämpeneminen ja samalla itse pyörteen heikkeneminen on takana myös nyt tapahtuvassa Suomen sään kylmenemisessä: kun polaaripyörre heikkenee stratosfäärissä, se voi vaikuttaa myös troposfäärin polaaripyörteeseen ja alemman ilmakehän kylmä ilma voi päästä ”pullahtamaan” siistin kehän sisältä etelämmäksi. Maapallon lämpeneminen ilmastonmuutoksen mukana saattaa jopa aiheuttaa meillä ajoittaisten kylmien säiden lisääntymistä – kylmä ilma vain vaihtaa paikkaa navoilta kohti meitä. Kun otetaan huomioon napojen lämpeneminen, lopputulos ei keskiarvoltaan ole kylmempi, vaan lämpimämpi.

Stratosfäärin polaaripyörteen käytös ei automaattisesti heti heijastu troposfäärin polaaripyörteeseen, vaan nämä kaksi polaaripyörrettä elävät usein omaan elämäänsä erillään toisistaan. Troposfäärin polaaripyörteen tapahtumat eli ilmamassojen ja niiden rajapintojen yläpuolisten suihkuvirtausten tapahtumat vaikuttavat maanpinnan säätapahtumiin suurimman osan ajasta. Stratosfäärin polaaripyörre saattaa silti ajoittain vaikuttaa troposfäärin polaaripyörteeseen ja siten välillisesti myös pinnalla kokemaamme säähän.

Polaaripyörre ja talvilomasää

Yllä mainitun SSW-tapahtuman takia (Sudden Stratospheric Warming) polaaripyörre on heikentynyt sekä stratosfäärissä että sittemmin troposfäärissä ja navan kylmä ilma ei enää pysy siistissä virtauksen sisällään pitämässä paketissa. Siksi meille virtaa kylmää ilmaa, luvassa on vähintään ensimmäiseksi talvilomaviikoksi, ehkä myös pidemmälle, huomattavan kylmää säätä. Tämän hetken ennusteiden mukaan sää alkaa muuttua selkeämmäksi ja pakkaslukemat ovat kaksinumeroisia aivan etelässäkin.

Hyvää talvista viikkoa kaikille lukijoille!

 

 

 

 

Olympialaiset alkoivat viime viikon lopulla! Kisapaikkojen säähän ja keliin valmistautumisen onnistuminen saattaa pahimmillaan aiheuttaa kilpailijoiden häviön ja parhaimmillaan tuoda voiton, siksi halusin tämänkertaisessa blogitekstissä tutkia Etelä-Korean ja erityisesti kisa-alueiden ilmastoa.

Sijainti ja ilmasto

Etelä-Korea sijaitsee suuren mantereen ja Tyynenmeren välissä. Tyynimeri ja Aasian manner ovat ilmastonsa puolesta kuin yö ja päivä: mantereella on tähän aikaan vuodesta hyvin kylmää ja kuivaa, merellä lauhaa ja kosteaa. Verrataanpa toisiinsa Pyeongchangin ja Helsingin keskimääräisiä ylimpiä ja alimpia lämpötiloja kuukausittain:

Helsingin lämpötilat ovat lähes joka kuussa muutaman asteen Pyongchangin lämpötiloja viileämmät, graafien muodot eli kylmän ja lämpimän vuodenajan väliset lämpötilaerot ovat melko samanlaiset. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, ennen kuin muistaa, että Pyongchang sijaitsee vain asteen päässä samasta leveysasteesta, jolla sijaitsee Malaga Espanjan etelärannikolla! Pyeongchangin suhteellinen viileys johtuu kahdesta asiasta: kylmän mantereen läheisyydestä ja itse paikkakunnan korkeudesta 700 m korkeudessa merenpinnasta.

Seuraavaksi verrataan toisiinsa Helsingin ja Pyeongchangin sademääriä:

Tässä näkyy huima ero Suomeen nähden: Pyeongchangin sademäärät ovat huomattavasti Helsingin sademääriä suuremmat, etenkin kesällä. Tässä näkyy Tyynen valtameren vaikutus: kuten esim. Japanissa, kesä on kuumankostea. Vuoristossa lämpötilat jäävät viileämmiksi kuin esim. Seoulissa ja Busanissa; siitä huolimatta kesä on lämmin ja sadetta riittää.

Kun mereltä tuleva sadealue kohtaa vuoriston, vuoristo pakottaa kostean ilman nousemaan ylös. Kosteus tiivistyy ja sataa vuoriston tuulen puolelle; suojan puolella sateet jäävät huomattavasti vähäisemmiksi. Tästä lähin tuttu esimerkki meille on Norja, jonka vuoriston Atlantin puoleisella sivulla tutkakuvat helottavat usein oranssinpunaisina sateesta, vaikka muualla sateet jäävät vähäisemmiksi. Vuoristo vaikuttanee myös Pyeongchangin sademääriin.

Nyt olympialaisten aikaan Pyeongchang on tilastojen mukaan varsin vähäsateinen, onneksi.

Sateiden lisäksi vuoristo vaikuttaa tuuliin. Vaikka tuuli kävisi ylempänä ilmakehässä kiltisti yhdestä suunnasta, vuoret aiheuttavat tuulelle ”esteitä” ja ilmavirtaus hajaantuu rinnettä pitkin joka suuntaan. Tuloksena syntyy runsaasti pyörteistä ja puuskaista tuulta ja viime päivien kaltaisia tilanteita, joissa tuuli voi olla hyvinkin erilainen esim. rinteen eri osissa ja myös muuttaa suuntaansa äkisti.

Olympialaisten kisapaikat

Olympialaisten kisapaikat ovat säänsä puolesta varsin erilaiset. Gangneung, jossa kilpailut tapahtuvat pääasiassa sisähalleissa, on rannikkokaupunki ja siksi lämpötiloiltaan huomattavasti vuoristokohteita lauhempi.

Alpensia-olympiapuisto, kelkkailukeskus, Yongpyong-alppihiihtokeskus, Jeongseonin alppihiihto ja Phoenix Snow Park sijaitsevat vuoristossa, jossa lämpötilat jäävät alhaisemmiksi ja tuuliolosuhteissa voi olla valtavia paikallisia eroja. Pyeongchang, jossa sijaitsee avajaisissa ja päättäjäisissä käytettävä olympiastadion, sijaitsee rannikkokaupunki Gangneungia korkeammalla, mutta ei kuitenkaan yhtä keskellä vuorenhuippuja kuin moni kisapaikka.

Tässä vielä sääennuste seuraaviksi päiviksi Etelä-Koreaan:

 

Perjantain ja lauantain aikana tuuli näyttää voimistuvan – toivottavasti se ei tuo ongelmia mäkihyppykisoihin.

Onnea kaikille urheilijoille ja viihtyisiä penkkiurheiluhetkiä Suomen päässä kisoja seuraaville!

Tammikuu on ohi, helmikuun vuoro! Ennen uusiin tuuliin siirtymistä kurkataan vielä taaksepäin tammikuun säähän – minkälainen sää oli Suomessa viime kuussa?

 

Suursäätila

Pääosa tammikuusta oli säältään vaihteleva eli Suomi sijaitsi liikkuvien matalapaineen keskuksien reitillä. Tammikuuhun mahtui yksi noin viikon mittainen pidempi korkeapainejakso vähän ennen kuun puoliväliä.

 

Lämpötila

Kuun kylmin lämpötila -36,8ºC mitattiin Inarin Nellimissä 24.1. Melkein kaikki yli 30 pakkasasteen lukemat mitattiin kolmena kylmänä yönä välillä 21.-24.1. Yllättävää kyllä, kuun lämpimin lukema mitattiin heti näiden kylmimpien jälkeen – Ahvenanmaan Jomalassa elohopea nousi 25.1. 6,9 Celsiusasteeseen!

Ennätyksiä lämpötiloissa ei lähennelty, vuoden 1961 jälkeen kylmin mitattu tammikuun lämpötila on vuonna 1999 havaittu -51,5ºC lämpötila ja lämpimin vuonna 1979 havaittu +10,9ºC.

Yleisesti ottaen tammikuu oli keskimääräistä lauhempi lähes koko maassa.

 

Sateet 

Kuukauden sateisin paikka oli tällä kertaa Lieksan Koli, jossa mitattiin yhteensä 81,9 mm sademäärä (siis lumi vedeksi muutettuna; sama määrä vettä muodostaa hyvin eripaksuisen kerroksen lunta silloin, kuin lumi on märkää kuin silloin, kuin se on kuivaa; myös lämpötila vaikuttaa muodostuvan lumikerroksen paksuuteen. Siksi sataneen lumen määrä ilmoitetaan yleensä tilastoissa vedeksi muutettuna). Lukema on selvästi korkeampi kuin tammikuun Suomen keskimääräinen tammikuun sademäärä 44 mm.

Tuuli

Tammikuussa myrskypäiviä oli yhteensä 5 kpl: 7.1., 8.1., 16.1., 24.1., ja 25.1. Korkein havaittu tuulilukema tuli Rauman Kylmäpihlajan asemalta, siellä mitattiin 7.1. 25,9 m/s:n 10 minuutin keskituuli.

Lumimäärä

Miten muuttui lumensyvyys kuun alusta kuun loppuun? Tammikuun ensimmäinen päivä lunta oli enimmillään Kittilässä, jossa sitä oli 80 cm, Piikkiössä sitä ei ollut käytännössä lainkaan (jostakin syystä lukemaksi on tullut 0,1 cm).  Tammikuun viimeisenä päivänä puolestaan lunta oli Enontekiöllä sekä Puolangan Paljakalla 98 cm, aivan maan lounaisosassa lunta oli muutamalla asemalla vain parin sentin verran.

Siinä oli tammikuun sää pähkinänkuoressa, minkälaisia toiveita sinulla olisi helmikuun sään suhteen? Itse toivoisin tänne Helsinkiin joko kunnon pakkasia ja reilusti lunta, tai vaihtoehtoisesti lumetonta, loskatonta ja helppokulkuista maastoa; kumpi tahansa käy. Vuoroin jäätyvästä ja sulavasta loskasta ja vaakarännästä pysyisin mieluiten kaukana.

 

Nyt mennään säässä reunasta reunaan! Kuulin jo jonkun käyttävän termiä ”jojosää”.

Viime yönä (22.-23.1.)  meni uusiksi monta tämän talven alinta lämpötilaa, Muoniossa mitattiin peräti lukema -34,6 Celsiusastetta. Ei ole mahdotonta, että ensi yönä käväistään vielä alempana.

Huomisen keskiviikon aikana sää lämpiää ja torstaina etelässä on odotettavissa jopa +5 asteen lämpötilalukemia. Koko Suomen mittakaavassa lämpötilaero tulee olemaan 40 asteen luokkaa, Lapissa yksittäisissäkin paikoissa lämpötila tulee nousemaan jopa 30 astetta!

Mitä tapahtuu? Mistä tämä yhtäkkinen lämpeneminen?

 

Videolla näytetään ilmamassojen liike Euroopan yllä tulevina päivinä (yksityiskohdista kiinnostuneille: väreinä näytetään 850 hPa -painepinnan lämpötila, sininen näyttää alle nollan ja keltaoranssi yli nollan olevat lukemat). Videolla näkyy hienosti, kuinka Suomen yllä oleva tummahkon sininen pakkasilmamassa korvautuu leveällä keltaoranssilla vyöhykkeellä. Yhdeksi syyksi tai syylliseksi voi nimetä Atlantilta Eurooppaa lähestyvän laajan matalapaineen alueen, jonka mukana työntyy kylmää ilmaa etelämmäksi. Eurooppaa lähestyessään tuo kylmä ilmamassa puskee edelleen, myös pohjoisemmaksi kohti Suomea, lämmintä ilmamassaa.

Millä tavalla lämmin ilmamassa vaikuttaa meidän säähämme?

 

 

Huomenna keskiviikkona Suomen yli liikkuu laaja sadealue. Lunta tulee etelässä ja Pohjois-Pohjanmaan tienoilla jopa 15 senttiä, mutta länsi- ja etelärannikolla sadealueen loppupäässä sade saattaa tulla osin vetenäkin.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä tulee toinen sadealue, joka edustaa jo tulevaa lämmintä ilmamassaa: sade tulee etelässä ja lännessä vetenä, Oulunkin seudulla on odotettavissa vesisadetta! Pohjois-Karjalan tykkylumiseuduilla lunta tulee yhä lisää, varsinkin ke-to-yönä märkää ja painavaa sellaista. Lumi sataa kovan tuulen kanssa, eli puista johdoille tippuvaa lunta, ehkä myös kaatuvia puita, on odotettavissa.

Ajo- ja jalankulkukelin kannalta ilmamassan vaihdos tietää todella huonoja asioita – ajokeliä huonontavat mm. seuraavat asiat:

• Lauhtuminen liukastaa tienpintoja
• Lunta sataa, paikoin melko runsaastikin
• Lunta tulee tuulen kanssa -> näkyvyys huononee lumen pöllytessä
• Vesisade kylmille ja lumisille tienpinnoille -> välitön jäätyminen
• Lämpötilan noustessa plussalle valmiiksi jäisille pinnoille kertyy vettä

Eli – kannattaa ajaa rauhallisesti, varata riittävästi aikaa matkaan ja muistaa riittävät turvavälit! Kävellessä esim. nastat kenkien pohjassa ovat ystävä.

 

 

Lumi- ja vesisateiden lisäksi myös tuuli voimistuu. Tulevan keskiviikon ja torstain aikana on erityisesti Ahvenanmerellä, Saaristomerellä ja Selkämerellä odotettavissa myrskypuuskia, myrskyisä keskituulikaan ei ole mahdottomuus. Etelänpuoleinen tuuli puhaltaa voimakkaimmin merialueilla ja rannikolla (sekä tunturien laella), mutta tuuliselta päivät tuntuvat aivan koko maassa.

Keskiviikon ja torstain jälkeen lämpimin ilma väistyy, mutta pakkaset eivät palaa ainakaan heti aiemmalle tasolle; ensi viikolla ennusteissa näkyy pakastumisen mahdollisuus, mutta aivan varmaa se ei vielä ole. Suomalaista jojosäätä!

 

 

Pakkaspäiviä tulossa!

Ilmamassa yllämme on varsin kylmää, 850 hPa -painepinnalla eli n. puolentoista kilometrin korkeudessa pakkasta on 12-18 astetta. Moni meistä on tottunut ajattelemaan, että ylöspäin mennessä ilma aina jäähtyy, mutta pakkassäällä, etenkin selkeällä sellaisella, käy päinvastoin: kylmä ilma löytyykin aivan maanpinnasta.

Pakkassäällä tarkkojen pakkaslukemien ennustaminen tuottaa meteorologeille harmaita hiuksia. Tässä blogitekstissä valotan hieman sitä, miksi näin on.

Inversio – lämpötilat ylösalaisin

Kaikille meille ovat tuttuja etenkin syksyisin selkeällä säällä iltaisin ja aamuisin maanpinnan tuntumassa kelluvat kauniit sumupilvijärvet. Auringon alkaessa paistaa sumut hälvenevät. Tuo muodostunut kaunis sumupilvi kertoo siitä, että maa on jäähtynyt lämmön säteillessä ylöspäin nopeammin kuin sen yläpuolella oleva ilma. Ilman jäähtyminen tapahtuu vähitellen alhaalta päin ja jäähtyneessä ilmakerroksessa on enemmän ilmankosteutta kuin ilma pystyy pitämään näkymättömänä. Ilmankosteus tiivistyy sumupisaroiksi – tuloksena kauniita sumulauttoja.

Kuvaillussa tilanteessa ilma on kylmintä aivan lähellä maanpintaa ja lämpenee siitä ylöspäin mentäessä. Tätä tilannetta kutsutaan lämpötilainversioksi.

Lämpötilainversio syntyy maanpinnan tuntumaan myös selkeinä pakkasöinä. Kaikkein kylmin ilma ”valuu” maaston alaviin paikkoihin. Tällaisina öinä näkee usein tilanteita, joissa tunturin vieressä laaksossa pakkasta voi olla jopa 30 astetta enemmän kuin vieressä tunturin huipulla! Havaintoasemien välimatka saattaa olla vain muutaman kilometrin, jopa vähemmän.

 

Pilvisyys ja harmaat hiukset

Maastonmuodot eivät aiheuta meteorologeille suinkaan eniten harmia. Sen sijaan todellisen haasteen tuo pilvisyyden vaikutus.

Jotta pakkanen pääsisi kiristymään kunnolla ilmamassan määrittämään ”täyteen potentiaaliin”, vaadittaisiin täysin selkeä taivas. Pakkassäällä kylmä ilma ei pysty sitomaan itseensä näkymättömiin paljoa kosteutta, joten pienikin kosteusmäärä muodostaa äkkiä sumupilven. Siksi talviset korkeapainepäivät ovat hyvin usein pilvisiä.

Vaikka tuo pilvi muodostaa tasaisen näköisen pilvikaton, pilvikerros saattaa usein olla hyvinkin ohut. Ei vaadita paljoa, että pilvipeitteeseen syntyy pieniä rakoja, joista näkyy selkeä taivas.

Tässä on pakkasten ennustamisen ongelman ydin: pilvikerros heijastaa tehokkaasti maasta nousevaa lämpösäteilyä takaisin lämpimän vaatekerroksen tapaan. Lämmin (tai ainakin ei-niin-kylmä) ilma jää maan ja pilven väliin ja lämpötila ei pääse tippumaan kovin alas. Selkeän kohdan sattuessa käy toisin: lämpösäteily karkaa pois ja lämpötila putoaa nopeasti.

Sellaisen pilvipeitteen tapauksessa, jossa pilvessä on toisaalla aukkoja ja toisaalla se on täysin kiinteä, lämpötilaa on mahdotonta ennustaa täysin oikein ainakaan koko alueelle. Lämpötila reagoi nopeasti pilvisyyden vaihteluihin: ei kestä montaa minuuttia, kun sään seljetessä lämpötila tippuu äkkiä jopa 1o astetta alemmaksi. Samoin toisinpäin, lämpötila lähtee nousuun pian sen jälkeen, kun taivaalle leviää pilvi.

Asiaa helpottaisi hieman, jos pilvi olisi on-off-mallinen: sitä joko olisi tai ei olisi. Valitettavasti pilvissä on paksumpia ja ohuempia kohtia, melkein-reikiä ja muita yksityiskohtia, jotka päästävät vain osan lämpösäteilystä läpi, heijastavat osan ja samalla romahduttavat meteorologin viimeisetkin toiveet täydellisestä lämpötilaennusteesta. Satelliititkaan eivät toimi parhaimmillaan talvella ja etenkään Lapin leveysasteilla.

Ratkaisu?

TV-meteorologeilla ratkaisu tähän lämpötilojen vaihteluun on yksinkertainen: lämpötilahaarukka! Suurin osa meistä on varmaan nähnyt ”yölämpötila -20…-40 astetta” -tyyppisen lämpötilamerkinnän. Sitä käytetään hyvästä syystä, alueen sisällä todennäköisesti löytyy sekä -20 asteen että -40 asteen lähellä olevia lämpötiloja että kaikkea siltä väliltä.

Piste-ennusteissa haarukoita ei valitettavasti ole olemassa, eikä niitä ole helppo asentaa automaattisiksi; meteorologi tarvitaan tunnistamaan hankala säätilanne, mutta parin miljoonan paikan tietokantaa ei käsin säädetä päivittäistasolla.

Siksi tulevia päiviä varten tämä tietoisku kaikille: Tietokonemallit eivät saa kiinni kaikista kylmimmistä lämpötiloista, joten kannattaa varautua, että pakkasta on enemmän (tai runsaamman pilvisyyden tapauksessa vähemmän) kuin tietokone-ennusteet sanovat!

Mukavia pakkaspäiviä kaikille! Niitä kestää vain muutaman päivän ajan; ensi viikolla meille on ainakin väliaikaisesti leviämässä ennusteiden mukaan lauhaa ilmaa.

 

 

Maailmalta on viime aikoina kantautunut sääuutisia – esimerkiksi USA:n itärannikolla hytistiin ennätyspakkasissa ja lunta satoi runsaasti, samaan aikaan USA:n länsirannikolla oli vuodenajan keskiarvoon nähden keskimääräistä lämpimämpää säätä ja esimerkiksi eteläisessä Suomessa ei ole vielä paljoa lunta tänä talvena nähty. Lunta on silti tullut reilusti Keski-Euroopassa, jopa Välimeren eteläpuolella!

Mistä nämä lämpötilaltaan vastakkaiset sääilmiöt johtuvat? Liittyvätkö ne toisiinsa ja onko kenties ilmastonmuutos peruttu?

Ilmastonmuutosta ei ole peruttu

Halusin sanoa tämän ihan otsikossa asti. Siis ei, ilmastonmuutosta ei ole peruttu; vaihtelevuus kuuluu ilmastoon suuressa osassa maapalloa lämpenemisestä huolimatta, jopa sen edesauttamana. Katsotaanpa ihan ensin havainnollistavaa videota:

 

 

Videolla näytetään ennustetta tästä päivästä ensi keskiviikkoon asti. Värit näyttävät 850 hPa -painepinnan eli n. 1,5 km korkeudessa kelluvan kerroksen lämpötilaa. Siniset ja oranssinkeltaiset alueet vastaavat niitä alueita, joilla myös maanpinnalla ilma on kylmempää tai lämpimämpää.

Kuten videolta näkyy, lämpötila ei etene pohjoisesta etelämmäs liikuttaessa suoraviivaisesti. Napa-alueilta pullistuu etelämmäs kylmän ilman vyöhykkeitä ja vastaavasti etelästä tunkeutuu pohjoiseen lämpimämpää ilmaa. Videon ajan edetessä nähdään, kuinka molempiin suuntiin työntyvät lämpimän ja ilman massat vahvistuvat, heikkenevät ja liikkuvat.

Yhteen paikkaan sidotut ihmiset kokevat vain sen kuplan keltaoranssia tai sinistä ilmaa, jonka kohdalla he sattuvat juuri sijaitsemaan. Jos omalla kohdalla jumittaa vaikkapa sininen eli kylmä laikku, on vaikea kuvitella, että yhtäaikaa toisaalla voi olla poikkeuksellisen lämmin.

 

Polaaripyörre ja sää

Polaaripyörre, tuo mystinen meteorologien usein käyttämä termi, tarkoittaa käytännössä videon sinistä aluetta: ameebamaista, reunoiltaan mutkittelevaa ja keskuksensa ympäri vastapäivään pyörivää valtavaa matalapaineen keskusta, sisällään kylmää ilmaa, etelä- ja pohjoisnavan ympärillä. Polaaripyörre ja sen sisäinen kylmä läntti muodostuvat auringon epätasapainoisen lämmityksen seurauksena – päiväntasaajalla auringonsäteilyä tulee huomattavasti enemmän kuin navoilla; lisäksi mantereet jäähtyvät talvisin nopeammin kuin meret.

Polaaripyörre voi olla muodoltaan joko yhtenäinen ja selkeä tai kahteen tai useampaan ”alalänttiin” jakautunut. Jälkimmäisessä tilanteessa polaaripyörteellä ei ole yhtä ainoaa selkeää kylmää keskusta, vaan keskuksia on kaksi tai enemmän. Videolla nähdään hyvä esimerkki jälkimmäisestä tilanteesta: yksi kylmä keskus sijaitsee Pohjois-Amerikan päällä, toinen Siperian yllä.

Polaaripyörteen muoto määrittää sen, mihin tulee kylmää, mihin lämmintä ilmamassaa. Kylmimmät säät löytyvät videon tummansinisiltä ja vaaleaan vivahtavilta alueilta, lämpimämmät vaaleamman sinisiltä, peräti keltaisilta alueilta. Itäisen Pohjois-Amerikan kylmien säiden aikana alueen yllä oli laaja hyvin tummansininen laikku, samankaltainen kuin ensi lauantain ennusteen kohdalla. Sama kylmä ilma aiheutti myös idemmäksi liikuttuaan Välimeren seudun lumisateet.

 

Polaaripyörre tulevaisuudessa

Polaaripyörteen tulevaisuus on ilmastonmuutoksen takia epävarma. Pohjoisnavan ympäristön jään sulaminen ja napa-alueen lämpeneminen saattavat muuttaa mekanismeja, jotka pitävät yllä polaaripyörteen muotoa ja käytöstä tällaisenaan. Mihin suuntaan käytös muuttuu ja muuttuuko se? Sitä ei tiedetä, asiaan vaikuttaa niin kovin monta tekijää. Tutkimusten mukaan viimeisen vuosikymmenen aikana polaaripyörre on vaikuttanut heikkenevän – sivutuotteena tilanteet, joissa sillä on useampia kylmiä keskuksia ja esim. Pohjois-Amerikassa paikoin hyvin kylmiä ja lumisia talvia. Tutkimustietoa tarvitaan huomattavasti pidemmältä ajalta, mutta muutos etenee nopeammin kuin tutkimukset.

Meteorologin näkökulmasta turhauttavaa on se, että kylmien alueiden painopisteiden siirtyminen voi hyvinkin olla merkki ilmastonmuutoksen etenemisestä, mutta kylmillä alueilla asuville ihmisille se tuntuu päinvastaiselta – todisteelta siitä, että ilmastonmuutos on peruttu.

Ilmastonmuutosta ja ilmastoa yleensäkin ajatellessa kannattaisi aina muistaa se, että sää, jonka itse näet, on vain pienenpieni murunen siitä, mitä kaikkea ilmakehässä oikeasti tapahtuu. Säähän kuuluvat kylmät ja lämpimät jaksot, mutta ilmaston muuttuminen tapahtuu suuremman mittakaavan tapahtumien seurauksena ja näkyy paikallisesta sään vaihtelusta huolimatta jo esim. muuttuneissa kasvuvyöhykkeissä, eläinten elinalueissa, meren lämpötilan muutoksissa. Asioissa, joiden varaan ruoantuotantomme ja infrastruktuurimme pitkälti nojaa.

 

Kiitos lukijallemme aihe-ehdotuksesta! Jos sinulle tulee mieleen aiheita, joista haluaisit lukea blogitekstejä, pistä ihmeessä meille kommenttina; koitamme toteuttaa niitä parhaamme mukaan.