Johan valkeni – ainakin maa Suomen eteläosassa. Vaikka voi siitä monenlaista inspiraatiota itselleen ottaa. Suursäätila täällä kylmenee, mutta maltillisesti. Ei siis kireitä pakkasia, mutta sateet alkavat viimeistään ensi viikolla olla lunta, joko sitten kuivaa tai märkää. Märkä satava lumi ei ole sama asia kuin räntäsade; rännästä saisi periaatteessa puhua, kun sataa selvästi yhtaikaa lunta ja vettä. Siis samalla kertaa. Maanantaina ainakin lounaassa satanee vielä vettä.
On sitten eri asia, että tuo räntä-sana, josta on yritetty tehdä termiä eli ihan tietynlaista merkitykseltään tarkasti määriteltyä suomen kielen sanaa, oikeasti eksyy myös sääennusteissa tarkoittamaan tilannetta, missä voi sataa kumpaa tahansa, lunta tai vettä. Mutta ei se silti lyhennä tai napakoi ilmaisuja, vaan johtaa vielä tämänkin sateen olomuotovaihtoehdon lisäämiseen siihen luetteloon, mitä taivaalta voi tulla. Varmuuden vuoksi, onpahan sitten ainakin ennustettu.
”Oikea” räntä on oikeasti suhteellisen harvinainen sääilmiö siihen nähden, miten paljon siitä puhutaan. Vai voiko koko sanaan ”harvinainen” enää luottaa, kun sääkieltä on manipuloitu niin, että ilmiö on ”harvinainen” jo silloin, kun se aiemmin oli vasta ”selvästi lämpimämpää tai kylmempää” kuin tavallisesti eli verrattuna tilastollisen jakauman normaaliluokkaan. Tuohon temppuun minulta meni maku, mutta sepä ei olekaan, yllätys yllätys, tämän ajatelmani aihe.
Ilmastonmuutosteorian vasta-argumentiksi on löydetty se mitattu tosiseikka, ettei ilmakehä mittausten mukaan ykskaks enää olekaan lämmennyt viimeisten viidentoista-parinkymmenen vuoden aikana. Mutta millä logiikalla vain ilma tällä planeetalla lämpenee, jos säteilytaseen pitkäaaltoista ns. ulossäteilyä ei entisessä määrin ei poistu systeemistä. Käytin sanaa ”systeemi” tietoisesti tarkoittamaan etenkin ilmakehän ja (valta)merien kokonaisuutta. Ilmakehä ja meri vuorovaikuttavat.
Voihan sitä pohtia, kumpi ”määrää” eli on vaikka se lady domina, mutta jos haluaa tuloksia, on syytä aloittaa siitä, mitä ”vuorovaikutus” tarkoittaa. Se ei menekään enää niin, että toinen vain aiheuttaa toisen ja sillä siisti. Vuorovaikutuksen ymmärtäminen vaatii astetta kehittyneempiä aivoja. Kuten oleminen kiihkoilematta ylipäätään maailmassa, joka ei ole niin yksinkertainen, millaisena korostetun turvallisuushakuiset ihmiset sen haluavat nähdä ja omassa mielessään pakottavatkin olemaan.
Tässä voi aivan hyvin viitata myös luonnontieteellisen tiedon ulkopuolelle, vaikka turhaan minä tätä erikseen sanon, koska teen niin lähtökohtaisesti maailman akateemisen lokeroimisen vastustamisen tarkoituksessa. Järkyttävää, miten paljon siinä haaskataan inhimillistä voimavaraa. Mutta ilman oppituoleja ja niiden rahoitusta ei olisi pyrkyryyttä. Joo, että vain totuuden etsintä missiona…
Ei, en jatka yhtään eteenpäin tätäkään maailman juonnetta, vaan huomautan, kuten jo myös ”tiedeyhteisö” on tehnyt, että vaikka ilmakehä ei viime aikoina olekaan lämminnyt, niin meretpä ovat. Ja merta on maailmassamme paljon. Ilmaan nähden lämmin meri sääjärjestelmien alustana ruokkii kaikenlaista, koska ilman ns. tasapainotila on näin epävakaampi kuin vaikka Suomen matalien altaiden vähän veden ollessa kylmää kuten keväisin. Vaikkapa hurrikaaneista tiedetään, että niitä syntyy vain tarpeeksi lämpimän meren yllä.
Suomenkin matalapaineet saavat suhteellisesti lämpimästä merestä lisäenergiaa. Mutta ei tämäkään vaikutus ole suoraviivainen, joten nyt on turha mennä laskemaan, kuinka monta vaikka hurrikaania juuri menneenä pohjoisen pallonpuoliskon kesänä on ollut.
Jos nyt vielä, rakas nettipäiväkirjani lukija, olet mukana eli luet tätä, niin palkitsen sinut parilla linkillä tutkimukseen siitä, mitä juuri valtamerille on viime aikoina tapahtunut. Internetistä kun kannattaisi aina pyrkiä etsimään mahdollisimman alkuperäisiä aineistoja. Näin pystyy olemaan alttiina enää korkeintaan alkuperäiselle manipulaatiolle ja välttää tiedonsiirtoketjujen olemattoman asiantuntemuksen tuomia viimeistään tahattomia manipulointeja.
Mutta kaikki kynnelle kykenevät aina myös manipuloivat, niin sinäkin teet – vähintään itsellesi. Se on sitä evoluution tuomaa lajin säilymisen kannalta välttämätöntä ja siis lajityypillistä ominaisuutta.
Tiedettä netissä:
Valtameret tänä syksynä systemaattisen mittaushistorian lämpimimmät:
http://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-11/uoh-woe111314.php
Ja vielä kyseinen meritieteen (oseanografia) tutkija:
http://iprc.soest.hawaii.edu/users/axel/Axel_Timmermann_Web_page/Welcome.html
USA:n ilmatieteenlaitoksen netissä julkaisemaa: http://www.ncdc.noaa.gov/cag/time-series/global/globe/land_ocean/ytd/10/1880-2014
Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/Sistine_Chapel_ceiling#mediaviewer/File:Dividing_water_from_Heaven.jpg
