Talven ja syksyn tiukan kamppailun seurauksena Atlantilla on jälleen kehittynyt komea matalapaine. Se on lähipäivinä pyyhkäisemässä kokonaisuudessaan Suomen yli tuoden mukanaan sateita ja tilapäisesti lauhempaa ilmaa. Kunnon matalapaineeseen liittyy aina myös reippaita tuulia ja niin nytkin. Matalapaineen jälkipuolella tuulet yltyvät Pohjanlahdella jopa myrskyksi asti. Eino-myrskyn kaltaisia puhureita ei kuitenkaan ole luvassa.
Tiistai-ilta 26.11.2013: Matalapaineeseen liittyy useampi saderintama. Ensimmäinen vie kireimmät pakkaset pois, toinen tuo kaikkein lauhimman ilman ja kolmannen jälkeen puhaltaakin taas jo kylmä tuuli.
Tuulisinta on torstai-iltana ja perjantain vastaisena yönä
Tuuli on voimistumassa selvästi jo lauhtumisen yhteydessä, mutta monin paikoin voimakkaimmat tuulet mittaillaan, kun tuuli torstain kuluessa alkaa kääntyä pohjoisen puolelle ja sää alkaa uudelleen kylmentyä. Läntisillä merialueilla voimakkaimmat tuulet mitataan todennäköisesti torstain puolella, kun taas Itä-Suomessa voimakkaimmat puuskat ovat luvassa vasta perjantaina aamuyöstä. Näillä näkymin tuulenpuuskat eivät sisämaassa yllä yleisesti yli 20 m/s. Reippaita puuskia on kuitenkin luvassa ja viime myrskyssä vaurioituneet puut voivat vielä kaatuilla sähkölinjoille vähän heikommassakin tuulessa. Forecan sivuilla voi helposti tehdä omat tuuliennusteensa myös sisämaahan, kunhan muistaa yhden tärkeän asian: Tuuli on sisämaassa aina puuskittaista eikä keskituuli kuvaa sisämaan tuulioloja!
Sisämaassa kannattaa seurata vaan puuskatuuliennusteita
Ennen vanhaan tuulen voimaa kuvattiin ns. boforiasteikolla. Se kuvasikin paremmin tuulen luonnetta sisämaassa kuin nykyinen tuulen nopeuteen perustuva tuulen mittaus. Virallinen tuulen mittaus ilmoitetaan aina tuulen 10 minuutin keskiarvona. Merellä tämä keskituuli kuvaakin hyvin tuulen luonnetta. Sisämaassa tuuli on kuitenkin aina puuskaista. Maaston muodot, rakennukset, kasvit ja puut aiheuttavat tuulelle paljon esteitä, joita sen pitää väistellä ja kierrellä. Tuuli muuttuu suuren kitkan ansiosta hyvin pyörteiseksi ja voimakkaimmissakin myrskyissä sisämaassa on hetkittäin täysin tyyntä. Näin varsinkin tuulisissa tilanteissa 10 minuutin keskiarvo vähättelee huomattavasti tuulen tuntua. Ihminen nimittäin kokee sisämaan tuulisuuden juuri puuskien voiman mukaan ja puuskat ne sisämaassa tuhoa tekevätkin eikä keskituuli. Keskituuli on kuitenkin yleismaailmallisesti valittu tuulen viralliseksi yksiköksi (SI-järjestelmä).
Puuskatuuliennusteita löytyy Foreca.fi – sivustoltamme
Kehitimme puuskatuuliennusteen uudistettuun veneilysääosioomme ja siitä saadun palautteen perusteella olemme tulevaisuudessa tuomassa puuskaennusteet myös yleisten ennusteiden lisätiedoksi. Toistaiseksi puuskatuulet löytyvät veneilysään yhteydestä:
”Puuskat”-nappula pitää ensin painaa aktiiviseksi ja valita merten sijasta joko ”Maa”- tai ”Kaikki”. Veneilysäästä löytyy paljon muitakin nappuloita, joita voi ihan rohkeasti painella. Nappuloista on esimerkiksi mahdollista vaihtaa ennustusaluetta tarkemmaksi tai vaikkapa tarkastella tuulia koko Fennoskandian alueella. Veneilysäästä on myös mahdollista seurata tuulihavaintoja merialueilla.
Valitse ensin haluatko tarkastella tuulia pelkästään merillä, maalla vai molempia yhtä aikaa. Kuvissa näkyy, miten eri nappulat vaikuttavat. Ensimmäisessä on painettu aktiiviseksi ”Meri”, toisessa ”Maa” ja kolmannessa ”Kaikki”
Valitse seuraavaksi haluatko tarkastella keskituulta vai puuskia. Ensimmäisessä kuvassa on valittu ”Keskituuli”. Toisessa on valittu ”Puuskat”. Puuskien on tarkoitus kuvata tuulen puuskia, joita koetaan yleisesti kyseisessä tilanteessa. Painamalla ”Riskirajat”- nappulan aktiiviseksi, piirtyy karttaan varjostetut alueet, joissa voimakkaimmat puuskat voivat yltää yli 14 m/s (harva varjostus) ja yli 21 m/s (tiheä varjostus). Veneilysäästä löytyy myös nappulaa, jonka alta voit tarkastella tuulihavaintoja. Sisämaan tuulihavaintoja on mahdollista tarkastella Täsmätutkasta valitsemalla sieltä lämpötilojen tilalle tuulet. Toistaiseksi sisämaan tuulihavainnot ovat kuitenkin keskituulia, mutta tarkoitus on tulevaisuudessa lisätä Täsmätutkaan myös tuulenpuuskatiedot.
Enemmän veneilysään eri palveluista voit lukea täältä:
Tuulet ovat tänä vuonna olleet harvinaisen vaisuja. Erityisesti myrskyt ja kovat tuulet ovat loistaneet poissaolollaan. Tuulella tuskin on paljon ystäviä, mutta ainakin yksi tällainen ryhmä löytyy. Suomen surffarit ovat tänä vuonna odotelleet saapumattomia tuulia erityisen murtunein mielin ja taitaapa osalta jo olla henkinen selkäranka kokonaan taittunut. Tänä vuonna tuulen puute ei ole ollut pelkästään suomalainen ilmiö. Monia surffikisoja on jouduttu siirtämään ja perumaan jopa aivan maailman tuulivarmimmissa paikoissa. Poikkeuksellisen vaisusti on alkanut myös Atlantin hurrikaanikausi.
Voiko Suomessa surffata?
Ajatus aaltosurffauksesta Suomessa saattaa monen mielestä jo sinällään kuulostaa arveluttavalta ja epätoivoiselta. Sitä se varmasti vähän onkin, mutta kyllä lajia harrastetaan meillä jopa sen neljässä eri muodossa. Lainelautailussa ulos melotaan laudan päällä maaten ja sitten odotellaan sitä suurinta aaltoa, jolla Suomessakin voidaan ratsastaa useita tiukkoja käännöksiä yhdellä samalla aallolla. Viime vuosina on yleistynyt myös niin sanottu SUP-lautailu, jossa rannasta ulos päästään vähän lainelautaa isommalla laudalla seisten melomalla (SUP= Stand Up Paddling). Purje- ja kitelaudalla (leija) puolestaan ulos mennään tuulen voimalla ja edellä mainittujen lajien tavoin etsitään juuri sitä parasta aaltoa. Aaltojen syntyyn nämä kaikki lajit kuitenkin tarvitsevat aina kunnon tuulia, joita tänä vuonna on odotettu suuren epätoivon partaalla.
Marraskuinen pikku myrsky Yyterinlahdella Porissa 2007: Ylipainoinen meteorologikin pysyy hetken ilmassa. Kuva: Tarmo Laine tlkite.fi
Mitä oikean surffiaallon syntyyn vaaditaan?
Aallot saavat kasvuenergiansa tuulelta. Mitä voimakkaampaa tuuli on sitä isompia aaltoja voi syntyä. Aallon kokoon vaikuttaa kuitenkin kaksi muutakin tekijää, jotka ovat tuulen kesto ja niin sanottu tuulen pyyhkäisymatka. Käytännössä tällä tuulen pyyhkäisymatkalla on suuri merkitys aaltojen koolle. Mikäli tuuli puhaltaa maalta poispäin, ei aaltoja eksy rantaan, vaikka tuuli olisi miten voimakasta tahansa. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei idän ja koillisen välisillä tuulilla kannata Suomessa aalloista juuri haaveilla. Helpoimmin aaltoja syntyy meillä lännenpuoleisilla tuulilla, jolloin ”huoneen korkuisia” aaltoja voi syntyä jo 14 m/s tuulilla. Hyvänä vuonna tällaisia kelejä voi suomessakin olla useita kymmeniä. Tosin pelkkä parimetrinen aaltokaan ei sinällään vielä riitä surffattavaksi aalloksi. Surffiaallon pitää murtua kauniisti kaarelle ja pysyä tässä tilassa mahdollisimman pitkään ennen kuin se hajoaa pelkäksi valkoiseksi vaahdoksi. Vanhan kokemusperäisen tiedon mukaan aalto alkaa tyypillisesti murtua kokonaan, kun veden syvyys on 1.3 kertaa aallonkorkeus. Hyvältä surffirannalta vaaditaan siis myös oikeanlaista pohjanmuotoa. Etelä-Suomen komeimmat aallot löytyvät Porin edustalta, mutta paikallisia pienempiä ”secret spotteja” löytyy kyllä sieltä täältä.
Loppuvuodelta lupaa odottaa myrskyjä
Myrskyjen suhteen on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen hiljaista. Suomen merialueilla on mitattu myrskytuulia (vähintään 21 m/s) ainoastaan kolmena päivänä. Myös kovia tuulia (vähintään 14 m/s) on ollut keskimääräistä vähemmän. Keskimääräisenä vuotena myrskyjä on merillämme ollut noin 20. 1990-luvun alussa esiintyi merillämme jopa lähes 40 myrskyä vuodessa. Keskimääräiseen myrskyvuoteen nähden tämän vuoden osalta vaadittaisiin siis vielä 17 myrskyä loppuvuoden aikana. Tämä tarkoittaisi lähes 6 myrskyä jokaista jäljellä olevaa kuukautta kohden eli 1,5 myrskyä jokaiselle jäljellä olevalle viikolle. Tämä on tietysti vaan aaltosurffarin harhaista toiveajattelua. Pieniä merkkejä tuulen piristymisestä ja aaltojen kasvusta on kuitenkin jo olemassa…
Ensi perjantaille tämänhetkiset (tiistaina)ennusteet lupaavat jo voimistuvaa tuulta ja aaltojen kannalta juuri oikeaa tuulensuuntaa. Kuvan ennusteessa ulkomerellä on lounaistuulta 11-14 m/s. Käytännössä ennusteen keltainen väri enteilee jo oikeita aaltoja. Forecan sivuilta löytyy myös aaltoennuste, mutta itse tuuliennusteen keltainen väri on säädetty siten, että oikeita aaltoja jo syntyy, kunhan vaan suunta on isolta mereltä rantaan päin…
Viimeisimpiä tuuliennusteita ja havaintoja voit seurata osoitteesta:
Ihminen on aina halunnut nähdä tulevaisuuteen. Sään suhteen tämä on tietyissä rajoissa mahdollistakin. Toisia asioita on kuitenkin vähän helpompi ennustaa kuin toisia ja ennustuspituuden kasvaessa sään ennustettavuus vääjäämättä heikkenee. Ennustettavuuden heikkeneminen ajan myötä ei kuitenkaan ole täysin systemaattista. Sään ennustettavuus vaihtelee ja toisinaan voi olla vaikeampi ennustaa seuraavan päivän sää kuin vaikkapa sää 4 vuorokauden kuluttua. Varsinaisen sääennusteen lisäksi myös tätä ennustettavuutta voidaan arvioida tietokoneen avulla.
Superpallosta apua
Moni on varmaan leikkinyt joskus superpallolla. Kyseessä on pallo, joka on erittäin kimmoisa ja poukkoilee hyvin. Sään ennustettavuuden heikkenemistä kuvaa hyvin seuraava ajatusleikki: Asetetaan pöydälle vaikkapa autorata, jonka mäki päättyy hyppyriin. Asetetaan pallo radan yläpäähän ja päästetään pallo vierimään hyppyriä alas. Annetaan pallon pomppia rauhassa ja odotetaan kunnes se pysähtyy ja merkitään sitten pallon lopullinen sijainti. Toistamalla tämä koe useita kertoja täsmälleen samalla pallolla, päästämällä pallo vierimään täsmälleen samasta kohdasta ja samassa asennossa, päätyy pallo lopulta aina enemmän tai vähemmän eri paikkaan. Vertailemalla lopuksi merkittyjä pallon päättymispaikkoja voimme kuitenkin huomata, että on olemassa jokin alue, josta pallo useimmiten löytyy. Mikäli pallon lopullista paikkaa pitäisi sitten ennustaa, tuntuisi järkevältä ennustaa paikaksi juuri aluetta, josta pallo useimmiten löytyy. Ennustamalla vain yhtä tarkkaa sijaintia, ennuste menisi lähes aina ainakin jonkin verran pieleen. Tämä sama ongelma piilee myös pidemmissä sääennusteissa. Yli 10 vuorokauden ennusteet vastaavat jo superpalloa, joka on pysähtymässä jonnekin päin huonetta. Tällöinkin voidaan kuitenkin arvioida millä välillä lämpötilat 10 vuorokauden päästä todennäköisimmin vaihtelevat. Samaa ajatusmallia käyttäen on päädytty jopa 15 vuorokauden ennusteisiin, joissa samalla arvioidaan myös sään ennustettavuutta kyseiselle ajalle.
Miten säätilan ennustettavuutta voidaan arvioida?
ECMWF eli Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (engl. European Centre for Medium-Range Weather Forecasts) on jo usean vuoden ajan laskenut varsinaisen sääennusteen lisäksi erilaisia mahdollisia vaihtoehtoisia sään kehityksiä. Tällaisia ennusteita kutsutaan ryväs- tai parviennusteiksi. Niissä varsinaisen totutun ennusteen lisäksi on laskettu 51 hieman erilaisilla alkutiedoilla tehtyä ennustelaskelmaa. Alkutilaa on siis tahallaan ”ronkittu” mahdollisuuksien rajoissa, jotta on saatu aikaiseksi erilaisia sään kehityskulkuja.
Näin eri ennusteet on saatu ”pomppimaan ” superpallon tavoin eri lopputuloksiin ja vertailemalla laskelmia toisiinsa voidaan todennäköisimpinä ennusteina pitää niitä, jotka päätyvät huoneen samaan osaan. Esimerkiksi, jos varsinainen ennustelaskelma povaa jollekin tietylle päivälle 15 asteen lämpötilaa, mutta yli 90 % laskelmista ennustaa lämpötilan olevan 17 ja 20 asteen välillä, on tämä 17-20 astetta todennäköisesti parempi ennuste kuin 15 astetta. Samalla tavalla voidaan myös laskea muitakin luokkia, kuten millä välillä lämpötila on 50% tai esimerkiksi 75 % todennäköisyydellä.
Yleistä 15 vrk ennusteesta
Ennusteessa näkyy vuorokauden ylimmän (punaisella) ja alimman (sinisellä) lämpötilan vaihteluväli eri ennustelaskelmissa. Yhtenäinen viiva kuvaa todennäköisintä lämpötilaa ja kapeampi varjostettu alue kertoo millä välillä puolet eri tietokonelaskelmista vaihtelee. Tummat sadepalkit kertovat vuorokauden todennäköisimmän kertyman ja vaaleampi palkki kertoo kuinka suureen sademäärän on olemassa 10 % . Kuvan esimerkissä tarkkaillaan Sodankylän säätä. Hiirtä on kuljetettu 24.9. kohdalle, jolloin tekstilaatikkoon on tullut kyseistä päivää kuvaavia määritteitä. Samat asiat on mahdollista nähdä myös itse kuvaajasta. Vuorokauden ylin lämpötila ennustaa +9 C ja samoin kuvaajan punainen viiva osoittaa +9 astetta. Mahdollinen vaihteluväli kertoo +4.3…+14.8 astetta. Näitä arvoja vastaavat kuvaajan äärevimmät punaiset viivat. Tekstilaatikon lisäksi kuvaajasta on kuitenkin mahdollista nähdä myös millä välillä lämpötilat vaihtelevat 50 % todennäköisyydellä. Kuvaajan mukaan kyseisellä hetkellä lämpötila näyttäisi 50 % varmuudella olevan noin 7 ja 11 asteen välillä. Alimmaksi lämpötilaksi on yhdellä luvulla ennustettu +3 astetta. Samaa osoittaa ennusteen sininen viiva. Vaihteluväliksi ilmoitetaan -2.2…+10.2 ja samaa osoittavat äärevimmät kuvaajan siniset arvot. Pelkästä kuvaajasta nähdään, että puolet tietokonelaskelmista ennustaa alimmaksi lukemaksi lämpötiloja +2 ja +5 väliltä. Vuorokauden sadekertymäksi tumma palkki osoittaa 0,6 mm, joka kuvaa myös todennäköisintä sademäärää. Vaaleampi sadepalkki puolestaan osoittaa 8,3 mm, joka edustaa sademäärä, johon on olemassa 10 % riski. Tekstiennusteiden ja kuvaajien lisäksi ennusteessa on nähtävissä myös ennustettavuusindikaattori kyseiselle päivälle. Tässä kuvan esimerkin tilanteessa ennustettavuusindikaattori näyttää oranssia luokkaa eli heikkoa ennustettavuutta.
Lämpötila:
Uudessa 15 vrk:n ennusteessa näytetään erikseen vuorokauden ylin ja alin lämpötila. Näin pystytään kuvaamaan tilannetta yksinkertaisemmin ja lyhyemmin. Pelkällä yhdellä lämpötilakäyrällä vuorokausivaihtelun aiheuttama sahaava liike vaikeuttaisi erilaisten trendien (vuorokausivaihtelua suurempi lämpötilan kehityskulku) hahmottamista, joka pitkissä ennusteissa kuitenkin on yksi tärkeimmistä tiedoista. On myös syytä muistaa, että ylimmän ja alimman lämpötilan trendit voivat toisinaan olla jonkin aikaa jopa päinvastaisia.
Lämpötilaennusteiden kuvaajissa yhtenäinen viiva kuvaa tietokonelaskelmien todennäköisintä arvoa. Kapeampi varjostettua alue viivan ympärillä kuvaa lämpötilaväliä, jossa lämpötila on 50 prosentin varmuudella. Superpalloihin verrattuna se tarkoittaa pienintä aluetta, josta puolet palloista löytyy. Tätä 50 prosentin vyöhykettä voidaan siis pitää todennäköisimpänä vaihteluvälinä, joskin vain puolessa tapauksista lämpötila pysynee kyseisen vaihteluvälin sisällä. Leveämpi ja ulompi varjostettu alue kuvaa puolestaan kaikkien 52:n eri tietokonelaskelman vaihteluväliä. Kaikki käyrien lämpötila- ja todennäköisyysarvot perustuvat suoriin tietokonelaskelmiin eli niitä meteorologi ei ole millään tavalla käsitellyt. Vielä tällä hetkelläkään maailman suurimmat tietokoneet eivät saa välttämättä aina kiinni kaikkein lämpimimpiä ja kylmimpiä hetkiä. Tällaisia meteorologisia korjauksia tehdään Forecan muihin ennusteisiin ja siksi pieniä eroja tämän 15 vrk:n ja normaaliennusteen välillä on siis mahdollista esiintyä.
Pidemmissä ennusteissa on järkevää seurata lämpötilasta nimenomaan trendejä ja sitä kuinka paljon eri ennusteet ”hajoavat” toisistaan. Mitä enemmän ennusteet erkanevat toisistaan sitä heikommin ennustettava säätilanne on luvassa. Mikäli ennusteen mahdollinen vaihteluväli on yli 15 astetta, ei se varmasti enää monellekaan ole kovin hyödyllinen tieto. Toisaalta joissain tilanteissa voi olla tärkeää tietää vain onko lämpötila suojan vai pakkasen puolella. Riippuu siis varmasti paljon ennusteen käyttötarkoituksesta, kuinka suuri ennusteen mahdollinen vaihteluväli on vielä järkevä. Nyt jokainen voi siis itse hajonnan perusteella valita kuinka pitkälle ennustetta haluaa seurata.
Sade
Sadetta kuvataan sadepalkeilla. Sateen esitysmuoto siis poikkeaa lämpötilan esitysmuodosta ja siihen on valittu myös vähän erilaiset vaihteluvälin rajat. Tummalla palkilla kuvataan todennäköisintä sademäärää ja vaaleammalla suurempaa sademäärää, jonka tapahtumiselle on olemassa 10 % riski. Sademäärä on suureena selvästi monimutkaisempi ja ”epäjatkuvampi” kuin lämpötila. Sademäärä ei voi ikinä olla pienempi kuin nolla ja toisaalta paikalliset erot voivat olla huomattavan suuria. Esimerkiksi kuurotyyppisessä sateessa 40 mm sademäärän todennäköisyys ei ole selvästi pienempi kuin 25 mm todennäköisyys. Kun taas lämpötiloina 40 C ja 25 C astetta eivät kovinkaan todennäköisesti voi esiintyä vierekkäisillä alueilla.
Tekstilaatikko ja Ennustettavuus luokka:
Ennustekaavioiden alla on lisäksi tekstipalkki, joka kertoo hiirellä valitun vuorokauden arvot ja vaihteluvälit myös sanallisesti. Lisäksi tekstipalkista löytyy myös ennustettavuusluokka. Ennustettavuutta kuvataan eri värikoodien avulla.
Vihreä kuvastaa hyvin ennustettavaa tilannetta. Siinä säärintamat matalapaineet ja niiden kulkureitit tiedetään hyvin ja epävarmuutta liittyy vain hyvin pieniin ja paikallisiin ilmiöihin. Tällaisia ovat esimerkiksi yksittäiset kuuropilvet.
Keltainen kuvastaa normaalia ennustustilannetta. Tässä luokassa säähän liittyvät sadealueet ja matalapaineet ja niiden kulkureitit tiedetään vähintään muutaman sadan kilometrin tarkkuudella. Tyypillisesti epävarmuus liittyy tällöin eri tapahtumien ajoituksiin.
Oranssi kuvastaa heikosti ennustettavaa tilannetta. Matalapaineiden ja korkeapaineiden sijaintia ei enää voida arvioida varmuudella ja sään kehityksestä pystytään arvioimaan vaan karkeita trendejä. Pitkään jatkuva oranssi värikoodi voi tarkoittaa, ettei trendikään enää ole varmuudella ennustettavissa.
Parhaiten ennusteen käyttö selvinnee kuitenkin sitä itse kokeilemalla ja käyttämällä. Otamme myös mielellämme vastaan palautetta ja kehitysideoita ennusteen jatkojalostamiseksi.
Sääennusteiden osuvuutta tarkkaillaan jatkuvasti. Eri tietokonelaskelmia vertaillaan keskenään ja tulosten perusteella voidaan todeta ennusteiden yhä viime vuosinakin hiljalleen parantuneen. Sade-ennusteiden osuvuus ei kuitenkaan ole kehittynyt samassa tahdissa, vaikka niihinkin on tehty suuria fysikaalisia parannuksia. Sade-ennusteiden osuvuutta heikentää sateen suuri paikallinen vaihtelu. Erityisen suurta paikallinen vaihtelu on kuuroluonteisessa sateessa. Ikävä kyllä juuri kesän sateista suurin osa on enemmän tai vähemmän kuurotyyppisiä.
Jatkuvat rintamasateet on usein helppo ennustaa
Sateet voidaan meteorologisesti jakaa kahteen kategoriaan: Jatkuviin ja kuuroluonteisiin eli konvektiivisiin sateisiin. Jatkuvat sateet liittyvät matalapainetoimintaan, jossa säärintamiin kehittyy laajoja yhtenäisiä sadealueita. Tyypillisesti tällaiset sateet tulevat meille Atlantin suunnalta. Matalapaineiden tarkoitus on tasoittaa maapallon etelä-pohjoissuunnassa vallitsevaa lämpötilaeroa. Tällaisten matalapaineiden sadealueidenliikettä ja aikataulua pystytään nykyään ennustamaan varsin tarkasti.
Jatkuvat sateet liittyvät matalapainetoimintaan. Matalapaineiden tehtävä on tasoittaa lämpötilaeroa maapallon eri osien välillä.
Konvektiivisia sateita ei tulla koskaan ennustamaan paikallisesti oikein
Konvektiiviset sateet syntyvät eri tavalla kuin matalapaineiden rintamasateet. Siinä, missä matalapaineiden rintamasateet ovat seurausta maapallon pinnalla vallitsevista lämpötilaeroista, ovat konvektiiviset sateet enemmänkin seurausta maan pinnan ja ylemmän ilmakehän välisestä lämpötilaerosta. Tämän johdosta konvektiiviset sateet muuttavat muotoaan vuorokauden lämpötilavaihtelujen mukaan. Tällaiset sateet eivät myöskään ole yhtenäisiä vaan koostuvat erikokoisista saderyppäistä, joiden välissä on poutasäätä ja jopa auringonpaistetta. Sama ”sadealue” voi aiheuttaa kaupungin tai kylän toiselle laidalle nopean pikku tulvan, kun taas toisella puolella paikkakuntaa ei sateesta ole tietoakaan.
Kuurotyyppiset eli konvektiiviset sateet liittyvät ilmakehän pystyliikkeeseen. Voimakkaat ylöspäin nousevat virtaukset saavat aikaan kuurotyyppistä sadetta. Nousevat ilmavirtaukset ovat seurausta ilmakehän ala- ja yläosien välisestä lämpötilaerosta. Konvektion tehtävä on sekoittaa ilmakehän eri korkeuksilla vallitsevaa lämpötilaeroa. Normaalisti kuiva ilma kylmenee ylöspäin mentäessä noin 10 C/km ja kostea ilma 6 C/km. Mikäli lämpötila ilmakehässä muuttuu nopeammin, voi kauniin ilman kumpupilvistä syntyä paikallisia rankkoja ukkoskuuroja. Mihin tarkalleen kuuro syntyy, on yhtä sattumanvaraista kuin kiehuvassa kattilassa nousevan kuplan tarkka sijainti (jos oletetaan, että kattilan kupla vastaa yhtä kuuropilveä). Siinä, missä konvektio kiehuvassa kattilassa saa alkunsa kuumasta liedestä, ilmakehässä se puolestaan syntyy, kun aurinko lämmittää maanpintaa. Lämpimimpien maa-alueiden yllä lämpimämmän ilman kuplat alkavat kohota ja näille alueille syntyy yksittäiset kumpupilvet. Mikäli ala ja ylä ilmakehän välinen lämpötilaero on riittävän suuri, kumpupilvet kasvavat sadepilviksi asti. Yöllä maanpinnan kylmetessä konvektio lakkaa ja sateet kuihtuvat, mutta silloin meri on muuttunut lämpimäksi alustaksi ja voi puolestaan saada kuurosateita aikaiseksi yöaikaan.
Konvektiiviset sateet vaihtelevat voimakkaasti vuorokaudenajan mukaan
Konvektiiviset sateet syntyvät usein tyhjästä ja voimistuvat päivän aikana, kun aurinko lämmittää maanpintaa selvästi ilmaa lämpimämmäksi. Yöllä maanpinnan jäähtyessä kuurosateet puolestaan kuolevat pois. Meren yllä tilanne kehittyy juuri päinvastoin ja kuurosateita syntyy nimenomaan yöaikaan, kun merivesi on ilmaa lämpimämpää. Päivällä merelliset kuurosateet puolestaan kuolevat pois, kun ilma lämpenee meriveden lämpöiseksi. Sadan kilometrin säteellä merestä ollaankin sitten näiden kahden päinvastoin toimivan sateen vuorokausirytmin vaikutuspiirissä. Se, kumpi hallitsee enemmän, riippuu siitä, virtaako ilma maalta merelle päin vai päinvastoin.
Kuurotyyppinen sade saattaa olla lisääntymässä
Viime vuosina idänpuoleiset tuulet ovat meillä lisääntyneet ja samalla puolestaan lännenpuoleiset tuulet vähän vähentyneet. Tuntuu, että lisääntyneen itävirtauksen myötä myös konvektiivisten sateiden osuus kaikesta sateesta olisi lisääntynyt. Lämpimällä ilmalla syntyvissä kuurosateissa esiintyy usein myös ukkosta ja samalla hyvin voimakkaita paikallisia sateita. Niinpä myös sademäärien paikalliset erot tuntuvat viime vuosina lisääntyneen.
Uudistetuissa ennusteissa jatkuva ja kuuroluonteinen sade erotellaan
Vaikkei kuuroluonteista sadetta pystytäkään koskaan ennustamaan täysin oikein, olemme Forecalla alkaneet kehittää erityisesti juuri kuurotyyppisen sateen tietokonelaskelmia. Olemme moninkertaistaneet tietokonelaskelmien erotuskykyä ja nyt lopputuloksena pystymme erottelemaan kuurotyyppisen ja jatkuvan sateen tulevissa ennusteissamme. Mielestämme on arvokasta tietää koska sade on jatkuvaa, helpommin ennustettavaa ja koska sade puolestaan on epävarmaa ja siinä on suurta paikallista vaihtelua.
Ennen karkeammista sade-ennusteista ei pystynyt erottamaan yhtenäistä ja kuurotyyppistä sadetta. Uusissa laskelmissa konvektiivinen sade on nähtävissä ”paikallisina palluroina” Siellä, missä sade on palluramaista, on sade kuurotyyppistä ja siis paikalliselta osuvuudeltaan epävarmaa. Toisin sanoen ne havainnollistavat sateen paikallisuutta, mutta eivät pyrikään kertomaan, missä tarkalleen saderyppäät tai kuurojen väliset poutakaistaleet hetkellisesti esiintyvät.
Sadeanimaatiot kertovat jo sadetyypin
Uudistetuissa sade-ennusteanimaatiossamme kuurotyyppiset sateet näkyvät nyt pirstaleisina ”sadepalluroina” ja jatkuva sade näkyy täysin yhtenäisenä sadealueena. Aikaisemmin sadeanimaatioissa kuurotyyppiset ja jatkuvat sateet eivät eronneet toisistaan lainkaan. Tämä aiheutti kuurotyyppisten sateiden tilanteessa systemaattista yliennusteen tuntua, ellei kuuro osunut juuri omalle kohdalle. Konvektiivista sadetta ennustettiin usein myös liian pitkälle ajalle peräkkäin. Todellisuudessahan kuurottainen sade kestää vaan melko lyhyen ajan, vaikkakin vettä hetkessä tulee runsaasti. Aikaisemmin ennuste kuvasi siis enemmänkin aluetta, jossa kuuroja oli mahdollista tulla, eikä niinkään pyrkinyt kuvaamaan hetkellistä säätilannetta! Suurin ongelma oli, ettei kuurottaisen sateen aluetta voinut mitenkään erottaa aidosta laajasta sadealueesta.
Jatkossa jatkuva ja konvektiivinen sade on tarkoitus erottaa myös Täsmäsään meteogrammeissa, mutta siitä tarkemmin vähän myöhemmin.
Otamme mielellämme vastaan palautetta aiheesta ja lisätoiveita asian edelleen kehittämiseen.
Pitkän talven jälkeen moni vannoutunut ukkosbongari on hiljalleen heräämässä talviuniltaan. Ruotsin länsirannikolle on nyt syntynyt pienoinen ukkosrintama, joka on vähän voimistumassa imiessään mukaansa kosteaa lämpöä Keski- ja Etelä- Euroopasta. Yöllä rintamavyöhyke liikkuu Pohjoisen Itämeren yli kohti Baltiaa ja aiheuttanee sinne jo ihan mukavan ukkosnäytöksen.
Kuvassa näkyy tietokoneen laskemia CAPE-arvoja Helatorstaille. CAPE arvot kertovat ilmassa olevasta ukkosenergiasta. Kun tämä arvo kohoaa yli 1000, aletaan esimerkiksi Yhdysvaltojen ”tornadoherkillä” alueilla jo miettimään tornadovaroituksia. Mikään arvo sinällään ei tarkoita varmaa ukkosta, mutta suuret CAPE-arvot indikoivat voimakkaista ukkosista. Aina kuitenkin tarvitaan jokin”laukaisija”, joka pääse itse ukkosen kehityksen laukaisemaan. Usein tällainen laukaisija on sateen tai riittävän paksun kumpupilven syntyminen.
Helatorstai aamuna vyöhyke yltää myös Lounais-Suomeen asti ja toivoa pienestä paikallisesta ukkosnäytöksestä on meilläkin olemassa. Helatorstain aikana vyöhyke on liikkumassa koko eteläisen Suomen yli, niin että illan suussa ukkosia saattaa esiintyä myös maan kaakkoisosassa. Mitään kovin komeaa näytöstä ei kannata odottaa, mutta kenties pientä ”maistiaista” tulevasta kesästä;) Itämeri on vielä hyvin kylmä ja se hillitsee ukkosten syntyä. Todennäköisesti Itämerelle on kuitenkin yöllä ainakin jonkin verran ukkosia syntymässä. Päivällä merellä ukkoset sitten mieluumminkin kuolevat, mutta mikäli Etelä ja Kaakkois-Suomessa aurinko ehtii huomenna päivällä paistamaan, voi puolestaan sisämaassa kehittyä kunnon ukkospilviä.
Mahdolliset salamat näkyvät molemmissa animaatioissa keltaisella rastilla. Muista, että Täsmätutkasta voit valita myös tarkemman itsellesi sopivan karttapohjan.
Viime vuosina kunnon vanhan ajan talvisäästä on päästy nauttimaan aivan eteläisintä Suomea myöden. Onpa lunta ja pakkasta monen mielestä riittänyt ihan kiusaksi asti. Ajatus ilmaston lämpenemisestä on monen mielestä kokenut vähintäänkin suuren kolauksen. Samantapaisia epäileviä ajatuksia on herännyt myös muualla päin maailmaa. Tilastojenkin valossa viimeisinä vuosina maapallon keskilämpötila ei ole enää kohonnut vaan mieluummin pysytellyt samalla tasolla.
Onko tietokonelaskelmissa jotain vikaa?
Lämpeneminen ei viime vuosina ole täysin noudattanut ilmastonmuutosennusteita.
Kuvassa havaittu tilanne on esitetty tummanvihreällä viivalla ja vaaleampi vihreä varjostettu alue kuvaa eri tietokonelaskelmien vaihteluväliä. Niin kauan kuin havaintoviiva pysyy varjostetun ennustehaitarin välissä, kuuluu se ennusteen vaihteluvälille. Mikäli viiva ajautuu useammaksi vuodeksi varjostetun alueen ulkopuolelle, on syytä olettaa, että ennusteessa on jotain pielessä. (kuva: The Economist)
Vielä tällä hetkellä ilmaston keskilämpötila ” on pysynyt ennustehaitarin sisällä”. Mikäli lämpeneminen ei kuitenkaan lähivuosina ala voimistua, on ennusteissa syytä olettaa olevan vähintäänkin joitakin puutteita. Mikä sitten voisi selittää sen, ettei maapallon ilmasto ole enää lämmennyt viime vuosina yhtä nopeasti kuin mallit ovat ennustaneet? Tälle on oikeastaan olemassa kaksi mahdollista pääsyytä. A) Tietokonelaskelmat eivät osaa ottaa vielä kaikkia fysikaalisia osatekijöitä täysin huomioon tai niissä on suoranaisia puutteita. B) Kyseessä on vain ilmaston luonteelle tyypillinen kaoottinen kylmemmän ilmaston jakso. Tietysti todellisuus voi myös olla seurausta näistä molemmista.
Ilmakehän kaikkia osatekijöitä ei vielä tiedetä täysin
Ilmakehä on hyvin monimutkainen järjestelmä. Pieni muutos aiheuttaa monia erisuuntaisia sivuilmiöitä ns. palautusmekanismeja. Mikäli ilmastonmuutosennusteissa ei tarvitsisi ottaa huomioon erilaisia palautusmekanismeja, olisi hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumisen vaikutus ilmastoon suhteelliseen helppo laskea. Tämä vaikutus maapallon keskilämpötilaan olisi reilut 1 C astetta. Toisaalta pieni lämpeneminen sulattaa jäätiköitä, mikä puolestaan aiheuttaa palautemekanismin, joka voimistaa lämpenemistä. Tällöin esim. pienemmät jäätiköt eivät enää heijastakaan auringon valoa yhtä tehokkaasti takaisin avaruuteen ja toisaalta lisääntynyt ilman kosteus sinällään lisää entisestään kasvihuoneilmiötä. Toisaalta lisääntynyt kosteus lisää pilvisyyttä ja eri korkeuksille syntyneet pilvet voivat vaikuttaa sekä viilentävästi että lämmittävästi. Tässä vain muutamia esimerkkejä monimutkaisista kytkennöistä, jotka kaikki on yritetty ottaa malleissa huomioon.
Kuvassa nähdään kuinka erilaiset fysikaaliset pakotteet on huomioitu tietokonelaskelmissa ja onko niiden vaikutus positiivinen vai negatiivinen ilmastonmuutoksen suhteen. Pakotteen epävarmuustekijä on kuvattu janalla. Lähde:IPCC
Ilmastonmuutoksen suurin kysymysmerkki liittynee ilmavirtausten mahdollisiin muutoksiin
Suuremmat linjat ilmastonmuutoksesta saatetaan jo tietää varsin hyvin, mutta toisaalta paikallisella tasolla voi luvassa olla suuriakin yllätyksiä. Täällä Pohjolassa säätämme hallitsee matalapainetoiminta ja pienikin muutos matalapainetoiminnassa pystyy muuttamaan säätämme huomattavasti. Esimerkiksi talvella Atlantin matalapaineet tuovat meille sateita ja suojasäätä, kun taas sydäntalven korkeapaineen selkeässä säässä lämpötila pyrkii yö yöltä laskemaan. Näiden säätyyppien välinen lämpötilaero voi olla jopa yli 50 astetta. On siis selvää, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan ilmaston muuttumisessa kaikkein tärkeintä olisi tietää, kuinka ilmastonmuutos mahdollisesti vaikuttaa matalapainetoimintaan. Tämä on kuitenkin tietokonelaskelmissa juuri se suurin tuntematon tekijä tällä hetkellä.
Onko mahdollista, että viimeisimmät kylmät talvet olisivatkin seurausta ilmastonmuutoksesta?
Viime vuosien kylmät talvet ovat olleet seurausta pitkään vallinneista itätuulijaksoista ja heikentyneestä Atlantin matalapainetoiminnasta. Kylmät talvet voisivat olla seurausta ilmastonmuutoksesta, mikäli itätuulten lisääntymisen ja Atlantin matalapainetoiminnan heikkeneminen johtuisi nimenomaan ilmastonmuutoksesta. Tästä ei kuitenkaan ole olemassa mitään varmaa tietoa. Suurin osa tietokonelaskelmista ennustaa Atlantin matalapainetoiminnan siirtyvän pohjoisemmille reiteille, mutta todellisuudessa kylmät talvet ovat olleet seurausta nimenomaan matalapaineiden poikkeuksellisen eteläisestä reitistä.
Jäämeren sulaminen lisää todennäköisyyttä kylmiin talviin
Ilmastonmuutosennusteiden osalta kaikkein huonoimmin on tähän mennessä onnistuttu ennustamaan Pohjoisen Jäämeren sulamisnopeus. Pohjoinen Jäämeri on sulanut selvästi ennustettua nopeammin.
Kuvassa nähdään punaisella viivalla havaittu jään pinta-ala Pohjoisella Jäämerellä syyskuussa. Vaaleansininen varjostettu alue kuvaa eri ennusteiden vaihteluväliä. Kuvasta nähdään kuinka havainto on jo useamman vuoden ajan kulkenut ennustehaitarin ulkopuolella. Tämä siis tarkoittaa, että ennusteissa on mitä todennäköisemmin jotain pielessä. Lähde: Allison et al. (2009)
Jäämeren sulamista ei ilmastoennusteissa ole osattu ennustaa riittävän voimakkaaksi. Tämä voikin osaltaan selittää hidastunutta ilmaston lämpenemistä viime vuosina. Tietokoneella on simuloitu tilannetta, jossa on otettu huomioon pelkästään Jäämeren sulamisen aiheuttamaa vaikutusta ilmastoon ja kaikki muu on jätetty huomioimatta. Tällainen laskelma antaa tulokseksi juuri viime talvien kaltaisia kylmiä itävirtauksia.
Kuvassa näkyy tuloksia tietokonelaskelmasta, jossa on otettu huomioon ainoastaan Jäämeren sulamisen aiheuttama pakote ilmastoon. Siitä on siis jätetty kaikki muut tekijät huomioimatta. Ensimmäisessä kuvassa nähdään merenpintapaineen muutos ja toisessa vaikutus ilman lämpötilaan. Tällöin ilmasto on kylmentynyt oikeastaan juuri niillä alueilla, joissa viime vuosina on esiintynytkin kylmää. Lisäksi Pohjoisnavalla ilmasto on lämmennyt kuten todellisuudessakin. Tämä saattaa olla viite siitä, että Jäämeren kytkös ilmakehään ei välttämättä ole malleissa riittävän hyvin tulkittuna. Lähde: Liun et al
Vai onko kaikki sittenkin vain luonnollista vaihtelua?
Suurin osa vuosien välisistä eroista johtuu nimenomaan vain luonnollisesta vaihtelusta. Ilmastolle on tyypillistä joidenkin vuosien kylmemmät ja lämpimämmät jaksot ja niitä on vaikea erottaa kertaluokkaa pienemmästä ilmaston muuttumisesta. NAO-indeksi on tilastollinen suure matalapainetoiminnalle. Positiivinen NAO-indeksi on merkki lounaistuulien lauhasta talvisäästä , kun taas negatiivinen NAO-indeksi kertoo lisääntyneestä itävirtauksesta. Indeksin avulla voidaan nähdä viimeisen reilun sadan vuoden aikana esiintyneen erilaisia satunnaisia lämpimiä ja kylmiä jaksoja, jotka enimmäkseen ovat kestäneet muutamasta vuodesta muutamaan kymmeneen vuoteen. Eikä niille läheskään kaikille ole löydettävissä mitään selkeää syytä.
Kuvassa nähdään NAO-indeksin vuotuista vaihtelua. Positiivinen indeksi ja lämpimät tuuliolot näkyvät punaisella. Negatiiviset indeksin arvot eli kylmät tuuliolot näkyvät puolestaan sinisellä. Esimerkiksi 1990-luvun vaihteen lämpimät vuodet on hyvin pitkälti selitettävissä lämpimillä ilmanvirtauksilla. Viime vuosien kylmistä tuuliolosuhteista huolimatta koko maapallon keskilämpötilat vaikuttavt olevan varsin lämpimiä (vertaa 1.kuva jutun alussa). Kuvasta näkyy hyvin eri vuosien välinen suuri luonnollinen vaihtelu. On tyypillistä, että kylmät ja lämpimät jaksot kestävät yleensä joitakin vuosia. Lähde: J.Räisänen Helsingin yliopisto
Huomattavaa kuitenkin on, että vaikka vuosi 2010 oli tuuliolojen puolesta Pohjois-Atlantin alueella kaikkien aikojen kylmin, on koko maapallon keskilämpötila tuolloin ollut yksi kaikkien aikojen lämpimimmistä.
Sää ja ilmasto ovat niin monimutkaisia asioita, että tuskin koskaan pystymme niitä ja niiden oikkuja täysin ymmärtämään, saati ennustamaan. Ehkä tämä on jo vähän kulunut ilmaus, mutta vielä kerran: Olemme kaikki mukana tieteellisessä kokeessa, jonka lopputulosta kukaan ei voi varmuudella tietää.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
