Herkkutattien aika on juuri nyt. Poimi omasi. Kuva: Jean-Pol Grandmont / Wikimedia Commons.
Raikkaan kesäisiä päiviä riittää vielä. Alkusyksyn yöt vain ovat jo pitkiä, joten ne kylmenevät. Öinen maan ja ilman jäähtyminen puristaa ilman kosteudesta aamuksi sumuisia tai sumupilvisiä seutuja. Sumu nousee usein maasta irti, sumupilveksi, ennen kuin ilmiö kokonaan poistuu auringon edestä. Aina ei poistu ollenkaan, joskus taas viipyilee, kuin kiusatakseen. Vuodenaikojen vaihtelu kertautuu yön ja päivän erona. Aurinko säteilee tänne, me taas lämpöä jonnekin pois.
Päivällä tulee lyhyttä, yöllä ainoastaan lähtee pitkää aallonpituutta. Lämpösäteilyä on se pitkä, infrapunaksi ristitty. Tässä voi koetella maailmankuvaansa: eikös sen auringon juuri pitänyt lämmittää? No mutta, yöllä ulos lähtevä lämpö ei jää edes harakoille, vaan pakenee taivaan läpi avaruuteen. Pilvinen yö on lämpimämpi mutta tähtitaivasta tummempi. Iltaisin ja alkuöisin voi mainiosti kävellä ulkona ja tuntea, miten hitaasti ilma sentään vielä viilenee. Auringon ensi säteet valkean sumun läpi ovat aikaisen ylösnousun arvoiset. Katso myös varjoasi kastetta vasten.
Vuodentulo jatkuu, satoa tulee vielä. Sittenkin ilmeisen hyvästä sienisadosta voi vain tulla lyhyt, arvellaan uutisoinneissa. Tattien sanotaan kasvavan tänä syksynä tavallista kosteammissa paikoissa. Herkkutattimme kelpaavat ainakin Italiaan, meillä niitä on lähes mahdotonta löytää tuoreina. Paitsi metsästä, tietty, muttei sinne niin vain mennä keskeltä kaupunkipuuhia. Äskeisen lauantain olin Kaisa-talossa, siis Helsingin yliopiston kirjastossa. Kaisaniemessä ei kannata sienestää edes puistossa. Enkä söisi edes kotipihan ukonsieniä, joita huomasin olevan taas nousemassa.
Sienistä olen aina ollut kiinnostunut, kannoin niitä nuorena metsästä ämpärin toisensa jälkeen. Naapureillekin meni toisinaan osa. Sienimetsä tuoksuineen on alkusyksyn hyötynautinto. Syksyn edetessä tulee vielä ainakin puolukoiden ja karpaloiden vuoro. Ne ovat parhaita vasta pienen pakkasen puremina, eivät puoliraakoina. Joidenkin sienten satokausi kestää vieläkin pidemmälle.
Jos kuitenkin on mielekkäintä poimia päivä, niin kyllä ajankohtaisinta on – herkkutattien lisäksi – jopa pitkästä jälkikesästä nauttiminen. Kukin tavallaan. Sää sallii nyt monenlaista. Olisikohan tällaisella säällä vähän kehottavakin vaikutus?
Kuvan linkki: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4b/Boletus_edulis_JPG9.jpg
Viimeistään nyt kannattaa selvittää itselleen käsitteen ”aerosoli” sisältö. Muuten puhe aerosolien merkityksestä ilmakehässä voi jäädä ymmärtämättä oikein. Kuvassa on aerosolipakkaus eli suihkepullo tai spray. Kuva: PiccoloNamek/Wikimedia commons.
Bárðarbunga-tulivuori uhittelee edelleen, eikä sen mahdollisesta tuhkapilvestä ja sen leviämisestä ilmakehässä voida vielä sanoa mitään varmaa. Mutta tuhkapilveen johtavan purkauksen mahdollisuus ei ole myöskään pienentynyt, joten tarkkana saa olla. Muistissa on vielä, miten Euroopan lentoliikenteen kävi keväällä 2010. Tästä kerroin jo edellisessä blogissani, eikä asian ajankohtaisuus ole tämänkertaisen tulivuoren osalta mitenkään väistynyt. Itse asiassa Islannin ilmatieteenlaitos on tänään päättänyt varoittaa tulevista tapahtumista. Tällainen on toki hallintoa, mutta kertoo jostain. Tulivuoret eivät ole ilmatiedettä, mutta mahdollisen tuhkapilven liikkeet sitäkin enemmän. Eri maiden ilmatieteenlaitoksille voi kuulua hallinnollisesti toisistaan poikkeavia vastuualueita.
Suomalainen sääviranomainen Ilmatieteen laitos puolestaan uutisoi nettisivuillaan pari päivää sitten ihmisperäisten aerosolipäästöjen vähentyneen viime vuosikymmeninä Euroopassa ja USA:ssa lainsäädännön ansiosta sekä Neuvostoliiton romahtamisen myötä. Kuitenkin, kuten arvata on maallikompikin saattanut, Kiinan ja Intian vastaavat päästöt ovat vastaavasti lisääntyneet lähes yhtä paljon. Tästä sittenkin aika monimutkaisesta asiasta seurausvaikutuksineen voi siis lukea mainitusta paikasta ja ihan etusivulta (www.fmi.fi, ajankohtaista-osio ja tiedotearkisto).
Nimenomaan aerosolit, pienhiukkaset, ovat osoittautuneet hyvin keskeisiksi arvioitaessa ilmastonmuutoksen suuntaa. Ne toimivat vesihöyryn tiivistymisytiminä, mikä tarkoittaa, että likaisemman ilman pilvissä on enemmän ja sitä myöten pienempiä pilvipisaroita. Tällainen pilvi on isopisaraista tiheämpi ja heijastaa tehokkaammin auringonsäteilyä takaisin avaruuteen. Vaikutus on tässä siis ilmastoa viilentävä, mutta näin yksinkertainen ei asia kokonaisuutena suinkaan ole. Aerosoleista kannattaa kiinnostua laajemminkin.
Nykyaikainen sääpalvelu puolestaan on oikeastaan teollisuutta, jonka tuotteita myydään kilpailuilla (ainakin periaatteessa) markkinoilla. Myös sääpalveluun liittyy tutkimusta, eli ei sitä tule kuin manulle illallista siitäkään huolimatta, että se saattaa näyttäytyä yksinkertaisena. Se tekee niin, koska sen on alun alkaen pitänyt huomioida kohderyhmä. Nykyisessä informaatiotulvassa ei ole tässä mielessä mitään hyvää, koska entistä pienempi osa informaatiosta muuttunee kohinasta tiedoksi. Mutta pysykää kanavalla www.foreca.fi. Sääpalvelusta saa suurimman ilon irti se, joka käyttää palvelua hyväkseen säännöllisesti eikä vain silloin tällöin.
Nyt saadaan jännittää Bardarbungaa. Tämä kuva on Eyjafjallajökull´sta keväältä 2010. Tulivuorien tuhka on luonnollinen ”epäpuhtaus” ilmakehässä. Sen leviämistietoudelle on kysyntää. Kuva: David Karnå / Wikimedia Commons.
Ilmakehässä ei liiku vain ilmaa, sääjärjestelmiä, pilviä ja sateita, vaan yhtä lailla kaikkea, mikä sinne on joutunut. Joko ihmisen toiminnan seurauksena tai ihan ilman ihmistä. Ns. kasvihuonekaasut ovat maapallon ilmastoon vaikuttaessaan oleelinen asia, mutta merkitystä on myös hyvin erityylisillä, paikallisilla ja jopa välittömästi vaarallisten aineiden päästöillä. Ja erityisesti niiden leviämisellä ja odotettavissa olevilla pitoisuuksilla eri paikoissa. Ilman ilmakehän yhä tarkemppaa mallintamista ei tässä pärjätä. Onnistunut mallinnus ja ylipäätään mittauksiin perustuva tieto puolestaan edellyttävät vankkaa perustutkimusta.
Koneisto tutkia, kehittää malleja ja haaste kertoa vaarallisten aineiden käyttäytymisestä ilmakehässä ovat melkoisia. Päästöt jo yksinään ovat hyvin erilaisia. Jos vaikka ydinvoimala ainoastaan vuotaa, se tuottaa aivan erilaisen saastelaskeuman kuin jos on samaan aikaan myös tulipalo. Tulipalon myötä osa epäpuhtauksista kohoaa korkeuksiin ja jatkaa sieltä kunkin ilmakerroksen olosuhteiden mukaisesti.
Kloorivaunun kaatuminen ja rikkoutuminen ratapihalla tai kesken kuljetuksen on maanpinnan läheisen ilmakerroksen ääripäätä, koska kloori raskaana pysyy maanpinnan lähellä, kunnes hajoaa. Sade muuttaa laskeumaolosuhteita: puhutaan erikseen kuiva- ja märkädepositiosta. Ilman epäpuhtauksien leviäminen ei ole niin yksinkertainen asia selvittää kuin mitä äkkipäätä voisi ajatella.
Myös tiedottaminen on vaarallisten aineiden leviämisen tapauksessa haasteellista. Muistan aina elävästi sen kerran, vielä Ilmatieteen laitoksen ajaltani, kun läheisessä Sosnovyj Borin ydinvoimalassa oli tapahtunut radioaktiivisten aineiden päästö. Kun tieto asiasta tuli, istuimme juuri Säteilyturvakeskuksen ihmisten antamassa koulutuksessa. Mikä sattuma.
No, tämä tietenkin vain auttaa tapauksen muistamista. Tärkeintä koko jupakassa oli tämän kirjoituksen kannalta se, että jokin iltapäivä- tai muu lehti oli (todennäköisesti) soittanut päivystävälle meteorologille (mistäpä muualtakaan tieto olisi ollut peräisin) ja muotoillut ilmeisesti kysymyksensä niin, että mikä oli tuulen suunta siellä silloisen Leningradin alueella.
Ja kun vastauksesta saattoi päätellä, että siellä tuuli Suomeen päin, niin totta kai se uutisoitiin niin, että ilmavirtaus käy sieltä Suomeen. Meteorologi tuskin vielä tiesi kyseisestä päästöstä mitään. Todellisuudessa päästö ei tullut lähellekään Suomea, koska välissä oli mm. kokonainen säärintama. Kouluttautumismielessä tässä tuli paljon käytännön oppia tiedotuksen vaikeudesta ja löyhin perustein tapahtuvan uutisoinnin seurauksista (paniikinomaisuus, aletaan esim. noutaa lapsia päiväkodista jne.).
Mutta syy sille, että ajatukseni ovat kääntyneet näihin leviämisasioihin, ei ole se, että tulevista tiivistyvistä ja ravakoista kuurosateista on jo kylliksi jauhettu. Ei, vaan se, että Islannissa on taas alkanut purkautua merkittävä tulivuori Bardarbunga. Tosin vielä satoja metrejä paksun jääkuoren alla, mutta jäähän sulaa, jos lämpöä riittää. Tuoreessa muistissa on vielä runsaan neljän vuoden takainen ilmasirkus, jonka Eyjafjallajökullin purkaus aiheutti. Hauskoja muuten nuo islanninkieliset paikannimet.
Tein ripauksen ennakkotutkivaa nettijournalismia. Sen tuloksena laitan tähän perään alkuperäisaineistojen ystäville jokusen linkin mm. järjestelmästä vahtia näitä ilmakehän tuhka-asioita lentoliikenteen näkökulmasta. Maailma on mm. jaettu VAAC-alueisiin, ja Islanti on näissä osa ”Lontoota”, eli ainakin alkupään leviämislaskelmat ovat Englannin kansallisen sääpalvelulaitoksen vastuulla. Suurin osa Manner-Eurooppaa on puolestaan ”Toulouse”´ia.
Islannin ilmatieteenlaitos: http://www.vedur.is/ (kielen saa myös englanniksi)
Kuvan linkki: http://fr.wikipedia.org/wiki/%C3%89ruption_de_l%27Eyjafj%C3%B6ll_en_2010#mediaviewer/Fichier:Eyjafjallaj%C3%B6kull_major_eruption_20100510.jpg
Onko sää sittenkään kansainvälistä tai ylikansallista bisnestä, vaan kokoelma kansallisaarteita? Kuva: Joebloggsy / Roman Poulvas / Wikimedia Commons.
Kuvitteellista (tai kuviteltua) yhteisöä (Benedict Anderson, Imagined Communities: Reflections on the origin and spread of nationalism, 1983, teos on myös suomennettu nimellä Kuvitellut yhteisöt, Vastapaino 2007) luodaan ja ylläpidetään niin, että esim. historia kirjoitetaan kansalliseksi ja kirjallisuus niin ikään luokitellaan samasta näkökulmasta. Ja kuinka ollakaan, säätilastot näyttäytyvät perinteisesti ensisijaisesti kansallisina.
Sama pirstottu maailma, ja vain oma kiinnostaa. On me ja muut. Media on voimakkaasti kansallista, mikä tekee vaikeaksi vaikkapa vain eurooppalaisen näkökulman ottamisen eurooppalaisiin asioihin. Jos niitä sitten sen koommin on olemassa; toisaalta sää ja ilmasto ovat lähtökohtaisesti globaalisia luonnonilmiöitä. Näitä karkuun emme pääse, eikä sää tiedä meidän rajoistamme mitään. Tai ei ainakaan välitä niistä. Ydinvoimalaonnettomuudenkin saastepäästöt menevät ihan tuulten mukana. Toki tällöin ainakin tiedetään, kuka saastutti.
No tietysti maapallon ilmaston tutkijat elävät globaalilla tasolla ihan ajantasaisesti, mutta kun tarkastelee, mitä reaktioita vaikkapa pitkä ja komea helleaalto aiheuttaa – ja etenkin, miten media sen ottaa käsittelyynsä, tulee mieleen kaikenlaista. Toki kansallisen sään uutisointi alkaa kansallisesta sääpalvelulaitoksesta, joka vastaa kansallisista säähavainnoista. Siitä, mitä asioita tilastoidaan ja mistä on ollut tapana kiinnostua, ainakin median.
Hellepäiväksi kirjautuu päivä, jonka kuluessa päivän ylin lämpötila kohoaa vähintään 25,1 asteeseen. Ihan sama, kuinka paljon vielä sen yli. Mutta erikoiseksi asian saattaa tehdä se, että pohjois-etelä -suunnassa näin pitkässä maassa ja mantereisuus-merellisyys – eli itä-länsi -jakaumassa näinkin leveällä kaistaleella saattaa hellettä olla pitkään vain jossain osassa ja jossain toisessa osassa ihan muuta. Näin ei pahasti ollut tänä kesänä, mutta kaikki menee hellepäivien määräksi. Ääritilanteessa hellettä on juuri ja juuri vain yhdellä virallisella mittausasemalla, ja hellepäivien listaan se menee siinä missä koko maan kattava kova hellekin.
Ja sitten on kiva näperrellä vaikka juuri näiden hellepäivien lukumäärän kanssa, ja edelleen tietoisena siitä, ettei asialla ole juuri kenellekään tuossa muodossa esitettynä mitään merkitystä. Uskallan sanoa. Jos nyt olemme hellepäivien lukumäärässä perättäisinä päivinä yhteen menoon tasoissa kesän 1973 kanssa, niin riittääkö se vertaamaan näitä tapahtumasarjoja oikeasti? Onko yhdentekevää, olivatko ne aikaisemat putkihellepäivät nipin napin hellettä vai myös näitä ökyhelteitä?
Kiinnostun silloin tällöin kurkistamaan, miten vaikka koko maapallo makaa yhden maan asemesta. Kunkin maan ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta löytyy tai ei löydy ajankohtaista ilmastotietoa erittäin vaihtelevasti. Koska EU-integraation pääroolissa ovat vanhastaan Saksa ja Ranska, vertasin näiden kahden valtion ilmatieteenlaitosten nettisivujen tarjontaa keskenään. Ranskassa (Météo-France) kaikki ajankohtaisilmastotieto on heti kättelyssä maksullista, sen sijaan puhtaita menneen ajan tilastoja on tarjolla aina keskiylängön (Le Massif central) korkeimpia vuorenhuippuja myöten. Opin samalla, miten korkeita ne ovatkaan ja kuinka paljon niillä sataa.
Saksan Deutscher Wetterdienst esittää aina erikseen kuluneen kuukauden sanallisen katsauksen, samaan tapaan kuin täällä meillä Suomessakin on tapana, mutta varsinaista jatkuvaa systemaattista seurantaa (siis sään senhetkisestä kiinnostavuudesta riippumatonta) en ainakaan nopealla vilkaisulla havainnut. Toisaalta vastaan tuli taulukko, joka esitää sääennätykset sääasemittain aakkosjärjestyksessä. Siitä voisi meillä ottaa mallia. Kyse ei siis ole ajankohtaisilmastotiedosta, vaan puhtaista menneen ajan tapahtumista. Jos uusi ennätys tulee juuri tänään, en tiedä, miten nopeasti se tässä taulukosssa näkyy.
Etsivä löytää netistä näköjään myös globaalisia kuluneen kuukauden alueittaisia (ei kansallisia) kommentteja lähinnä epätavallisuuksista. Tällaista toimittaa ainakin USA:n ilmatieteenlaitos. Tätä kirjoitettaessa viimeisin kommentoitu kuukausi on kesäkuu. Oheistan linkin tähän melko mainioon koosteeseen. Netissä kannattaa (ehkä) tehdä muutakin kuin istua ja juoruta facebookissa.
Loppukesä näyttää ja toivottavasti myös tuntuu ihan suomalaiselta normielokuulta, toki jo sen loppupuolelta. Heti sunnuntain jälkeen saamme muistutuksen siitä, miltä elokuinen sateinen matalapainesäätyyppi tuntuu. Jos matalapaine pysyy länsipuolellamme, ovat sateet etelänpuoleisessa ilmavirtauksessa kuitenkin lämpimiä, vaikka päivälämpötilat tietysti ovat sateessa alemmat kuin paisteessa. Vuosilomalaisena otan joka pisaran taivaan mannana tämän ”kesän” jälkeen. Yksi ystäväni sen keksi: Suomessa on nykyään viisi vuodenaikaa. Syksy, talvi, kevät, sahara ja kesä. Kesä on tervetullut.
Linkkejä tiedonhaluisille:
http://www.meteofrance.com/climat/france/mont-aigoual/30339001/normales avautuu näyttämään yhden vuorenhuipun kuukausittaisia keskimääräisasioita. Klikkaamalla ”Relevés” saa kuluvan kuun asioita. Jos haluaa lämpötilojen jälkeen sademäärät, kannattaa klikata vielä kolmatta vaihtoehtoa, jolloin näyttö nähtävästi vasta toimii. Paikkakunta vaihdetaan ylemmän osan harmaasta palkista ”Ville, code postal…”. Ja ihan ylhäältä pääsee ihan eri asioihin kiinnostuksen mukaan.
http://www.wetterdienst.de/Klima/Wetterrekorde/Deutschland/Temperatur/ avautuu paikkakuntakohtaiseen ennätystaulukkoon. Kuukausikatsauksen voi lukea vasemman reunan ”Klima aktuell” -kohdasta. Ja niin edelleen.
http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014 Global analysis. Tutustumisen arvoinen.
Perseus antoi nimensä tähtikuviolle, joka sinkoilee elokuiselle yötaivaalle Laurin kyyneleitä. Kuva: From Urania´s Mirror / flickr.
Laurin päivän tienoo kutsuu katseita yötaivaalle. Maapallo näet tulee vuotuiskierroksellaan perseidien meteoriparven alueelle. Silloin nähdään paljon tähdenlentoja, meteoreja, kun pienet kivet kuumenevat ja palavat ilmakehässä. Kaikki murikat eivät aina ehdi palaa loppuun, vaan putoavat meteoriitteina milloin maahan, milloin mereen. Planeetallamme lienee koettu tällä tavoin suuria luonnonkatastrofeja, toisaalta meillä on sen vuoksi vaikkapa Lappajärvi.
Meteorologian nimi (Aristoteles, Meteorologica, n. 340 eaa.) juontuu näistä varmaan näyttävimmistä ikään kuin taivaalta putoavista asioista. Muut, vaikkapa sadepisarat tai rakeet, siis veden olomuodon muutoksista seuraavat partikkelit, ovat edelleen nimeltään hydrometeoreja. Tähtitiedettä varsinaiset meteorit lähinnä ovat, toki myös vaikka runouden innoitus. Metaforana tähdenlento voi kuvata menestyksen korkeaa mutta lyhyeksi jäävää kaarta vaikka millä elämänalueella. Tai elämää yleensä. Esimerkiksi löysin kepeän ranskankielisen kanadalaislaulelman Les étoiles filantes.
Myös Laurin, alkujaan Pyhän Laurentiuksen, kyyneleiksi on näitä elokuun ihmetyksiä kutsuttu. Pyhä Laurentius toimi Rooman diakonina ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen aikana 10. 8. 258. Perseidit ovat saaneet nimensä siitä, että ne näyttävät taivaalla sinkoilevan Perseuksen tähtikuviosta. Nämä tähdenlennot siis näkyvät hyvin täällä pohjoisessa. Näkyvät, jos näkyvät. Meteorologiset tekijät kun helposti peittävät meteorisateen taakseen.
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa tietää kertoa, että runsaimmin tähdenlentoja voi havaita yöllä 11./12 .8. ja 12./13. 8. Ursa ei niinkään tiedä, että alkuviikolla meille leviää kuurosadealue lounaasta. Jää siis jännitettäväksi, millainen öiden pilvisyys missäkin lopulta on. Parhaalta mahdolliselta ei näytä, muttei aivan tähtisateettomaltakaan.
Onneksi hiostavimmat helteet jo menivät. Nelisen ylimääräistä ja täysin turhaa astetta päivälämpötiloista pois. Sadepäivien osalta tietysti enemmän – sellaisiakin on jo näköpiirissä. Alkuviikon sateen jälkeen sadekuurot viilentävät vielä lähes päivittäin, vaikkei varsin lämmin ilma mihinkään vielä menekään. Ensi viikonloppua kohti sää selkenee ja viilenee maan pohjoisosassa, joten josko vaikka niitä Lauriin liitettyjä hallaöitä alkaisi jo Lapissa olla, enpä varmaksi vielä sanoisi.
Les étoiles filantes: www.youtube.com/watch?v=_JmWGw0bc5s
Öiden pimetessä taivaalla loikkii vaikka mitä. Iso koira tuo kuumat ilmat Sirius kuonossaan. Jos tämä vaikuttaa kuva-arvoitukselta, lue juttu. Kuva: Public Domain (U.S. Library of Congress).
Alkavaa kuumaa säätä uskon kestäväni jonkin aikaa; alkaahan samalla pääosa kesälomasta. Hyvä ajoitus, sanoo ehkä moni, mutta onneksi kaikkein kuuminta on vain ensi viikon heti alussa. Jos en mene länteen, vältyn luultavasti kolmenkympin läkähdykseltä, mutta lähelle se menee myös täällä vielä kesäuntaan nukkuvassa pääkaupungissa. Ihmisiä on kyllä jo alkanut palailla kesälaitumilta, kuka mistäkin.
Vaikken pidä hirmuhelteistä, vähän harmittaa alkukesän lähes kesättömyys. Ei se olisi lempiaikaani ollutkaan, mutta olen tavallisesti maannut silloin auringossa. Rusketusta, muka D-vitamiinia ja silleen. Vitamiinivarasto on onneksi purkissa, ja sieltä voi tuota ikärappeutumisen hidastajaa popsia.
Lomasuunnitelma on latinan opiskelua, ja varmaan samalla sen sukukieliinkin sukeltamista. Helle- tai lämpöaalto, etenkin pitkittynyt kuuma sää, ilmaistiin Rooman valtakunnan aikana dies caniculares. Koiranpäivät! Jotenkin sitä ajattelee heti, että miksei kissanpäivät, mutta kai se menee niin, että kissat ovat tässä väärin ymmärettyjä. Tai sitten en ole huomannut koirista jotain oleellista… -Tarkentaa täytyy, että kyseessä ovat nimenomaan pienen koiran päivät.
No niin, kaikki saa kyllä selityksensä. Ainakin jo muinaiset egyptiläiset, joille Niilin vuosittainen tulviminen oli oleellisen tärkeää, huomasivat koiran tuovan kuuman sään ja tulvan, koska Niilin latvuksilla satoi. Koira on tässä Iso koira, tähtikuvio, jonka kirkkain ja samalla koko tähtitaivaan kirkkain tähti on Sirius. Kun tämä Sothis nousi aamutaivaalle ennen aurinkoa, ennusmerkki oli selvä. Suomessa Sirius on myös Koirantähti tai Kalevan tähti.
Ja koirapa se sitten ehätti aikanaan moniin kieliin nimeämään sitä, mikä meillä on helle tai vielä paremmin helleaalto. Helle on ihan omankuuloinen mutta sittenkin kieleemme lainattu sana, tosin se on kuulunut kieleemme ainakin jo 1500-luvulla (Agricola). Helle on balttilainen laina ja peräisin ”jostakin latviaa ja liettuaa edeltäneestä kielimuodosta” (Länsimäki).
Mutta takaisin koiraan ja koiranpäiviin. Ne tunnetaan vaikkapa italiassa (la canicola), ranskassa (la canicule), espanjassa (el canícula) ja jopa venäjässä, missä vastaava sana merkitsee kesälomaa, mutta myös saksassa (Hundstage) ja englannissa (dog days). Ruotsissa asia menee mätäkuun jutuiksi, ja sieltä se mätäkuu meillekin tulee. Pieni koira on kadonnut matkan varrella. On vain lasten lällätykseltä kuulostava hell-lll-le. Vastaavanlainen sana voisi olla vaikka äll-lll-lö. Lähellä olisi myös vaikka hul-lll-lu. Sanoja voi mutustella näinkin. Kyllä koiranpäivät olisi parempi, jotenkin jykevämpi ja tanakampi.
Nettikirjallisuutta aiheesta:
http://www.kotus.fi/?s=902 Huh hellettä
http://www.kotus.fi/?s=3646 Hellettä ja salamoita
http://www.kotus.fi/?5415_m=8681&s=3239 Halla vai helle?
http://de.wikipedia.org/wiki/Hundstage
http://fr.wikipedia.org/wiki/Canicule
Kuvan linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Canis_Major#mediaviewer/File:Sidney_Hall_-_Urania%27s_Mirror_-_Canis_Major,_Lepus,_Columba_Noachi_%26_Cela_Sculptoris.jpg
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
