Tulvahuippuja sattuu tavallisesti keväälle ja syksylle. Kuva: Eisjen Schaaf / Fotopedia.
Suomen ympäristökeskuksen mukaan sateiset ja viileät säät ovat laskeneet sisävesien lämpötiloja parilla asteella (13.7.). Meille on totta vie jumiutunut aika isovetinen, joskaan ei kylmä, suursäätila: vettä on tullut monin paikoin kuin Esterin sieltä. Pete jo kirjoittikin tästä edelleen pintansa pitävästä koko luoteista Eurooppaa otteessaan pitävästä ilmakehän rakenteesta.
Välitön seuraus rankkasateista ovat tulvat. Siis myös oikeat luonnon jokien tulvat, eivätkä ainoastaan äkilliset isot lätäköt asfaltoiduissa kadunkulmissa. Äkillisimmät tulvat syntyvät jokiin, joiden valunta-alue on pieni, mutta tämän alueen sisälle saattuvat sitten juuri ne rankimmat kuurosateet. Sitten itse joki on vielä mahdollisimman matala ja keskimääräisvirtaama vähäistä. Vesistössä ei myöskään ole järviä tai soita, jotka hidastaisivat veden virtausta kriittisille paikoille.
Sään suhteen kansalaistaito on osin pahoin rapautunutta: uusavuttomat ihmiset selvästkin vilkaisevat yhden kerran jotain pilvi-aurinko -symbolia jossain nettituotteessa, jonka ominaisuuksista ei ole ajatustakaan ottaa selvää, ja tekevät sitten ties mitä päätöksiä, vaikka säästä voisi olla selvillä ihan toisella tasolla. Entäs nämä vesistöt, jotka ovat monella tapaa oleellisia kuljettaessaan satanutta vettä siinä missä peltojen ravinteitakin pois, lopulta mereen? Tunnetko kotikyläsi, -maakuntasi, kesämökkiseutusi tai ylipäätään Suomen vesistöt, niiden valunta-alueet, mihin mereen ne vetensä laskevat jne.?
Suurille järvenselille voidaan tehdä jopa tuuliennusteita, ja tehdäänkin jo vanhastaan, kun on kyse maan itäosan järvireittien tukinuitosta – nykyään hinaajien vetämin tukkilautoin. Maan länsiosan vesistöt, kuten eteläosankin, ovat pitkälti toisenlaisia – mutta tekee yleissivistykselle hyvää kerrata, mitkä kaikki vedet laskevatkaan Kokemäenjokeen. Mm. Hämeenlinnasta päätyy pulloposti Selkämereen eiikä suinkaan Suomenlahteen. Pohjanmaan jokien järvettömyys ja suottomuus (ojitus) tekevät niistä tulvaherkkiä, kunhan sateet vain osuvat valunta-alueelle.
Siinä, missä meteorologit tietävät säästä, niin mm. hydrologit (toki myös limnologit jne) ovat sisävesien ja etenkin tulvien asiantuntijoita.
Ukkonen voi todella myös yllättää, ellei siihen varaudu! Kuva: Jason Whitman/nationalgeographic
Ukkosta on meillä Suomessa ollut tänä kesänä tähän mennessä jopa poikkeuksellisen vähän, kiitos viileän ja sateisen alkukesän. Nyt meitä sen sijaan hellii jo kesän lämpö, myös ukonilmat yleistyvät jo tänä viikonloppuna. On siis paikallaan tässäkin muistuttaa, ettei nykyaikaisen sääpalvelun aikakaudella tarvitse olla ukkosenkaan kanssa pelkän kuulo- ja näköhavainnon varassa. Ihmisaistit ovat toki mainioita ja tuottavat nautintoa, mutta todellisuuden havainnoinnissa niillä on rajoituksensa: ukkonen esim. kuullaan jyrinänä enintään luokkaa 20 kilometrin päästä. Jyrinä on seurausta salamasta, joka on ihmisen mittakaavassa valtava ja hallitsematon luonnossa tapahtuva sähköpurkaus. Valjastamatonta energiaa. Villin luonnon kosketus.
Ukkosta syntyy ns. epävakaan ilmanalan vallitessa: ilma lähellä maanpintaa on mahdollisimman lämmintä ja kosteaa, kun taas ylempänä on samanaikaisesti mahdollisimman kylmää ilmaa. Tähän vielä päälle auringonsäteilyn päivällä maanpintaa lämmittävä vaikutus sekä muutenkin ilman nousuliikettä suosiva ilmakehän rakenne, niin a vot. Ukonilmat myös liikkuvat niitä synnyttävien pilvi- ja sääjärjestelmien mukana. Sopivissa olosuhteissa samaa ukkospilvialuetta on mahdollista seurata esim. satelliittikuvista jopa päiviä. Toisaalta voi seurata ukkosen syntymistä osaksi jotain sääjärjestelmää. Tavallinen sääpalvelun käyttäjä hyötynee eniten tiedosta, missä ukkospilviä on ja mihin ne ovat liikkeellä.
Kaukokartoitukseen perustuvat mittausjärjestelmät ovat jo monet vuosikymmenet olleet tärkeä osa sään havainnointia. Sadetutka näyttää satavat pilvet, muttei vielä sitä, onko niissä ukkosta. Koska salamat ovat sähköpurkauksia, niistä lähtevien ns. spherics-aaltojen leviämistä mittaamalla samanakaisesti eri paikkakunnilla saadaan selville salamaniskujen aika ja paikka. Vieläpä sekin, onko kyse ns. miinus- tai plus-salamoista (iskeekö salama pilvestä maahan vai päin vastoin). Salamanpaikannuslaitteisto tuottaa tosiaikaista tietoa ukkosen sijainnista ja liikkeestä. Kun samassa kuvassa nähdään sekä satavat pilvet että salamaniskut, antaa tämä kokonaisuus usein jo varsin hyvän kuvan tilanteesta. Varsinkin, jos tätä vertaa satelliittikuviin, on jo pitkällä sääopin syövereissä.
Kun tuuli yltyy, otathan vinkistä vaarin. Kuva: turtlemom4bacon/flickr
Suursäätilassa matalapainenalueet tulevat ja menevät. Juhannuksena suuren osan Suomesta otteeseensa saanut matalapaine on oikeastaan vasta tänään maan kaikista osista ohi. Tosin tänäänkin oli hyvin aurinkoista vasta iltapuolella etelässä. Nyt Suomeen pistää etelästä kapea korkeapaineenselänne, mutta eikös vain jatkossa ole taas seuraava, lännessä oleva matalapaineenalue se, joka säämme määrää. Siis jos säämaailma jaetaan karkeasti matala- ja korkeapainesäähän ja vaikkapa kylmään ja lämpimään, meidän säämme on lämmintä matalapainesäätä. Maahamme virtaa lounaan kantilta lämmintä ilmaa, mutta tuon ilman mukana liikkuu myös sadealueita ja ihan matalapainesääjärjestelmiäkin. Kovin pitkiä yhtäjaksoisia poutasäitä ei tällä tietoa ole odotettavissa.
Selvimmät sadetilanteet ovat nyt jo heti lauantaina (Suomen yli itäkoilliseen, idässä sataa vasta iltapuolelta alkaen), jolloin seassa voi olla myös ukkosta. Sunnuntaina maan etelä- ja keskiosassa on jo poutaa ja aurinkoista, lämpötila kohoaa etelän sisämaassa jopa 25 asteeseen. Pohjoisessa puolestaan satelee vielä. Kuitenkin jo maanantain vastaisena yönä etelälounaasta suorastaan hyökkää uusia sateita, sen verran ärhäkältä näyttää. Maanantaina päivällä nämä sateet painottuvat jo itään ja pohjoiseen ja lounaassa aurinkoistuu.
Tiistaista alkaen näitä sadealueita ei näyttäisi ainakaan ihan suoraan tulevan tänne mistään, mutta tämä tuskin poistaa ainakaan iltapäiväkuurojen mahdollisuutta. Mitään heinäpoutakorkeapainetta emme ole saamassa, mutta tuurilla siellä voi kai se heinäpoudankin mahdollisuus ihan pikkuisen häämöttää, ainakin paikallisilmiönä. Päivälämpötilat ovat alkuviikolla asteen pari vileämpiä, mutta sitten taas etelän sisämaassa jopa 25 astetta ja sitä rataa. Mitään viime kesien tapaisia huippuhelteitä ei ole näköpiiririssä.
Kesän tämän ajankohdan sään suurin käyttäjäryhmä lienevät lomailijat. Luulisi tämän sään sopivan lomailmoiksi, mitä nyt jokusen sadepäivän voi vaikka keskittyä puhdetöihin sisällä. Tosin kala kai syö juuri sateella, vai?
Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/turtlemom_nancy/4968965946/
Paitsi säätä, täytyy juhannuksena seurata myös metsäpalovaroitustilannetta! Kuva: Arto Teräs/Googlen tarkennettu kuvahaku.
Jäi lopulta sunnuntaille tämänkin julkaiseminen, koska viikon päästä on jo juhannusviikonloppu, ja haistoin perjantaisesta eurooppalaisen globaalimallin ratkaisusta, ettei tainnut olla vielä oikein vakiintunut mallin kanta juhannukseen asti. Tarkoitukseni oli kirjoittaa yleisön pyynnöstä myös noista pitkistä, esim. 10 päivään ulottuvista ennusteista tai paremminkin laskelmista ilmakehän todennäköiseksi rakenteeksi noinkin pitkän ajan päähän tulevaisuuteen.
Näitä ennusteita nimittäin sietääkin ihmetellä, mutta niistäkin saa parhaan hyödyn se, joka katsoo ennusteita usein. Jos mahdollista, joka päivä – huomatakseen, kuinka paljon tai joskus vähän ennusteen loppupää vaihtelee päivästä toiseen. Se voi nimittäin olla ihan oikeaa tietoakin – tavallaan siitä, onko ilmakehä vielä itsekään päättänyt, miten asettua vaikkapa meidän juhannuksenamme. Etenkin jotkut säätyypit, etunenässä isot paikallaan pysyvät korkeapaineet, antavat ennustaa olemassaoloaan ihan hyvälläkin menestyksellä jopa yli viikon päähän.
Juhannuksessa on se ongelma, että se on lopulta vain yhden viikonlopun mittainen, ja sen parhaan sään pitäisi tietysti sattua juuri noille päiville ja vieläpä juuri sinne, missä tuota keskikesän hentoa hetkeä olisi tarkoitus viettää. Toisaalta: eivät suomalaiset sateesta sula, mutta ilmeisesti, koska teknologia on helpottanut elämää niin paljon, pitäisi säänkin tulla kuin mobiilipalvelun tilauksesta viimeistelemään koivun- ja savusaunantuoksuinen mittumaarin ja sananjalan kukkimisen hetki.
Viiden tai kymmenen päivän ennusteita ei toki pelkästään tehdä, tai lasketa, vaan itse asiassa hyvin tiukasti myös seurataan sitä, miten hyvin minkäkin pituiset sääennusteet pitävät paikkansa ja missä paremmin kuin jossain muualla. Muun muassa tähän perustuu numeeristen ilmakehämallien kehittäminen eli siis jatkuva parantaminen, joka on maailmassa varsin suurimittakaavainen projekti. Eikä unohtaa sovi ilmastomallien kehitystyötä. Mallien tulosten ns. verifioinnissa yleisintä lienee lämpötilaennusteiden osuvuuden tutkiminen. Mutta lämpötila on jotakin, joka seuraa esim. pilvisyydestä, pilvet ja sateet puolestaan matalapaineista ja niiden liikkeistä jne.
Olen usein miettinyt, millainen verifioinnin pitäisi olla, jotta se palvelisi myös meteorologin oppimista tilanteista eikä vain esim. kaupallisia päämääriä. Ei meteorologia paljoa vielä auta tietää, että viime viikolla tai kuussa jossain oli vaikka 5 astetta kylmempää kuin mitä ennustettiin, ellei sitä pysty liittämään ilmakehän sääjärjestelmien syy- ja seurausketjuihin. Toisin sanoen: MIKSI niin kävi.
Sama ongelma jää jäljelle muuten ansiokkaassa toiminnassa eli ns. ”pluumiennusteiden” tuottamisessa yhden ja ainoan karttamuotoisen ennusteen oheen. Jos saan tekniikaltamme sopivasti apua (ongelma tässä ovat omat vapaapäiväni), havainnollistan, mistä on kyse. Sen verran kuitenkin, että joka kerta, kun itse malli ajetaan, tuotetaan paikkakuntakohtaisesti myös tietoa siitä, miten herkkä malli on lähtötilanteen eli havaintojen virheille tai puutteille. Eli poikkeutetaan mallin lähtölaskentatilannetta systemaattisesti eri suuntiin vähän ja katsotaan, edelleen enimmäkseen sääparametrikohtaisesti (lämpötila, sademäärä,…), kuinka monen päivän päähän tulokset pysyvät vielä lähellä toisiaan ja missä alkaa mitenkin voimakas hajonta. Edelleen meteorologi haluaisi tietää, mistä erot johtuvat: liikkuvatko matalapaineet ja ilmamassat eri tavoin ja jos, niin miten tarkemmin. Saisi esim. osviittaa sille, kumpi pettää ensin, lännen viileä matala vaiko idän kuuma korkeapaine.
Mutta siis juhannuksen säähän. Globaalimalleja, eniten käyttämiäni, on kaksi: eurooppalainen ja amerikkalainen. Kaikenlaista voi päätellä myös siitä, ovatko nämä mallit samaa vaiko aivan eri mieltä tulevasta. Etsin siis mielelläni ilmakehän dynamiikan kannalta mahdollisia samankaltaisuuksia. Esimerkiksi nyt samankaltaista on varsinainen suursäätila: Keski-Euroopan itäosassa on helleilmamassaa, ja sen reunalla Keski-Euroopan länsiosassa syntyy matalapaineita, jotka lounaanpuoleisessa ilmavirtauksessa tulevat ainakin suunnilleen tänne päin.
Jätän nyt mainitsematta tämän jo kohta kuluneen viikonlopun matalapaineen ja siirryn tiistaina maan etelä- ja keskiosan yli pohjoiseen siirtyvään matalapaineeseen. Se on mukana kummassakin globaalimallissa suunnilleen samalla tavalla sateineen kaikkineen. Kuten myös se, että Pohjois-Suomen ylle matalapaine ja koleus jäävät roikkumaan pidempäänkin vaikuttaen myös juhannuksen säähän. Sitten minulla meni vähän aikaa ennen kuin huomasin, että kumpikin malli synnyttää tiistain-keskiviikon maissa matalapaineen aika lailla samalla tavalla Länsi-Euroopassa, mutta niiden reittiä koskevat laskelmat vain poikkeavat toisistaan. Mutta onpahan kasassa oleelliset elementit, joita seurata ennusteesta toiseen.
Amerikkalainen malli tuo juhannukseksi matalapaineen tai ainakin sen sateet maan eteläosaan, kun taas eurooppalainen malli kuljettaa koko matalapaineen sunnilleen jostain Pohjois-Puolan ja Valkovenäjän yli itäkoilliseen. Eilisestä tähän päivään sen reitti on tosin muuttunut hieman pohjoisemmaksi. Tässä ratkaisussa selvästi paras juhannussää olisi maan eteläosassa, lämpötilatkin jopa vähän yli 20 astetta.
Vielä on monta päivää ennusteiden heittää häränpyllyä, mutta onpahan, mitä seurata.
Kuvan linkki: http://ajt.iki.fi/travel/teutonic_cut/img_0621_medium.jpg
Pilviä ja sateita, mutta kesää kumminkin! Kuva:David Lally/Geograph
Tänä vuonna kesä näyttää tulevan maltillisella tavalla ja pohjustaen itseään hyvin. Pitää olla varovainen, sen olen oppinut, kun selittää säätä arvovaraisin sanakääntein, paitsi jos tuo selvästi ilmi, että on kyse omista preferensseistä tai tietystä muusta näkökulmasta. Sää kun merkitsee ilmiselvästi eri ihmisille erilaisia asioita. Mutta hyvä, minulla on kesää koskeva ihanne. Tämän voisi pukea vaikka sanoiksi vihreä ja satoisa. En ole hyötykasviviljelijä, ellei pientä määrää mäntyjä lasketa, mutta tuo satoisuus viittaa hyvään vuodentuloon, mikä näkyy väistämättä myös luonnon vehreytenä läpi kesän. En siis pidä siitä, että liika aurinko ja kuivuus ottavat ylivallan ja kellastavat kaiken.
Viime kesänä esim. Saimaalla vedenpinta retkotti puoli metriä tavanomaista alempana. Luonto lähti korjaamaan tilannetta viimeistään kevättalvesta alkaen, ja äskeinen kevät oli sateinen. Toukokuu merkitsee aina tärkeää lähtökohtaa itse kesälle (keväthallat esimerkiksi voivat tehdä suuriakin tuhoja). Nyt se oli lämpimähkö ja vähän tavallista sateisempi. Kolea matalapaine iski osassa maata tämän kesäkuun alussa, minkä jälkeen lämpötilat ovat kohonneet varovasti: vasta eilen perjantaina etelässä päästiin selvästi parinkymmenen asteen päivälämpötiloihin.
Tästä päivästä alkaen ilmamassassa ei lämpimyyden puolesta ole enää mitään vikaa, mutta useimpina päivinä runsas pilvisyys sekä sateet laskevat päivälämpötiloja siitä, mitä olisi auringon paistaessa. Tämä enteilee mitä parasta vuodentuloa: agraarisena entisaikana sanottiin, että se, mikä sataa ennen juhannusta, sataa suoraan laariin.
Katsoin juuri sekä eurooppalaista että amerikkalaista keskipitkän aikavälin ennustetta, joista tosin vain jälkimmäistä lasketaan jo juhannuksen yli ja eurooppalaista vain juhannusviikon alkuun. Viitteet säätyypin kehittymisestä miellyttivät. Selvä muutos kohti aurinkoisempaa ja aiempaa ämpimämpää suursäätilaa näyttäisi tapahtuvan vasta juhannusviikon alussa. Siihen asti ilmakehämallit siis sanovat likipitäen samaa edellisessä kappaleessa jo kerrottua. Ja jos sitten uskalletaan ajatella, että amerikkalainen malli osaisi kertoa Suomen juhannussäästä edes vähän sinne päin, olisi tuoksi keskikesän juhlaksi tulossa aurinkoista ja lämmintä säätä. Itse asiassa maan etelä- ja keskiosassa olisi jopa hellettä.
Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/2927891
Gaudeamus igitur ja sateen ropina. Onnea koulunsa päättäville. Ja muut sitten kelvosti kesälaitumilla! Kuva: 234473/56157441/Photozou
Sää meni hieman viimeksi arvioimaani viileämmäksi. Erityisesti varmaan siksi, että etenkin viime päivät ovat olleet suorastaan pilvisiä, mitä nyt välillä on aurinkokin kurkistellut. Heti kun aloin kirjoittaa tätä, alkoi sataa. On kesäkuun ensimmäinen päivä. Suomeen tunkee etelästä päin matalapaine, joka sateistaa viikonlopun. Jos siitä haluaa hyvää etsiä – onhan kyseessä koulujen päättäjäis- ja lakkiaisviikonloppu – niin ainakin halloista päästään sadepilvien tultua. Eikä tämä sään sateistuminen Suomessa suinkaan tarkoita, että joka paikassa koko ajan sataisi. Mutta jos haluaa minimoida sateen haitat omassa toiminnassa, kannattaa olla selvillä, missä sateet kulloinkin ovat ja mihin liikkuvat. Toki vaikkapa MTV3:n meteorologiesitysten sääkartoista on jo suurta hyötyä, mutta näitä esityksiä tulee sieltä TV:stä aika harvoin ottaen huomioon, miten monimuotoista sateiden elämä nopeinekin muutoksineen on.
Mainostan ja suosittelen siis sadetutkia, joiden näyttöjä voi katsoa ja tutkailla jopa aivan ilmaiseksi ajanmukaisesti varustetuilla median sääsivuilla ja viimeistään vaikka Forecan nettisivuilla. Joissakin näissä, vähän toisistaan poikkeavia tuoteita kun ovat, kannattaa huomata, mihin asti sadepilvien liike on havaittua eli todella tutkaverkoston avulla mitattua ja mistä asti tätä kuvasarjaa on täydennetty numeerisesta ilmakehämallista saadulla ennusteella satavien pilvien liikeelle. Tästä pääset Forecan sivuilla olevaan sadetutkaan: http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/radext?zoom=sfi2 .
Sunnuntaina sateet ovat etelässä enää kuuroja, joskin nekin osaavat kastella. Aurinkoisempaa alkaa olla jo ainakin etelärannikolla. Toisaalta myös suuressa osassa Lappia voi olla osaksi aurinkoista, kas kun jatkuvimmat sateet jättäytyvät maan keskivaiheille. Sateessa päivälämpötilat jäävät etenkin lauantaina etelässäkin 10 asteen tuntumaan, iltapuolella etelärannikolla pästäneen vähän yli 10, ehkä 13 asteeseen. Sunnuntaina päivälämpötila on enimmäkseen 10…15 astetta, oltiin sitten missä päin maata tahansa.
Vielä alkuviikolla maan keskiosassa tulee yhä paikallisempia sateita, mutta muuten sää alkaa paitsi aurinkoiostua, pikku hiljaa myös lämmetä. Keskiviikkona etelästä saapuu paikoin runsaita sateita, joita pohjoisessa tulee vielä torstainakin. Sitten, ken elää, se näkee: ensi viikonloppuna vahvistuu orkeapaine ja sää lämpenee – varsinkin lauantaina ja sunnuntaina yli 20-asteiseksi. Kuinka paljon yli, jää nähtäväksi. Toivon, että tämä laskelma toteutuu, vaikka kyllä kesänlämpöisellä säällä olisi käyttöä jo aikaisemminkin…
Kuvan linkki: http://photozou.jp/photo/show/234473/56157441
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
