Jää on monenlainen harrastusalusta. Vältä ainakin virtapaikkoja ja ole selvillä jääpeitteestä. Kuva: Wisconsin Department of Natural Resourc./flickr
Kun oikein yksinkertaistetaan – ja se on sitten jo paljon niin tehty – menee suursäätila Suomessa niin, että maanantaina maan etelä- ja keskiosa ovat vielä matalapaineessa ja heikkoja lumisateita tulee sen myötä yleisesti. Tiistain ja keskiviikon kuluessa talvinen matalapaine siirtyy etelään päin, jolloin viimeistään keskiviikkona jo etelässäkin nähdään, miltä se vanha sininen taivas taas näyttääkään. Korkeapainetta siis pukkaa luoteesta. Varhaisaamun ja iltapäivän lämpötilat ovat mahdollisimman kaukana toisistaan ja mittaavat kevätalven edistymistä. Maaliskuisia suojasäitä ei vielä saada: viikon puolivälissä etelässäkin voi helposti olla lähes 10 asteen pakkasaamuja eikä suojasäätä ole iltapäivällä edes lounaassa.
Korkeapaineen vaikutus on laajinta perjantaina, minkä jälkeen käy niin, että korkeapaine lauantain ja sunnuntain aikana siirtyy vähitellen etelään päin vaikuttaen viimeiseksi maan eteläosassa, kun taas Lapin yli alkaa kulkea lumisateita itään. Näin mennään aina seuraavan viikon alkuun asti. Mitään erityisen lauhoja ilmamassoja emme tänne saa, vaan pienet pakkaset leimaavat myös iltapäiviä. Lounaassa mennään sinä ja siinä.
Sää Suomessa vaikuttaa siis lähinnä säyseältä hitaasti kevättalveen kääntyvältä, suuria otsikoita siitä voi olla vaikeata repiä. Haurastuvia jäitä kannattaa varoa, vaikka mateet maistuvatkin. Juuri äsken söin sen kalan mätiä, ja heti tuli kevättalvinen olo. Jokaisessa vuodeajassa on ne omat juttunsa, ja vähintään kannattaa käyttää aurinkoistuvat ja pitenevät päivät ulkoilmassa olemiseen, kunhan kiireet vain vähänkin antavat myöten. Nyt ei enää tarvitse nukkua talviunta.
Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/widnr/8444761605/
Autot tienvierestä johonkin, jotta aura-auto pääsee! Kuva: IK/flickr.
Jo usean matalapaineen ja lumisateen sarja maan etelä- ja keskiosaan eteläkaakosta, Mustalta Mereltä, päättyy vihdoin tämänpäiväiseen (sunnuntai). Kuitenkin vielä maanantaina sen lumisateita tulee siellä täällä matalapaineen täyttyessä. Lappiin eivät nämäkään lumenrippeet yllä. Tiistain kuluessa sää on jo monin paikoin selvästi selkeämpi, mutta melko pilvisiäkin alueita toki vielä riittänee. Matalapaineen tilalle tulee – kuinkas muuten – korkeapaine, mutta tämä ilmakehän rakenteen kehitys näyttää lähellä maanpintaa selvemmältä kuin esim. vähän yli 5 km:n korkeudessa.
Teen tästä sen jotopäätöksen, ettei korkeapaine ensi vaiheessa välttämättä tuo pelkästään sekeää säätä, vaan siinä voi monenlaista pilvilauttaa ja -aluetta taivaankaaren yli käyskennellä. Mutta pyryt ovat poissa; jos lumihiutaleita ilmassa näkee, ne ovat lähinnä ns. kevyttä pakkaslunta. Nähtäväksi jää, miten lähelle nollaa aurinko päivälämpötiloja kohottelee, enimmäkseen etelässäkin on heikkoa pakkasta. Selkenevät yöt kylmenevät, ja tällöin kylmintä on aamuisin juuri ennen auingonnousua ja useimpien töihinlähdön aikoihin. Etelässäkään eivät esim. 10 asteen aamupakkaset ole mitenkään ihmeellisiä.
Korkeapaineen suhteen selvempi muutos näyttäisi ajoittuvan viikon päähän alkuviikkoon. Silloin saisimme selvän korkeapaineen länsipuolellemme, vähitellen jopa yllemme. Tällöin kevättalvi voisi näyttäytyä kaikessa loistossaan, tosin hankikanto siitä vielä taitaa puuttua. Kannattaa seurata, kuinka nopeaa päivän piteneminen jo alkaa olla. Keskitalvi on jo takana.
Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/ikkoskinen/3056412818/
Talven selkä taittuu. Varo tavallista heikompia jäitä. Kuva: Bitterroot/flickr
Helmikuussa talven selkä on taittunut paitsi vanhan kansan mielestä, myös siksi, että aurinko alkaa jo vaikuttaa sen verran, että ainakin jo eteläosassa maata iltapäivät ovat aamuja jopa selvästi lämpimämpiä. Tosin pilvipeite edelleen vähentää tätä ilmiötä, eikä auringonsäteilystä ole vielä tiettyjen pilvityyppien hälventäjäksi. Niin ikään lumipeite pitää huolta sitä, että auringonsäteilyä kuluu olemattomaan sekä siitä, että säteilyä heijastuu vaaleasta lumipinnasta tehokkaasti takaisin avaruuteen – paitsi jos on pilvikerros välissä. Niin ja tietysti tilanteissa, missä kylmempää ilmaa virtaa voimakkaasti jollekin paikalle, päivälämpötilat voinevat olla aamuisia alempiakin, tätä on vaikeata tietää kevättalven edistyessä.
Kannattaa pitää mielessä, että kun lasketaan yhteen koko vuorokauden ja kuukauden ympäri, helmikuu on säätilastoissamme se kylmin kuukausi. Erityisesti varhaisaamut voivat vielä yllättää kylmyydellään, jos ilmakehä siihen asentoon päättää kääntyä.
Niin monet tekijät vaikuttavat monissa säätilanteissa siihen, mitä lopulta pitäisi ennustaa. Myös se, kenelle ja minin tarkoitukseen. Monen mieli voi kylpeä pilven rakosesta ilmestyvässä auringonkilossa ja sen maalaamassa värikkäässä kiilassa läpi muuten enemmän mustavalkovalokuvaa muistuttavan maiseman, kun taas tiemestari pähkäilee, tulevatko sadetutkassa näkyvät heikot lumikuurot lopulta hänen aurattavakseen vaiko eivät.
Odotusarvot sään suhteen vaihtelevat, mutta auringosta useimmat pitänevät pimeän vuodenajan jäädessä taakse. Yöt ovat edelleen talvisen kylmiä, paitsi jos on päällä tuulinen lumisade paksuine pilvipeitteineen. Moni ei näytä edelleenkään ymmärtävän, ettei jokaista äkillistä pilvenreikää ole mahdollista ennustaa etukäteen eikä sen myötä varhaisaamun lämpötilaa tarkasti joka paikkakunnalle.
Minkäänlaisen internetin värillisen käyrän, pilvi-aurinko -symbolin tai vaikkapa sanallisen ennusteen ei ole tarkoitus eikä mahdollista kilpailla itse luonnon kanssa. Ennusteet ovat aina ennusteita ja perusolemukseltaan ja oikein tulkittuina (tai tulkittuna kokonaisuutena) suuntaa antavia, ja eri syistä niissä ei aina onnistuta, vaikka tiedämme, että ne ovat keskimäärin hyviä.
Ennusteiden kyljessä ei edelleenkään sanota, että niiden tarkoitus on syrjäyttää lämpömittarit, silmät tai muut omat havaintovälineet. Mitä tärkeämpi asia sää on, vaikkapa taloudellisesti tai turvallisuusmielessä, sitä enemmän korostuu myös sään oma seuranta.
Sääpalvelu on parhaimmillaan ainakin havaintojen ja ennusteiden vuorovaikutusta. Meteorologi auttaa tässä lopulta vaikka puhelimitse, ellei muu auta. Säästä pitää olla selvillä enemmän kuin mihin pari radiosta kuultua lausetta tai yksi internetin täsmäsää pystyy, vasta sitten voi edes jonkinlainen pieni taivas aueta.
Paras sääpalvelu on yhdessä tekemistä. Yksi tiennäyttäjä on teiden kunnossapitopuoli, joka todella itse seuraa sitä, missä on paras asiantuntija, ja sääpalvelu on tässä yksi elementti, toki tärkeä, mutta sen antama tieto aina sovelletaan ja seurataan loppupeleissä itse, mitä siellä tien päällä tapahtuu. Meteorologi työtilassansa on pakosti enempi päättelyidensä ja yhdellä kertaa suurempien ennustealueiden työllistämä.
Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/bitterroot/116189415/sizes/z/in/photostream/
Talvella lämpöhäviötä tapahtuu paitsi iholta, myös rakennuksista. Kuva: juna66/pixabay.
Tuuli lisää pakkasen purevuutta, kuten säätekstienkin sanamuotokin kuuluu. Siis pakkanen ja tuuli yhdessä ovat jotain paljon enemmän kuin kumpikin erikseen. Taloudessa tällaista kutsuttaisiin synergiaksi, tosin toiminnan tarkoituksena tulisi olla silloin ihmisen toiminnan lamaannuttaminen, hankaloittaminen tai ainakin elämän tekeminen epämiellyttäväksi. Toisaalta on niitäkin, jotka rakastavat lumihankia ja kipeitä pakkasia. Ovat ehkä punaposkisempia ja muutenkin pirteitä?
Ilmiössä on kyse lämpöhäviöstä iholta. Jos ilma ei lainkaan liikkuisi, pyrkisi poskipää tai käsivarsi lämmittämään aivan pinnassaan olevaa ilmaa ja onnistuisi siinä johonkin rajaan saakka, mutta tuuli varmistaa, että maksimaalisen kylmä ilma tilanteeseen nähden on koko ajan läsnä. Sää on ylipäätään pukeutumiskysymys: vain lyhyenä aikana vuodesta meillä täällä Suomessa olisi miellyttävintä olla mieluiten ilman vaatteita. Tässä kannattaa muistaa, että oikein valitut materiaalit pienentävät myös helteisen sään haittoja. Kyse ei siis ole pelkästään kylmästä ja pakkasista. Pukeutumisen muut syyt ja ulottuvuudet sivuutan tässä pysyäkseni asiassa.
Lämpöhäviö iholta tuulen ja pakkasen yhteisvaikutuksen vuoksi pystytään aivan laskemaan. Äkkipäätä tietojeni mukaan paras taulukko, jopa interaktiivinen, vuorovaikutteinen, on Ilmatieteen laitoksen internet-sivulla http://ilmatieteenlaitos.fi/800 . Siitä käy ilmi esim., että jos on pakkasta kuusi astetta ja tuulee samalla kuusi metriä sekunnissa, kokonaisvaikutus (interaktiivisen kuvan punaiset pallot!) on 15 asteen tuuleton pakkanen.
Kireän pakkasen säät ovat kokonaisuutena keskimäärin erilaisia kuin tuuliset ja lumituiskuiset (huomaa tässä tuiskun määritelmä: aiemmin satanut lumi lentää tuulessa, uutta ei lunta ei puhtaassa tuiskussa sada). Kireät pakkaset liittyvät usein korkeapaineisiin ja aurinkoisiin säihin, kun taas viimat siihen, että matalapaine vaikuttaa tuulta lisäävästi. Sään lauhtumistilanteisiin liittyy pakkasen heikkeneminen usein niin, että ainakin aluksi tuuli tekee säästä jopa aiempaa kylmemmän tuntuista.
Mutta nyt haemme siis pelkistettynä kylmyyden tunnetta: kummasta siis pidät enemmän, kireistä paukkupakkasista käytännössä ilman tuulta vai tuule tekemästä kylmästä viimasta? Miksi? Minkälaisia tuntemuksia tai kokemuksia sinulla on aiheesta?
Ainakaan laskettelusesonkina, jolloin etelän väki on pohjoisessa, ei kannata esittää vain etelän säätä. Kuva: Martinj.Munneke/flickr.
Edellinen blogikirjoitus kirvoitti mieltä, josko asiasta jotain laittautuisi lausumaan, kuten loihe Miina. Eteläkö ne säät siis syö? Sääpalvelua antaessa, siis meteorologina säästä kertoessa, on hyvä olla tietoinen vaikkapa siitä, kuka säätä ”kysyy” – ja mihin tarkoitukseen. Televisiossa viestintä yksinkertaistuu, koska kukaan ei tietenkään kysy, ellei sitten uutistenlukija, suoraan yhtään mitään, vaan esiintyjä saa olla kuin Eton runon suomalainen, ”joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään …”. Eli voi itse ottaa kantaa siihen, mikä on tärkeämpää kuin jokin toinen asia – vai voiko?
Sääpalvelu erilaisina sääpalvelutuotteina kuluu sesongeittain. Heinäaikaa ei enää kukaan huomanne, mutta kaupungistunutkin ihminen elää omassa vuotuisessa kierrossaan. Kesä on meidän ilmastossamme itsestään selvä sääpalvelun sesonki, mutta kunhan on tarpeeksi kylmää, tuulista, liukasta – tai oikeastaan mitä vain, sää on oitis helposti keskiössä.
Tiettyinä ajanjaksoina vuodesta nämä samat etelän ihmiset, sään syöjät, eivät sitten ykskaks olekaan etelässä, vaan pohjoisessa. Lomanvietossa ja valkohangilla laskettelemassa. Eikä pelkästään millään puusuksilla leirinuotiolla, vaan siellä on pelit ja vehkeet ja sangen kova meno ja meininki. Etelä on vähän aikaa siellä. Osittaisessakin ulkoilmaelämässä sää on heti eri tavalla tärkeä kuin kotisohvalla Helsingissä.
Sääpalvelua saadessa on syytä olla tarkkana, että saa mitä luulee saavansa. Riippuen siitä, onko säätä kuvailevan tekstinpätkän tilannut paikallisradio vain oman paikkakunnan ennusteeksi täksi päiväksi ja huomiseksi, vai esitetäänkö siinä sään kehitystä paikallisesti tai ajallisesti laajemminkin. Eli jos ennuste koskee (on tilattu koskevaksi) Oulun seutua, ei ennusteen oikeellisuutta pidä arvioida minkä tahansa pohjoispohjalaisen kylänraitin sään mukaan, vaan vain Oulu on Oulu.
Mutta asia mutkistuu saadessaan eri mittasuhteet: ”lämpötilan nollaraja kulkee suunnilleen Oulusta Joensuuhun”. Tässä ”Oulu” tarkoittaa helposti väkisinkin myös muuta kuin itse kaupunkia tai ainoastaan lähimpiä kuntia, tosin meteorologin kannattaa miettiä, josko olisi alunperin älykkäämpää sanoa ”Perämeren pohjoisosasta Pohjois-Karjalaan”.
Vaikka takana on Suomen kartta, olisi erialisissa tarkennuksissa nykyistä enemmän mahdollista mainita maantieteellisiä alueita ja jättää sen tarkkuustason asiat, jotka kartalla jo muutenkin näkyvät, katsojan huomiokyvyn varaan. Maan keski- ja itäosat toistuessaan kyllästyttävät – varsinkin monikollisina. En ole löytänyt Suomesta vielä kuin yhden etelä- tai pohjoisosan jne., ellei sitten ajatella, että Hankoniemi on yksi ja Porkkalanniemi toinen eteläosa. Tai se joitakuita ärsyttävä ”Käsivarren Lappi ja Inarin Lappi, mitä tulee noihin pohjoisosiin.
Mutta jotta luonnollinen viittaaminen eri alueisiin on mahdollista, on maantieto ensin tunnettava. Ainakaan minä en tunnustaudu lainkaan Helsinki- tai eteläkeskeiseksi työssäni, ellen ole laatimassa varta vasten ennustetta vaikka maan eteläosaan, Uudellemaalle tai Helsinkiin. Jos sään ennustealueena on koko maa, sen myös täytyy tarkoittaa koko maata. Luonnollisesti yksi jonkin alueen painoarvoa lisäävä tekijä on sen väestömäärä, mutta jotta koko maan palstatila onnistutaan upottamaan pelkkään etelään, pitää kai sen säänkin sitten olla jo jotain erikoista.
Tietokonemallit ja sadetutkat ovat jo niin kehittyneitä vempaimia, että kaikessa sääpalvelussa voitaisiin esittää aidosti sellaisia tarkennuksia kuin esim. että ”eniten lähitunteina ukkostaa Etelä-Päijänteellä” tai ”Lounais-Hämeessä, Pirkanmaalla ja Keski-Suomen maakunnassa oleva sadealue pysyy lähes paikallaan” upottamatta kaikkia sään hienouksia ”maan niihin ja niihin osiin”. Meillä on paljon kaunista paikannimistöä Koillismaalta Suomenselälle ja Uudeltamaalta Utsjoelle. ”Eniten pakkasta on Enontekiöllä
Jos ajasta on pulaa, voi pois jättää vaikka täysin tarpeettomia ”täällä” ja ”tuolla” -tyyppisiä ilmaisuja tilanteissa, missä osoitetaan jotain tiettyä aluetta kartalla. Ja ennen muuta: kartalla jo näkyvien elementtien olemassaoloa ei tarvitse toistaa, vaan kartalle pitäisi selittämällä tuoda lisätietoja ja täsmennyksiä, ilmiöiden syitä, seurauksia ja riippuvuussuhteita, siis jotain uutta. Lisäarvoa.
Kuvan linkki: http://www.fotopedia.com/items/flickr-3165587879
Paraboloïde hyperbolique – hyperbolinen paraboloidi – satulapinta. Kyllä silläkin säällä ratsastaa… Kuva: Christian Amet. Ks. kuvan linkki.
Johtuneeko vuodenajasta vai mistä, että unohdin taas kirjoitusvuoroni. Sen on määrä olla perjantaisin tai viimeistään lauantaisin, ja mitenkäs nyt on jo sunnuntai-ilta. No ei kun katse sääkartoille ja naamalle ilme kuin katsoisi nousevaa kuuta. Mitähän sieltä tulee?
Kas, ilmakehä yrittää kyhätä sydäntalvemme iloksi blocking-korkeapainetta. Jos niin käy, sateet taukoavat jopa pitkäksi aikaa. Kun auringonsäteilyn määrä on vielä alhainen, veikkaan parin viikon pilvipoutaa tyyppisääksi. Pilvipouta on sillä tavala miellyttävä, että jos sadevaihtoehtoa suljetaan pois, jäljelle jää sää aurinkoiostuminen – vaikka vain hetkisiksi.
Mutta ensin meillä meiilä täällä Pohjois-Europassa on ns. satulapinta-säätila. Se on vähän niin kuin neljän ilmansuunnan ristiaallokkotila – en tiedä, oliko tämä nyt spiva vertaus. Käytännössä ja karkeasti matalapaineet ovat lounaassa ja koillisessa, ja tämä koillisen matalapaine on ainakin torstaihin asti tärkeä, koska se heittää yllemme kylmää ilmaa: kylmintä eli kireitä pakkasia on keskiviikkona pohjoisessa, torstaina idässä ja onpa noissa pakksissa puhtia vielä perjantaiaamuna – tällöin maan kaakkoisosasta Uudellemaalle. Ensi viikonlopun ja sitä seuraavan ajan pakkaset ovat varsin kohtuullisia jopa vilukissalle. Tosin pilvisyys voi yllättää tässä. Satulapinnan korkeapaineakseli kulkkee luoteesta kaakkoon, ja juuri luoteesta päin odottelemma sitä kunnon korkeapainetta.
Mutta jo ennen tätä kylmän ilman kiepausta tapahtuu sen verran, että lähinnä Etelä-Suomen yli liikkuu tiistain-keskiviikon maissa heikoja lumisateita itään. Tämä on lounaisen matalapaineen elonmerkki. Pilvisyys lienee runsasta (tässä ”lienee” viittaa enemmänkin sen ennustamiseen, miten katsoja taivaan kokee yläpilvitilanteesa) myös maan keskiosassa ja selkeintä siis on pohjoisessa, paitsi että Luoteis-Lapissa sää alkanee keskiviikona jo pilvistyä.
Torstaina sää pilvistyy pohjoisessa ja Pohjanmaalla, kun taas etelässä ja idässä on mahdollisuudet jopa aurinkoiseen talvipäivään. Sanon ”mahdollisuudet”, koska pilvisyys ei ole mikään helppo ennustettava. Perjantaina etelässäkin on pilveä, tosin läpikuultavaa, ja olisiko nyt jossain Etelä-Pohjanmaan suunnalla selkeintä.
Sitten heti viikonloppuna sitä kunnon korkeapainetta rakentamaan, ns. lämmintä yläkorkeapainetta, jonka elinikä on usein pitkä. Ja kun talvi samalla kuluu pois alta päivän pidetessä ja auringon kurkkiessa yhä korkeammalta, lähestytään tilannetta, missä aurinko nostaa iltapäivälämpötiloja – jätän sanomatta, kuinka lähelle jo nollaa. Mutta syödään nyt vaan vielä sitä D-vitamiinia vähäaurinkoisuuteen.
Kuvan linkki: http://fr.wikipedia.org/wiki/Fichier:ParabHyper.png
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
