Kevät on kulunut kuin siivillä. Työväen ja ylioppilaiden juhla, vappu, kruunaa kevään ja aloittaa uuden aikakauden. Olemme enää reilun puolentoista kuukauden päässä kesäpäivänseisauksesta – ajasta, jolloin aurinko lankeaa korkeimmillaan pohjoiselle pallonpuoliskolle. Toukokuu on luonnossa suurta muutosten aikaa, kun talven näännyttämä kasvillisuus herää henkiin silmissä. Suuria muutoksia on odotettavissa jo ensi viikolla.
Suomi on kuulunut huhtikuun viimeisinä päivinä kahden ilmamassan väliselle rajavyöhykkeelle, johon muotoutuikin nk. stationäärinen rintama. Ne voivat kasvaa pituudeltaan jopa useiden tuhansien kilometrien mittaisiksi ja usein ovatkin nimensä mukaisesti hidasliikkeisiä tai jopa paikallaanpysyviä eli stationäärisiä. Osittain tämän rintamatyypin johdosta osassa eteläistä Suomea, itäisellä Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa, onkin viimeisen viikon aikana satanut enemmän kuin koko huhtikuussa keskimäärin. Samaan aikaan itäisessä Suomessa on hätyytelty jo useaan otteeseen 20 asteen rajaa, ja Rovaniemellä mitattiin Ilmatieteen laitoksen mukaan Lapin kaikkien aikojen huhtikuun toisiksi korkein lukema, 19.5 astetta.
Kesäinen korkeapaine Eurooppaan?
Suursäätilan muutos saattaa tuoda Suomeen ensi viikolla esimakua kesästä. Malleissa on tällä hetkellä viitteitä siitä, että Suomen itäpuolella oleva korkeapaineen keskus heikkenee, mutta antaa samalla ”siemenen” maamme eteläpuolelle muotoutuvalle uudelle korkeapaineelle ensi viikon alkupuolella. Eurooppalainen malli synnyttää korkeapaineen jo viikon puoliväliin mennessä, yhdysvaltalaisessa mallissa se näkyy selvemmin viikon loppupuolella. Mallit näyttäisivät kuitenkin olevan yksimielisiä korkeapaineen sijainnista.
Suomen eteläpuolelle syntyvä korkeapaine saattaa ensi viikolla pyöräyttää maahamme kesäistä ilmamassaa asteittain. Mitä pidemmälle kohti loppuviikkoa mennään, sitä lämpimämmäksi säätila näyttäisi kehittyvän. Heikkotuulisessa ja aurinkoisessa säässä lämpötila voi alkuviikon jälkeen kohota päivittäin jossain päin maan etelä- ja keskiosaa 20 asteen tuntumaan, loppuviikolla tätäkin korkeammalle. Kaiketi lämpötilaerot tasoittuvat ja palaavat ”ruotuun”, eli pohjoinen ja itä viilenevät, mutta etelä ja länsi lämpenevät.
Huomauttaisin kuitenkin, että lämpenemisestä ja mahdollisesta kesäisestä säästä huolimatta kesää ei vielä tässä vaiheessa kannata julistaa alkavaksi. Ensi viikolla elämme vasta toukokuun alkua, ja termisen kesän alkaminen vaatii verrattain pitkän ajanjakson, jonka aikana vuorokauden keskilämpötilan tulisi keskimäärin pysytellä 10 asteen yläpuolella. Kylmät ilmamassat väijyvät vielä tähän aikaan vuodesta Suomea, ja lupaavasti alkanut lämmin jakso voi hetkessä vaihtua täysin päinvastaiseksi. Eletään siis päivä tai korkeintaan viikko kerrallaan Suomen säästä puhuttaessa.
Ups… kesäpäivänSEISAUS!
Hups… Kiitos! ;)
Luonto herää tässä lämmössä. Toivottavasti marjojen nyt todennäköinen aikainen kukkiminen ei joudu takatalven runtelemaksisti. Pitkänajanennusteet eivät kyllä mitään takatalvea ennusta, mutta yöpakkaset olisivat pahoja. Ehkä nyt Venäjän korkeapaine säätäisi koko kesää. Tässä ei ollut mitään nato-kantaa.
Suomen Uudessa Ilmastossa tasainen lämpö jatkuu ympäri vuoden, ja katkeaa korkeintaan pariksi viikoksi kerrallaan. Ainoa todellinen vuosittainen vaihtelu kohdistuu sadekauden ja kuivan kauden tarkkoihin alkamis- ja päättymisaikoihin.
Tänä vuonna maaliskuu ja huhtikuu olivat osittain siirtymäkautta sadekauden ja kuivan kauden välillä, maaliskuu oli kuiva mutta huhtikuussa muutama matalapaine pääsi vielä läpi. Mutta nyt sadekausi näyttää olevan lopullisesti ohi, ainakin GFS:n ennusteiden perusteella. NAO-indeksi on painunut negatiiviseksi ja tulee pysymään sellaisena syksyyn asti, ellei tapahdu ihmettä.
Merituuli puhaltelee täällä Perämeren rannikolla ja lämpötilat 10-15 asteessa, öisin ollaan jopa lähellä pakkaslukemia. Hyvin tavanomaista toukokuun säätä ainakin täällä. Kesäkelit jäänevät siis sisämaan asiaksi.