Hurrikaanikausi on hyvää vauhtia hiipumassa, se kestää tyypillisesti kesäkuusta marraskuun loppuun. Muuna aikana hurrinkaaneja esiintyy Atlantilla äärimmäisen harvoin. Taifuuneja voi kuitenkin esiintyä ympäri vuoden, mutta useimmin niitäkin on loppukesällä. Eteläisellä pallonpuoliskolla esiintyviä trooppisia sykloneita pyörii useimmiten taas juuri pohjoisen pallonpuoliskon talvisaikaan, jolloin eteläisellä pallonpuoliskolla on kesä.
Syy trooppisten pyörremyrskyjen kausiluontoiseen esiintyvyyteen on meriveden lämpötila ja siinä esiintyvät vaihtelut vuodenajan mukaan sekä auringon zeniittiaseman (vyöhyke, jossa aurinko paistaa kohtisuoraan ylhäältä) siirtyminen vuoden mittaan eri paikkaan. Keskikesällä aikaan zeniittiasema on pohjoisella pallonpuoliskolla Kravun kääntöpiirillä, ja keskitalvella aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla Kauriin kääntöpiirillä. Hurrikaanien, taifuunien ja troopisten syklonien esiintymisalueista ja eroista tarkemmin aiemmassa blogikirjoituksessani.
Trooppisia pyörremyrskyjä voi syntyä vain päiväntasaajan lähettyvillä, jossa vallitsee pysyvä heikohko itävirtaus ja aina sopivan lämmin meri. Merivesi on nimittäin trooppisten pyörremyrskyjen pääasiallinen energian ja voiman lähde.
Voimakkaimmat hirmumyrskyt herkuttelevat kosteutta lämpimimmissä vesissä, ja parhaat kasvuedellytykset pyörremyrskyn voimistumiseen hirmumyrskyksi asti on yli 26 asteen pintalämpötila. Lisäksi tarvitaan sopivan suuruinen virtauskenttä, eli ilmakehässä vallitseva perustuuli, joka ei saa olla liian kovaa, sekä virtaukseen syntyvä häiriö, josta trooppinen myrsky saa alkunsa. Näitä häiriöitä syntyy mm. tuulen puhaltaessa mantereiden yli, jotka lämpiävät auringon vaikutuksesta synnyttäen häiriöiden alkulähteenä tarvittavaa konvergenssia. Esimerkiksi hurrikaanit saavat tavallisimmin alkunsa loppukesällä auringon zeniittiaseman ollessa Saharan yllä, jolloin kuuman aavikon yllä syntyy konvergenssista häiriöitä, jotka ajautuvat itävirtauksen mukana Atlantille.
Kun trooppinen hirmumyrsky on syntynyt, voi se kulkeutua lämpimien merivesien yllä pois päiväntasaajalta kohti pohjoista ja Atlantilla näin voi siis käydä kesällä ja syksyllä, kun merivedet lämpenevät kesän aikana. Kylmän meriveden yllä pyörremyrsky heikkenee ja kulkiessaan tarpeeksi pohjoiseen häviää myös sen tyypillinen spiraalimainen rakenne ilmakehässä vallitsevien voimakkaampien tuulien ja coriolisvoiman takia, tämän vuoksi hurrikaani ei voisi koskaan saapua esimerkiksi Suomeen. Talvisaikaan merivesi on Pohjois-Atlantilla sen verran kylmää, etteivät hurrikaanit selviä sielläkään hengissä. Atlantin eteläosakin on kylmien merivirtojen vuoksi niin viileää, että siellä hurrikaaneja ei esiinny juuri koskaan.
Tyynellämerellä esiintyy taifuuneita myös muina vuodenaikoina kuin kesällä ja syksyllä, joka on kuitenkin niiden huippusesonkia. Talvella auringon zeniittiasema siirtyy etelämmäs kohti Kauriin kääntöpiiriä ja taifuunien esiintymistiheys pienenee merkittävästi samalla kun merivesi viilenee. Eteläisellä pallonpuoliskolla trooppisten pyörremyrskyjen esiintymishuiput osuvat pohjoisen pallonpuoliskon talvi- tai kevätaikaan, jolloin auringon zeniittiasema sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla.
Lukumäärällisesti pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyy kuitenkin jopa kaksinkertainen määrä trooppisia pyörremyrskyjä verrattuna eteläiseen pallonpuoliskoon – luultavasti sen vuoksi, että pallon pinnanmuoto on pohjoisemmilla leveysasteilla mantereisempi kuin eteläisellä puoliskolla, jossa sijaitsee pääasiassa vain vettä ja jossa tuuli puhaltaa liian kovaa pyörremyrskyjen syntymiselle. Manneralueiden vähyyden vuoksi myös konvergenssista syntyviä häiriöitä on vähemmän, joista myrskyt voivat saada alkunsa.
Kuvat NOAA:n (National Oceanic and Atmospheric Administration) sivuilta:
http://www.aoml.noaa.gov/hrd/tcfaq/G1.html
”Syyspäiväntasauksen aikaan zeniittiasema on pohjoisella pallonpuoliskolla Kravun kääntöpiirillä, ja kevätpäiväntasauksen aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla Kauriin kääntöpiirillä.”
Huhhuh! Nyt on kyllä meteorologin aika mennä astronomian peruskurssille.
Hups, nyt pääsi läpi kyllä sallainen lapsus, että sitä on vaikea selitellä! Tietenkin tarkoitin keskikesää ja keskitalvea, kuten myöhemmästäkin tekstistä selviää. Pahoittelut ja kiitos huomiosta! – Aleksi
Täällä on tarkkaa porukkaa, itse en sitä kyllä hätäisesti lukien huomannut. Olisin kanssa varmasti huomauttanut. Ja eihän tuollaisia lapsuksia voi edes selittää, niitä vaan tulee joskus. Eikä niitä itsekään tajua. Hienosti myönnetty, että moka tuli tehtyä. Taas oli muutenkin asiapitoinen juttu, näitä lisää vaan.
Eihän ole! Meteorologipiireissä nappovuoden syyskausi alkaa juhannuksesta. Se on kauden ensimmäinen loiventelupäivä eli piireissä siis tuolloin otetaan syyskauden ensimmäiset tasoittavat.
Niinpä! Aurinko paistaa tasauspäivinä zeniitissä Päiväntasaajalle.
”Merivesi on nimittäin trooppisten pyörremyrskyjen pääasiallinen energian ja voiman lähde.”
Tuosta suoraviivaisesti pääteltynä merien pintaveden lämpeneminen lisäisi pyörremyrskyjen esiintymistä ja näin siis ihmisperäinen ilmastonmuutos aiheuttaisi meitä syntisiä rankaisevia myrskyjä. IPCC on kuitenkin joutunut pitkälti luopumaan tästä kannastaan, joka aiemmilta vuosikymmeniltä saattoikin perustua vain havaitsemattomien myrskyjen vähentätymiseen lentoliikenteen vilkastuttua. Satelliittikausi on sekä ACE-energian että kokonaislukumäärän osalta ennemmin laskevaa kuin kohoavaa, ehkä suuntaa vailla olevaa.
IPCC näyttää rimpuilevan vielä Atlantin ”lisääntyneen” myrskyisyyden ja toisaalta voimakkaampien myrskyjen lisääntymisen kanssa. Atlanti nyt oli viime vuonna lähes ennätyshiljainen, eikä nytkään ole kovin vilkas, joten se Atlantin kiihtymisestäkin. Viime vuonna ei ollut El Niñoa eikä näytä tulevan ilmastotieteen ennusteluista huolimatta tänäkään vuonna. Sekään ei siis oikein käy selitykseksi Atlantin hiljenemiselle.
Eli kiinnostava kysymys olisikin, miksei ilmastonlämpeneminen ole aiheuttanut trooppisten pyörremyrskyjen kokonaisenergian (ACE) lisääntymistä?
Hei Risto!
Tutkimusten mukaan tosiaan globaalisti voimakkaimpien myrskyjen esiintyvyyden pitäisi kasvaa ja matalapaineiden kokonaismäärän vähentyä ilmaston lämmetessä. Johtuen siitä, että lämpenemisestä ja siten ilmakehän vesihöyrysisällön lisääntymisestä, jonka myötä lisääntyneiden sateiden vapauttama latentti lämpö edesauttaisi matalapaineiden syvenemistä. Matalapaineiden kokonaismäärän vähentyminen lienee seurausta ilmakehän stabiilisuuden kasvusta, joka aiheutuisi juuri voimakkaiden häiriöiden indusoimasta meridionalisen lämpötilagradientin kasvun napoja kohti suuntautuvan lämmön kuljetuksen tehostumisesta.
Itse en ole perehtynyt juurikaan nyt viime aikojen tilastoituun myrskyjen voimakkuuteen, olisiko sinulla tästä jotain dokumentaatiota vai mihin kyseinen väitteesi ACE-energian vähenevästä trendistä pohjautuu?
Nythän on jatkunut jo useita vuosia La Nina-kausi, jolloin itä-länsi suuntaiset pasaatituulet ovat normaalia voimakkaampia, nostaen viileämpää merivettä pintaan päiväntasaajan lähettyvillä, yleensä jonkin verran myös Atlantilla. Voimakkaammat tuulet sekä viileämpi meriveden pinta saattavat olla osasyynä siihen, että esim. Atlantilla hurrikaanikausi ei ole ollut erityisen vilkas esim tänä ja viime vuonna.
Viimeksi El Nino on ollut voimakas 5 vuotta sitten.
Globaalia ACE-arvoa löytyy ainakin näistä lähteistä:
– parilta viimevuodelta:
http://models.weatherbell.com/tropical.php
– sateliittikaudelta:
http://policlimate.com/tropical/global_running_ace.png
Voimakas lasku viimeiset 20 vuotta, mutta koko aikavälille ehkä epämääräisesti suuntaa vailla?
Atlantilla El Niñon uskotaan vähentävän hurrikaaneja, La Niñan toimivan päinvastoin
http://www.aoml.noaa.gov/hrd/Landsea/lanina/