Lounaishämäläinen auringon kyllästämä syyskuun päivä. Yö vielä edessä. Vähän maisema on jo kesästä karissut. On lämmintä. Mutta valo, jossa kaikki kylpee, ei ole enää kesänväristä. Iltapäivän taivaankaari sai alleen jonkun harvan, olevinaan kumpupilven, oikeasti melkein taivaanvärisen tahran. Yhden hetken sellainen minua varjosti. Vihreä mattatummuu ja vähitellen varisee. On yhä keltaisempaa. Lehti lehdeltä. Viljavan seudun pellot ovat pidemmällä. Sänkipellot ovat omalla tavallaan keltaisia, muuttumassa ties miksi väriksi ilman väriä. Yhtäkkinen jo kynnetty maa on kiiltävässä mustuudessaan silti vastakohta. Ruma ei ole sekään, mutta muistuttaa kierrosta elämässä. Verkkokalvolle tarttuu myös kellanruskeaa kauraa. Kohta näissäkin maiseman kohdissa on sänki, jos kaikki menee oikein. Ja sitten ehkä musta kynnös. Mutta nyt on juuri tämä aika. Toki kesän väriä osaa vielä ilmestyä: auringonkukkia. Kokonaisina peltoina.
Ja miten minä tähän liityn? Kokijana ja näkijänä. Lämpimät aurinkoiset päivät panevat keksimään, miten ne parhaiten käyttää. Tuskin sään armoilla, mutta sen vaikutuksessa ovat kaikki ulkoilman puuhat. Ei Suomessa tapahdu vain kesällä. Olin valinnut täksi viikonlopuksi jotain uutta ja vastapainoa sisällä istumiselle. Samalla kulttuuruhistoriallisen kurkistuksen kokemalla aitoa menneisyyttä itse.
Kapearaiteinen! Jokioisten museorautatien syysajot jatkuvat illalla pimeäntuloon asti, jolloin toivon näkeväni paitsi ilotulituksen, myös revontulia selkeänä yönä. Valosaastetta täytyy olla Minkiöllä murto-osa Helsingin taivaan yömössöstä. Höyryveturi ikään kuin savuttaa, mutta se savu haihtuu pois, ja sen tuoksu kuuluu tähän junatunnelmaan. Tällainen matkailu käy kulttuurisen ulottuvuuden lisäksi kaikille aisteille. Jätin kertomatta, miltä maisema tuoksui suunnilleen siinä, missä oli jo kynnetty maa mustaksi. Joku vieressäni oli juuri ehtinyt sanoa jotain karjakon ammatista, ikään kuin siitä jotain tietäisi. Sai ansionsa mukaan, syysluonto tuli ikkunattomasta ikkunasta sisään ja kosti. Sopivista näkökulmista ja tuulenkin suunnasta riippuen maisema sai veturista paksun sumunnäköisen peitteen, näkymä oli ihan omansa.
Tätä lämmintä syksyä kannattaa, kuulkaa, hyödyntää. On se muutakin kuin korkeapainetta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jokioisten_Museorautatie
www.jokioistenmuseorautatie.fi/
www.youtube.com/watch?v=JgysOwXBG64