Kevät on vuodenaika. Vuodenajat ovat ennen kaikkea muuta tähtitiedettä, se kaikki muu on päälle liimattua. Maapallon ja auringon suhde muuttuu, ja lämmittävät valonsäteet tulevat ylhäältä kohtisuoraan yhä pohjoisemmalle leveysasteelle. Auringonvalo voimistuu ja päivä pitenee. Nyt aurinko paistaa kohtisuoraan vielä ekvaattorin eteläpuolelle, mutta kevätpäiväntasauksessa jo päiväntasaajalle. Niin, päivän tasaajalle. Silloin yö ja päivä ovat koko planeetalla samanpituiset. Pohjoisimmillaan auringonpaisteen kohtisuoruus on kesäpäivänseisauksen ajanhetkellä: silloin tuo armoitettu pohjoinen leveysaste on 23,5. Silloin meilläkin on jo kesä, tosin ei koskaan yhtä varmasti lämmin kuin tuolla etelässä. Meidän pohjoinen leveysasteemme on karkeasti 60-70. Siis nimenomaan karkeasti, se on pohjoinen olemisen tapa.
Matka talvesta kesään tuo planeettamme ilmakehään monia muutoksia, joista isoin yksittäinen on mantereiden lämpeneminen. Meri on tässä hitaampi ja varovaisempi, mutta sepä varastoi lämpöä vastaavasti enemmän, seuraavan talvenkin varalle. Suomen sijainti on Euraasian mantereen luoteiskolkka, siitä seuraavat eri aikojen keskimääräiset säämme, ilmastomme. Omissa lätäköissämme, siis matalissa murtovesissämme, on tänä keväänä peruslämpöä viime kesältä ja lauhalta alkutalvelta, siksi jääpeite on rantoja lukuun ottamatta olematonta. Lunta näen ikkunastani vain siellä, mihin sitä on erikseen kasattu. Pitäisi vielä tietää, kuinka paksulti on routaa maassa ennen kuin voi alkaa jännittää aikaisen kasvun puolesta: yksi onneton rapsakka pakkasaamu väärässä kohtaa kun riittää tekemään tuhoa, ja siinä sitten meni sen aikaisen kevään riemu.
Säät voivat kevään mittaan heitellä suuresti. Kokonainen kuukausi tai miksei vaikka kaksi voivat olla kokonaisuutena vaikka miten lämpimiä, muttei se välttämättä tarkoita, että joka ainoa päivä olisi tavanomaista lämpimämpi. Ja kun tänään katsoin viimeisimmän tietokonalaskelman, tuli mieleeni, että tämän maaliskuun loppupuolesta voi aivan hyvin tulla alkupuolta jopa kylmempi. Ei ole kaikki lumi vielä taivaasta satanut. Nuolaiseekohan joku ennen kuin tipahtaa.
Minulle kevät ei koskaan ole ollut mikään ihmeellinen vuodenaika; olenhan syksyihmisiä. Mutta ei kevät ole vain planeettaa ja säitä, vaan monenlaisen tuntemuksen ja hengentuotteen primus motor. Avatakseni jokusen ikkunan kevääseen oheistan tähän pisaran kevätkulttuuria. Älä unohda myöskään Forecan sivustoa, jonka osa myös tämä blogi on. Säätä siellä on vaikka muille jakaa.
”Kevät keikkuen tulevi”:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kevat_keikkuen_tulevi_20344.html#media=20345
http://www.luonnossa.fi/Sanottua.php
Tuuli hiljaa henkäilee:
http://www.youtube.com/watch?v=3h5B05oq1pY
Tuulet leudot tuoksuaa (Tempus adest floridum):
Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/leskenlehti-l%C3%A4%C3%A4kekasvi-tussilago-54253/
Tämä vuosi on tyypillinen 2000-luvulla. Syksy kesti helmikuuhun asti jolloin jälkeen alkoi kevät, talvea ei ollut lainkaan, Maaliskuun alussa on huhtikuun lopun ilmat. Kesä alkaa viimeistään vappuna ja kestää vähintään lokakuun alkuun.
Juha Föhr ja muut valittajat: eikö olekin surkeaa miten lyhyt kesä ja pitkä, kylmä ja pimeä talvi meillä Suomessa on?
Kyllä täällä pohjoisemmassa Suomessa ihan talvi oli, Lapissahan talvi jatkuu yhä.
Orlando ja muut ”Suomi loppuu kehä kolmosen ulkopuolelle”: eikö olekin ihmeellistä miten pitkä tämä Suomemme on?
Lapissa talvi oli suhteellisesti vielä lämpimämpi kuin Etelä-Suomessa. Ilmatieteen laitoksen mukaan Sodankylässä helmikuu oli kaikkien aikojen toiseksi lämpimin, poikkeama keskiarvosta +8,7 astetta. Helsingissä poikkeama +4,9 astetta jolla pääsee suunnilleen 10 lämpimimmän joukkoon.
Totta on että kuvasin tuossa tilannetta Etelä-Suomessa missä itse asun.
Orlando muistaa nyt huonosti, että tässä oli ihan oikea talvikuukausikin – tammikuu. Keskilämpötila esim. täällä Helsingissä oli -5,9 astetta, eli jopa alle tavanomaisen. (jos joku ei tiedä, kyseinen kunta sijaitsee Etelä-Suomessa, tarkemmin sanottuna Uudenmaan maakunnassa). Niin että ei sentään menty syksyn merkeissä aivan helmikuulle saakka.
Muuten tässä ei ole voinut paljon talvesta puhua. Marras-, joulu- ja helmikuu ovat olleet lähellä lämpöennätyksiä ja maaliskuusta voi oikein hyvin jopa tulla sellainen.
Jo nyt voin sanoa, että minä tulen muistamaan tämän talven lyhyenä talvena. Täällä Pirkanmaalla talvi alkoi kuin napista painamalla n. 10.1. Kesti kolme viikkoa, jonka jälkeen helmikuun ensimmäinen viikko lämpenevää ja sen jälkeen kevättä. Pari pakkasyötä ja heikkoa lumisadetta siellä seassa ei asiaa muuksi muuta.
Niin lämmintä on ollut, että pelkkä paluu ajankohdan normaalilämpöihin mahtaa tuntua kylmältä, kun se ennemmin tai myöhemmin tapahtuu. Sitä odotellessa naatitaan keväästä.
Sääharrastaja, olet ihan oikeassa. Tammi-helmikuun vaihteessa oli tosiaan kylmänpurkaus joka kesti kolme viikkoa ja näkyy tammikuun, ja hieman myös helmikuun keskilämpotiloissa laskevasti. Jos tuota tyhyttä jaksoa haluaa talvena pitää, niin mikäs siinä: sen jälkeen palattiin kuitenkin taas tämän vuodenajan normaaliin säätilaan eli jatkuvaan, voimakkaaseen lounaisvirtaukseen.
En pidättäisi hengitystä odottaessani sään tai lämpötilan normalisoitumista. Tämä lounaisvirtaus on jatkunut em. katkoa lukuunottamatta koko talvikauden: ei ole mitään syytä olettaa etteikö se jatkuisi sesongin loppuun asti. Muutaman viikon kuluttua on huhtikuu ja pian sen jälkeen koittaakin jo aika siirtyä kesälämpötiloihin.
En tarkoittanut sitä, että tällä talvikaudella olisi tulossa vielä selvästi kylmempi jakso vaan sitä, että jossain vaiheessa lämpötilat laskevat ajankohdan normaaliin tai sen alapuolelle. Esimerkiksi Ilmatieteen laitos ennustaa Tampereelle ensi lauantaiksi lukemia, joista voisi muodostua vuorokauden keskilämpötilaksi 0. Ajankohdan normaali lienee noin -4. Tänään vuorokauden keskilämpötilaksi näyttäisi olevan tulossa noin 5, mikä on sellaiset 10 astetta yli normaalin. Eli ero normaaliin supistuu kymmenestä asteesta neljään asteeseen ja sen kyllä huomaa ilman lämpömittariakin.
Kun katsoo ilmatieteen laitoksen sivustolta kevättilastoja, sieltä löytyy ehkä yllättävä tieto. Keväiden keskilämpötilojen poikkeamat ajanjaksolla 1981 – 2010 esimerkiksi Helsingissä ovat vaihdelleet aika vähän. Suurin poikkeama alaspäin ko jaksolla on ollut noin 2,6 ja ylöspäin 2,2 astetta.
Poikkeama voi olla tänä vuonna esimerkiksi sen 4 astetta, mutta tilastoja katsomalla voi aika huoletta väittää, ettei niin tule käymään. Jos niin kuitenkin satttuisi käymään, voitaisiin puhua ”vuosisadan keväästä”. Ensimmäiset kymmenen päivää ovat olleet kyllä lupaavia. Kukapa tietää.
Sinänsä olen tuosta lounaistuuli-trendistä samaa mieltä Orlando. Säätyyppi jatkunee tällaisena vielä pitkään. Mutta mitä pidempään pilvinen ja lounaistuulinen sää jatkuu sitä lähempänä ollaan tilannetta, jossa pilvinen ilma ei tarkoita normaalia lämpimämpää kuten talvella vaan viileämpää. Aurinko ei lämmitä pilvien läpi kovin hyvin.
Moni on puhunut, miten tämmöinen talvi on oikein mahdollinen, kun meillä oli niitä ”oikeitakin talvia”. No, minä pikemminkin kysyn, miten ne neljä talvea olivat mahdollisia :). Valitettavasti tämä ”talvi” vastasi huomattavasti paremmin 2000-luvun yleistä linjaa lauhoista ja vetisistä talvista. Täytyy kyllä myöntää, että lumettomuudessaan tämä oli aivan omaa luokkaansa ja lisäksi helmikuu oli ihan huikean lämmin, jopa 2000-luvun talveksi.
Ilmastonmuutokselle on tyypillistä, että sään ääripäät kärjistyvät ja se on todella käynyt ilmi. Ilmaston muuttuminen ei sulje pois kylmiäkään talvia, mutta näyttää siltä, että on kaksi vaihtoehtoa: hyvin kylmä ja luminen tai hyvin lauha ja vähäluminen/lähes lumeton talvi. Välimallin talvet käyvät harvinaisiksi. Itse veikkaan valitettavasti, että tästä alkoi taas uusi lauhojen talvien sarja. 2010-luvulla ei tulla näkemään enää yhtä kylmiä talvia kuin vuosikymmenen taitteessa. Tämä on siis puhdas veikkaus, mutta perustan väitteeni yleiseen lämpenevään trendiin.
Aika kovia veikkauksia. Suurin syy on kuitenkin tänä talvena ja 2000-luvun talvina, että suursäätila on suosinut lämmintä. Viittaan nyt laajempaan ilmanpaineen jakautumiseen pohjoisella pallonpuoliskolla. Jotta voisi vertailla eri vuosikymmenien kelejä toisiinsa, niin pitäisi olla samanlainen ilmanpainejakauma vertailujaksojen välilä. Ilmastonmuutoksen vaikutus lienee tuolla 0,3 – 0,5 asteen tienoilla, joten empä tätä talvea laittaisi moisen piikkiin, muuten kuin sanotun lämmittävän vaikutuksen osalta. Jos ensi talvena on kylmä talvi, niin sekin laitetaan varmaan ilmastonmuutoksen piikkiin. Tämä talvi ei tainnut lyödä 30-luvulla tehtyjä ennätyksiä kuitenkaan?
Siitähän tässä juuri onkin puhe, että nykyään talvia hallitsee säätyyppi, jossa voimakkaat matalapaineet joko pysyvät paikallaan Atlantilla tai liikkuvat sieltä katkeamattomana nauhana kohti Jäämerta. Molemmissa tapauksissa Suomessa vallitsee lauha ja sateinen lounaisvirtaus. Kukaan ei voi tietää tai varmasti sanoa miksi näin on, mutta ei voi myöskään kiistää etteikö em. säätyyppi olisi ollut erittäin yleinen viimeisen 25 vuoden aikana. Tulevista 25 vuodesta en tiedä, jatkuuko sama trendi vai kääntyykö se takaisin, sen näkee sitten.
Kokeeksi voidaan verrata omana aikanaan lämpimiä joulukuita 1929, 1972 ja 2006, Kaisaniemessä. Kaikkina näinä vuosina joulukuussa on vallinnut lähestulkoon yksinomaan lounainen ilmavirtaus. 1929 ja 1972 päädyttiin lukemiin 2,9 ja 2,8 astetta, kun taas 2006 lämpöä oli 4,0 astetta. Tällä perusteella voisi siis päätellä että v. 2006 lukemassa olisi ilmastonmuutosta noin yksi aste. Sekään ei ole kovin paljon kun ottaa huomioon että kokonaispoikkeama keskiarvosta oli 6,0 astetta: voidaan siis tulkita että säätilan tarjoama vaihteluväli olisi n +-5 astetta lisäksi ja ilmastonmuutoksesta tulee päälle yksi aste lämpimään suuntaan.
1930-luvulta ei muuten ole enää paljon lämpöennätyksiä jäljellä talvikaudella. Kaisaniemessä on 2000-luvulla rikottu kuukausikeskilämpötilan ennätys marraskuussa (2000), joulukuussa (2006), ja maaliskuussa (2007). Helmikuun ennätys rikottiin 1990, ja koko talven keskilämpötilan ennätys on talvelta 2007-08. Tammikuun ennätys vuodelta 1930 on vielä voimassa.
Esim. Sodankylässä tämän vuoden helmikuu oli historian toiseksi lämpimin v. 1990 jälkeen, ja lämpimämpi kuin kertaakaan 30-luvulla.
Tuossa kannattaa huomioida (kun vertaa vuosikymmeniä) myös se, miten korkeapaineet ovat sijoittuneet, ei pelkästään matalapaineet. Eli mistä se tuon lämpimän ilman imaisee mukaansa. Se mikä on ollut havaittavaa, on ollut paineen nousu keskisillä leveysasteilla talvisaikaan ja erityisesti Kaakkois-Euroopassa. Tämä on mahdollistanut entistä tehokkaamman lounaisen ja eteläisemmän ilmavirtauksen. Pitäisi siis saada identtinen painekenttä laajalta alueelta, jotta noita voisi verrata keskenään. Lisäksi pitkään lukkiutunut tilanne tuppaa joko kylmentämään tai lämmittämään entisestään niin kuin nyt. Esim. Pohjois-Amerikka on kuitenkin ollut tänä talvena kylmin pitkään aikaan ja tuokin on ollut osasyynä Atlantin aktiivisuuteen (stratosfäärin outoa painemuotoa unohtamatta). Tieteellisessä kirjallisuudessa on ilmastonmuutoksen osalta puhuttu todella vähän säämallien ja ilmanpaineen käytöksestä, aina kauhkataan vain lämpötilasta ja sademääristä…?
Pitkässä juoksussa lämpimiä ja kylmiä kausia tulee ja menee. Olennainen kysymys on varmaankin se, että loppuuko täältä päin lämpeämisen vara, kun kerta jo nyt täällä on talvisin se 10-20 astetta lämpimämpää, kuin leveysasteiden perusteella kuuluisi olla? Jäätiköiden sulaminen pohjoisella jäämerellä saattaa luoda mielenkiintoisen tulevaisuuden. Joissakin julkaisuissa on esitetty, että avoin vesi kolmenkertaistaisi kylmien talvien mahdollisuuden ympäröivillä alueilla (ilmanpaineen nousu napa-alueella polaaripyörteen heikkenemisen vuoksi).
http://www.tos.org/oceanography/archive/26-4_cohen.html
Nyt kun on tällainen ”talvi” niin asiasta tupataan monessa paikassa puhumaan totuutena ja vannotaan, että näin se on varmasti tulevaisuudessakin…:)
Orlando on oikeassa, kyllä 1930-luku alkaa jo olla paperia 2000-luvun tuloksiin verrattuna.
Toki 30-luvulla on edelleen muutama kuukausiennätys, esim. Helsingissä kesä-, elo- ja syyskuu, ja Sodankylässäkin elo- ja syyskuu. Olennaisempaa ilmaston muuttumisen kannalta on kuitenkin verrata vuoden keskilämpötiloja. Niissä 2000-luku on ottanut selkeän niskalenkin 1930-luvusta, ja 2010-luku jatkaa melko varmasti samaa trendiä.
Viimeisestä 10 kokonaisesta vuodesta 6 mahtuu Helsingissä ja Sodankylässä Ilmatieteenlaitoksen top18-listalle (lämpimimmät vuosien keskilämpötilat). Vastaavasti, listalle mahtuu 1930-luvulta ”vain” 3 vuotta kummaltakin paikkakunnalta. Merkille pantavaa on, että esim. Helsingissä ajanjaksolla 1900-29 yksikään 30 vuodesta ei mahdu tälle listalle, Sodankylässäkin vain vuosi 1920.
Kyllä se on niin päin, että lämmin 1930-luku näytti yksittäiseltä piikiltä (kylmien vuosikymmenten ympärillä) verrattuna nykyiseen, yli 25 vuotta kestäneeseen lämpimämpään kauteen verrattuna. 1930-luvun lämpö päättyi hyytävän kylmiin vuosiin (1940-42), joiden rinnalla 2010-luvun alun pakkastalvet (2 kpl) olivat suorastaan naurettavan leutoja. Ja 2000-luvun ainoa ”viileä” vuosi 2010 muistetaan mm. tilastohistorian kuumimmasta kuukaudesta (heinäkuu etelässä ja idässä) sekä uudesta valtakunnallisesta lämpöennätyksestä (Joensuu 37,2 astetta)
Jussi, olet aivan täsmälleen oikeassa. Neljänä vuotena peräkkäin on toki ollut talvistakin säätä, mutta sitä ennen oli 80-luvulta lähtien melkein 20 kappaletta leutoja talvia, jotka muuttuivat säätyypiltään yhä vain monotonisemmiksi 2000-luvulle tultaessa. Viime vuosista huolimatta leuto lounaisvirtaus on nykyään hallitseva talvisäätyyppi Euroopassa ja v. 2010 ja 2011 mallinen pakkastalvi on poikkeus.
Jos katsellaan tarkemmin näitä mennyttä neljää talvea, niin niistäkin vain kaksi ensimmäistä 2010 ja 2011 olivat säätilaltaan talvisia alusta loppuun. Kaksi seuraavaa olivat sitä vain puoliksi: joulukuu 2011 oli historian toiseksi lämpimin ja talvi alkoi vasta tammikuussa, 2012-2013 lopputalvi taas oli lauha. Tänä vuonna lounaisvirtaus jatkuikin sitten koko talven, lukuunottamatta 3 viikon jaksoa tammi-helmikuussa. Vuodesta 2010 eteenpäin trendi on siis ollut taas kohti lauhaa säätyyppiä.
Tämä talvi muistuttaa aika paljon talvea 2006-07, jolloin joulukuu ja maaliskuu olivat ennätyslämpimiä, mutta väliin mahtui oikea pakkasjakso helmikuussa. Tänä vuonna pakkaset olivat napakampia mutta kestivät myös lyhemmän aikaa.
Innostuin noita Kaisaniemen tilastoja katselemaan. Huomasin sellaisen seikan, että talvet 1987-88 — 1994-95 olivat talvea 1993-94 lukuunottamatta lauhoja. Näistä 8 talvesta 4 oli niin lauhoja, että verrattuna 2000-luvun talviin ainoastaan talvi 2007-08 oli niitä lauhempi. Silti ne talvet eivät ole jääneet mieleeni mitenkään synkkinä tai lumettomina.
Syy saattaa piillä siinä, että näitä 1980-90-lukujen taitteen talvia edelsi yhtä lukuunottamatta normaalit tai hiukan sitä kylmemmät syksyt. Se lämmin syksy oli vuonna 1991. Samoista tilastoista selviää sekin, että vuodesta 1999 lähtien syksyt ovat olleet enimmäkseen melkoisen lämpimiä. Syksyjen lämpimyys juoruaa lounaistuulien ja vesisateiden suuntaan. Noissa oloissa ei ole ihme, että ensilumet ja pysyvät lumet ovat joinain vuosina tulleet niin myöhään kuin ovat tulleet.
Mutta mikä on lämmittänyt syksyt? Lämpimänä möyryävä Atlantti?
Ilmanpaine on tupannut olemaan Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Europpassa syksyisin korkealla ja Atlantilla alhaalla. Tästä syystä ilma on virrannut lounaasta- ja etelästä.
Hyvä huomio tuo 90-luvun talvet. Ne ovat jääneet minulle mieleen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lämpimämpinä kuin 2000-luvun talvet.
Mielenkiintoista, minä puolestani muistan oikein hyvin vetiset talvet 90-luvun alusta :) 2000-luvun puolella on melkein jokaiseen lauhaankin talveen sattunut ainakin yksi kunnon pakkasjakso, ja toisaalta on ollut todella aivan huippulämpimiäkin kausia. Kumpiakaan ei ollut silloin vaan oli enemmän tasaisen harmaata ja leutoa.
”Vuodesta 2010 eteenpäin trendi on siis ollut taas kohti lauhaa säätyyppiä”
Ei nyt ihan noinkaan. Lukuunottamatta huippulämmintä joulukuuta 2011 kaikki talvikuukaudet olivat vuodesta 2009 tähän talveen saakka enemmän tai vähemmän talvisia – ja lumisia. Helmikuu 2013 oli toki lauha (lämpimillä föhn-tuulilla oli osuutta asiaan), mutta silti talvinen: lumi pysyi maassa toisin kuin tänä vuonna. Jätit myös tarkoituksella mainitsematta maaliskuun 2013, joka oli erittäin kylmä ja siksi lumi säilyi etelässäkin selvästi huhtikuun puolelle. Hiihtokausi oli yksi pisimmistä kun jo joulukuussa pääsi ladulle. Joten kokonaisuudessaan 2012-13 kuuluu ihan kunnon talvien joukkoon. Muutenkin jos viitenä maaliskuuna peräkkäin pääsee etelässäkin hiihtämään kunnon hangille ja nyt ei pääse, se ei mielestäni riitä kertomaan mistään trendistä. Pikemminkin sanoisin, että vuoden 2008 jälkeen trendi on ollut kohti kylmiä ja lumisia talvia ja tänä vuonna siihen tuli poikkeus. Ensi talvihan voi olla taas paluuta 2009-13 lumisiin talviin. Tai sitten ei. Kukapa tietää. Palataan asiaan vaikka v. 2020 ja katsotaan silloin miten loput talvet tällä vuosikymmenellä menivät ja onko näkyvissä trendiä mihinkään suuntaan.
Hyvä idea, eipä siihen oikein muuta keinoa ole :) Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen.
Samalla kun 2000-luvulla on melkein joka talvena ollut huippulämpimiä jaksoja, niin on kyllä ollut myös kireitä pakkasia ja todella mantereista säätyyppiä. Vaihtelu on lisääntynyt verrattuna esim. 1990-lukuun ja voisi ehkä sanoa että trendiä on molempiin suuntiin. Viimeisen 5 vuoden trendi on ylöspäin mutta 15 vuoden trendi ehkä tasan tai jopa alaspäin.