Eilen, torstaina, Suomessa iski salamanpaikannustietojen mukaan lähes 30 000 maasalamaa. Siitä tulee ”vuosituhannen ennätys”, kunhan rajataan ajanlasku alkamaan vuodesta 2000. Siis tämän vuosituhannen ennätys, ja onhan tämä jo vähintään kolmastoista tämän vuosituhannen kesä. Sivuosaan saa painua vuoden 1988 kesäkuun 29. päivä, jolloin pantiin kymppitonnilla paremmaksi: salamoita oli jopa 40 000 (sanomalehden tieto, jota en ole itse tarkistanut). Olisikohan siis kyse mittaushistorian TOISEKSI suurimmasta vuorokautisesta salamasadosta Suomessa?
Entäs se mittaushistoria maasalamoiden tapauksessa? Nykyinen salamanpaikannusjärjestelmä on ollut käytössä kesästä 1998. 1960-luvulta alkaen mittausdataa on salamanlaskijaverkostosta. Nämä salamanlaskijat oli viritetty havaitsemaan lähialueensa salamoita, eikä kyse siis ollut ensinnäkään salamoiden paikantamisesta koko maan alueella. Toiseksi silloinen mahdollisuus erotella erilaisia salamoita oli nykyistä ongelmallisempaa. Nykyisinhän järjestelmä erottelee jo menestyksellisesti jopa ns. plus- ja miinussalamat toisistaan.
Edelleen riippuu järjestelmän hienosäädöistä, mitä tuloksia lopulta saadaan – myös mitä tulee maasalamoiden määrään. Salamoiden mittaushistorian pituus ei siis ole lähelläkään vaikkapa lämpötilan systemaattisen mittaamisen jaksoja. Eri asia on sitten, onko oikein sadankaan vuoden mittausten perusteella sanoa, että jotain ei ole tapahtunut ”koskaan ennen”.
Säävaroitusjärjestelmää on viime aikoina pyritty selvästi kehittämään. Se on periaatteessa oikein ja sillä tarkoitetaan hyvää, mutta esimerkiksi ukkosessa ja salamoinnissa on se perusongelma, että sen omakotitalon voi polttaa jo yksi salama yhdestä pienestä ukkospilvestä. Ei tarvita kymmeniätuhansia salamoita. Toisin sanoen, varoittaa pitäisi oikeastaan jokaisesta ukkosen mahdollisuudesta, puhumattakaan jokaisesta jo havaitusta ukkospilvestä, joka liikkuu jollain nopeudella johonkin suuntaan. Tämä on nykyään varsin mahdollista esim. henkilökohtaisella tasolla mobiilisovelluksina sadetutka- ja salamanpaikannusdataan pohjautuen. Sadetutka salamoineen on tänä päivänä myös internetissä käytännössä kaikkien ulottuvilla, mutta kukapa istuu koko ajan netissä – jos istuu, se taitaa johtua Facebookista enemmän kuin sadetutkasta.
Tietoa siis on, mutta miten saada tieto lähestyvästä ukkosesta sinne, missä siitä tiedosta olisi hyötyä? Ajallisesti kyse on usein vain tunneista, jos niistäkään. Etukäteen tietysti voidaan laatia riskiennusteita. Mutta jos ”turhia” varoituksia tulee jatkuvasti, niin varoitukset väkisinkin inflatoituvat. Ei kukaan enää lotkauta korviaan silloin, kun olisi kerrankin tosi kysymyksessä. Ja osa mediasta hakee vain sensaatioita; kesän uutisköyhyydessä jokainen tuulenpuuskasta kaatunut puu kelpaa, vaikka ukkonen tunnetusti tekee viimeistään riittävän yleisenä ilmiönä paljon tuhoja, isoja ja pieniä.
Ennen riitti puhua vain ukkosesta ja varoittaa ukkospuuskista lähinnä veneilijöitä. Nyt pitää yrittää eritellä, miten voimakkaita puuskia missäkin maakunnassa on odotettavissa. Väkisin herää kysymys, onko taustalla myös tietoinen tarve saada kaikki sää esitettyä suurelle yleisölle siinä valossa, että säässä olisi juuri nyt jotain isompaa menossa. Mediakikkailu kuitenkin näkyy läpi. Ilmakehän lämpeneminenkin on toistaiseksi pysähtynyt, joten ehkä sitä kättä pidempää on sitten revittävä vaikka kiven silmästä.
Kuvan linkki: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Lightning3.jpg
Torstai meni ukonilmaa odotellessa ja kovasti olin pettynyt, kun jäi vain kaukaiseksi kuminaksi ja vasta iltamyöhällä sateli 5mm. Vähän väliä kävin kurkkimassa sadetutkia, olisiko jo pilviä kertynyt lähistölle, mutta sieltä ne kiersi vaan enempi lännen puolelta. Ukonilmat ovat komeita näytelmiä, joita seuraan ihastellen, toisalta jännityksellä, alkaako torpan kulma kärytä, mikä ei ole sitten yhtään kivaa enää.. Meillä on aikoinaan salama särkenyt telkkarin ja kerran pöllähti kahvit pitkin seiniä, kun virta sulatti kraaterin keittimen päälle. Muutaman kerran sain teininä mukavat sätkyt käsiini, kun ukonilmalla pesin salaattia juoksevan veden alla. Tapana oli aina nyhtää jopa pakastimesta johdot irti ukonilman ajaksi, mutta joskus pääsi säätila yllättämään. Nyt vesi oli Puulassa laheaa kuin linnun maito, annoin aaltojen keinuttaa ja mietin, mitenhän kaukaa salaman virta vaikuttaa vettä pitkin, uiminen ukonilmalla ei taitaisi olla terveellistä.
Itse olin viikonloppuna Hirvensalmella keskisellä Puulalla ja järvivesi oli mukavat +24,5 C. Eikä pelkästään pintavesi, vaan myös pohjaan asti (vajaan 2 m syvyydessä) vesi oli erittäin lämmintä. Kyllä ne viime viikon puolivälin yli +30 asteen helteet tekivät tehtävänsä selvästi. Toivottavasti uimavesi pysyy vähintään +23-asteisena koko kesän. Sinilevästä ei onneksi ole vaaraa tuolla, koska sitä ei ole ikinä esiintynyt alueella – vesi on niin puhtaan kirkasta.
Tänään IL:ssä oli juttu järvivesien lämpötiloista ja näyttää tällä hetkellä lämpimintä olevan juuri Etelä-Savon seuduilla.
Samaan kategoriaan sopii viime vuonna laajasti uutisoidut Pohjois-Amerikan ennätyskuivuudet ja -helteet,
käytetty tilasto oli rajattu alkamaan vuodesta 2000
”Väkisin herää kysymys, onko taustalla myös tietoinen tarve saada kaikki sää esitettyä suurelle yleisölle siinä valossa, että säässä olisi juuri nyt jotain isompaa menossa. Mediakikkailu kuitenkin näkyy läpi. Ilmakehän lämpeneminenkin on toistaiseksi pysähtynyt, joten ehkä sitä kättä pidempää on sitten revittävä vaikka kiven silmästä.”
Mitäpäs tuohon enää lisäämään kuin, että viimeinenkin Yamal proxysarjan pohjalta University of East Angliassa mahdollisimman nopeaa lämpeämistä osoittamaan askarreltu Mannilainen ”lätkämaila” on todettu virheelliseksi ja myönnetty myös tekijöidensä toimesta.
http://climateaudit.org/2013/06/28/cru-abandons-yamal-superstick/
Ilmatieteen laitos esittää Aalto Yliopiston ilmastonmuutossivustollaan edelleen kaikkia Yamalinkin sarjoista tehtyjä ja jopa kymmenen vuotta sitten virheelliseksi todettuja lämpötilarekonstruktioita.
Kiitoksia Juha Föhrille valaisevista ja kiihkottomista kirjoituksista. Näitä on mukava lukea roskalehtien revittelyotsikoiden jälkeen.
Kiitos Juha.
Nykyään kaikki selitetään ilmastonmuutoksella. Ja asiasta puhuvat ne, jotka siitä vähiten ymmärtävät. Jos on normaalia lämpimämpää tai kylmempää, se johtuu ilmastonmuutoksesta. Ainahan on jompaa kumpaa ja siitä tulee keskiarvo. Mutta itse olen sitä mieltä, että jos joskus tulee kaikin puolin keskiarvoinen vuosi, se johtuu ilman muuta kasvihuoneilmiöstä. On se niin harvinaista. Vakavasti sanottuna: kasvihuonekaasut lämmittävät ilmastoa, mutta lämpeneekö ilmasto? Siihen vaikuttavat niin monet eri asiat. Jääkausi tulee joka tapauksessa, emmekä me pysty niin paljon ilmastoa lämmittämään.