Edellisessä pikku nettikirjoituksessani raaputin pintaa sään tilastoinnilta halutessani ilmaista jotain ennätyksistä, siis niistä, joita säässä on tehty ja niistä, joita halutaan joka käänteessä nähdä, vaikka oltaisiin kaukana varsinaisista ennätyksistä. Mutta jotta säästä saadaan tilastoja ja jotta tiedetään, millainen keskimääräisilmasto ääriarvoineen jollakin paikalla valitsee, on tällä paikalla mitattava monia asioita säännöllisesti. Havaintoasemien paikat tulee valita niin, että ne edustavat mahdollisimman laajasti ympäristöään, mutta toisaalta voidaan toki olla erikseen kiinnostuneita erityisen hallanarkojen peltojen tai liukkaiden tienkohtien lämpöoloista. Sään mittausasemia on siis vähän joka lähtöön Ilmatieteen laitoksen ”virallisten” havaintoasemien lisäksi. Näistä varmasti suurin yksittäinen ryhmä ovat ns. tiesääasemat. Toisaalta lentosääasematkin ovat tässä tärkeä oma lukunsa. Tämä pikku blogi ei pysty olemaan tyhjentävä esitys kaikesta sähavaintotoiminnasta, mutta yritän esittää tärkeimpiä säähavaintotoiminnan perusperiaatteita ja sanoisinko yleissivistyksen näkökulmasta.
Systemaattisen säähavaintotoiminan alkusysäykseksi lasketaan yleensä Ranskan laivaston tuhoutuminen myrskyssä Mustalla merellä Krimin sodassa 1800-luvun puolivälissä. Jälkeenpäin havaittiin, että sama myrsky oli liikkunut ensin koko Euroopan yli itään, eli periaatteessa laivastoa olisi voitu varoittaa. Sittemmin erilaisia säähavaintoasemia ja niiden vaatimia tiedonkulkuverkostoja on rakennettu lähes pilvin pimein – mutta esim. vain sinne, missä on ollut asutusta tai minne ylipäätään on päästy sijoittamaan mittareita ja lukemaan niitä säännöllisesti. Automaation myötä on päästy automatisoimaan myös säähavaintotoimintaa. Yksi automaattisten säasemien ja mittalaitteiden kehittämisen ja rakentamisen pioneeri on suomalainen Vaisala Oy. Suurimmat aukot havaintoverkostossa ovat edelleen asumattomat ja alikehittyneet alueet alueet maailmassa: valtameret ja meret yleensä peittävät suurimman osan maapallon pinnasta.
Teknologian kehityksen myötä säähavaintoasemia on monenlaisia. Perinteisillä maanpinnalla sijaitsevilla synop-asemilla sähavainnot tehdään eli mm. tietyt mittarit luetaan ja tiedot lähetetään eteenpäin kolmen tunnin välein, tiettyinä kellonlyömillä kaikialla samaan aikaan. Näin saadaan keskenään vertailukelpoista tietoa ja esim. ilmanpaineen hetkellisiä jakautumakenttiä. On tärkeää, että esim. lämpötila mitataan myös samalla tavalla ja samalta korkeudelta maanpinnasta. Siitä valkoiset mehiläispönttöjä muistutavat kojut mittareiden ympärilla 2 metrin korkeudella. Maanpintaolot eivät kuitenkaan vielä riitä; sään temmellyksellehän on varattu koko troposfäri. Lämpötilan, kosteuden ja tuulen pystyjakauman selvittämiseksi tietty asemaverkko, edellistä jo huomattavasti harvempi, koostuu asemista, jotkä lähettävät mittalaitteita kohoamaan kaasupallon mukana korkeuksin. Tässä ovat kyseessä radioluotaukset.
1960-luvulta lähtien saataville tulivat sääsatelliittien kuvat, jotka varsinkin valtamerialueilta antoivat tietoa, jota ei muuten olisi saatu. Tänä päivänä käytössä ovat GOES-satelliitit, jotka pysyttelevät akselinsa ympäri pyörivän maapallon suhteen paikallaan eli ovat ns. geostationäärisiä. Meidän eniten hyödyntämämme satelliitti sijaitsee n. 36 000 km sen kohdan yläpuolella, missä Greenwichin nollameridiaani ja päiväntasaaja leikkaavat toisensa. Toinen hyvä ryhmä ovat amerikkalaiset NOAA-satelliitit, jotka puolestaan kiertävät napojen kautta lentokorkeudella, joka on ainoastaan siinä 800-900 km. Näiden datasta ei saa samanlaisia kuvasarja-animaatiota kuin GOES-satelliittien, koska NOAA-satellittien radat sattuvat epäsäännöllisesti niin, että hyödyllinen kuva jostain alueeesta voidaan vastaanottaa. Kuvien erottelutarkkuus eli resoluutio sitä vastoin on ihan eri luokkaa. Auringon paistaessa sopivasti mm. Suomen itäraja näkyy erilaisen metsänhoitotilanteen vuoksi.
Tutkimustyö satelliittitiedon maksimaaliseksi hyödyntämiseksi esim. numeerisissa ilmakehämalleissa jatkuu edelleen, mutta viimeisimpänä tällaisista suurista edistysaskeleista lienee mainitava tutkan käyttäminen sopivan aallonpituuksisena systemaattisten säähavaintojen tekemiseen. Tutka lähettää radioaaltoja, joiden takaisinsironta ilmakehän pilvi- ja sadepisaroista saadaan mitattua. Suuren yleisönkin uusin sään seuraamisen tapa ovat nämä internettiin ja miksei vaikka TV-ruduille jalostetut sadetutkakuvat laitettuna peräkkäin animaatioksi. Tässä yhteydessä tulee mainituksi itse asiassa tutkaakin uudempi sään mittausjärjestelmä: salamanpaikannuslaitteiden verkosto. Kehittyneimpiin sadetutkakuviin on lisätty saman kyseisen kellonajan maan ja pilven välillä iskeneet salamat. Tällä tavoin nähdään, mitkä satavat pilvet myös ukkostavat. Foreca.fi-sivulla, siis samalla kuin mistä tähän blogiinkin pääsee, on tällainen sääpalvelutuote otsikolla Salamatutka.
Sääpalvelua käytettäessä on ensiarvisen tärkeä mieltää se ero, mkä on havaitulla/mitatulla faktalla ja ennusteella, joka on lähtökohtaisesti aina suuntaa antava.
Oheistan linkin Suomen säähavaintoasemiin Ilmatieteen laitoksen osalta. Erikseen ovat toistaiseksi niin tiesää-, kuin lentosääasematkin.
http://ilmatieteenlaitos.fi/havaintoasemat
Kuvan linkki: http://www.google.de/imgres?num=10&hl=de&as_st=y&biw=1280&bih=575&tbs=sur:fc&tbm=isch&tbnid=puK8FcC8iKdT7M:&imgrefurl=http://nopsa.hiit.fi/pmg/viewer/photo.php%3Fid%3D2725199&docid=Z7nzplKBKsntVM&itg=1&imgurl=http://nopsa.hiit.fi/pmg/viewer/images/photo_5682778986_f2daafe42a_t.jpg&w=357&h=500&ei=BEQmUL3bIqTl4QS_6YGgBg&zoom=1&iact=rc&dur=401&sig=109119823667771423385&sqi=2&page=1&tbnh=164&tbnw=118&start=0&ndsp=8&ved=1t:429,r:3,s:0,i:89&tx=54&ty=114
”Automaation myötä on päästy automatisoimaan myös säähavaintotoimintaa.”
Vieläköhän varusmiehet polkevat Luonetjärven varuskunnasta 3 x vrk:ssa lentokentälle laskemaan sondin taivaan tuuliin, kuten allekirjoittanut kesällä 1988?
Eivät polje eikä nykyisillä varusmiehillä ole niin paljon kuntoakaan. Mutta siihen sondi-aikaan ennusteet pitivät huomattavasti paremmin kutinsa. Tää on tätä nykyaikana. Säätä tulee medioista tuutin täydeltä, mutta pieleen menee entistä pahemmin. Olisiko tietokoneissa vikaa?:)