Korkeapaineen sumupilvikerros

Korkeapaine liikahti alkuviikolla niin, että aiempaa kylmempää ilmaa pääsi virtaamaan Suomeen luoteesta. Aurinkoakin nähtiin viikon puolivälissä etenkin idässä ja pohjoisessa, länteen sen sijaan jäi sumupilvinen alue. Koska kylmä ilma on raskasta, se pyrkii painumaan lähelle maanpintaa ja lähtemään sieltä vasta viimeisenä, kun ja jos alkaa tuulla. Jo torstaina, eilen, lounaistuuli toi jälleen huomattavan lauhaa ilmaa suureen osaan maata. Tällainen lämpimämpi ja kevyempi ilma kiilautui maanpinnan läheisen kylmemmän ilman yläpuolelle. Seurauksena on laajoilla alueilla aivan erityinen lämpötilan pystyjakautuma maanpinnan melko läheisessä ilmakerroksessa.

Jos on selkeää silloin, kun auringonsäteilyä ei tule tai se on hyvin vähäistä, kuten talvea kohti myös päivisin, lämpöa karkaa avaruuteen ja maanpinta jäähtyy, samoin laskee maanpinnan läheisen ilmakerroksen lämpötila. Tuloksena on tällöinkin sellainen lämpötilan pystysyyntainen jakautuma, että se kohoaa ylöspäin mentäessä, koska se jäähtyminen menee niin, että ensin jäähtyy maanpinta ja vasta sitten sen läheinen ilma, alhaalta päin. Tällaista ilmakerrosta kutsutaan lämpötilainversiokerrokseksi ja itse ilmiötä siis lämpötilainversioksi. Nimitys johtuu siitä, että keskimäärin ilma kylmenee ylöspäin mentäessä. Inversiokerros estää tehokkaasti eri ilmakerroksia sekoittumasta keskenään, ja esim. kaupunkien ja liikenteen ilmansaasteet kasautuvat näissä tilanteissa melko ohueeseen kerrokseen. Etenkin kesäisin aurinko puolestaan lämmittää maanpinnan ja ilman, jolloin tällainen yöllä syntynyt lämpötilainversio ”särkyy” ja lämmennyt ilma alkaa kohota ylöspäin aina maanpinnalta asti.

Nyt meidän alimmassa ilmakehässämme on syntynyt lämpötilainversiokerros siitä syystä, että lauha ilma kiilautui kylmemmän yläpuolelle. Inversio on nyt niin vahva, ettei kesäinenkään aurinko sitä välttämättä saisi rikki, marraskuisesta puhumattakaan. Tilanne näkyy hyvin Jokioisten observatorion viimeöisestä radioluotauksesta. Siis lämpötilan, kosteuden ja tuulen pystyjakautuman mittauksesta käyttäen apuna nousevaan heliumpalloon kiinnitettyjä mittalaitteita. Oheiseen diagrammiin piirretty oikeanpuoleinen käyrä kuvaa lämpötilan muutosta ylöspäin mentäessä, lämpötila-asteikko on alareunassa celsiusasteina. Korkeuden lukeminen oikeasta reunasta vaatii totuttelua, koska mittayksikkönä on ilmanpaine (maanpinnalla keskimäärin 1013 hPa), eli esim. 850 hPa:n painepinta on keskimäärin vähän yli kilometrissä ja 700 hPa siinä noin kolmessa kilometrissä. Mutta lämpötilajakautuma eli käyrän muoto on tässä se tärkein.

Vasemmanpuoleinen käyrä on ilman kastepistelämpötila, ja mitä lähempänä se on lämpötilakäyrää, sitä kosteampaa ilma kyseisellä korkeudella on. Vastaavasti käyrien loittoneminen toisistaan kertoo kuivuudesta. Oikeassa reunassa on lisäksi kunkin ilmakerroksen tuuli. Tässä tapauksessa aivan maanpinnan lähellä oli pohjoisluoteista tuulta n. 5 m/s ja ylöspäin mentäessä heti kohta länsilounaista tuulta saman verran. Sumupilvi jää käytännössä sen korkeuden alapuolelle, missä lämpötila- ja kastepistelämpötilakäyrät eroavat toisistaan ylöspäin mentäessä.

Tällaista sumupilveä meillä on ollut useimmilla paikoilla jo pitkään, eikä se kunnolla väisty ennen kuin saadaan selvää tuuletusta eli tässä tapauksessa talvisempaa ilmaa. Sitä on tulossa pohjoisesta ihan reippaasti jo maanantaista alkaen. En ihmettelisi, jos jo tähän sään kylmenemisvaiheeseen liittyisi lumikuuroja aika etelässäkin, mutta joka tapauksessa suursäätila muuttuu ratkaisevasti niin, että seuraavat sateet, joita näyttäisi olevan tulossa ensi keskiviikon maissa, ovat jo suuressa osassa maata lunta. Lauhinta olisi edelleen lounaassa.