”Oi, kuinka tylsää kun sataa. Nyt se sitten alkaa”, oli naapurin kommentti.
Olin talkoissa ja satoi. Työmatkalla ovat kengät ja välillä housutkin kastuneet monena päivänä. Sateenvarjosta ei ole ollut mitään apua. Mutta viime aikoina purjehtimassa parhaimmat tuulet ovat löytyneet sadepilvien alta. Ja sieniä on metsässä jo niin paljon, että niihin kompastuu.
Sataa, sataa aina, aina vaan, sateen ropinan kaikki kuulla saa.
Sataa, sataa aina aina vaan, katollakin pisarat tanssii taas.
Kuule kuinka sade näin rummuttaa, ratatatamtamtamtaa.
Kuule kuinka sade näin rummuttaa, ratatata tamttatatamtamtamtaa.
Virtanaan vesi vesi valuu vaan. Virtanaan vesi valuu vaan.
Sataa, sataa aina aina vaan, katollakin pisarat tanssii taas.
Kuule kuinka sade näin rummuttaa, ratatatamtamtamtaa.
Kuule kuinka sade näin rummuttaa, ratatata tamttatatamtamtamtaa.
Virtanaan vesi vesi valuu vaan. Virtanaan vesi valuu vaan.
Lastenlaulu Pilvitie, A. /pseud / (sävellys, sovitus, sanoitus)
Ovatko syyssateet sinun mielestäsi tylsä juttu?
Eivät lainkaan, ainakaan jos ne eivä täytä koko syksyä. Jos sen sijaan syksy jatkuu ja jatkuu sateisena eikä poutapäiviä juuri näy, niin kyllähän se alkaa vaikuttaa mielialaan. Vaikeinta on, jos syksy ei suostu vaihtumaan talveksi. Muistan montakin talvea 10 vuoden ajalta, kunvielä joulukuu oli erittäin lämmin, ja vasta tammikuulla alkoi talvi alkoi tulla. Silloinkaan ei yleensä päästy kunnon talven makuun, koska meret olivat auki. Mikään ei ole pahempaa kuin kaatosade keskellä talvea!
Ei ollenkaan. Syksy on muutenkin lempivuodenaika, johon syyssateet kuuluvat. Parasta on oikein kunnon myrsky,
jolloin kauniin kirjavat lehdet lentävät puista ja sade rummuttaa ikkunaan ja yks kaks jostain pilvenraosta paistaakin aurinko. Voiko kauniimpaa olla?