Asenna oma peltimeteorologi!

Julkaistu
sääaseman näyttö

Sääasemien ylläpito ei ole enää pelkkää julkisen sääpalvelun huvia, vaan käyttökelpoisia kotihavaintoasemia on markkinoilla pilvin pimein. Oma asemani on hankittu jo vuonna 2007, joten se ei varmaankaan edusta tekniikan uusinta kehitystä. Hyvin se palvelee siitä huolimatta.

Asemaan kuuluu siis ulos asennetut anturit ja sisätiloihin asennettava näyttö. Tietokoneeseenkin tämän voisi kytkeä, jolloin pääsisi tarkastelemaan havainnoista muodostuvia aikasarjoja, mutta itse en ole vielä päässyt siihen vaiheeseen… Asema mittaa tuulen suuntaa ja nopeutta, ulko- ja sisälämpötilaa, kastepistettä/kosteutta, sademäärää ja ilmanpainetta. Lisäksi se ennustaa säätä!

tuuli- ja sademittari

Tosin aseman sääveikkaus perustuu vain ilmanpaineen suuruuteen ja muutoksen suuntaan, joten ihan heti se ei ole viemässä työpaikkaani. Kuvan tilanteessa ilmanpaine on noususuunnassa, joten asema povaa auringon tulevan esiin – ja on tällä kertaa aivan oikeassa. Samalla tavoinhan vanhan ajan rasiailmapuntarit ennustivat ”sadetta”, ”kaunista” tai ”vaihtelevaa”.

Suurimmaksi ongelmaksi näiden kotihavaintoasemien kohdalla muodostuukin sopivan asennuspaikan puute. Viralliset havaintoasemat on yleensä sijoitettu aukeille, alueen säätä hyvin kuvaaville paikoille. Tontillamme taas on paljon puustoa ja itse rakennuskin tietysti vaikuttaa tuuleen ja lämpötiloihin.

anturirasia
anturirasia

Kompromissina tuulimittari on sijoitettu kotitalomme kuistin päätyyn noin 4 metrin korkeudelle. Sen antama tuulitieto on vähän sitä sun tätä ainakin heikommalla tuulella. Sademittari on kiinnitetty samaan tolppaan – se on tuo harmaa rasia tuuliviirin alapuolella. Virallisiin havaintomenetelmiin kuuluu sademittausastian suojaaminen tuulen vaikutukselta – mitään tuulisuojaa meillä ei kuitenkaan ole ellei itse rakennusta oteta lukuun. Lumisateita sademittari ei myöskään kykene mittaamaan. Sen sijaan kun olen joinain kesinä tehnyt vertailua lähistön virallisilta asemilta saatuihin arvoihin, olen havainnut että rajut kesäiset sadekuurot mittari saa yllättävän hyvin kiinni.

Loput anturit on sijoitettu rakennuksen seinään räystään alle suojaan auringon valolta ja muilta häiriöiltä. Yleisin ongelma lämpömittareiden kohdalla onkin, että ne on asennettu aurinkoiselle eteläseinustalle, jolloin itse mittari lämpenee auringon säteilyn vaikutuksesta ja näyttää ennätyshelteitä…

Löytyykö lukijoilta kotisäähavaintoasemia?

Sumusta huolimatta!

Julkaistu
Laaksosumu

Laskettelupäivän aamu Alpeilla oli harmaa. Satoi tai paistoi, mäkeen on mentävä eikä sumusta huolita!
Niin me mentiin, ja kyllä kannatti.
Vuoren rinteellä sää vaihtui kuin veitsellä leikaten. Hiihtohissin noustessa ylöspäin sumu vaihtui auringon paisteeseen.

Laakson harmaus oli matala mutta tiheä sumupilvi, joka ei ylettynyt 100 metriä korkeammalle.

Miten tällainen alppilaakson aamusumu syntyy?

Auringon laskettua maan pinta ja pinnan läheinen ilmakerros alkaa kylmetä säteillessään lämpöä avaruuteen. Sumu muodostuu kun ilma jäähtyy kastepisteeseen ja vesihöyry alkaa tiivistyä pieniksi sumupisaroiksi.

Laakson pinnanmuodot tehostavat sumun syntymistä. Myös vuoren rinteillä jäähtyvä ilma muuttuu ympäristöään kylmemmäksi ja valuu alas laakson pohjalle. Laakso täyttyy kylmästä ilmasta, joka on otollinen sumun muodostumiselle.

Jälkeenpäin ajatellen sumu oli tyypillinen säteilysumu: yö oli kirkas ja heikkotuulinen, jolloin ilma pääsee jäähtymään vapaasti muttei juurikaan sekoittumaan. Tämä sumu hälveni auringon lämmityksen voimalla ennen puoltapäivää, joten after ski oli aurinkoinen!

lähde: Timo Vihma. Rajakerroksen fysiikka II. 2007
kuva: Miina M.

Perusasiat haltuun

Julkaistu

Sää – yleiskielen sanana – kuulostaa äkkipäätä yksinkertaiselta, itsestään selvältä. Siis joko sataa tai paistaa tai tuulee, on kylmää tai tukalan kuumaa. Sää on Maa-planeetan ilmakehän paikallinen ja hetkellinen mitattava tila lähellä maanpintaa, mutta myös tunneasia. Moni asia riippuu säästä. Sää ei ole vain jotain mitattavaa, vaan myös kokemus.

Jotta pärjää sääpalvelun ja sääpalvelutuotteiden viidakossa, on hyvä hahmottaa, mikä ero on hetkellisellä havainnolla tai mittauksella, ennusteella eli sään lasketulla muutoksella ja pahnanpohjimmaiseksi ilmastolla eli jonkin alueen tai paikan havaittujen ja mitattujen säiden tilastollisella käsittelyllä. Näistä kaikista kuulee helposti puhuttavan vain ”säänä”.

Ilmasto on tilastollinen käsite, ja Suomessa Ilmatieteen laitoksella on lakisääteinen velvoite hankkia luotettavaa tietoa Suomen ilmastosta. Ilmasto viittaa myös historiaan, koska tähän mennessä jo toteutuneet säät muodostavat ilmaston. Juuri tänään havaittavaa säätä voidaan toki tarkastella suhteessa pitkän ajan ilmastotilastoihin, mutta se on tarkkaan ottaen tilastopohjaista ilmastopalvelua, ei tulevan sään ennustamista. Suomenkin ilmastolle ovat luonteenomaisia suuret vaihtelut eri vuosien ja hetkellisten säätilanteiden välillä. Tilastot ovat toki aina jollain tavoin pohjana myös tulevan sään ennustamiselle, mutta ero on selvä: toteutuva sää ei välttämättä koskaan osu keskiarvoon. Selventävä esimerkki: keskiarvo 5 saadaan yhtä hyvin arvoista 3 ja 7 kuin 1 ja 9 jne.

Ihan uusia ulottuvuuksia aukeaa, kun aletaan ennustaa tulevaa ilmastoa eli tulevaa säätä keskimäärin, siis itse asiassa tulevaisuudessa kirjoitettavaa säähistoriaa. Nämä skenaariot – ennemmin kuin ennusteet – sivuutan tässä ja keskityn tekemään pesäeroa säähavaintojen ja sääennusteiden välillä.

Havainto tai mittaus tarkoittaa, että todella mitataan tai havainnoidaan ilmakehän tilaa jollain hetkellä. Perinteisillä synop-havaintoasemilla tietyt sääsuureet maanpinnalla havainnoidaan kaikkialla maapallolla (vähemmän esim. valtamerillä) samanaikaisesti 3 tunnin välein. Yläilmakehän tilan mittaamiseksi lähetetään vastaavasti kohoavien heliumpallojen varassa mittalaitteita eli tehdään ns. radioluotauksia ilmakehän pystyrakenteesta. Myös sääsatelliitit ja sadetutkat ovat osa ilmakehän havainnointia ja mittausta; ne kertovat lahjomattomasti, missä vaikkapa sadealueet ovat jollain hetkellä. Katsottaessa sadetutkan näyttöjä ajallisesti peräkkäin nähdään sadealueen liike suhteessa vaikka omaan asuinpaikkaan.

Oleellisinta meille Forecassa on asiakkaidemme palveleminen tulevaa säätä ennustamalla. Muutokset ilmakehän rakenteessa lasketaan tietokoneilla havaintotiedon pohjalta. Havaittu ilmakehän rakenne menee tietokoneilla laskettavien numeeristen ilmakehämallien (jotka jäljittelevät oikean ilmakehän käyttäytymistä) alkutilanteiksi. Tietokonemallit esittävät laskelmia ilmakehän rakenteen muutoksille, ja sääpalvelumeteorologin työ on näiden tulosten tulkitsemista jonkin paikan sääksi tänään, huomenna jne. Näiden ilmakehämallien tuloksista syntyy nykyään myös melko suoraan sääpalvelutuotteita.

Tänä päivänä on oleellista hahmottaa, mistä saada juuri omaan toimintaansa sopivin, paras ja luotettavin sääpalvelutuote. Se joko on jo valmiina, tai sitten ei, jolloin se pitää tehdä ottaen huomioon, mitä sääpalvelulta kussakin tapauksessa pohjimmiltaan halutaan. Ei ole olemassa vain ylimalkaista ”säätä”, vaan tarjolla on osaamisen ja asiantuntijuuden kohdentamista täsmätarkoituksiin. On myös eettisesti tärkeää, että sääpalveluun sijoitetut eri maiden kansalaisten verovarat maksimaalisesti kohdentuisivat niin kansantalouksiin kuin yritysten toimintaankin hyötyä tuottavasti. Tässä näen markkinatalouden jakelujärjestelmänä. Siksi sää on myös liiketoimintaa.

Ilmoja piteli ennenkin

Julkaistu

Silloin tällöin joutuu vastaamaan kysymykseen ns. kansan sääennustajista, sääprofeetoista, joita lienee edelleen jokaisessa itseään kunnioittavassa maakunnassa ellei peräti pitäjässä. Paitsi että vapaassa maassa jokaisella on oikeus hakea sääpalvelunsa sieltä, mistä parhaan katsoo saavansa, kyse on nykyään eri tieteistä. Tämän päivän sääpalvelu seuraa meteorologian kehityksestä, kun taas kansanperinteen tuntemus ja tutkimus arvottuvat toisella tavalla.

Koska Foreca on ennakkoluuloton ja kulttuurimyönteinen sääpalveluyritys, lienee paikallaan tässäkin ohjata kansanperinteestä kiinnostuneet alkuperäisen tiedon lähteille.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) digikirjastossa pääsee selaamaan kahta klassikkoa. Nämä ovat aikajärjestyksessä Turussa vuonna 1848 ilmestynyt suomenkielinen versio alunperin Saksassa vuonna 1508 ilmestyneestä sääkirjasta. Talon-pojan sää- eli ilma-kirja, taikka Tarpeellisia tietoja maanwiljeliöille ilman-muutteista. Uusi, par. ja lis. p. [Turku]: [Frenckell], 1848
sekä vuonna 1851 Porissa (Sjöblom, 1851) ilmestynyt Uusi ja wakaa ilman-ennustaja, eli, Maanwiljeliöille tarpeellisia tietoja sään- eli ilman-muutteista.

Tässä linkit SKS:n digikirjastoon:

http://www.finlit.fi/kirjasto/digi/index.php?pagename=teokset-nimio&set=1416

http://www.finlit.fi/kirjasto/digi/index.php?pagename=teokset-nimio&set=385

Eikä unohtaa sovi Kustaa Vilkunan mainiota kirjaa Vuotuinen ajantieto.