Syksy on täällä. Pimeät ja lämpimät syyskuun illat ovat parasta tähtienkatselu aikaa. Niitä näkee yhtä hyvin vielä niin kauan kun maa on musta, mutta nyt on lämpimämpi kuin vaikkapa lokakuussa. Maan peityttyä lumen alle näkyy nyt näkyvistä tähdistä vain puolet.
Hyvää havaintopaikkaa etsiessä valo on pahaa. Mitä vähemmän ihmisen aiheuttamaa valoa on, sitä kirkkaammalta taivas näyttää. Mitä pimeämmästä katsotaan, sitä himmeämmät kohteet silmä erottaa.
Esimerkiksi kaupungin valot nostavat taivaalle valohunnun, joka peittää tähtien valon. Tähtibongarit puhuvat valosaasteesta. Helsingin keskustassa yötaivaalta voi bongata vain kuun ja kirkkaimat planeetat. Jos haluaa hyvän havaintopaikan on siirryttävä vähintäänkin kaupungin laidalle. Hyvä havaintopaikka on avara, niin että siitä näkee koko taivaankannen.
Kun paikka on hyvä taivaalta näkyy vaikka mitä. Mitä missäkin näykyy voi käydä tarkistamassa vaikkapa URSA:n sivuilta. Paljaalla silmällä voi nähdä kuun ja planeettojen liikkeet ja bongata tutut tähtikuviot. Yhdellä kerralla taivaalla voi nähdä noin 2500 tähteä. Onhan siinä ihmeteltävää.
Valitse kirkas ilta tai yö. Ota mukaan makuualusta, jolla on mukava maata selällään ja nauttia tähtiloistosta. Ja eväitä pitää olla.
Lähde: Manner ja Mäkelä, 2007: Tähtitaivas paljain silmin. Ursa.