Ranta- ja muut aurinkokelit lähestyvät. Auringonpaisteesta useimmat nauttivat, ainakin aluksi – pimeän ja kylmän talven jälkeen. Auringonsäteily iholle merkitsee D-vitamiinivarastojen täydentymistä, myös monille ihotaudeille auringonvalo on hyväksi. Auringossa kuitenkin voi myös polttaa ihonsa. Varsinkin vähäpigmenttisten ja hyvin vaaleiden ihojen kannattaa saada auringonpaistetta vain kohtuullisesti. Liika auringon UV-säteilylle altistuminen lisää ihosyövän riskiä. Selvimmin tämä näkyy siellä, missä on paljon valkoihoista väestöä alueella, missä geneettinen sopeutuminen (tumma ihonväri) auringonsäteilyn ja sen sisältämän UV-säteilyn voimakkuuteen ei ole ehtinyt tapahtua. Australia lienee paras esimerkki.
Myös Suomessa auringonsäteilyn lyhytaaltoinen osa – UV-säteily (ultraviolettisäteily) – on toisinaan, varsinkin alkukesäisin, niin voimakasta, ettei auringossa kannata oleilla liian kauaa tai ilman että suojaa itsensä – ellei vaatteilla, niin ihovoiteella sitten. Ihovoiteessa tulee olla riittävä UV-suojakerroin. Erityisen tärkeää on huolehtia pienten lasten UV-suojasta. Oman ihotyypin ja palamisherkkyyden tunteminen auttaa. Silti kannattaa tiedostaa liiallisen auringonoton riskit.
Eri maiden sääviranomaiset antavat myös erikseen varoituksia voimakkaasta UV-säteilystä. Säteilytilanteita on mahdollista paitsi mitata, myös ennustaa. Ilmakehässä erityisesti stratosfäärin otsonikerros suodattaa auringonvalosta pois maapallon elämälle haitallista lyhytaaltoista UV-säteilyä. Otsonikerroksen paksuus ei ole vakio, vaan vaihtelee osana ilmakehän monimutkaista rakennetta. Lisäksi tietyt esim. aerosolipurkkien ponnekaasuina tai kylmäkoneissa käytetyt kemialliset yhdisteet tuhoavat otsonikerrosta. Ns. otsoniaukoista puhuttiin etenkin takavuosina.
Että mikä otsoni? Elämälle välttämätön happi esiintyy luonnossa yleensä kasiatomisina molekyyleinä, siitä kemiallinen merkki O2. Otsoni on hapen kolmiatominen muoto, siis O3. Otsoni on aineena hyvin reaktiivinen ja vahingollista esim. hengitettäessä. Otsonia syntyy myös maanpinnan lähellä auringonvalon reagoidessa tiettyihin ilmansaasteisiin, ja esim. Keski-Euroopassa voi törmätä myös tällaisiin ilmanlaatuun liittyviin otsonivaroituksiin.
Mutta tässä UV-asiassa on siis kysymys eri asiasta: otsonia syntyy ilmakehän ylemmissä osissa auringonsäteilyn aiheuttamien luonnollisten kemiallisten reaktioiden seurauksena. Syntynyt otsoni laskeutuu noin parinkymmenen kilometrin varastokorkeudelle ja muodostaasiellä suojakerroksen, joka osaltaan mahdollistaa elämän maapallolla. Tämän otsonikerroksen paksuus, tai oikeammin kokonaisotsonin määrä, vaikuttaa siihen, miten paljon auringonvalon mukana pääsee maanpinnalle myös sen UV-säteilyä.
UV-säteilyn voimakkuutta kuvaava ns. UV-indeksi kertoo säteilyn voimakkuuden pilvettömässä säässä. Pilvet toki vähentävät myös UV-säteilyn määrää, mutta tässä ei ihan ohuimpien yläpilvien varaan kannata paljoa laskea, koska UV-säteily läpäisee pilviä paremmin kuin näkyvä valo. Huomioon kannattaa ottaa myös, missä olosuhteissa ulkosalla auringossa oleilee: kesällä ei niinkään lasketella hohtavalla lumipinnalla, mutta vesillä veden pinnasta heijastuva auringonsäteily lisää ihon saaman säteilyn määrää.
Internet mahdollistaa pääsyn alkuperäisen tiedon lähteille. Tässä UV-asiassa yhtenä sellaisena voi hyvin pitää Euroopan avaruusjärjestön (ESA) toimintaan perustuvia ja Alankomaiden ”ilmatieteen laitoksen” (Koninklijk Nederlands Meteorologisch Instituut, KNMI) isännöimiä TEMIS-nettisivuja:
http://www.temis.nl/ ja autan vielä sen verran, että tuolta sivulta ”Clear sky UV index”: http://www.temis.nl/uvradiation/UVindex.html Täältä saa myös UV-indeksin ennusteen tietämällä ja syöttämällä halutun paikkakunnan koordinaatit.