Helmikuussa talven selkä on taittunut paitsi vanhan kansan mielestä, myös siksi, että aurinko alkaa jo vaikuttaa sen verran, että ainakin jo eteläosassa maata iltapäivät ovat aamuja jopa selvästi lämpimämpiä. Tosin pilvipeite edelleen vähentää tätä ilmiötä, eikä auringonsäteilystä ole vielä tiettyjen pilvityyppien hälventäjäksi. Niin ikään lumipeite pitää huolta sitä, että auringonsäteilyä kuluu olemattomaan sekä siitä, että säteilyä heijastuu vaaleasta lumipinnasta tehokkaasti takaisin avaruuteen – paitsi jos on pilvikerros välissä. Niin ja tietysti tilanteissa, missä kylmempää ilmaa virtaa voimakkaasti jollekin paikalle, päivälämpötilat voinevat olla aamuisia alempiakin, tätä on vaikeata tietää kevättalven edistyessä.
Kannattaa pitää mielessä, että kun lasketaan yhteen koko vuorokauden ja kuukauden ympäri, helmikuu on säätilastoissamme se kylmin kuukausi. Erityisesti varhaisaamut voivat vielä yllättää kylmyydellään, jos ilmakehä siihen asentoon päättää kääntyä.
Niin monet tekijät vaikuttavat monissa säätilanteissa siihen, mitä lopulta pitäisi ennustaa. Myös se, kenelle ja minin tarkoitukseen. Monen mieli voi kylpeä pilven rakosesta ilmestyvässä auringonkilossa ja sen maalaamassa värikkäässä kiilassa läpi muuten enemmän mustavalkovalokuvaa muistuttavan maiseman, kun taas tiemestari pähkäilee, tulevatko sadetutkassa näkyvät heikot lumikuurot lopulta hänen aurattavakseen vaiko eivät.
Odotusarvot sään suhteen vaihtelevat, mutta auringosta useimmat pitänevät pimeän vuodenajan jäädessä taakse. Yöt ovat edelleen talvisen kylmiä, paitsi jos on päällä tuulinen lumisade paksuine pilvipeitteineen. Moni ei näytä edelleenkään ymmärtävän, ettei jokaista äkillistä pilvenreikää ole mahdollista ennustaa etukäteen eikä sen myötä varhaisaamun lämpötilaa tarkasti joka paikkakunnalle.
Minkäänlaisen internetin värillisen käyrän, pilvi-aurinko -symbolin tai vaikkapa sanallisen ennusteen ei ole tarkoitus eikä mahdollista kilpailla itse luonnon kanssa. Ennusteet ovat aina ennusteita ja perusolemukseltaan ja oikein tulkittuina (tai tulkittuna kokonaisuutena) suuntaa antavia, ja eri syistä niissä ei aina onnistuta, vaikka tiedämme, että ne ovat keskimäärin hyviä.
Ennusteiden kyljessä ei edelleenkään sanota, että niiden tarkoitus on syrjäyttää lämpömittarit, silmät tai muut omat havaintovälineet. Mitä tärkeämpi asia sää on, vaikkapa taloudellisesti tai turvallisuusmielessä, sitä enemmän korostuu myös sään oma seuranta.
Sääpalvelu on parhaimmillaan ainakin havaintojen ja ennusteiden vuorovaikutusta. Meteorologi auttaa tässä lopulta vaikka puhelimitse, ellei muu auta. Säästä pitää olla selvillä enemmän kuin mihin pari radiosta kuultua lausetta tai yksi internetin täsmäsää pystyy, vasta sitten voi edes jonkinlainen pieni taivas aueta.
Paras sääpalvelu on yhdessä tekemistä. Yksi tiennäyttäjä on teiden kunnossapitopuoli, joka todella itse seuraa sitä, missä on paras asiantuntija, ja sääpalvelu on tässä yksi elementti, toki tärkeä, mutta sen antama tieto aina sovelletaan ja seurataan loppupeleissä itse, mitä siellä tien päällä tapahtuu. Meteorologi työtilassansa on pakosti enempi päättelyidensä ja yhdellä kertaa suurempien ennustealueiden työllistämä.
Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/bitterroot/116189415/sizes/z/in/photostream/
