Salamointitiheys on jakautunut maapallolle hyvin epätasaisesti. Noin 70 % kaikista salamoista esiintyy maa-alueilla tropiikissa. Kongossa salamoita esiintynee maailmassa eniten, siellä jysähtää paikoin jopa yli 150 salamaa neliökilometriä kohden vuosittain. Seuraavaksi suurimmat salamatiheydet löytyvät Etelä-Amerikan luoteiskärjestä, Himalajan etelärinteiltä, Floridasta, Argentiinan Pampalta sekä Indonesiasta. Näillä seuduilla runsas salamointi on seurausta merivirtojen tuomasta lämpimästä ja kosteasta ilmasta, vuoristoisilla seuduilla konvektio vielä tehostuu kostean ilman joutuessa kohoamaan vuoren rinnettä ylös. Suomen salamaluku jää tähän verrattuna hyvin vaatimattomaksi, Suomessa osuu keskimäärin korkeintaan vain 1 salama neliökilometriä kohden. Vähiten maapallolla salamoi pallon navoilla, jossa auringon teho vähäinen, ilma on kylmää ja sen kosteussisältö.
Vaikka Afrikassa salamoikin lukumäärällisesti eniten, löytyy sieltä myös alue joka on yksi vähiten salamoivista maa-alueista maapallolla – Saharan itäosa. Vaikka alueella auringon säteilyteho on voimakas, on aavikko niin kuivaa, että kosteutta ei riitä ukkospilvien muodostumiseen. Pienimmät maa-alueiden salamatiheydet Saharan lisäksi löytyvät pohjoisen pallonpuoliskon mantereiden pohjoisreunoilta sekä Etelä-Amerikan eteläkärjestä ja Etelämantereelta. Pohjoisen (ja eteläisen) sijaintinsa vuoksi näille alueille lankeaa auringon säteilyä kyseisen alueen kesänä vain vähän ja ukkosilla on vähemmän energiaa voimistua kuin lähempänä päiväntasaajaa.
Suomessa salamatiheys on ollut vuosina 1998-2012 suurin Pohjanmaalla, jossa tiheys yltää paikoin yhteen salamaan neliökilometriä kohden vuodessa. Pienin salamatiheys on Lapissa, jossa salamatiheys on noin 0,05-0,3 salamaa neliökilometriä kohden vuodessa.
Suomessa saa siis olla onnellinen/tyytyväinen siitä että omalle kohdalle osuu hyvällä tuurilla edes yksi salama niin lähelle, että pamauksen kuulee alle kahden sekunnin kuluessa välähdyksestä (ääni kulkeutuu n. 300 metriä sekunnissa), kun taas maapallon tiheimmin salamoivilla alueilla (yli 100 salamaa neliökilometrille vuodessa) salama osuu kerran vuodessa vain kivenheiton päähän (alle 70 m).
”Salama ei koskaan osu samaan kohtaan kahta kertaa”-sanonta ei siis välttämättä pidä paikkaansa tiheimmin salamoivilla seuduilla, sillä mikäli salamatiheys on 100 salamaa neliökilometriä kohden vuodessa, tarkoittaa se sitä että salama osuu samaan kohtaan 7 metrin säteellä keskimäärin kerran 100 vuodessa.
Kuva: Wikipedia
Salama osuu takuuvarmasti samaan kohtaan useitakin kertoja. Kannattaa kysyä jokaiselta mastolta, ympäristöään korkeammalta puulta tai vaikka Pasilan televisiotornilta. Vanhan kansan uskomuksiahan nuo, jotka on jo aikoja sitten osoitettu huuhaaksi.
Tämä kesä on kyllä ollut myrskybongarin painajainen, hajanaisia iltapäivän ”poppari”ukkosia eikä mitään kunnon settiä ja alkaa olla aktiivinen kausi jo paketissa. Noh, ehkä ensi vuonna. Tämä vuosi jäi tosiaan pannukakuksi ja sekös jos mikä sapettaa ;)
Otin tänään viljelmiltä sadettajat pois la – ma ajaksi. Voisko nyt luottaa paremmin Jyväskylän lähistön sade-ennustuksiin? Ei tullut mitään taivaalta ke – to-ajalta tällä viikolla vaikka ennusteet olivat mahtavia vesisateiden suhteen viime viikon ja ja viikon alun suhteen. Mikä teillä reppanoilla oikein mättää tänä päivänä?
Ke-to ajalla ei ole ollut teillepäin kuin sadekuurojen mahdollisuutta. Kannattaa aina muistaa, että konvektiiviset sade/ukkoskuurot eivät ole yleensä ihan niin paikkakuntakohtaisesti tarkkaan ennustettavia lyhytikäisestä luonteestaan johtuen kuin esimerkiksi okluusiorintamien jatkuvammat sateet joita kyseisille päiville etelämmäs ennustettiin. Joskus osuu ihan siihen sinun koti-ikkunasi eteen ja toisinaan voi kuurotella jo ennen tai sitten vasta jälkeen omaa havaintopaikkaasi.
Tarkennetaan vielä, että myös konvektiiviset kuurot voivat joskus olla laajempia järjestäytyneitä kokonaisuuksia joista voi hieman rohkeammin luvata edes sitä sadetta. Mutta tänä vuonna ei niistä ole ollut pelkoa heikon ilmakehän dynamiikan vuoksi. Ei ole juurikaan suuret Capet kohdanneet tuuliväänteiden kanssa eikä tietääkseni ensimmäistäkään MCS:ää ole esimerkiksi muodostunut Suomeen.
Viime yönä sattui joku yksittäinen rakkula satamaan pari milliä. Se oli yllätys yllätys iltakirkkaan taivaan jälkeen. Nyt se rakkula näkyykin suurin piirtein Kuopion kohdilla.
Mistä lie tullut, kun vasta su – ma – ajaksi oli ennusteessa?
Mikä on pointtina tehdä 10 – 15 päivän ennusteita, jos ne eivät ole lähelläkään todellisia tapahtumia?????
Ei siinä olekaan mitään pointtia. Puuhastelua.