Lauhaa säätä ei tällä kertaa ole vain jouluna, vaan se on tällä tietoa pysymässä meillä vielä uudenvuoden yli. Lunta kaipaa jouluksi moni, mutta nyt sitä on haettava – ainakin hiihtämistä ajatellen, jolloin kaikkia rippeitä ei lumipeitteeksi kannata laskea – Pohjois-Karjalasta, Kainuusta, pohjoisimmalta Pohjanmaalta ja Lapista. Pohjanmaalla Suomenselän alueella lunta näyttäisi olevan ainakin yhdellä havaintopaikalla kymmenisen senttiä, mutta se voi olla aika paikallinen tieto.
Etelän asukkina, suorastaan etelärannikon, en tässä lumikysymyksessä ajattele oikeastaan joulua erikseen, vaan enemmänkin koko mahdollista vuotuista lumipeiteaikaa. Mitä pidemmälle talveen päästään näin, sitä lyhyempi mahdollisesta lumitalvesta tulee. Koska lunta saisi mielestäni olla mielellään ei yhtään, otan tällaisen ainakin edes alkutalven vastaan pelkällä ilolla. Maan jäättömyydessä ja märkyydessä on tietysti myös pikku haittapuolensa: puut kaatuvat tuulessa pakkastalvea herkemmin.
Ovatkohan tähänastiset metsätuhot päätyneet komeiksi latvakuusiksi kuusenmyyjille ja sitä kautta ”pirtteihin pienoisihin”, kuten Topeliuksen runon ”Sylvias hälsning från Sicilien” (1853) Martti Korpilahden suomennos vuodelta 1918 tietää kertoa (lähteenä tässä Wikipedia). Alun perin ei toki mistään kuusista ole kyse: ”Och ljusen de brinna på rågade bord, och barnen i väntan stå”. Kantaa ei siis oteta myöskään itse asumuksen kokoon tai tyyppiin. Suomennos lienee savupirttien kansaa varten. No, kaunista joulun maailmaa yhtä kaikki. On tuo Sylvian joululaulu aina ollut minunkin suosikkejani. Ja nyt sain siihen aasinsillan, kuten varmaan huomasitte, myrskytuhoista.
Tässä maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sama koskee ilmakehäämme. Ja meitä. Asiaa voi peilata myös maailmankatsomuksen omaisesti. Oleellista on, mitä otetaan kulloinkin tarkastelun tai havainnoinnin keskiöön. Matemaatikot laittavat johonkin nollapisteen, origon, ja siitä lähtemään, kun rakennelmaa katsotaan sopivasti, vaaka- ja pystyakselin. Kun kaksi ulottuvuutta ei riitä, kolmas on tässä mielen kuvassa syvyys. Sitten voi miettiä, onko vielä seuraavia ulottuvuuksia ja jos, niin mitä ne ovat.
Nyt kristinuskon maailman keskiössä joulu, Kristuksen syntymäjuhla. Sen vietto toki laajenee omassa kaupallisessa muodossaan myös maallistuneille, vieläpä uskonnottomille asti. Toisille joulu on ovi lapsuuteen, omaan tai nyt lapsuusvaihettaan elävään sukupolveen, toisille taas ennen kaikkea rauhoittumista, ja onpa niitäkin, jotka koko juhlaa tuskin sietävät. Sää on aina osa etenkin isoja juhla-aikoja, ja nytkin, jouluaattona, vesi aika ravakasti ropisee ikkunaan.
Maa on niin kaunis,…
Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/lucasmaystre/3188203806/
Varsin syvällinen bloggaus – näin aaton juhla-aikaan!
”Ovi lapsuuteen” – näin sen kokee varmasti monikin – vaikka sitä ei aina tiedostaisikaan. Jos lapsena on ollut kiva joulu, samaa tuntee aikuisenakin vaikkapa partaisia pukin kuvia katsoessaan tai perinteisiä joululauluja kuullessaan. Mutta kurjat muistot eivät ilahduta… ellei sitten… pääse mukaan uuden sukupolven lapsemieliseen joulunviettoon…
Lämmintä joulumieltä teille kaikille!