Näin kylmää kuin nyt tai jopa vähän kylmempää – etenkin alkuviikon öisin etelässä – ei ole enää kuin alkuviikolla. Sitten Suomeen virtaa suunnilleen lännestä päin jopa useita asteita lämpimämpää ilmamassaa. Korkeapaine, joka nyt on pohjoiskoillisessa, etsiytyy pikku hiljaa maamme eteläpuolelle. Keskiviikon maissa Lapin yli liikkuu lämpimämmän ilman etureunalla sateita, myöhemmin etelästä ulottuva korkeapaine vaikuttanee myös Lapin säähän. Ensi viikonloppua kohti koko lailla lämmin lounainen ilmavirtaus voimistuu, mutta vähitellen lounaasta levinnee myös vesisateita, mikä vaikeuttaa arviota päivälämpötiloista. Varsinkin aamuisin kasvaa myös sumupilven mahdollisuus.
Mutta nyt siis elämme vielä lähipäivät tätä kylmää kautta, alkuviikon öinä voi etelässäkin olla pakkasta. Ja jo ennen kuin pakkasta on ilmassa kahden metrin korkeudella, voi tienpinnan lämpötila laskea pakkasen puolelle. Ja silloin kaikki kosteus tai märkyys, vaikkapa vain paikallisten sadekuurojen jäljiltä, jäätyy. Tätäkin kirjoittaessani, lauantai-iltana Tampereella, vettä tulee kuurosta ihan rapsakasti. Muutama muukin kuuro näkyy sadetutkassa. Vaan enpä ole työpaikallani parempien vehkeiden äärellä näkemässä, miten tienpinnan lämpötila aikoo tänä yönä käyttäytyä.
Mutta keliä seurataan tiiviisti siinä missä säätäkin. Teiden talvikunnossapidon sääpalveluratkaisuista voisi yksi jos toinen muukin sääherkkä ala ottaa oppia. Heinää vielä kaatuu kesällä yhden piste-ennustevilkaisun perusteella, mutta tiealalla on toisin. Kokonaan toisin. Siellä on jo varhain tajuttu, että siinä, missä sää vaatii jatkuvaa, tasokasta ja kattavaa seurantaa, sitä vaativat myös sään välittömät seurausilmiöt. Keli ja sää ovat kaksi eri asiaa, mutta keli riippuu usein suuresti ja välittömästi sääolosuhteista ja niiden muutoksista.
Sää on säätä, ja keli puolestaan esimerkiksi tienpinnan tilaa tai ajo-olosuhteita kuvaava asia. Kaikki liukas keli ei suoraan edellytä näkyviä sääilmiöitä tai sään muutoksia, kuten vaikka lumipyryä, vaan liukkaus voi yhtä hyvin olla seurausta ikään kuin paikalleen jämähtäneestä säätilanteesta, joka voi muuten jäädä huomaamatta, mutta ruokkii silti huonon kelin pysymistä tai syntymistä. Hyvä esimerkki tästä on kuuranmuodostus, joka etenkin voimakkaana johtaa tietyissä olosuhteissa vääjäämättä liukkauteen teillä – suolaamattomilla teillä.
Esimerkiksi tilanteissa, missä taivas on pilvetön mutta sää tuulinen, ja siksi ilman lämpötila pysyy jopa useassa lämpöasteessa (samoin ilman ns. kastepistelämpötila). Tienpinta kuitenkin menettää lämpöä ulossäteilynä avaruuteen niin, että jossain vaiheessa se on pakkasella. Ja kuuraa tulee tielle, valaistuna se on valkoista. Mustaksi jääksi taas kutsutaan ennestään märkien tienpintojen jäätymistä vastaavassa tilanteessa.
Teiden talvikunnossapidosta käytännössä vastaavilla urakoitsijoilla ja teiden hallinnon sopivilla osilla on kelipäivystykset samaan tapaan kuin vaikka Forecalla sääpäivystys. Kelin arvioinnissa ennakolta ovat tärkeimpiä sääennusteet, mutta viimeinen silaus eli itse kelin seuranta ja päätöksenteko esim. suolaamisesta tai suolaamatta jättämisestä on erityisesti näiden kelipäivystysten osaamisaluetta. Näissä nähdään esim. satelliittikuvat viime hetken tarpeita varten sekä tietysti mittaustulokset tiesääasemilta. Loppupeleissä kokemus usein ratkaisee niin sää- kuin kelipäivystyksissäkin.
Kannattaa muistaa, että monet kelitedotteet ja vastaavat saattavat koskea vain aurattuja ja tarvittaessa suolattuja ns. pääteitä, vaikkei sitä aina erikseen sanottaisikaan. Autoilen vain harvoin, mutta olen usein ihmetellyt, miten kovinkaan moni muka pääsee suoraan noille pääteille joutumatta ensin ajamaan pitkin eritasoisia pienempiä sivuteitä. Toisaalta: miten on mahdollista, että sää tai keli ”yllättää” autoilijoita vuosikymmenestä toiseen? Voiko ojaanajoista tai peltikolareista todella oikeasti syyttää säätä, vai olisiko vika vaikka väärissä tilannenopeuksissa, siis siellä ratin ja penkin välissä? Ei huonoon keliin pidä kiireellä edes lähteä, vaan aikaa siihen matkantekoon on varattava jo ennalta suunnitellen ja tarvittaessa selvästi enemmän kuin kesäkeleillä. Vai olenko ihan hakoteillä?
Kuvan ja kuvaan liittyvän Wikipedia-artikkelin linkki:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Konginkankaan_linja-autoturma
Miksi keli yllättää…. Kyseessä on perisuomalainen ellei vain slaavilainen tapa etsiä syyllistä aina muualta kuin omasta peilistä (itse tekijästä, osaamattomasta tumpelosta, tekemättäjättäjästä). Meillähän rakastetaan syyllisten etsimistä, joten kaduntallaajalle on paljon helpompaa ja luonnollisempaa syyttää keliä, säätä, sääennustetta tai jotain muuta, mikä ei voi itse puolustautua.
Toki suomalainen on siitä reilu, että me emme juurikaan hauku asiattomasti tai aiheetta ulkopuolisia henkilöitä. Mutta jos joku meille tuntematon henkilö ajaa kolarin tai luisuu tieltä, niin se on vain huonon ja kokemattoman kuljettajan merkki. Jos tämä sattuu omalle kohdalle, niin syyllinen kyllä löytyy, mutta ei juur’koskaan omasta peilistä, vaan ehkäpä tuosta edellä esitetystä luettelosta…