Jo kuukauden nimi sanoo, että marjojen ja muun vuodentulon ohella vilja tuleentuu leikattavaksi, nykyään puitavaksi. Entisajan elokuuta kuvaa vaikkapa Eino Leino: ”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu…” Ruisrääkkiä saa nyt etsiä, mutta puimurit pellolla ovat vastaava äänimaailma. Ja mikä ihmeellinen tuoksu elokuun iltaan viljan puinnista tuleekaan! Jotta kaupasta saa sitä oikeaa taikinajuureen leivottua täysjyväruisleipää, on ruikiinsiemenet ensin kylvettävä peltoon ensi kesän satoa ajatellen.
Minulle, joka asun kaupungissa Etelä-Suomessa, elokuu tuo tullessaan usein lähes välimerelliset, lämpimät mutta pimeät, illat. Vastapaino valkeille kesäöille. Päivät lyhenevät syksyä kohti kiihtyvää vauhtia. Siis yöt kasvavat pituutta siinä missä varjotkin päivällä. Sitä mukaa kuin ilmamassa viiletessään samalla antaa myöten, alkaa olla hallaöitä. Halla ei ole mikään outo sääilmiö, vaan se tarkoittaa pakkasta maanpinnassa muttei vielä kahden metrin korkeudella, mikä on ilman lämpötilan varsinainen mittaus- ja ennustuskorkeus ilmatieteessä. Lauri (10.8.) on hallahousu.
Ukonilmoja voi olla myös yöllä, ja kun on pimeää, kaukaiset salamat ilmakehässä saavat yötaivaan leimuamaan, vaikkei jyrinää kuulu. Nämä ovat elosalamoita tai kalevantulia. Vasta elokuu on sitä mielenkiintoisinta kesää, joka nytkin jatkuu Etelä-Suomessa parinkymmenen asteen tai vähän yli päivälämpötiloin, tosin ensi viikolla on jokunen viileämpikin päivä. Sää muuttuu nyt jo viikonloppuna aiempaa selvästi sateisemmaksi. Paitsi Lapissa. Saa nähdä, tuleeko myös paikallisia tulvia. Kuulun niihin, jotka vasta kohta aloittavat vuosilomansa.