Säilläkö syyt ja syntipukit – miksi?

Sama mörkö näyttää olleen asialla myös tammikuussa 1998. Ilmakehän rakennetta ja "ice storm" seurauksena. Kuva: National Weather Service / Wikimedia Commons.

Sama mörkö näyttää olleen asialla myös tammikuussa 1998. Ilmakehän rakennetta ja ”ice storm” seurauksena.
Kuva: National Weather Service / Wikimedia Commons.

Jos tieteestä ylipäätään tai vaikka nyt sitten ilmakehän ilmiöistä halutaan ennen kaikkea kansan- tai yleistajuiseksi oletettu tai haluttu ”lyhennelmämäinen” ja kuitenkin edelleen tieteen tapaan totuuden löytämiseen pyrkivä esitys, ovat monenlaiset kompromissit siinä, miten asiat sanoo, jopa välttämättömiä.  Kuitenkin jonkinlaiset kriteerit tulisi mielestäni täyttää lyhyessäkin esityksessä sen suhteen, millaisen mahdollisen kokonaiskuvan aiheesta välittää. Kyseessä voivat olla monen ihmisen kokonaiset maailmankuvat.

Kuinka paljon tulee sallia ”tuosta noin vain” repäistyjä mutta ehkä mielenkiintoa herättäviä näkökantoja ja päätelmiä, jotka ovat lopulta pitkälti omaa tai muuta joka tapauksessa toisen käden tuotosta ja sanojen panemista ikään kuin viitattujen tutkijoiden suuhun. Pitää siis olla olevinaan referenssi, mutta kuitenkin juttujen teksti menee sen mukaan, miten esim. jokin toimittaja, vaikka alun perin toisella pallonpuoliskolla, on jonkin asian ymmärtänyt ja mitä journalistisesti mielenkiintoista hän tässä näkee eli miten valitsee, mitä kertoo ja mitä karsii pois. Median tavaksi on tullut siteerata muita lehtiä eikä niinkään yrittää paneutua ns. alkuperäisaineistoihin. Lähdekritiikki ohoi!

Tästä voi kehkeytyä sama ilmiö kuin siinä vanhassa leikissä, missä ihmiset ovat rivissä, ja ensimmäinen kuiskaa jonkin asian vierustoverilleen. Sitten tämä edelleen seuraavalle, ja niin edelleen, kunnes toisessa päässä sitten sanotaan tuo asia ääneen, jolloin saatetaan havaita asian joskus jopa melko lailla muuttuneen tuon tiedonvälityksen kuluessa.

Selvät syyt erilaisille ilmiöille ovat kestokysyttyjä, ja tällaiseksi jonkin ilmiön, olkoonpa vaikka äskeisten ja meneillään olevien sään ääri-ilmiöiksi luokittautuvien tapahtumien, syyksi haetaan jokin, mielellään yksinkertainen eikä sanana liian montaa kirjainta sisältävä asia, vaikka kiven silmästä. Kun syy on selvillä, voi rauha laskeutua. Asia on sillä erää poissa päiväjärjestyksestä.

Niin, kun joku asia yksipuolisesti aiheuttaa toisen, on ensinmainittu syy ja se toinen seuraus. Asioiden välillä vallitsee syyn ja seurauksen suhde. Jos syytä, aiheuttajaa ei ole tai se lakkaa, ei ole tämän suhteen toista osapuoltakaan eli seurausta. Ilmakehässä on kosolti tällaisia asioiden välisiä suhteita, mutta yleensä rajattuina tarkasteluina, jolloin tarkoituskin on selittää esimerkiksi kesäisten kumpupilvien vuorokausivaihtelua auringonsäteilyn lämmitysvaikutuksen seurauksena. Kun mennään planetaariseen mittakaavaan, voidaan silloinkin nähdä esim. matala- ja korkeapaineiden keskimääräisessä jakautumassa pohjoisella pallonpuoliskolla talvella lämpimien merien ja kylmien mantereiden vaikutukset ainakin tietyssä mittakaavassa.

Vaan se lopullinen juju ilmakehän ymmärtämiseksi onkin vuorovaikutus. Myös ilmakehä ja valtameret vuorovaikuttavat, ja tällainen suhde onkin sitten paljon vaativampi kuin yksinkertainen ”se aiheuttaa tämän ja tämä sen” -ajatelma. Edes ”tämä aiheuttaa sen ja se puolestaan sen toisen…” ei enää toimi, ja huomionarvoista on, että vaikka lukuisat mekanismit sinänsä tunnetaan, ei silti voida sanoa, kuinka paljon ilmakehän tänään mitatussa kolmiulotteisessa rakenteessa on minkäkin mekanismin vaikutusta. Entä liikuttaako meri ilmaa vai ilma merta. Tiedämme, että sopivassa mittakaavassa toki tuuli tekee aaltoja ja nostaa tai laskee vaikka Suomenlahden vedenkorkeutta, mutta entäs kun mennään katsomaan Golf-virran tapaisia asioita ja vastaavia ilmakehän suurimittakaavaisia keskimääräisiä tuulikenttiä…

Matemaattisen käsittelyn avulla havainnollistaen esim. näin: tiedämme, että että on eri allonpituuden omaavia järjestelmiä (esim. erikokoisia matalapaineita), mutta pääsemme kokonaisuuden rakennetta mittaamalla käsiksi vain ikään kuin kaikkien mahdollisten aaltojen superpositioon, eli näemme kokonaisuuden, muttemme sitä, mikä osuus tähän tulee mistäkin aallonpituudesta. Syyt ja seuraukset ovat lopulta tosi hakusessa.

Vuorovaikutuksessa, missä on monta, jopa hyvin monta, osapuolta, ollaan lopulta tilanteessa, missä ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”, muttei silti miten tahansa, emmekä lisäksi tiedä, kuinka paljon kukin osakokonaisuus on vaikuttanut, jotta on saatu juuri tämänpäiväinen ilmakehän tila tai analyysi, kuten ammattitermi kuuluu. Samainen analyysi ajetaan alku- eli lähtöarvoiksi ilmakehää jäljittelemään pyrkiville ja säätäkin ennustaville ilmakehämalleille.

En ole ilmakehätutkija, mutta luen tämän sään takaa -blogin omalla tavallaan foorumiksi yleistajuistaa ilmakehän ja sään myös tieteellistä taustatietoa. Meteorologeilla on siihen periaatteessa paremmatkin mahdollisuudet oman alansa suhteen kuin ilmeisesti olosuhteiden pakosta lähinnä pintaa nopeasti raapaisevilla ammattitoimittajilla, jotka eivät senkään vertaa edusta niitä tieteenaloja, joiden asioista kuitenkin kirjoittavat. Kun tiedämme, ettei ilmakehä ole kone, vaan monimutkaisesti vuorovaikuttava kokonaisuus, ei sitä pidä mennä kenenkään ajatuksissa koneeksi muuttamaan – ei edes höyrykoneeksi.

Näihin mietteisiin minut vei jo useassa kohtaa törmäämäni uutisointi siitä, kuinka erityisen mutkitteleva (aaltoliikkeenä ilmaistuna amplitudiaan kasvattanut) ja heikentynyt suihkuvirtaus (jet stream) on sen kaiken pahan takana, mikä Pohjois-Amerikkaa on säässä koetellut. Suihkuvirtaus, ja vaikka matalapaineet, ovat saman vuorovaikutuksista koostuvan kokonaisuuden osia. Ei toista ilman toista, ja nyt sitten pitäisi olla varma siitä, kumpi esimerkiksi oli ensin tai on syy toiselle.

Kaivoin nopeasti tätä nettiä, ja päättelin uutislähteeksi melko normaalin tiedeyhteisön sisällä käytävän debatin jo pidempään tutkitun asian tiimoilta. Oheistan siksi kolme linkkiä tieteellisiin julkaisuihin, joista valitettavasti ei ainakaan tässä nettimuodossa näe ilmaiseksi kuin ihan alun, mutta artikkeleiden alutkin jo selventävät, millaisesta debatista on kyse. Sitten vain nämä jutut voivat ”vuotaa” ”tavalliseen” lehdistöön ties mikä pää edellä, eivätkä suinkaan koko debattina, vaan riittää löytää tarkoitukseen sopiva lause. Ehkä huoleni on turha, ehkä vain niuhotan…

Se tiedeyhteisön debatti:

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1029/2009GL037274/abstract

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1029/2012GL051000/abstract?deniedAccessCustomisedMessage=&userIsAuthenticated=false

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0262407913625361

Muuta selventävää:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuorovaikutus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Amplitudi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suihkuvirtaus     Huomaa linkki suomalaiseen Erik Palméniin.

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:1998_North_American_ice_storm_Jetstream_1998-01-08_12UTC.png

 

 

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Huomioita säästä. Pysyvä linkki.

6 vastausta kirjoitukseen

  1. Karttunen Veli-Pekka sanoo:

    Kiitos sääblogeistesi : Mutta.
    Voisitko miettiä hieman kannattako kirjoittaa pitkästi ja monisäikeisesti ?
    Viimeisin kirjoituksesi olisi voinut tiivistää kolmannekseen.
    Olen itse sääharrastaja ja ymmärän tieteellistäkin tekstiä.
    Yritä tiivistää ja kertoa olennaisin. Kiitos.
    Tämä loskainen ja lähes lumeton etelä-suomen helmikuuhan on
    melko poikkeuksellinen.
    Miten se vanha sanonta menikään. ”Helmikuun helpot päivät maaliskuussa maksetaan”

    Terv. V-P

  2. Riitta Wilmot sanoo:

    Juha,

    Thank you!!! Your blog’s are always an interesting read and do NOT need to be any shorter! At least I manage to read it whilst sipping my morning coffee…..easily. Ah media, those tabloit journalists: the wolf in the corridor in Sochi, seems to sum them up just nicely!

    Best wishes,
    R. Wilmot

  3. Tavan tallaaja sanoo:

    Minäkin olen joskus ihmetellyt ihmisten tapaa olettaa, että kaikki voidaan kategorisoida nätisti yksinkertaisiin lokeroihin kun tuollaista ajattelutapaa ei voi mihinkään vähääkään monimutkaisempaan asiaan soveltaa. Tulee mieleen vertauskuvallisesti ajattelutapa, että kaikki rikolliset pitää pistää tyrmään ja avain kaivoon riippumatta mistään rikoksen vakavuudesta ja siihen johtaneista olosuhteista tai vaikka osapuolten ymmärryksen tasosta.. Ehkä hieman ontuva vertaus, mutta mustavalkoista ajattelua ei voi käyttää varsinkaan tieteessä, jossa ei ole mitään lopullisia ”tämä selittää kaiken”-ratkaisuja (sitä kaikenteoriaa odotellessa ;-) vaan tiede on jatkuva oppimisprosessi joka ei rajoitu yhteen ihmisikään.

  4. A. Nurmiranta sanoo:

    Niuhota vain, helpottaa meidän muidenkin oloa. Kansainvälinen ilmastotutukimus on jo melkoinen poliittinen sotatanner, ja sen myötä median ulosanti on reippaasti värittynyttä suuntaan ja toiseen. Kaikki tieteelliset tutkimuksetkaan eivät ole niin vakuuttavia kun toivoa saattaisi: Se mitä tutkitaan, millä painotteella ja keiden voimin, on usein valtapeliä ja paljolti rahavirroista riippuvaista. Tutkimusraporttien ja maallikoille suunnatun kohu-uutisoinnin väliin mahtuisi enemmänkin kriittisiä tiedetoimittajia purkamaan käsitevyyhtejä mukavasti luettavaan muotoon tiedon siinä väärentymättä. Kiitos tästä!
    Yst.terv. A. Nurmiranta

  5. Jussi sanoo:

    Myös minä olisin kaivannut tiivistetympää, editidumpaa tekstiä. Kyllä viesti olisi tullut läpi paremmin siitä. Nyt tässä haettiin jopa jotain esseemäistä tyyliä, mutta ei onnistuttu siinä.

    Välillä minusta tuntuu, että näissä blogipäivityksissäsi häviää varsinainen pointti, miksi ne on kirjoitettu. Tässä ihan ilmeisesti haluat kritisoida sitä, että poikkeuksellisista sääilmiöistä kirjoitetaan liian yksioikoisesti, niputtaen ne tiettyjen kategorioiden alle. Mutta eivätkö pitkäkestoiset, laajat sääilmiöt aina johdu jostain? Onko perätöntä väittää, että suihkuvirtauksella ja polaaripyörteellä on jotain osuutta asiaan? Jos niillä on jotain osuutta asiaan, on mielenkiintoista, että se kerrotaan. Monissa lukemissani lehtijutuissa on kerrottu niin kansantajuisesti kuin mahdollista, mistä niissä on kyse ja miten ne vaikuttavat säähän.

    Tietysti, jos mennään kuivalla luonnontieteilijätasolle, mikä tahansa sääilmiö voidaan laittaa pitkäaikaisen kausivaihtelun piikkiin. Mutta jos ajatellaan tätä helmikuuta, joka on ollut etelässä ainakin 4-5 astetta, pohjoisessa 10:kin astetta keskimääräistä lämpimämpi, se ei ole mikä tahansa helmikuu.

    Olen huomannut, että meteorologit välttelevät kuin kirosanaa sanomasta ääneen, että kyllä, kyllä myös ilmastonmuutoksella on osuutta asiaan. Se ei ole minkään yksittäisen sääilmiön takana, mutta se vahvistaa ja yleistää äärimmäisiä sääilmiöitä. Hyviä esimerkkejä ovat viime vuodet. VAikka talvien välillä ihan luonnollisesti on suuria eroja, niin ääripäät tuntuvat korostuneen. Etenkin joulu- ja helmikuut tuntuvat olevan joko hyvin lämpimiä tai hyvin kylmiä.

    Jos mediassa ei voida tarjota selityksiä harvinaisille ja poikkeuksellisille sääilmiöille kohtuullisen kansantajuisella tyylillä, jää jäljelle vain puhdas säämallidata ja ennusteet. Onko se sitten mielenkiintoista? Siitä olen kyllä samaa mieltä, että etenkin iltapäivälehdet laittavat hyvinkin usein mutkia suoriksi siinä, miten ja millä käsitteillä ne kirjoittavat säästä.

  6. Tuuli sanoo:

    Huomasiko kukaan Juhan kollegan tiistaina 18.2. kirjoittamaa teksiä otsikolla ”Ääriolosuhteiden talvi 2013-2014 – mistä kyse?”, josta lainaan suoraan tämän lauseen:
    ”Ääriolosuhteista voimme syyttää yläilmakehässä liki 100 m/s puhkuvaa suihkuvirtausta, joka on kuluvana talvena ollut normaalia voimakkaampi ja mutkittelevampi. – See more at: http://blogi.foreca.fi/#sthash.3ZGCZlKX.dpuf”.

    Siinähän on ollut mediaan helppo lause napattavaksi. Ja vielä saman Juhan blogin väeltä. Ehkä edellä mainittu kollega on pudonnut samaan ansaan kuin toimittajat, ilman lähdekritiikkiä, ja Juha haluaa tässä omassa kirjoituksessaan hieman sättiä häntäkin. Ehkä tämä todistaa sen, ettei kumpikaan kirjoittajista tiedä mistä mikäkin ilmiö säässä johtuu ja se on puhtaasti mielipideasia, mikäli siitä pitää jotakin kirjoittaa.

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.