Meteorologin vinkit sään tarkistamiseen

Helteinen heinäkuun viikko edessä!

Säätiedot ovat tarpeen ympäri vuoden – näin kesällä esimerkiksi lomasäitä tarkastaessa. Kannattaako lähteä mökille vai saako pilvellisen vettä niskaan?

Forecan sivuilta löytyy paljon säätietoa useasta aiheesta, minkä takia ajattelin kirjoittaa tämän blogitekstin: kun meteorologi haluaa tietää tulevien päivien säätiedot, mitä hän sivuilta katsoo?

Meteorologille on ihan ammattialan puolesta kertynyt tietoa siitä, miten sääilmiöt toimivat ja myös siitä, missä asioissa säämallit toimivat hyvin ja missä asioissa on vielä parantamisen varaa. Siksi esimerkiksi itse saatan tarkistaa säästä eri asioita kuin joku toinen käyttäjä.

 

Fiktiivinen tilanne: en ole käynyt töissä pariin viikkoon, olen ollut vaikkapa ulkomailla ja minulla ei ole hajuakaan, mitä Suomen säässä on meneillään. Haluan tietää, mikä on muutaman seuraavan päivän ennuste Helsinkiin, jossa itse asun. Miten  lähden liikkeelle?

 

1) Täsmäsää

Hyvät yleistiedot saa täsmäsäästä. Löydän sen joko kirjoittamalla paikan nimen sivujemme yläreunan hakukenttään tai etsimällä sivun vasemman reunan palkin ylälaidan pudotusvalikosta. Tänään ennuste näyttää tältä:

Ei hassumpaa, ainakaan minulle, joka pidän lämpimästä ja aurinkoisesta säästä!

Tämä katsaus antaa hyvät perustiedot: sääsymbolit näyttävät pilvisyys- ja sadetilanteen, lämpötilat sekä päivisin että öisin, tuulitiedot. Alempaa löytyvät vielä tämän hetken havaintotiedot sekä esim. auringon nousu- ja laskuajat.

Tässä täsmäsääkuvassa ei näy lainkaan sadetta, joten valottaakseni sadepalkkien toimintaa nappaan kuvan Ivalon täsmäsäägraafista:

Ivalon täsmäsää

Alhaalla näkyy nyt muutama (matala) sadepylväs. Milloin oikein sataa? Ja paljonko sadetta tulee, kun mukana on sekä kiinteää että pilkullista väriä?

Sadepalkki esim. klo 21 kohdalla näyttää paljonko sadetta on tullut tuohon ajanhetkeen mennessä. Eli paljonko sadetta on tullut välillä 15-21. Meiltä kysytään välillä, miten sadepalkissa voi olla korkeutta, mutta symbolissa ei ole sadetta? Vastaus: symboli näyttää sään klo 21 (tosin huomioiden jonkin verran myös aiempaa säätä), mutta sadepalkki näyttää sateen koko kellonaikavälillä. Jos sade tulee klo 15-16 ja klo 21 on jo aurinkoista, symboli ja sadepalkki näyttävät riitelevän keskenään, vaikka molemmat ovat oikeassa.

Sadekuurot ovat liian pienikokoisia ja lyhytikäisiä tietokonemallien ennustettaviksi, mutta mallit osaavat kyllä hyvin tunnistaa alueet, joilla kuuroja tulee. Palkkien pilkutettu alue kertoo, paljonko sadetta on enimmillään ennustettu tulevan, jos yli kulkee useita kuuroja, pilkutetun alueen alaraja puolestaan paljonko on vähimmillään ennustettu satavan.

Kiinteä sininen kertoo siis, paljonko sadetta ennusteen mukaan tulee melko varmasti, pilkutettu kertoo, paljonko sitä saattaa tulla. Jos kiinteää sinistä ei ole, ennusteen mukaan voi olla, että ei sada lainkaan, mutta mahdolliseen kuuroon kannattaa silti varautua.

 

2) Ilmanpaine ja sade

Tästähän saa jo paljon tietoa. Miksi katselen myös muita karttoja?

Täsmäsää kertoo sokeasti sen, mitä tietokonemalli sanoo. Meteorologi on (välillä karvaasti) oppinut, että tietokonemallin ennuste ei ole aina täydellinen, vaikka ne nykyään todella hyviä ovatkin. Seuraavaksi haluan tietää, mistä sääilmiöt johtuvat? Ollaanko helpommin ennustettavassa korkeapainesäässä vai huonommin ennustuvassa matalapainesäässä?

Pikavilkaisuna kurkkaan karttaa ”Ilmanpaine ja sade” (kuvan punainen rinkula näyttää, mistä se löytyy). Tästä näen, mikä on suursäätilanne: onko korkea- vai matalapaine? Ovatko sateet kuuroja vai rintamasateita? Se kertoo jo vähän, minkälaisia muutoksia ennusteeseen voi tulla: rintamasateissa muuttuvat lähinnä sateen ajoitus ja paikka, kuurotilanteissa puolestaan sadetta tulee vain paikoitellen.

 

3) Sateet

Sateet kannattaa aina katsoa kartalta juuri tuon mahdollisen ennuste-epävarmuuden takia. Hyödyllisiä sadekarttoja löytyy vasemmasta palkista ilmanpaine ja sade -karttalinkin ylä- ja alapuolelta. Jos olen lähdössä vaikkapa mökille parin päivän päästä, valitsen kartan ”Sade 3 vrk” ja näen, mikä on ennustettu sadetilanne silloin. Varaudun, että esim. rintamasateet (kiinteä, laaja sadeläntti) voivat olla 2-5 tuntia etuajassa tai kulkea hieman eri reittiä. Kuurotilanteessa (sinisiä palluroita) ulkona voi hyvin olla, mutta sisään voi joutua juoksemaan – tai sitten ei.

Jos haluan tietää, milloin saman päivän lähestyvä sade alkaa, Katson karttaa ”sadetutka ja -ennuste”, joka löytyy samasta palkista.

Kartta muistuttaa edellistä, mutta niiden välillä on olennainen ero: Tämä kartta näyttää ensin 9 tunnin ajan tutkakuvaa, eli jo oikeasti ja ihan varmasti havaittua sadetta. E-kirjaimella varustettu ajanhetki oikean laidan aikahaitarilla näyttää ensimmäisen kuvan, joka on ennustetta eikä jo havaittua sadetta. Siitä parin tunnin ajan tutkan havaitsemat sateet liikkuvat eteenpäin, sen jälkeen siirrytään ennusteen sateisiin.

Pari mainintaa tutkasta – tutka havaitsee jo alkaneet sateet, mutta ei pian alkavia. Se saattaa näyttää täysin vihreää alueella, jossa oleva pilvi vasta kohta häviää taistelun painovoimaa vastaan ja lossauttaa sisältönsä alas eli sade alkaa. Siksi esimerkiksi aamulla tutkakuva on täysin kirkas, mutta iltapäiväkuurojen alettua muuttuu täysin toisennäköiseksi. Kuuroalueet näkyvät kyllä ennusteosiossa.

Lisäksi – tämä kuva on loistoesimerkki siitä, että kaikki tutkan kaiut eivät aina ole oikeita sateita. Tämä kuva on tilanteesta, jossa maan eteläosassa on täysin pilvetöntä, mutta rannikon tuntumassa sinistä väriä on runsaasti. Etelässä ei sada, vaan tutka bongaa ötököitä! Säätutkien kalibrointi on ikuinen taistelu sen välillä, että sateet tulevat huomatuksi, mutta muu taivaalla oleva tavara ei. Ötökät ovat samaa kokoluokkaa kuin sadepisarat, ja sadetutkan takana oleva ohjelmisto ei aina tajua, näkeekö se sadepisaroita vai ilmailevaa pientä elämää.

 

Tämä alkaa mennä jo blogiromaanin puolelle, mutta vielä yksi kartta: Täsmätutka. Se vastaa parhaiten kysymykseen ”o-ou, tummia pilviä taivaanrannassa – sataako täällä kohta?”

Täsmätutkaan pääsee taas samasta paikasta eli vasemman reunan palkin tutulta alueelta, mutta nyt pääsee valitsemaan pudotusvalikosta lähimmän paikkakunnan, joka sijoittuu kartan keskelle. Tätä kirjoittaessani Helsingin alueella ei satanut lainkaan, joten esimerkkinä Oulu.

Täsmätutka näyttää jo havaitut sateet, ei lainkaan ennustetta. Sade näkyy sinisestä violettiin, oranssiin ja mustaan -värityksellä ja havaitut maahan iskeneet salamat keltaisina plussina. Kuvassa onkin terhakasti salamoiva kuuro kuvan oikeassa yläosassa.

Tätä tulee usein seurattua ulkona liikkuessa, kun ei halua kastua tai varsinkaan jäädä salamoivan pilven alle taivasalla.

 

Lisää katsottavaa sivuilla olisi pilvin pimein, mutta tekstistä tulisi niin pitkä, että sitä ei lukisi Erkkikään (pahoittelut, tätä lukeva Erkki, jos olin väärässä). Mikäli teitä blogin lukijoita kiinnostaa, voisin välillä kirjoittaa näitä lisääkin toivomistanne aiheista. Onko teillä toiveita tai ajatuksia? Esimerkiksi

Mitä meteorologi tarkistaa, kun lähtee laivareissulle / mökille / hiihtämään / tms.

Oikein hyvää kesäistä viikkoa kaikille! Toivotan teille joko ulkoilunautintoa tai mahdollisuutta päästä kuumuutta pakoon, kumpi onkin omalla kohdalla sopivampi.

Kategoria: Huomioita säästä | 15 kommenttia

Kesäisen vaihtelevaa

Poutaista kesäsäätä. Kuva: Matti Hietala

Suomen kesäsäätä voi kuvailla vaihtelevaksi. Auringon lämmittämä, kostea ilma saa aikaan kuuropilviä, ja alueella liikkuu usein sekä matala- että korkeapaineita.

Korkeapaineen aikaan sää on kesällä yleensä poutainen ja hyvin lämmin. Jonkin verran pilviä voi esiintyä, mutta ne eivät tavallisesti kehity kuuropilviksi asti. Kuuropilvet tarvitsevat riittävän kosteuden lisäksi nousevia ilmavirtauksia, ja korkeapaineen aikaan ilma on keskimäärin laskevassa liikkeessä, mikä estää virtauksen suuntautumista ylöspäin. Tuuli on myös heikkoa, eikä se pysty sekoittamaan ilmaa tehokkaasti. Tällöin lämpötila nousee selvästi maanpintaa kohti ja pinnan lähellä oleva ilma voi joskus lämmetä hellelukemiin asti.

Epävakaalla säällä tulee paikoin kuurosateita. Kuva: Maarit Siitonen

Epävakaan sään aikaan paine on matalampi kuin korkeapaineen aikaan. Ilma pääsee helpommin nousemaan ylöspäin, ja säätyypin voikin tunnistaa paikoin korkeiksi kasvavista kumpupilvistä ja paikallisista kuurosateista. Myös ukkoskuurojen muodostuminen on mahdollista, jos nouseva ilmavirtaus on tarpeeksi voimakas.

Usein matalapaineen yhteydessä sää on pilvinen ja monin paikoin sateinen. Kuva: Matti Hietala

Matalapaineen alueella säätyyppi on vielä epävakaistakin sateisempi. Etenkin kylmän rintaman yhteydessä kesällä muodostuu paikoin voimakkaitakin kuurosateita ja ukkoskuuroja, sillä maanpinnan lähelle työntyvä kylmä ilma pakottaa lämpimän ilman nousuliikkeeseen. Sateita ja ukkosia esiintyy matalapaineen aikaan usein juuri rintaman ympäristössä, mutta myös sen jälkeen ilmakehä voi olla epävakaassa tilassa ja paikoin voi edelleen sadella.

Ensi viikolla sää on juuri kesäisen vaihteleva. Suomen lähistöllä on sekä matalapaineita että korkeapaineen selänne, ja ajoittaiset kuurosateet ovat mahdollisia, etenkin matalapaineen kulkiessa läheltä. Jos korkeapaineen alue pysyy Suomen kohdalla, sää on enimmäkseen poutainen ja paikoin on hellettäkin.

Kategoria: Kesä, Pilvet, Yleistä säästä | 1 kommentti

Aktiivisin ukkoskausi on alkanut

Suomessa ukkostaa eniten heinäkuussa: juhannuksesta elokuun alkuun on yleensä aktiivisin ukkoskausi sisämaassa, rannikoilla ja merialueilla ukkoset ajoittuvat enemmänkin elokuuhun. Tilastojen valossa viime vuosikymmenien aikana eniten on ukkostanut Länsi-Suomessa Satakunnasta Pohjois-Pohjanmaalle yltävällä vyöhykkeellä. Voimakkaimmat ukonilmat ovat osuneet iltapäiviin ja alkuiltaan.

Salamointia ilmassa. Kuva: Karita Kontula-Sokka, Tuusula, kesäkuu 2018.

Merialueilla ukkoset ovat harvinaisia alkukesästä

Kuuropilvet syntyvät auringon lämmittämän mantereen yllä, joten erityisesti alkukesällä kuuropilviä muodostuu herkemmin maa-alueiden yläpuolella, sillä suuret vesistöt ja merialueet ovat vielä varsin kylmiä, eikä niiden yllä pääse muodostumaan kuuropilvelle välttämättömiä nousevia ilmavirtauksia. Kuuropilvet saattavat kuitenkin ilmavirtausten mukana ajautua mantereelta vesistöjen ylle, mutta meriveden lämpötilan ollessa mannerta matalampi, menettää kuuropilvi nopeasti energiansa ja heikkenee. Tämän vuoksi esimerkiksi Helsingissä ukkospäiviä on huomattavasti vähemmän kuin sisämaan puolella pohjoisempana.

Sitä vastoin rintamasysteemeihin liittyvät laaja-alaiset ja nopeasti liikkuvat monisoluiset kuuropilvet eivät välitä alustasta piirun vertaakaan, ja liikkuvat kylmän merenkin yli heikentymättä. Näin kävi esimerkiksi viime kesänä Kiira-myräkän yhteydessä.

Tyypillisiä ukkostilanteita Suomessa

  • Kylmä rintama: kylmän rintaman ylitys laukaisee ilmakehässä nousevia ilmavirtauksia, jotka ruokkivat ukkospilvien syntymistä laajoilla alueilla. Jos etupuolella on helteistä ja kosteaa ilmaa, voi rintaman kohdalle muodostua voimakkaita ja laaja-alaisia ukkoskuuroja.
  • Yksittäinen kuuropilvi: näihin liittyvä salamointi on usein paikallista ja nopeasti ohimenevää. Kuuron elinikä on korkeintaan muutamia tunteja. Yksittäisiä kuuropilviä syntyy, kun lämpötila laskee korkeuden mukana tarpeeksi, jolloin ilmakehä on epävakainen. Näin käy yleensä kesäpäivänä mantereen yllä.
  • Lämmin meri, kylmä ilma: loppukesällä ja alkusyksystä lämpimien vesistöjen yllä voi syntyä ukkoskuuroja, sillä pinnassa on huomattavasti lämpimämpää kuin ylempänä ilmakehässä. Ukkosia syntyy erityisesti nk. ”kylmien pisaroiden” eli matalapaineen solan yhteydessä, jolloin lämpötilaero maanpinnan ja ylemmän ilmakehän välillä on hyvin suuri ja tilanne on suotuisa ukkoskehitykselle.
  • Matalapaineen sola: ylemmän ilmakehän virtauskentän muutokset ja ylhäällä ilmakehässä oleva matalapaine voivat laukaista voimakkaitakin ukkoskuuroja varsinkin jos tuulen suunta eri ilmakerroksissa vaihtelee voimakkaasti. Tällöin on voimakas tuuliväänne, joka on suotuisa pitkäkestoisille ukonilmoille, jopa supersoluille.

Näin lasket salaman etäisyyden

Äänen nopeus on 330 m/s eli vain murto-osa valonnopeudesta. Ääni kulkee siis kilometrin kolmessa sekunnissa. Salaman välähdyksestä ukkosen jyrinään kuuluva aika jaetaan kolmella ja täten saadaan selvitettyä salamaniskun etäisyys kuulijasta. Pisimmillään ukkosen jyrähdyksen kantama on n. 20 km, tämän jälkeen ääniaallot alkavat jo taipua voimakkaasti, eikä jyrinää enää välttämättä kuulu.

Videolla meteorologimme Anna Latvala piirtää ukkospilven kehityksen.

Kategoria: Elämä ja sää, Kesä | Tagit: | 17 kommenttia

Juhannussää 2018

Juhannuskokko (Kuva: Jenna Salminen)

Tänä vuonna juhannusviikonlopun sää näyttää sateiselta ja monin paikoin hieman tavanomaista viileämmältä. Suomen yli liikkuu useita matalapaineita ja tuuli voimistuu, ja etenkin merialueilla tuuli voi olla paikoin kovaa.

Torstaina Lapin sateet siirtyvät länteen, mutta Pohjois-Lapissa voi paikoin sadella läpi yön. Juhannuksen säähän erityisesti vaikuttava matalapaine saapuu lounaasta ja leviää vähitellen maan etelä- ja keskiosaan. Menoliikenteen aikaan sää onkin jo paikoin sateinen ja tuulinen.

Matalapaine liikkuu vähitellen juhannusaattona ja juhannuspäivänä maan yli pohjoiseen. Runsaimmat sateet näyttävät tällä hetkellä tulevan juhannusaattona, ja paikoin voi olla myös ukkoskuuroja. Sää muuttuu etelästä alkaen hieman poutaisemmaksi matalapaineen liikkuessa kohti pohjoista. Tuuli voimistuu ja voi olla merialueilla kovaa, maa-alueilla enimmäkseen kohtalaista tai navakkaa. Puuskat voivat olla voimakkaita, ja etenkin merellä myös myrskypuuskat voivat olla mahdollisia. Päivälämpötila jää todennäköisesti maan eteläosassakin alle 20 asteeseen, pohjoisimmassa Suomessa noin kymmeneen asteeseen.

Kuva: Anna Latvala

Juhannuspäivänä matalapaine sateineen siirtyy Suomen pohjoispuolelle ja sateita tulee etenkin Pohjois-Suomessa ja paikoin maan keskiosassa. Kuuroja tulee lisäksi paikoin maan eteläosassa. Voimakkaimmat tuulet siirtyvät myös vähitellen pohjoiseen, mutta juhannuspäivänä on edelleen etelää myöten kohtalaista tai navakkaa tuulta ja voimakkaita puuskia. Lämpötila nousee päivällä noin 15 asteeseen, etelässä voi olla paikoin hieman lämpimämpää. Sateisilla alueilla on viileämpää, ja Pohjois-Lapissa voi olla paikoin alle kymmenenkin astetta.

Sunnuntaina sää muuttuu jo poutaisemmaksi ja hieman lämpimämmäksi, ja lämpötila on päivällä lähes koko maassa 15 ja 20 asteen välillä. Jälleen on mahdollista, että lähestyvän matalapaineen reitti viistää Suomea, mutta tuuli on jo selvästi heikompi. Paluuliikenteen sää on siis suuressa osassa maata menoliikennettä parempi. Ennuste tarkentuu vielä loppuviikkoa kohti, ja sadetutkaa kannattaa seurata!

Paikkakuntakohtaiset juhannuksen ennusteet, sadetutkan ja tuuliennusteen löydät Forecan sivuilta.

Kategoria: Huomioita säästä | 1 kommentti