Vaarallisen voimakkaita ukkosia lauantaina etelään

Kesä on edennyt jo pitkälle ja vasta näin elokuun puolella olemme ensi kertaa kokemassa tilanteen, kun erittäin ukkosherkkää ja lämmintä ilmamassaa on nousemassa Baltian suunnalta maan etelä- ja keskiosaan. Aikaisemmin tänä kesänä vastaavat lämpöisenkosteat pulssit ovat jääneet Suomen rajojen etelä- ja kaakkoispuolelle, ja lauantainkin tilanteeseen on liittynyt runsaasti epävarmuustekijöitä.

Edellytyksiä vuoden 2010 kaltaisille rajuilmoille

Lämpimin ja kostein ilmamassa on levittäytymässä maan eteläosaan lauantai-iltapäivän ja -illan aikana. Viron puolella mitataan todennäköisesti jopa yli 30 asteen lukemia, mutta helteisin ilma levittäytyy Suomen puolelle vasta illalla, jolloin auringon teho ei enää riitä nostamaan lämpötiloja niin korkealle. Joka tapauksessa tämän kesän lämpöennätystä, 27.6 astetta, saatetaan lauantaina kolkutella etelässä. Vaikka lauantai ei maksimilämpötilojen puolesta ole mitenkään erityinen, kiinnittyy huomio ilmamassan kosteuteen ja ilmakehän virtausdynamiikkaan, joiden lauantainen kombinaatio mahdollistaa Baltian pohjoisosassa ja Etelä-Suomessa järjestäytyneiden ja laaja-alaisten ukkospilvimuodostelmien syntymisen. Lauantaissa on potentiaalia uudelle Asta- tai Sylvi-tyyppiselle rajuilmalle ja todennäköisesti kyseessä on kirkkaasti tämän kesän aktiivisin ukkospäivä, joka tosin tulee mahdollisesti rajoittumaan melko pienelle alueelle maan eteläosaan.

Lauantain synoptinen tilanne on erittäin otollinen voimakkaiden ukkosten syntymiselle Baltiassa ja eteläisessä Suomessa. Kaakosta virtaava erittäin lämmin ja kostea ilma ja lännestä lähestyvä säärintama luovat otolliset olosuhteet konvektiolle. Etelän puoleisen voimakkaan suihkuvirtauksen ja nk. paksun kerroksen voimakas tuuliväänne antavat edellytykset järjestäytyneille ukkoskuurosoluille, nk. MCS (mesoscale convective system) Kuva: MTV Uutiset

Lauantain tilanne tarkemmin

Kosteaa ja lämmintä ilmaa virtaa lauantaiyöstä lähtien maan etelä- ja keskiosaan idässä olevan korkeapaineen länsipuolitse. Iltapäivän aikana matalapaineen sola kurottaa lännestä ja sen etupuolelle alkaa syntyä yksittäisiä sade- ja ukkoskuuroja iltapäivän aikana maan länsi- ja lounaisosaan. Jos sään yleiskuva on kuitenkin pilvinen, rajoittaa tämä jonkin verran kuurottaisten sateiden syntyä. Lauantain ilmamassa antaisi eteläisessä Suomessa keskikesällä aurinkoisessa säässä edellytykset yli 30 asteen lukemille, mutta näin elokuun puolella auringon säteilyteho on jo pienempi ja toisaalta erittäin lämpimiin ja kosteisiin ilmavirtauksiin liittyy tähän aikaan vuodesta myös runsaampaa pilvisyyttä näin korkeilla leveysasteilla. Todennäköisesti helleraja ylitetään useillakin paikkakunnilla, päivän ylimmät lukemat kohonnevat n. 27 asteeseen.

Illan aikana matalapaineen solaan liittyvä kylmä rintama lähestyy lounaasta ja samalla eteläisen Suomen ylle levittäytyy yhä lämpimämpää ja kosteampaa ilmamassaa Baltiasta. Ilmakehässä nk. paksun kerroksen tuuliväänteet ovat melko voimakkaita, samoin myös alailmakehän suihkuvirtaus – tämä kombo yhdistettynä kosteaan ja lämpimään ilmamassaan tulee mahdollisesti synnyttämään järjestäytyneitä, laaja-alaisiakin ukkoskuurosoluja illan aikana. Potentiaalia on vuoden 2010 kaltaisille Sylvi- ja Asta-rajuilmoille. Erityisesti etelärannikon tuntumassa sademäärät voivat nousta lauantai-illan ja sunnuntaiyön aikana hyvin korkeiksi (yli 50 mm) ja mikäli järjestäytyneitä ukkokuurossoluja pääsee syntymään, voivat tuulenpuuskat yltyä myrskylukemiin ja aiheuttaa tuulivahinkoja. Haittaa aiheuttaa mahdollisesti myös intensiivinen salamointi, ja iltapäivän kuuroissa myös rakeet ovat mahdollisia sisämaan puolella.

Vielä näin perjantainkin puolella ennusteeseen liittyy epävarmuustekijöitä: mihin mahdolliset ukkoskuurot syntyvät ja rajoittaako lauantain runsas pilvisyys voimakkaampien ukkosten syntymistä. Joka tapauksessa rajuilmaan kannattaa lauantain aikana varautua – kaikki ainekset ovat kasassa. Seuraa tilannetta lauantaina Forecan sade- ja ukkostutkasta!

Lauantaissa on potentiaalia kesän rajuimmaksi ukkospäiväksi. Kuva: MTV Uutiset

Kategoria: Elämä ja sää, Rajut sääilmiöt, Rintamat, Yleistä Forecasta | Tagit: , | 15 kommenttia

Jättikokoinen ukkosmyräkkä riehui Suomen eteläpuolella

Tiistain ja keskiviikon aikana erittäin lämpimän ja kostean ilmamassan pulssi suuntautui Välimereltä kohti Venäjän luoteisosaa. Lämpötilat kohosivat lämpimän sektorin alueella Etelä- ja Itä-Euroopassa laajalti 30 ja 40 asteen välille. Lämpimän ja kylmän ilmamassan rajamaille syntyi keskiviikkoyön aikana laaja-alaisia ukkoskuuroja, jotka keskiviikon aikana muodostivat massiivisen mesoskaalan konvektiivisen ukkospilvijärjestelmän Baltian itäosassa ja Venäjän länsipuoliskolla. Laajimmillaan MCS:n (mesoscale convective system) halkaisija oli jopa 500 kilometrin luokkaa, kun esimerkiksi Suomessa kesäiset ukkoskuurot ovat tänä vuonna olleet halkaisijaltaan enintään joitain kymmeniä kilometrejä.

Mesoskaalan konvektiivinen ukkospilvijärjestelmä syntyi kylmän rintaman alueelle ke 2.8.2017. Sen etelä- ja itäpuolella oli erittäin lämmintä ja kosteaa ilmamassaa. Tämä satelliittikuva on iltapäivältä 2.8.2017.

Viimeksi yhtä laaja-alainen ukkospilvijärjestelmä havaittiin Euroopassa muutama vuosi sitten Saksan ja Puolan yllä, jolloin esiintyi jopa 10-senttisiä rakeita. Eilisen aikana vaaraa aiheuttavien tekijöiden kombo oli kasassa Baltian ukkosmyräkän kohdalla: voimakas virtauskenttä, tuuliväänne, erittäin kostea ja helteinen ilmamassa antoivat edellytykset jopa hirmumyrskyn voimalla puhaltaville syöksyvirtauksille, suurille sadekertymille ja intensiiviselle salamoinnille.

Ukkoskuurojen yhteydessä havaittiin eilen Keski- ja Itä-Euroopassa monin paikoin voimakkaita tuulen puuskia. Baltian mesoskaalan konvektiiviseen systeemiin liittyneet voimakkaimmat puuskat jäivät todennäköisesti havaintoverkoston ulkopuolelle, mutta systeemin voimakkuudesta päätelleen rajuimmat ukkospuuskat ovat voineet olla 30-35 m/s.

Vastaavanlaiset massiiviset ukkoskuurojärjestelmät ovat Suomessa harvinaisia. Mieleen tulee kuitenkin vuosi 2010, jolloin mm. 29.-30.7. ennätyshelteet päättäneessä Asta-myräkässä on ollut samanlaisia elementtejä. 8.8.2010 maan eteläosaan Baltiasta iskenyt Sylvi-rajuilma on ollut rakenteeltaan myös vastaavanlainen, jolloin voimakkaimmat ukkospuuskat olivat peräti 35 m/s.

Laaja-alaisten mesoskaalan konvektiivisten ukkoskuurojen esiintyminen ei tänä kesänä ole ollut Suomessa mahdollista viileän säätyypin johdosta. Yleensä Suomessa tavattavat mesoskaalan mittakaavan ukkosmyräkät syntyvät meillä kosteiden ja lämpimien kaakon puoleisten ilmavirtausten yhteydessä, ja tällöinkin monen muun elementin on oltava mukana kombossa, kuten esimerkiksi voimakkaan tuuliväänteen, joka pitää systeemin elossa ja laaja-alaisena.

Lähiaikoinakin kosteat ja helteiset pulssit näyttävät suuntaavan Välimereltä kohti Venäjää, joten Keski- ja Itä-Euroopassa voimakkaat ukkoset voivat elokuun aikana jatkua. Suomessa puhutaan enemmänkin yksittäisistä sade- ja ukkoskuuroista lähiaikoina, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että elokuusta on tulossa tämän kesän vilkkain ukkoskuukausi. Se tosin ei tänä vuonna paljoa vaadi.

Eiliseen rajuilmaan liittyi paikoin suuria sadekertymiä Venäjän länsiosassa.

Kategoria: Elämä ja sää, Kesä, Rajut sääilmiöt | Tagit: , , , | 11 kommenttia

Poikkeuksellisen kolea kesän alkupuolisko – Helsingissä ei ainuttakaan hellepäivää

 

 

Heinäkuu on pian vaihtumassa elokuuksi ja vieläkin tuntuu ikään kuin kesä ei olisi kunnolla päässyt alkamaankaan. Tämä toki näkyy tilastoissakin, sillä kesäkuun alusta tarkasteltuna kesä on ollut monin paikoin Etelä-Suomessa poikkeuksellisen kolea (esimerkiksi Vihdin, Lahden ja Hämeenlinnan mittausasemilla) ja maan kaakkoisosassa, esimerkiksi Virolahdessa, jopa ennätyksellisen kolea. Kulunut kesä on ollut monin paikoin kylmin vuoden 1962 kesän jälkeen. Kolea kesä näkyy myös salamatilastoissa, sillä tästä kesästä on hyvää vauhtia muodostumassa mittaushistoriamme vaisuin ukkoskesä.

Pääkaupunkiseudulla ei vielä yhtään hellepäivää

Tämä päivä mukaan luettuna Suomessa on tänä kesänä ollut 14 hellepäivää, joka jää noin puoleen tavanomaisesta. Erikoista on myös se, että kesän korkein lukema, 27.0 astetta, on mitattu jo toukokuun puolella, eikä tämän jälkeen olla toistaiseksi korkeampiin lukemiin päästy.

Pääkaupunkiseudulla kulunut kesä on ollut noin kaksi astetta tavanomaista kylmempi, poikkeama kylmempään suuntaan on ollut laajalti 2-3 astetta maan etelä- ja keskiosassa. Sen sijaan pohjoisessa poikkeama on huomattavasti pienempi ja paikoin ollaankin Ilmatieteen tilastojen valossa lähellä tavanomaisia lukeamia. Utsjoki muodostaa tässä pienen poikkeuksen, sillä siellä kulunut heinäkuu on ollut 0,5 astetta tavanomaista lämpimämpi.

Erikoisena voidaan pitää myös sitä, ettei pääkaupunkiseudulla, eikä toisaalta monilla muillakaan paikkakunnilla olla tänä kesänä mitattu vielä yhtäkään hellepäivää, ei Helsinki-Vantaallakaan. Helsingin Kaisaniemen korkein lämpötila tähän päivään mennessä on 17. kesäkuuta mitattu 24,2 astetta, Kumpulan mittauspisteellä 24,5 ja Helsinki-Vantaalla 19. toukokuuta mitattu 25,0 astetta. Helsinki-Kaisaniemessä helteettömyys kesä-heinäkuussa ei ole poikkeuksellista meren viilentävän vaikutuksen vuoksi, sillä viimeksi vuosina 2012 ja 2004 heinäkuun 27. päivään mennessä ei myöskään ollut yhtään hellepäivää. Sen sijaan helteetön kesä olisi Helsinki-Vantaalla jo poikkeuksellista: viimeksi näin on käynyt v. 1974, jolloin koko kesä jäi pääkaupunkiseudulla helteettömäksi.

Kesäinen lämpö mahdollinen vielä elo- ja syyskuussakin

Tilastojen valossa elokuu on suuressa osassa maata hitusen kesäkuuta lämpimämpi kuukausi. Joinakin vuosina kesä on kunnolla näyttänyt kyntensä vasta loppukesästä, näin kävi viimeksi esimerkiksi vuonna 2015, jolloin elokuu oli kesän lämpimin kuukausi 15 hellepäivällänsä. Toisinaan kesäistä lämpöä on riittänyt vielä syyskuullekin saakka – Suomen leveysasteilla hellettä voi esiintyä syyskuun puoliväliin saakka. Vuonna 1968 peräkkäisiä syyskuisia hellepäiviä oli viisi kappaletta.

Pian alkava elokuu näyttää epävakaiselta ja melko viileältä erityisesti maan keski- ja pohjoisosassa. Lähinnä etelässä on näköpiirissä kesäisempiä yli 20 asteen lämpötiloja, mutta melko satunnaiselta näyttävät aurinkoiset ja lämpimät hetket. Suursäätila Euroopan alueella on pysymässä muuttumattomana: olemme armotta jäämässä elokuun alkaessakin suihkuvirtauksen koleammalle ja epävakaisemmalle puolelle, kun taas helle pitää pintansa Etelä- ja Keski-Euroopassa. Helteisen ja kostean ilman pulsseja on kuitenkin aika ajoin saapumassa kohti Suomea, eikä ole täysin poissuljettua, että yksittäisinä päivinä osassa maata helteitä esiintyisi. Pitkäkestoinen ja lämmin korkeapainesää näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä skenaariolta ainakin elokuun ensimmäisellä puoliskolla.

Välimeren helteet voivat laukaista vaaralliset syys- ja talvimyrskyt

Välimeren alueella kulunut kesä on ollut useamman asteen tavanomaista lämpimämpi, mikä näkyy myös tällä hetkellä Välimeren pintalämpötila-anomaliassa. Ranskan Rivieran ja Egeanmeren kumpuamisalueita lukuun ottamatta Välimeri on 2-4 astetta tavanomaista lämpimämpi ja saavuttaa huippulämpötilansa yleensä vasta elokuun loppupuolella. Äkillinen suursäätilan muuttuminen ja Välimeren joutuminen syksymmällä kylmemmän ilmamassan piiriin voivat laukaista tuhoisat syysmyrskyt tuuline ja tulvasateineen. Mikäli ennätyshelteet Välimeren alueella jatkuvat vielä pitkään ja merivesi lämpenee entisestään, voi eteläeurooppalaisilla olla edessään ennen näkemättömän rajuja syys- ja talvimyrskyjä.

Heinäkuun kukkiva piennar Lohtajalla. Kuva: Matti Hietala

Tilastotiedot: Ilmatieteen laitos

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kesä, Sää ja luonto, Välimeri | Tagit: , , , | 56 kommenttia

Tornado, trombi, vesipatsas vai pölypyörre?

Pienimuotoisia pyörremyrskyjä esiintyy päivittäin jossain päin maapalloa ja ne ovat myös jokakesäinen ilmiö Suomessa. Eilen tiistaina ulkosaaristossa Korppoon ja Utön edustalla havaittiin vedenpäällisiä trombeja eli vesipatsaita, asiasta uutisoi ensimmäisenä MTV.

Maan päällä syntyviä pyörteitä ovat mm. tornadot, trombit ja pölypyörteet. Käytännössä trombit ja tornadot ovat sama asia: Euroopassa puhutaan trombeista, muualla maapallolla tornadoista. Pölypyörteet tunnetaan paremmin englannin kielisellä termillä dust devil, ja veden yllä esiintyviä trombeja kutsutaan vesipatsaiksi, eng. waterspout.

Tiistaina läntisellä Suomenlahdella esiintyneet vesipatsaat liittyivät alueen yli liikkuneeseen heikohkoon kuuropilveen. Tyypillisesti vesipatsaita esiintyy vasta loppukesästä, kun meriveden lämpötila on ilman lämpötilaa korkeampi ja matalapaineen alue on lähettyvillä. Eilen ilmamassan ja meriveden välinen lämpötilaero oli kuitenkin merkittävä ja lisäksi muutkin vesipatsaiden syntymiselle merkittävät ehdot täyttyivät: Suomi kuului ns. viileän ilmamassan matalapaineen piiriin ja alueen tuuliolotkin olivat suotuisat. Vesipatsaat ovat maan päällä esiintyviä trombeja vaarattomampia siinä mielessä, että ne harvoin osuvat asutuksen ylle, ovat melko staattisia ja hidasliikkeisiä ja näkyvät kauas. Vesipatsaita toisin sanoen ehtii yleensä ”karkuun”. Tarkemmin vesipatsaiden syntymekanismista on kirjoitettu viime kesänä Forecan blogissa.

Video: Vesipatsas iskee Brasilian rannikolle

Trombit eli tornadot ovat käytännössä sama asia: maan päällä esiintyviä paikallisia pyörremyrskyjä. Voimakkuutta voidaan vesipatsaiden tapaan mitata kuusiportaisella Fujita-asteikolla (0-5). Suomessa esiintyy vuosittain heikkoja, F0-F1-luokan trombeja tai vesipatsaita, joissa tuulen nopeus on alle 50 m/s. Harvakseltaan tavataan myös tätä voimakkaampia trombeja, erityisesti keskisessä Euroopassa. Tuhoisimpia F4- ja F5-luokan tornadoja esiintyy eniten Yhdysvalloissa ja Bangladeshissa, missä olosuhteet voimakkaiden tornadojen syntymiselle ovat otollisimmat.

Trombit syntyvät yleensä ukkospilven yhteyteen (vesipatsaat eivät edellytä ukkospilveä), jossa vaakasuuntaiset pyörteiset ilmavirtaukset tempautuvat ukkospilven alla olevan voimakkaan nousuvirtauksen mukaan. Pyörteestä tulee näkyvä, kun siinä tiivistyvän vesihöyryn tai maasta tempautuvan pölyn ja roskan ansioista. Trombit ja tornadot vaativat syntyäkseen epävakaan ilmakehän ja suuren tuuliväänteen eli kerroksen, jossa tuulten nopeus ja suunta vaihtelevat voimakkaasti eli tuuleen muodostuu pyörteisyyttä. Sitä vastoin vesipatsaiden synty edellyttää pientä tuuliväännettä.

Video: Pyhtään mahdollinen trombi

Pölypyörre taas poikkeaa syntymekanismiltaan vesipatsaista ja trombeista. Pölypyörteet ovat aurinkoisen ja lämpimän ilman pyörteitä, jotka syntyvät auringon lämmittäessä voimakkaasti maanpintaa. Tämä aiheuttaa nousevia ilmavirtauksia ja tuulen pyörteisyyttä. Mikäli pyörteet tempautuvat trombien tapaan mukaan nousuvirtaukseen, voi pölypyörre syntyä ja muuttua näkyväksi, mikäli tarjolla on irtonaista maa-ainesta. Pölypyörteet ovat usein hyvin lyhytikäisiä ja trombeja heikompia.

Video: Japanin eksoottinen pölypyörre

Kuvat: Petri Korpivaara, Tuomas Pelto

Kategoria: Huomioita säästä | 8 kommenttia