Uskaltaako jäälle vielä mennä?

Kylmän sään ansiosta jäällä liikkumisesta on saanut nauttia jopa täällä pääkaupunkiseudun edustalla – viime aikoina ei talvisinkaan mitenkään itsestäänselvää!

Nyt sää alkaa lämmetä, aurinkokin paistaa jo korkeammalta kuin keskitalvella ja jäät alkavat vähitellen heiketä. Kuinka kauan jäällä uskaltaa (tai kannattaa) vielä kävellä?

Pienikokoinen jäälläliikkuja on todennut jään kantavaksi. (Kuva: Matti Hietala)

Jään synty

Jäätä alkaa syntyä vesistön pinnalle, kun pintaveden lämpötila laskee nollan alapuolelle. Pieni määrä vettä jäätyy nopeammin kuin suuri ja paikallaan pysyvä vesi nopeammin kuin liikkuva. Siksi jäätä syntyy ensin rannoille, syvemmälle vesialueelle jää syntyy hitaammin, virtauskohtiin viimeisenä. Jääkerros kasvaa alhaalta päin; siksi mitä paksumpi jääkerros on, sitä hitaammin sen paksuus kasvaa (jotta vesi voisi jäähtyä, ylimmän vesikerroksen lämmön on tunkeuduttava koko ajan paksumman jääkerroksen läpi ulos).

Jäätyypit

  • Teräsjää: lujaa ja yhtenäistä jäätä
  • Kohvajää: syntyy lumen ja sohjon jäätyessä, ei välttämättä kanna
  • Puikkojää: kevätjäätä, jossa pystysuoria onkaloita. Erittäin arvaamatonta, paksukin jääkerros voi yllättäen pettää alla.

Teräsjää muodostuu suoraan vedestä. Se on kirkasta ja vahvaa. Jäälle menemistä suositellaan vasta, kun teräsjäätä on 10 cm paksuinen kerros; ohuempi kerros saattaa yllättää ikävästi.

Kohvajää syntyy, kun jää pettää lumen painon alla. Jää, vesi ja lumi muodostavat sohjoa, joka jäätyy pakkasen kiristyessä. Kohvajää sisältää ilmakuplia ja on, toisin kuin kirkas teräsjää, himmeää ja maitomaista. Kohvajään kantokyky on noin puolet teräsjään kantokyvystä.

Puikkojää muodostuu, kun keväällä lämmön seurauksena jäähän alkaa muodostua pystysuoria ”käytäviä”, ikään kuin jää olisi läpeensä vain pystysuunnassa liikkuvien toukkien järsimää. Jopa puolen metrin paksuinen jääkerros saattaa yllättäen pettää alta, puikkojään kantokykyä on mahdoton arvioida. Jää saattaa muuttua turvallisesta hengenvaaralliseksi jopa yhden päivän aikana.

Jäätä heikentäviä seikkoja

  • Tuulella syntynyt jää on hauraampaa kuin tyynellä säällä syntynyt
  • Merijää on hauraampaa kuin makean veden jää
  • Halkeamat heikentävät jään kantavuutta silloinkin, kun ne eivät ulotu jään läpi
  • Runsas lumimäärä hidastaa jään paksuuskasvua

Sorsille sulaksi jäävät kohdat ovat tervetulleita. (Kuva: Matti Hietala)

Vaaranpaikat jäällä

Kuten edellä todettiin, jää ei paksuunnu koko vesialueella samaa tahtia, vaan joissakin paikoissa jää kantaa heikommin kuin toisissa. Kaikkia heikkoja paikkoja ei voi nähdä päällepäin, mutta seuraavien paikkojen lähellä kannattaa olla erityisen varovainen:

  • Veden virtaamapaikat: joet, vesistöjen ympäristöä kapeammat paikat, niemien kärjet, karikot ja paikat, joissa rantapenger viettää äkkijyrkästi veteen.
  • Asutuskeskusten ja teollisuusalueiden viemärien laskualueiden lähiympäristöt (sekä virtauksen että päästöveden lämmön takia)
  • Sillat, laiturit ja jäällä makaavat alukset (virtausten ja lämmön takia)
  • Vesistöjen syvänteiden kohdat (vesi jään alla jäähtyy hitaasti)
  • Laivaväylät, halkeamat ja avannot
  • Kaislikot (kaislat rei’ittävät jäätä ja tekevät siitä heikosti kantavan)

Helsingin edustalla suuret laivat muodostavat jäähän railoja. Laivojen vaikutus jäähän ei rajoitu itse päärailoon, sillä laivojen puskiessa jäätä saattaa syntyä hyvinkin pitkiä pienempiä railoja sivusuuntiin.

 

Tämänhetkinen jäätilanne

Länsirannikolla jäätä on meren rannalla maaliskuun alun keskiarvon molemmin puolin, paikoin tavallista vähemmän, muutamin paikoin tavallista enemmän. Etelärannikolla puolestaan jäätä on jonkin verran vähemmän kuin yleensä maaliskuun alussa.

Tämänhetkinen jäätilanne verrattuna normaaliin (Kuva: Foreca, lähde: Ilmatieteen laitos)

Järvien tilanne viimeisimmän mittauksen mukaan:

Vesistöjen jäänpaksuus kuun vaihteessa (Kuva: Foreca, lähde: Suomen ympäristökeskus)

 

Lähipäivinä sää alkaa lämmetä, sen seurauksena jään kantokyky luonnollisesti vähenee. Ensi viikon alkupuolella plusasteita on odotettavissa iltapäivisin jopa Lapissa asti!

Liikutko itse jäällä? Kuljetko tuttuja reittejä vai haetko vaihtelua, miten tunnistat turvalliset reitit?

 

Tässä blogitekstissä ei kerrottu, mitä tehdä, jos jää pettää alta – siitä lisää tässä oivassa ohjevihkosessa (jota käytin yhtenä tämän tekstin lähteenä).

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Huomioita säästä. Pysyvä linkki.

8 vastausta kirjoitukseen

  1. Kalaneuvos sanoo:

    Itse liikun hyvin paljon jäällä harrastusten ja ulkoilun merkeissä. Liikun paljon samoilla paikoilla, mutta myös tuntemattomilla alueilla. Tutuilla seuduilla vaaranpaikat ovat melko hyvin tiedossa ja niitä osaa välttää, mutta liian varmaksi ei pidä koskaan heittäytyä, koska jokainen jäätalvi on erilainen. Tuntemattomilla paikoilla käytän apuna verkossa olevia vesistöjen syvyyskarttoja, niistä saa jonkinlaista osviittaa vesistön riskipaikoista. Tuntemattomilla paikoilla ainakin kevään ollessa pitemmällä suosin pohjoisrantoja jäälle menossa ja poistumisessa. (ovat varjoisimpia rantoja ja sulavat yleensä viimeisenä).

    Kun lumi on sulanut jäältä, jää alkaa valon ja lämmön vaikutuksesta sulaa sekä päältä että alta. Tällöin on hyvä tarkkailla jään väriä. (tumman sävyiselle jäälle ei ole enää asiaa). En muista, oliko joku hydrologi sanonut joskus, että kun jäällä on vesilammikoita, se kantaa vielä, mutta kun ne häviävät, on syytä harkita jäälle menoa.

    Ja lisäksi on syytä muistaa, että jää mikä kantaa aamuviileällä ei välttämättä enää kanna päivällä. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta, mutta onneksi selvisin kys. tapahtumasta säikähdyksellä.

  2. Pilkkimiäs sanoo:

    Totta kai jäälle voi mennä. On pitkä pakkasjakso takana eikä muutama lämpöastepäivä vaikuta jään paksuuteen ja kestävyyteen käytännössä mitenkään. Toki jää alkaa puikkoontumaan kun kevät on pitemmällä ja aurinko on lämmittänyt pitempään, mutta ei nyt vielä tässä vaiheessa. Toki itse asustelen täällä Hämeessä, Helsingin seudun ja etelärannikon tilanteesta en tiedä.

  3. Ulkoilija sanoo:

    Erikoisia mittaustuloksia kun esim kristiinankaupungin edustalla (ei avomerellä) on 50-60 cm jäätä.

  4. Mika sanoo:

    Mittasin tänään lahden jään paksuuden ja hämmentävä tulos oli 28cm, joka on ajankohtaan nähden pienin paksuus reiluun vuosikymmeneen. Vaikka takana on pitkä ja kova pakkasjakso, sillä kuluneella viikolla matalin yö-lämpötila on ollut -24,9C. Paikkana 15km utin sääasemasta pohjoiseen.

    Normaalisti tähän aikaan jään paksuus vaihtelee tässä järvessä 40-80cm välillä tähän aikaan vuodesta. Koko talvena jään paksuus ei ole ylittänyt 30cm paksuutta vaikka kovimmat yöpakkaset ovat olleet -29,9C verran polaaripyörteen hajoamisen jälkeen.

    Ainoa erikoisuus talvessa on ollut 20-30cm paksuinen pakkaslumikerros jään päällä yhtäjaksoisesti tammikuusta alkaen ilman vesisateita. Tosin pohjavesikin pyrki valumaan sulana tielle vielä helmikuun 18 päivä.

    • Risto sanoo:

      Johtunee juurikin polaaripyörteen tuomasta kylmästä. Se on ns. lämmintä kylmää joka johtuu ilmastonmuutoksesta. Tämä näkyy juuri esim. ohuina jäinä kovista pakkaslukemista huolimatta. Ennen vanhaan kun oli kylmää pysyi polaaripyörre silti kasassa ja jäät paksuina.

      • Mika sanoo:

        Ei ole ”lämmintä kylmää”, vaan lämpötila on se, mikä se on. Oli asteikko sitten kelvineinä tai Celsiuksina.

        Kuluneella viikolla (vk 11) vesisateet muuttivat tilanteen hyvin vahvasti. Nyt jään päällä on vettä ja lumen tehollinen paksuus on vajaat 10cm, entisen 30cm sijaan, joten luultavasti näissä parissa kireähkössä pakkasyössä (yöllä -16C ja päivällä -6C) tilanne muuttuu. Epäilen näet sen veden jäätyvän kohvaksi, ennenkuin kevään lämpö iskee kunnolla.

        Kyllä suurin syy tähän ”ohuen jään” ilmiöön on se, että kaikki tänä vuonna satanut lumi on kevyttä pakkaslunta, jossa ei ole tihentymiä tms. kerroksia. Lumi on hyvin suurikiteistä ja kasaantuu hyvin ilmavaksi.
        Kyseinen lumityyppi eristää lämpöä erittäin tehokkaasti. Lämpökameralla ilmiön huomasi erittäin selvästi, sillä metsässä eläinten jälkiä pystyi näkemään useiden päivien ajan selkeästi, vaikka päälle olisi satanut ohuesti uutta lunta. Lämpökameran näkemä lämpö on peräisin maaperästä, jota pääsee ”näkyviin” koska tiivistynyt lumi eristää heikommin. Tosin täytyy muistaa, että lämpökamera erottaa kymmenien millikelvinien eroja. Tosin lämpötilaerot olivat liki asteita noissa jalanjäljissä.

        Silti pakkaslumi ei menneen viikon vesisateita juurikaan sitonut, vaan vesi meni lumen läpi maaperään ja järvellä jään päälle. Ns. kantavaa hankea ei muodostunut, vaikka useimpina talvina näin kävisi.

        Lumen erityskyvyn heikkenemisen kuuli ihan korvin, sillä normaalisti kun pakkanen kiristyy 10 astetta, jää alkaa metelöimään kunnolla mutta tänä talvena merkillepantavaa on ollut jään hiljaisuus koko talven aikana. Tosin jo eilen iltasella jää alkoi metelöimään oikein kunnolla pakkasen kiristyessä.

        • Mika sanoo:

          Jää onkin käyttäytynyt osittain ennustamallani tavalla mutta ei aivan.
          Jään kokonaispaksuus on 46cm tällä hetkellä sisältäen 2cm paksuisen vesikerroksen kahden jääkerroksen välissä.
          Päällimmäinen kohvakerros on 8cm paksu ja alempi teräsjää on paksuuntunut edellisestä parin viikon takaisesta mittauksesta, kasvaen 36cm paksuuteen.

          Mikä lähentelee tavanomaista vaikka pakkaset ovat olleet viime kuukausina kiretä. Näiden kahden mittauskerran välissä kirein pakkanen on ollut peräti -25,9C.

          Tässäkin taas yllätti veden erikoiset omaisuudet, eli kahden jääkerroksen välinen vesi on pysynyt nesteenä (alijäähtynyttä vettä) mahdollistaen alemman jääkerroksen paksuuntumisen.

          Aurinko porottaa kuitenkin jo sellaisella voimalla, että jäiden lähteminen on n. kuukauden kuluttua esillä. Pilkkijöilläkin alkaa olla viimeisiä viikkoja mahdollista harrastaa tässä järvessä.

  5. Vesa Koistinen sanoo:

    Mielestäni tämän kevään sää ja Euroopan sääkartta juuri nyt on harvinaisen eriskumallinen. Lämpimät länsivirtaukset ovat tälle vuodenajalle tyypillisiä, mutta nyt tilanne on täysin sekava, enemmänkin vallitsevana on itä. Syklonitkin kiertävät vastapäivään. – Meteorologit eivät tietysti virkansa puolesta voi ottaa kantaa ihmisen vaikutuksiin ilmastonmuutoksiin, mutta itse rohkenen maallikkona vahvasti epäillä voimmeko me tehdä sitä tai tätä ilmastoon vaikuttamiseksi, eiköhän olla vähän korkeammassa käressä sen suhteen mitä auringossa ja muualla lähiavaruudessa tapahtuu sellaista mikä suuremmin vaikuttaa maapallon ilmastoon ja ehkä geofysiikkaankin.

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.