No niin, rakas nettipäiväkirjani – Tai Forecan – mutta tännehän minä vain enimmäkseen
kirjoitan. Ja säätäkin saisi aihe lähentyä. Tämä on helppoa, koska sään kanssa voi niputtaa melkein minkä muun aiheen tahansa. Sää on kerta kaikkiaan niin merkittävä ja kaikkeen läpitunkeva juttu, kun vain vähän istahtaa ja miettii. Pois joutuu ehkä lukemaan ensin abstraktioilta tuntuvia asioita, kuten vaikka matematiikan tai kirjallisuuden, mutta niissäkin suhde säähän toimii vähintään toiseen suntaan. Oikeastaan kirjallisuudessa kahteenkin, koska sää vaikuttaa ja on vaikuttanut – jos ei muuhun, niin viimeistään romantiikkavaikutteiseen kirjoittamiseen varmasti. Jumalan puheena luonnon kautta, jonka kieltä vain taiteilijat, poikkeusyksilöt, osaavat tulkita.
Kun tuohon nyt pulpahti tuo matematiikka, niin siihen en usko sään vaikuttavan muuten kuin joidenkin tutkimusaiheiden kautta ehkä. Sen sijaan matematiikka muuttaa maailmaa kokonaisen maailmankuvan myötä. Tieteellisen maailmankuvan. Matematiikka on myös ilmakehän fysiikan kieli. Onkohan matematiikkakin Jumalan puhetta, jota vain poikkeusyksilöt osaavat tulkita? Näin keväällä, jos tai kun on aikaa eikä lumikaan tuosta maasta vielä oikein ota lähteäkseen, voi ajatuksiaan mainiosti risteyttää, idättää, kylvää ja kasvattaa vaikka rairuohoksi pikku tipuille. Rairuoholla saa kotiinsa vihreyttä jo pääsiäiseksi, joka on jo melkein ovella.
Tätä kirjoitan lauantaina, kylmänkalvakkaan mitättömässä olevinaan kevättalven säässä. Isojakin laikkuja on jo ilman lunta, ne ovat pälviä. Vähän niin kuin pälvikaljussa lähtee tukka. Mutta rohtoa pukkaa: lunta on tulossa vielä roppakaupalla ja varsinkin sinne, missä noita pälviä jo on. Luonto siis vähän paikkailee ja yksiväristää tienoota. Huomenna on palmusunnuntai. Jos haluaa eroon pikku trulleista ja virpomisista, kannattaa irottaa ovikello jo aamuksi. Tai sitten voi vain antautua, jolloin muna- ja karkkivarastot vain ajan tasalle. Älkää, virpojat, palelluttako itseänne!
Palmusunnuntaina ripottelee lunta vain siellä täällä, mutta malkamaanantain maissa lumisade yleistyy lounaassa, pikku hiljaa myös idempänä. Etelärannikolla lumisade saattaa saeta. Tikkutiistaina sää poutaantuu, paitsi niitä ihan vähäisiä pakkaslumia nyt voi tulla. Selkeintä on kellokeskiviikon tienoilla. Saa nähdä, miten hurjiksi yöpakkaset ehtivät.
Kiirastostain – Pitkäperjantain tienoo tuo matalapaineen ja lunta etenkin maan etelä- ja keskiosaan, mutta vähän sataa myös pohjoisessa. Lankalauantaina lumisade väistyy muka itään, mutta ei hätää, lännestä leviää jo saman päivän aikana uutta lumisadetta. Maan etelä-ja keskiosassa voi olla pääsiäispäivinä pyryssä pitelemistä. Tai ehkä sen saa pois vanhoin konstein: haetaan maanantaina puut (malat), ja veistetään ne tiistaina tarpeen mukaan, jota niistä voidaan tehdä keskiviikkona kello.
Paitsi puista, pääsiäisperinteillä on tietoa myös rautaesineiden ja tervapadan käyttämisestä siihen, mikä olisi tärkeää kiirastorstaina: melun aiheuttaminen. Etenkin vanhojen mummojen (missä ovatkaan nyt?) oli tapana lastata kelkkoja edellä mainitulla tavaralla ja vetää näitä kuormia samalla metelöiden koko kartanon ympäri. Tämä suojeli pahalta ja oli tietysti tarpeen, koska heti kohta, pääsiäislauantaina (Jeesuksen kuoltua pitkänäperjantaina!), olisivat noidat likkeellä, kunnes Kristuksen ylösnousemuksen aamuaurinko vääjäämättä lopettaa noitien puuhat.
Näitä pääsiäisjuttuja ja outojen viikonpäivänimien selityksiä on muuten monenlaisia rippuen kerrostumista ja paikkakunista. Viimeinen kerrostuma, joka edustaa kristinuskoa ja sen juurtumista meille, on tässä yhteneväisempi. Mutta nykyinen tieteellinen sään ennustaminen siis tietää kertoa, että kovin on kylmää tämä pääsiäisaika. Siinä kannattaa noitienkin pitää visusti palttoot päällä ja kokoontua tänä vuonna vaikka vain nuotiolle lämmittelemään kaiken pahanteon sijaan. Pääsiäiskokkoja poltetaan alueittain jo muutenkin, pahan karkottamiseksi.
Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/krisdecurtis/449358784/
Erinomaisen hyvä ja mielenkiintoinen juttu! Kiitos taas Juha.