Suomen lämpöennätyksestä tasan viisi vuotta

Muistan edelleen elävästi sen heinäkuisen, suorastaan surrealistisen torstain, kun olin ajamassa pääkaupunkiseudulta kohti kotikaupunkiani Jyväskylää. Päivästä oli ennustettu poikkeuksellisen lämmintä ja oli jopa pieni mahdollisuus Suomen kaikkien aikojen lämpöennätyksen rikkoutumiselle (ed. Turku +35,9 °C, 7/1914). Maisema oli kyseisenä päivänä suttuinen, vähän usvainenkin, Venäjän metsäpaloista kantautuneen savun vuoksi. Auton lämpömittari kohosi automatkan aikana 30 asteesta 35 asteeseen. Pysähdyin myöhäisiltapäivästä Hartolan kohdalla huoltoasemalle hakemaan vilvoittavaa juomaa ja tarkistin samalla silloisella nokialaisellani päivän uutiset. ”LIPERI +37,2 – SUOMEN UUSI LÄMPÖENNÄTYS!”, hehkutettiin erään iltapäivälehden sivuilla. Myöhemmin illalla Ilmatieteen laitos vahvisti lukeman ja näin ollen Suomen uusi lämpöennätys oli virallisesti syntynyt. Samana päivänä mitattiin myös uusi vuorokauden keskilämpötilaennätys Savilahdessa: +28,9 astetta. Tämän viikon keskiviikkona, 29. heinäkuuta, tuleekin kuluneeksi tasan viisi vuotta historiallisesta päivästä.

Mikä mahdollisti lämpöennätyksen syntymisen?

Jo heinäkuun 2010 alussa Pohjois-Venäjälle muotoutui korkepaineen keskus, joka pysytteli lähes paikallaan elokuun alkupuolelle saakka. Etelä-Venäjällä kuumuusputki alkoi jo kesäkuussa ja saavutti huippunsa heinäkuun keski- ja loppupuolella, jolloin lämpötila kohosi laajalti 40 asteen lukemiin. Heinäkuun alkupuolella lähes koko Euroopassa oli hyvin lämmintä: esimerkiksi Berliinissä mitattiin 11. päivä 38 astetta ja paikoin muuallakin keskisessä ja itäisessä Euroopassa lähenneltiin 40 astetta.

Päivä päivältä ilma kuumeni korkeapaineen ympäristössä Venäjällä heinäkuun aikana aiheuttaen kuivuutta ja metsäpaloja. Synoptisen mittakaavan sääasetelma muuttui Suomen lämpöennätyksen kannalta täydelliseksi heinäkuun 25. päivän jälkeen, jolloin Suomen eteläpuolelle muodostui matalapaineen alue ja toisaalta Pohjois-Venäjän korkeapaine vahvistui uudestaan. Samaan aikaan 50-asteisesta Kazakstanista lähti vyörymään annos erittäin kuumaa ilmamassaa kohti Kaspianmerta. Kuumin ilma saavutti itäisen Suomen 29. heinäkuuta, jolloin numeeristen mallien ilmamassa-analyysien perusteella 850 hPa:n lämpötila oli ylimmillään itäisessä Suomessa huimat 22-23 astetta. Heti Suomen itäpuolella Laatokan ympäristössä oli vieläkin lämpimämpää ilmamassaa, jopa 24-asteista, ja esimerkiksi Laatokan itäpuolella, Lodeinoje Poljessa lämpötila kohosi 38,4 asteeseen. Baltian matalapaineen voimistumisen sekä toisaalta Pohjois-Venäjän korkeapaineen vahvistumisen johdosta itäkaakkoinen ilmavirtaus sai 28.-29. heinäkuuta lisäpotkua ja jaksoi kuljettaa kuumimman ilman Suomeen saakka.

Kuva 1: GFS-mallin geopotentiaali-, ilmanpainejakauma- ja ilmamassa-analyysit 29.7.2010 osalta (kuva: Wetterzentrale)

Kuva 1: GFS-mallin geopotentiaali-, ilmanpainejakauma- ja ilmamassa-analyysit 29.7.2010 osalta (kuva: Wetterzentrale)

Lämpöennätys syntyi vasta myöhään iltapäivällä klo 16-17 välillä, mutta se olisi voinut hyvinkin jäädä syntymättä: tuuli oli kyseisenä päivänä kohtalaista (Joensuun alueella 5-8 m/s) ja toisaalta pilvisyys lisääntyi etelästä alkaen. Vähänkin voimakkaampi tuuli olisi sekoittanut ilmaa sen verran, että maksimilämpötila olisi jäänyt useita asteita matalammaksi ja toisaalta myös runsaampi pilvisyys olisi laskenut lämpötilaa vähintäänkin saman verran. Metsäpalosavujen vaikutus kyseisen päivän maksimilämpötiloihin on kaksipiippuinen juttu: savu vähentää maan pinnalle pääsevää auringonsäteilyä, mutta voi toisaalta nostaa lämpötilaa ilmakehässä, jos auringonsäteilyä absorboivaa nokea on riittävästi.

Kuva 2: Venäjän metsäpalosavut tekivät maisemasta utuisen heinä-elokuun vaihteessa 2010 (kuva: Markus Mäntykannas / Helsinki)

Kuva 2: Venäjän metsäpalosavut tekivät maisemasta utuisen heinä-elokuun vaihteessa 2010 (kuva: Markus Mäntykannas / Helsinki)

Kaiken kaikkiaan 29. heinäkuuta vuonna 2010 lämpötila kohosi kahdeksalla mittausasemalla yli 35 asteeseen:

1. Liperi 37,2 °C
2. Joensuu Linnunlahti 36,8 °C
3. Rautavaara Ylä-Luosta 35,6 °C
4. Vehmersalmi Ritoniemi 35,5 °C
5. Kuopio Savilahti 35,4 °C
6. Tohmajärvi Kemie 35,4 °C
7. Kuhmo Kalliojoki  35,4 °C
8. Lieksa Lampela 35,4 °C

Kuva 3: Maksimilämpötilat 29.7.2010

Kuva 3: Maksimilämpötilat 29.7.2010

35 asteen ylitykset ovat Suomessa poikkeuksellisia: niin tapahtuu arviolta 1-2 kertaa elinikämme aikana. Suomessa 29.7.2010 mitattu lämpöennätys 37,2 astetta on Pohjoismaiden toiseksi korkein lukema. Ainoastaan Ruotsin lämpöennätys on korkeampi: sekä Målillassa (29.6.1947) että Ultunassa (9.7.1933) on mitattu tasan 38 astetta.

Pohjoismaiden lämpöennätykset ovat:

1. Ruotsi 38,0 °C (29.6.1947, 9.7.1933)
2. Suomi 37,2 °C (29.7.2010)
3. Tanska 36,4 °C (10.8.1975)
4. Norja 35,6 °C (20.6.1970)
5. Islanti 30,5 °C (22.6.1939)

Suomen lämpöennätys voisi olla korkeampikin

Auringon teho on leveysasteillamme suurimmillaan juhannuksen aikoihin, ja kesä-heinäkuun vaihteessa lämpötila voi heikkotuulisessa ja selkeässä tilanteessa olla 2 metrin korkeudella n. 17 astetta ilmamassan lämpötilaa korkeampi. Heinäkuun loppua kohden ilmakehä kylläkin jonkin verran lämpenee, mutta Suomea vastaavilla leveysasteilla teoreettinen maksimilämpötila voi enää yltää n. 15 astetta ilmamassan (850 hPa) lämpötilaa korkemmaksi. Suomen nykyisen lämpöennätyksen (mitattu 2 metrin korkeudella) ja ilmamassan (n. 1,5 km:n korkeudella) välinen erotus on juurikin 15 astetta, sillä ilmamassa Joensuun ympäristössä oli ennätyshetkellä noin 22-asteista.

Mikäli ennätyslämmin, 22-23 asteinen ilmamassa, olisi raivannut tiensä Suomeen heinäkuun alkupuolella, saattaisi lämpöennätys olla nykyistä muutaman asteen korkeampi. Periaatteessa ”täydellisessä synoptisessa tilanteessa”, heikkotuulisessa ja aurinkoisessa sellaisessa, yhtä lämmin ilmamassa antaa heinäkuun alkupuolella edellytykset 39-40 asteen lukemille. Näin ollen Suomessa olisi viisi vuotta sitten ehkäpä ollut edellytyksiä jopa 40 asteen rikkoutumiselle, mikäli lämpimin ilmamassa olisi saapunut 3-4 viikkoa aikaisemmin ja synoptinen tilanne olisi ollut samanlainen.

Maksimilämpötiloista puhuttaessa teoreettista ylärajaa ei ole – kyse on lähinnä todennäköisyyksistä.

Seuraavaa ”täydellistä synoptista tilannetta” odotellessa…

Kuva 5: Kuviteltu sääkartta. Koetaankohan tällainen tilanne vielä kuluvalla vuosisadalla? (kuva: MTV/Markus Mäntykannas)

Kuva 4: Kuviteltu sääkartta. Koetaankohan tällainen tilanne vielä kuluvalla vuosisadalla? (kuva: MTV/Markus Mäntykannas)

Lähteet:

Ilmatieteen laitos (Sään ääri-ilmiöistä Suomessa -raportti)

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Elämä ja sää, Huomioita säästä, lämpöennätys, Rajut sääilmiöt, Sää ja luonto, Vuodenajat. Pysyvä linkki.

29 vastausta kirjoitukseen

  1. jani talvensaari sanoo:

    tämä oli kyllä paras säätapahtuma koskaan kuulin ensimmäisen kerran tästä silloin radio novan uutisissa +40 asteen rikkoutuminen on varmaankin mahdollista kolmen seuraavan vuosikymmenen aikana vai kuinka

    • Markus Mäntykannas sanoo:

      Jani, en osaa ottaa kantaa, milloin näin tapahtuu, mutta pidän mahdollisena, että kuluvalla vuosisadalla niin voisi käydä. Mikäli kesien keskilämpötila tulee nousemaan ennustetusti muutamalla asteella vuosisadan loppuun mennessä, kasvaa myös äärimmäisten korkeiden lämpötilojen mahdollisuus. Karkeasti voisi ajatella, että 40 asteen lukemat ovat vuosisadan lopulla yhtä todennäköisiä kuin 37 asteen lukemat nykyilmastossa.

  2. Saturnalia sanoo:

    Taisi olla samaa kesää 2010, kun täällä Hakaniemessä meinasi paistua öisin elävältä asunnossa. Sisälämpötilaa ei saanut alle +30C millään ilveellä mihinkään aikaan vuorokaudesta.
    Tänä kesänä ei taas useimpina öinä ole pystynyt pitämään ikkunaa edes auki, kun tulee vilu.
    Olen ollut keskellä Saharaa, mutta se ei tuntunut niin tukalalta kuin etelä-Florida kuumana päivänä, koska kosteus puuttui ja yöt olivat viileitä. Päivän lämpöhuippu oli kova, mutta se oli suht lyhyt ja kuiva.

    • Markus Mäntykannas sanoo:

      Saturnalia, muistan kyllä silloisena kalliolaisena, kuinka rakennukset ja asfaltti imivät itseensä kaiken kuumuuden. Yöt olivat todella tukalia, sillä asunnon lämpötila pysyi 30 asteessa ja ulkoa pääsi välillä vielä kosteutta. 2010 olikin hyvä esimerkki kosteasta hellekesästä, jolloin ilma saapuu meille Mustanmeren ympäristöstä.

      • jani talvensaari sanoo:

        tuntuiko viimevuotinen tukalammalta kuin 2010 sillä viime vuonnahan hellettä edelsi todella kylmä jakso kesäkuussa (lunta juhannusviikolla) 2010 kesäkuu oli lähempänä normaaleja kesäkuun lämpötiloja

  3. Suski sanoo:

    Muistan tuon kesän. Sisällä oli kuuma ja ulkona vielä kuumempi. Hetkellisesti auttoi, kun pakasti märkiä käsipyyhkeitä, ja asetteli sitten jäätyneenä pään päälle. Hauskoja olivat perheen kampaukset tuolloin.

    Hilpeää näitä on muistella, mutta ikävä ei noita helteitä ole yhtään.

    • Markus Mäntykannas sanoo:

      Suski, juuri niin. Muistoissahan tuo kesä elää, ja tämä keaä onkin ollut täysi kontrasti. Ei uskoisi, että meillä pohjolassa on joskus mitattu niinkin korkeita lukemia. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä, joten vaihtelu on ja tulee pysymään suurena.

  4. Mies sanoo:

    Tuo +40 asteen ylitys on todella epätodennäköinen, mutta mahdollinen niinkuin lotossakin 7 oikein jos yhden rivin pelaat. On muistettava että meillä on ollut myös 1900-luvulla lämpöisiä kesiä, edellinen ennätyshän oli vuodelta 1914 ja senkin jälkeen oli useita kuumia kesiä, mutta päästiin vain noin +34 asteeseen parhaimmillaan, yleensä +32…+33,5 väliin vaikka oli pitkiäkin hellejaksoja. 2010 vuoden +37,1 on aivan omassa sarjassaan, kuten tietysti 1999 vuoden -51,5. Tuon jälkeen on kylmin suomessa mitattu lukema ollut -43,6, eli on jääty peräti 8 astetta tuosta 1999 lukemasta.
    Ilmaston lämpeneminen tuo korkeintaan lisää näitä +33…+34 asteen helteitä, mutta +40 asteen rikkoutumiseen vaaditaan jo hyvin poikkeuksellinen tilanne ja tietysti että se tapahtuu kesäkuun 25. ja heinäkuun 10.päivän välissä, tämä ajanjakso ei ole kaikkein otollisin vielä helteille joka pienentää mahdollisuutta +40 asteen saavuttamiseen.

    • Markus Mäntykannas sanoo:

      Mies, olet oikeassa. Ei näitä lämpö- tai kylmyysennätyksiä kovin tiuhaan rikota – arviota kerran elämämme aikana. Uuden lämpöennätyksen syntyminen vaatisi poikkeuksellisen suotuisan säätilanteen ja sen täytyisi tapahtua heinäkuun puolella. Ennätykselle tarvittaisiin kyllä jo entuudestaankin pitkä kuuma putki jonnekin Venäjälle, jotta ilma lämpenisi siellä paikallaan. Se on sitten toinen kysymys, miten saataisiin kuuma ilma Etelä-Venäjältä liikkeelle kohti Suomea.

      Kaiketi tulevaisuudessa uudet kylmyysennätykset tulevat nykykäsityksen mukaan harvinaisemmiksi, kun taas lämpöennätysten todennäköisyys kasvaa. Siinä, missä keskilämpötilakin kohoaa, kohoavat myös maksimilämpötilat.

      • Mies sanoo:

        Tästä olen eri mieltä, ilmaston lämpeneminen ei ole yhden mittauksen tai yhden hellejakson juttu. Keskilämpötilat kohoavat siksi, että kylmiä päiviä on vähemmän, toki se talvipuoliskolla vähentää huippupakkaspäivien määrää, mutta kesällä joiden ennustetaan lämpenevän talvia vähemmän(jos lämpiävät yhtään), keskilämpötilat nousevat siksi kun yöt eivät ole niin kylmiä.

        • Markus Mäntykannas sanoo:

          Mies, juuri niin. Tämä tullee näkymään juuri talviaikana siinä, että pakkashuiput tasoittuvat, ts. Suomen v. 1999 pakkasennätystä tuskin enää rikotaan kuluvalla vuosisadalla. Sen sijaan uudet keskilämpötilaennätykset yleistyinevät, mutta toisaalta myös äärimmäisen korkeiden lämpötilojen todennäköisyys kasvaa siinä ohessa. Tietysti todennäköisempää on se, että syntyy esimerkiksi uusia kuukausi- tai vuodenaikaiskohtaisia keskilämpötilaennätyksiä – uuden, yksittäisen kuukauden tai kaikkien aikojen lämpöennätyksen syntymiseen vaaditaan ilmaston lämpenemisen ohella jo paljon tuuriakin ”synoptisella tasolla”.

          Olen nyt ulkomailla, mutta voin linkittää sinulle myöhemmin tähän artikkelin yhteyteen tutkimuksen, jossa aihetta käsitellään perusteellisemmin.

  5. Marko sanoo:

    Minulla on kysymyksiä Markus Mäntykannakselle. Oletko päässyt näkemään vanhoja sääkarttoja vuosien 1914 ja 1934 heinäkuiden säätilanteesta? 15.7.1934 mitattiin Pielisjärvellä 35,6 asteen lämpötila, mikä jäi uupumaan vain 0,3 astetta Turussa 1914 mitatusta 35,9 asteesta. Mahdanko veikata oikein jos arvaan, että säätilanne oli näissä jokseenkin sama kuin 2010?

    Vielä sellaisen kysymyksen esitän, että pitääkö paikkaansa se, että muistaakseni Värtsilässä ( nykyisin Venäjällä ) olisi mitattu 1914 heinäkuussa kova hellelukema 38,0?

    Miehelle seuraava. Vaikka -51,5 astetta pakkasta on järkyttävän kova lukema, Lapissa mitattiin kyllä kovempiakin lukemia samana päivänä. Kittilän Pokassa vanhassa mittauspaikassa mitattiin ilmatieteenlaitoksen kalibroidulla varamittarilla peräti -56,5, mutta minun tiedossani ei ole mitattiinko tämä lukema 2 metrin korkeudelta niin kuin pitää. Sallan Naruskalla ilmatieteenlaitoksen entisellä säähavaintopaikalla mitattiin -54,4 astetta pakkasta. Nämä lukemat mittasi paikkaa silloin hallinnoinut Oulun yliopisto, joka teki alueella jotain kasvitutkimusta. Mittalaitteisto oli se sama, jolla mitattiin aiempi pakkasennätys.

    Asema lakkautettiin muistaakseni edeltävän kesän jälkeen. Mittaria ei oltu kalibroitu sen jälkeen, kun Oulun yliopisto alkoi sitä käyttää. Ja vaikka mittari olisi ollutkin kalibroitu, mittarilla mitatut lukemat ( ennätykset tai ei ) eivät olisi ilmatieteenlaitokselle kelvanneet, koska se hyväksyy mittaukset vain sellaisilla laitteistoilla, jotka se itse omistaa.

    1999 tammikuun pakkaset olivat varmasti vuosisadan kovimmat. Harmi vain että se todellinen haamuraja -55 jäi virallisesti alittamatta. Nyt voidaan vain jossitella näillä ja sillä, että kuinka kylmää mahtoi olla Sallan Naruskajärvellä, kun se on Naruskan nykyistä mittauspaikkaa kylmempi? Ehkäpä se -55 olisi alittunut sielläkin.

    -50 asteen pakkasista vielä sen verran, että niitä luultavasti mitattiin talvella 1965-66. Talven alin lukema -48,6 mitattiin Inarissa, Ivalon lentokentällä. Silloin ei virallisia mittareita vielä ollut esimerkiksi Kittilän Pokassa, Inarin Väylässä, Utsjoen Kevojärvellä eikä Sallan Naruskajärvellä tai nykyisessä paikassa. Usein näissä paikoissa mitataan talven aikana kylmempiä ääriarvoja kuin Ivalon lentokentällä.

    • Markus Mäntykannas sanoo:

      Marko, 15.7.1934 korkeapaineen painopiste on ollut Suomen pohjoispuolella, ja Turun lämpöennätyksen aikoihin puolestaan heti Suomen itäpuolella. Synoptisesti Turun ed. lämpöennätyksen aikoihin elettiin melko samanlaista tilannetta kuin viiden vuoden takaisessakin ennätyksessä. Ilma on lämmennyt paikallaan ja Venäjältä päälle lämmintä advektiota. Vuosien 1934 ja 1914 GFS:n esittämä ilmamassa-analyysi on hieman epätarkka, joten sitä ei voi suoraan verrata v. 2010.

    • Markus Mäntykannas sanoo:

      Mielenkiintoinen tuo Värtsilän lukema. En suoralta kädeltä osaa siihen vastata, mutta palataan asiaan, jos saan kaivettua tiedon jostain.

      • Heikki Nevanlinna sanoo:

        Hei:

        Vuoden 1914 lämpöennätyksistä Wärtsilässä ja Punharjulla otettiin selvää Ilmatieteen laitoksella, kun uusi lämpöennätys rikottiin heinäkuussa 2010. Wärtsilässä ja Punharjulla mitattiin todella korkeammat lukemat kuin heinäkuussa Turussa, joka siis v. 2010 vasta rikottiin. Ongelma Punkaharjulla ja Wärtsilässä oli se, että asemien tarkistusta ei oltu tehty vuosiin, toisin kuin Turussa. Näin siis Turun ennätystä v. 1914 voidaan pitää luotettavana mittaustuloksena, mutta Wärtsilän ja Punharjun tuloksia ei. Aiheesta on kirjoitus Ilmatieteen laitoksen Ilmastokatsaus-lehdessä 2010/7. Lehti löytyy laitoksen netttisivuilta ilmastoviestinnän alta.

        Heikki Nevanlinna, IL, tutkimuspäällikkö (eläk.)

        • Marko sanoo:

          Kiitos tiedosta! Kummallista etten ole huomannut tuota artikkelia, vaikka olen lukenut tai silmäillyt kaikki Ilmastokatsauslehdet ja edeltävätkin julkaisut, jotka ilmestyivät eri nimellä jostain 1950-luvulta lähtien.

          Nyt lukemaan.

        • Markus Mäntykannas sanoo:

          Heikki, suuri kiitos keskusteluun osallistumisesta ja tästä tiedosta! Täytyypä itsekin lukaista tarkemmin kyseinen julkaisu.

    • jurmu sanoo:

      Tuo seikka,että havaintopisteiden lukumäärä on suuresti lisääntynyt,tekee näiden äärilämpötilojen vertailuista hyvin mielenkiintoisen.Mutta jos puhutaan samassa paikassa pitkään olleesta havaintopisteestä,(esim Helsinki Kaisaniemi) niin äärilämpötiloihin voivat vaikuttaa monet muutkin tekijät,kuten kaupunkien usein lämpöä lisäävä vaikutus.Tältä kantilta katsoen Kaisaniemen Talvisodan ajoilta olleen pakkasennätyksen -32,9 rikkoutuminen lähes puolellatoista asteella (-34,3 v 1987) oli todella kova juttu.Samoin,mikäli oikein muistan,Kaisaniemen elokuun lämpöennätys ylittyi yli kahdella asteella v.1975,kova juttu sekin.

      • Markus Mäntykannas sanoo:

        Jurmu, kyllä, näinhän se on. Uudet ennätykset saadaan ”paremmin kiinni”, kun havaintoverkosto on laajempi. Lisäksi on enemmän vertailupohjaa ja laajemmalta alueelta.

        Ilmatieteen laitoksen taannoisen tutkimuksen valossa Helsingin alueella saarekeilmiö vaikuttaa lämpötiloihin vain vähän. En muista, puhuttiinko edes asteesta vai vain joistain desimaaleista. Saarekeilmiön vaikutuksen huomaa parhaiten talvisina pakkaspäivinä – toisaalta tällöin myös meren läheisyys lämmittää edellyttäen tietysti, että Suomenlahti on jäätön. Myös kesäiltaisin ja -öisin saarekeilmiö saattaa helteisinä päivinä pitää lämpötilat korkeammalla. Kaisaniemen asema sijaitsee kylläkin jonkin matkan päässä rakennuksista, ja sen ympärillä on verrattaen paljon kasvillisuutta.

  6. Dada sanoo:

    ”Suomessa olisi viisi vuotta sitten ehkäpä ollut edellytyksiä jopa 40 asteen rikkoutumiselle, mikäli lämpimin ilmamassa olisi saapunut 3-4 viikkoa aikaisemmin ja synoptinen tilanne olisi ollut samanlainen.”

    Näin tietysti teoriassa. Mutta todennäköisyys, että jo heinäkuun alkupuolella voisi Suomeen ajautua 22-23-asteista ilmamassaa, lienee erittäin pieni. Eikös tuo 2010 heinäkuun lopun kova lämpö selity juuri sillä, että ilmamassa pääsi kuumenemaan Venäjällä/Kazakstanissa koko heinäkuun ajan sopivissa olosuhteissa?

    • Markus Mäntykannas sanoo:

      Dada, erittäin hyvä pointti. Vuoden korkeimmat lukemat ja toisaalta lämpöennätyksetkin mitataan Suomea eteläisemmillä leveysasteilla, mm. Etelä-Euroopan ja Kaspianmeren ympäristön valtioissa vasta heinäkuun lopulla tai mieluumminkin elokuun puolella. Ilma lämpenee usein siellä paikallaan aurinkoisessa ja kuivassa säässä elokuulle saakka. Meillä taas auringon teho alkaa jo heinäkuun lopulla vähentyä, mikä näkyy lämpötilojenkin laskemisena.

      Kyllähän näitä yli 20 asteen ilmamassoja on jo kesä-heinäkuun vaihteessa välillä Etelä-Venäjällä, toisinaan Keski-Euroopassakin saakka, mutta on erittäin epätodennäköistä, että ne yltäisivät Suomeen saakka. Siihen tarvittaisiin pitkäkestoinen korkeapaine Venäjälle ja matalapaine länteen. Tuulen pitäisi jaksaa advektoida kuuma ilma Suomeen saakka hyvin kaukaa – välissä on tuhansia kilometrejä ja useita haasteita.

      Jo alkukesän pitäisi siis olla hyvin kuuma ja korkeapainevoittoinen Venäjän aroilla, jos kuumin ilmamassa haluttaisiin Suomeen jo heinäkuun alkupuolella. Sen pitäisi saapua meille maa-alueita pitkin, mikä luo omat haasteensa. Lisäksi tarvitaan edes kohtalainen advektio, jotta lämpö jaksaa tulla meille niin kaukaa. Toisaalta tuuli ei saa olla liian voimakas, muutoin ilma sekoittuu liikaa.

      Kovin monta haastetta siis, mutta kaikki on vain kiinni täydellisestä ajoituksesta ja säätilanteesta.

  7. Tomppa sanoo:

    Olisi voinut mainita, että 2011 oli samaa tasoa. Viime heinä-elokuu oli myös tosi lämmin ja 31.5C oli sisälämpömaksimit.

  8. Byllis sanoo:

    Tuo oli kuumaa aikaa nukkua sisällä ilman ilmalämpöpumppua.
    Edellisessä asunnossa oli vielä ikkunat etelään ja makkarit toisessa kerroksessa.

  9. Leone sanoo:

    Kyllä nyt näyttää melkoisen todennäköiseltä, että ensi viikolla saadaan maistiaisia lämpimästä. Tuota suihkuvirtauksen reitin muuttumista on haettu sen verran johdonmukaisesti malliajoissa. Ei olisi mikään ihme, jos seuraavakin suursäätila jämähtäisi, joten saumaa on että elo-syyskuu ovat lämpöistä korkeapainesäätä!

    • Mies sanoo:

      Ei varmasti ole lämmintä kun nyt on Dalton-aika alkanut. Ensi talvena saadaan kokea sellaiset pakkaset että 2009-10 ja 2010-11 jäävät kirkkaasti taakse. Ilmasto on kylmennyt 1998-vuodesta alkaen ja jatkaa edelleen kylmenemistään ;)

    • Markus Mäntykannas sanoo:

      Leone, kyllähän ensi viikko kieltämättä näyttää tämän kesän mittakaavassa varsin lämpöiseltä. Eiköhän useampana päivänä päästä hellelukemille. Mielenkiintoinen rintamavyöhyke kuitenkin kehittyy viileän ja kuuman väliin; vielä mallit eivät ole täysin varmoja, missä kohtaa tuo rintama tulee sateineen (ja ukkosineen) mutkittelemaan.

  10. jani talvensaari sanoo:

    2010 oli kokonaisuudessaan kolmanneksi paras sää vuosi 2011 jo pelkästään loppuvuoden ennätyslämmön takia paras silloin oli vihdoinkin kunnon myräkkää joulukuun lopulla hannu ja tapani. viime vuosi toiseksi paras viimeinkin hellekesä lauhemman talven jälkeen 2010 oli kolmanneksi paras runsasluminen talvi ja miten nopeasti kaikki valkoinen silloin maasta häipyi maaliskuun puolivälissä taisi helsinki-vantaan mittausasemalla olla liki 90 cm lunta mutta jo kuukautta myöhemmin ei enää mitään. Lumi kylläkin oli niin höttöä että se ei kevätaurinkoa kauaa kestänyt 2011 lumi kesti sentään hieman kauemmin pari lauhaa jaksoa tammikuun alkuun ja loppuun muuttivat lunta vetisemmäksi silloin tarvittiin liki kesäisen lämmin pääsiäisviikonloppu että loputkin lumet saivat kyytiä Markus voi vahvistaa jos muistan tämän väärin

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.