Kaikki tietävät, minkälainen ääni lähtee katolle putoavista pisaroista tai koivikkoon osuvasta tuulenpuuskasta, mutta miltä kuulostaa ilmanpaineen vaihtelu tai tuulen suunnan muutos?
Walesiläinen Richard Garrett on pukenut sään äänien muotoon. Käyttäen lähteenä havaintoaikasarjoja omasta sääasemastaan Garrett antoi äänen tuulen nopeudelle ja suunnalle, lämpötilalle ja kosteudelle, ilmanpaineelle ja sateelle. Tuloksena on albumi nimeltään Weathersongs volume 1: Days in Wales (Sunday Dance Music). Garrettin mukaan lämpötila ja kosteus kuuluvat matalina bassoääninä, ilmanpaine säestää hieman korkeammalta. Tuuli ja sen nopeuden ja suunnan muutokset soittavat melodiaa. Sade puolestaan on ripoteltu mukaan erilaisina lyömäsoitinääninä.
Näytteitä levyn sisällöstä voi kuunnella Sunday Dance Musicin sivuilla. Sivustolta löytyy myös lisää tietoa Weathersongs-projektista ja Garrettin muusta tuotannosta. Luonnollisesti myös itse albumi on ostettavissa sivujen kautta.
Kiitokset Jukka Mikkolan toimittamalle Avaruusromua-ohjelmalle tästä löydöstä.
Luin aikoinaan erään kirjan jossa oli englantilaisen nuoren miehen kertomus ahvenanmaalaisen nelimastoparkki Moshulun viimeisestä vehnäpurjehduksesta Australiasta Eurooppaan 1939 (Viimeinen kilpapurjehdus Tekijä: Eric Newby) Ko kirjassa on lyhyt kuvaus miltä myrskytuuli kuulostaa aluksen takilassa. Voin jotenkin kuvitella että se ääni oli ainutlaatuinen kokemus.
Linkissä on Eric Newbyn ottama kuva.
http://www.flickr.com/photos/28047774@N04/5646676498/
Ehkä vähän asian vierestä, mutta tällaista tuli blogin otsikosta mieleen:)
Enpä ole itse päässyt kuulemaan tuota ääntä. Ja piti googlettaa, mikä on takila…
Tässä katkelma kirjasta Viimeinen Kilpapurjehdus. Kirjoittaja kuvailee kokemustaan työskentelystä laivan mastossa 25 metriä merenpinnan yläpuolella 10 boforin tuulessa:
”Tuuli oli sanoin kuvaamaton. Se ei enää puhaltanut millään totunnaisella tavalla; tuntui sen sijaan, että se repi rikki itse ilmakehää. Sen ääntä ei voinut tavallisin käsittein määritellä. Se ei ulvonut eikä vinkunut, kuiskannut eikä laulanut, niin kuin eriasteinen tuuli tavallisesti tekee. Tämän tuulen voimakkuus ja ääni oli kaikennnielevä, sitä voi valtavuudessaan verrata ainoastaan taivaaseen, merikin tuntui sen rinnalla pieneltä. Ihmismieli reagoi siihen kuten kaikkeen käsittämättömään, pakenemalla täydelliseen tyhjyyteen. Sitä kuunnellessani olisin voinut alistua kaikkeen, jopa kuolemaan.”
-Eric Newby-
Nyt pääsi sammakko fyysikon näppäimistöltä: ” Miltä kuulostaa ilmanpaineen vaihtelu?”. Vastaus on: ” Ääneltä.”. Ääni on nimenomaan ilmanpaineen vaihtelua.
Aivan! Shame on me! :D