Lähestulkoon jokaisessa Etelä-Suomen sadealueessa sateen olomuoto on ollut aika pienestä kiinni. On ollut niillä rajoilla tuleeko vettä vai lunta, vai jotakin siltä väliltä.
Tänään etelärannikolla sataa vettä ja räntää. Lämpötila nousee plussan puolelle, mutta se ei ole sateen olomuodon määrittämisessä se tärkein seikka, vaikka niin saattaisi äkkiseltään arvata.
Kun pintalämpötila on lähellä nollaa, niin ei siihen ole luottamista. Maan pinnalla mitattavista suureista parempi sateen olomuodon ennustaja on kastepistelämpötila. Se on se lämpötila, jossa ilman sisältämä vesihöyry alkaa tiivistyä vedeksi. Kun kastepiste on pakkasella sataa lunta, nolla niin räntää, ja plussalla vettä.
Vähintään yhtä tärkeää kuin pinnan kastepiste on ilman lämpötila sillä korkeudella missä sade muodostuu. Ja tärkeintä on se, että minkälaisen ilman läpi se sataa. Nyrkkisääntönä voi pitää, että kun 850 hPa painepinnalla (n. 1,5 km) on yli 4 astetta pakkasta tai 925 hPa (vajaa 1 km) lämpötila on alle nollan sade tulee maahan lumena.
Tänä aamuna sateen olomuotoa miettiessä seurasin kastepistettä, lämpötilaa sekä 850 hPa että 925 hPa korkeudelta ja maan pinnan ja 850 hPa välisen ilmakerroksen paksuutta. Kaikki ennusmerkit osuivat aika lailla samaan kohtaan eli ennuste on varma. Toisaalta varmaankin ennusteeseen sisältyy kaistale säätä, jossa sateen olomuoto vaihtelee päivän edetessä lumesta veteen ja takaisin. Rantaviivalla sataa pääosin vettä. Hieman pohjoisempana on muutaman kymmenen kilometrin levyinen kaistale, jossa olomuoto vaihtelee. Pohjoisempana sataa lunta.
Kävelin eilen meren rannalla. Meri on täällä etelässä vielä auki.
Oli mukava ulkoilukeli. Poutasää, taivas pilvessä. Meri oli aivan sumun peitossa. Laivat tööttäilivät kauempana. Niitä ei lainkaan näkynyt. Kun meren pintaa tarkemmin katsoi, niin näytti, kuin meri olisi savunnut tai höyrynnyt.
Tänään töissä näytin päämeteorologillemme Takalan Petrille tilanteesta videon. Hän sanoi heti, että vaikuttaa merisavulta.
Merisavu syntyy tyypillisesti selkeässä pakkassäässä, kun tuuli puhaltaa maalta merelle. Kylmään pakkasilmaan ei mahdu kovin paljon kosteutta, etenkin jos mantereen ja meren lämpötilaero on suuri. Silloin meren pinnasta haihtuva kosteus tiivistyy sakeaksi sumuksi. Tällainen ilmiö esiintyy vain kunnon pakkassäässä.
Tässä puun kaatumisen syynä ei ole myrsky. Kuva: xmacex/flickr
Aikamoista matalapaineputkea Pohjois-Atlantin yli tänne meille näyttää suursäätilaennuste tietokoneen tekemänä edelleen tarjoavan. Joten vain aika ehkä näyttää, tuleeko joistain ilmapyörteistä (siis matalapaineista) niin vahvoja, että saavat tuulennopeuden kasvamaan aina myrskyksi asti. Tai antavat tuulelle myrskyn voiman. Voimahan se siinä jyllää, kun puu kaatuu ja peltikatto lentää! Miksi ylipäätään ennustamme tuulen nopeutta emmekä suoraan sen voimavaikutuksia, siis tuulen vaikutuksia?
Vasta ihan ennen nykyisintä yliteknologia-aikaa käytössä oli Boforiasteikko. Ja boforiasteikosta oli ja on taulukko. ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Boforiasteikko ). Sen avulla maakrapukin voi vaikka opetella, mitä tuulennopeudet metreinä sekunnissa todella tarkoittavat – siis maalla, veneväkihän on jo vanhastaan tottuneempi tuon mittayksikön käyttäjä ja käsittäjä. Tai oppii käsitteen navakka tuuli: suuret puunoksat heiluvat, tuuli suhisee puhelinlangoissa (niin kauan kuin niitä vielä on) ja sateenvarjoa on vaikea pidellä. Silloin ollaan boforiasteikon kuutosessa. Merellä aaltojen vaahto leviää, ja meri kohisee kumeasti.
Myrskyn kansainvälinen tuulennopeusraja (ja tässä pitää nyt ehdottomasti muistaa, että kun puhumme ilmatieteessä tuulesta, puhumme tuulen kymmenen minuutin yli mitatusta keskimääräisestä vaakasuuntaisesta nopeudesta emmekä tuulennopeuden hetkellisistä arvoista!) on 25 m/s. Suomessa raja on alennettu 21 metriin sekunnissa – Ehkä siksi, että meilläkin olisi myrskyjä. Boforiasteikolla ollaan tällöin kympissä: tuuli kiskoo puita juurineen ja aiheuttaa huomattavaa vahinkoa rakennuksille. Meri velloo aaltovuorina, merenpinta on valkoisena vaahdosta, meren pauhu on kovaa ja puuskittaista ja pärske huonontaa näkyvyyttä.
Myrskytuhot aiheutuvat tuulennopeuden hetkellisistä maksimiarvoista eli puuskista. Tuuli osaa olla välillä hyvinkin puuskaista, mutta sitten taas toisissa tilanteissa lähes tasaista. Lämpötilan pystyjakauma esimerkiksi ratkaisee: suhteellisesti lämmin alusta, kuten meri alkutalvesta ja kylmä ilma ovat lähes pettämätön yhdistelmä tässä. Kun säähavaintoja on tehty ja merkitty muistiin monet vuosikymmenet, on tuulesta noissa kirjoissa ja kansissa ne kymmenen minuutin keskituulet, muttei käytännössä lainkaan puuskamittauksia. Silloin ei puuskista voi myöskään tehdä tarkkoja tilastoja, mutta toki meteorologit tietävät ainakin sen, millaisissa tilanteissa noita puuskia nimenomaan on tai ei yleensä ole. Jos haluaa seurata tuulen puuskaisuutta ihan reaaliajassa, se käy mainiosti päinsä Länsi-Vantaan osalta Vaisala Oy:n pihalla olevan mittalaitteiston avulla: http://www.vaisala.com/vantaaweather/history.htm .
Mutta mikä nyt uhkaa unohtua ajatellen myrskyjen tuhoja? Aivan oikein. Siinähän se juju on, että puun kaatuminen on kiinni myös itse puusta eikä vain tuulesta. Puun kunto, ikä ja kasvualusta aivan varmasti ratkaisevat myös, puhumattakaan sen elinympäristön muutoksista: hakkuuaukeat esimerkiksi tuovat tuulta sen reunan puustolle ihan eri tavalla kuin tasatiheä metsä. Luontoon on voitu tehdä ikään kuin tuulitunneleita, joissa tuuli kanavoituu olemaan jopa ympäristöä voimakkaampaa. Ääriesimerkki on rakennettu kaupunkiympäristö, missä rakennusmassa ja syvät katukuilut kanavoivat tuulta. Helsingissä ns. postitalon nurkka on vanhastaan kuuluisa esimerkki paikasta, jossa ”tuulee aina”. Kiasma taitaa nykyään koota ainakin pohjoistuulet entistä kapeampaan suppiloon, toisaalta kamppi on rakennettu aika umpeen. Kokonainen Suomenlahti pyrkii oman muotonsa vuoksi kanavoimaan tuulta vaikkapa niin, että ilmanpainekentän mukaan tuulisi länsiluoteesta, mutta tuulipa onkin Suomenlahdella läntinen tai länsilounainen.
Niin ikään peltikaton lento riippuu paitsi tuulesta, myös rakennusteknikasta, vai pitäisikö viitata suoraan rakennusmääräyksiin. Tässä siis ilmainen vinkki siitä, miten ilmastonmuutokseen olisi mahdollista oikeasti varautua. Parhaan suojan tuulta vastaan antaa sellainen maastoeste, joka kasvaa tuulen tiellä vähitellen eikä yhtäkkiä: ei siis heti asutuksen reunalle niitä korkeita talomöhkäleitä, vaan annetaan rakennusmassan kasvaa vähitellen. Eikä tehdä rakennusten avulla tuulta kerääviä suppiloita. Pienemmissä tuulensuojauksissa on paras sellainen aita tai muu, mistä osa ilmasta menee läpi. Tuulen äkkipysäytysyritykset tuottavat vain tuulen pyörteisyyttä, turbulenssia.
Gaspar, Melchior ja Balthasar. Kuva: Wade Rockett/flickr
Loppiaisena kai loppuvat ainakin juhlat, kuulemma, vaikka pihistystä sekin on: vasta nuutinpäivänä (13.1.) kaiken jouluksi pannun oluen pitää olla juotuna. Nuuttipukki siis vielä kehiin!
Meille lännestä saapuvan myrskymatalan reittiä voi seurata paitsi sääkartoilla, myös uutisissa. Myrsky on matkallaan moukaroinut Iso-Britanniaa ja aiheuttanut tuhoja Etelä-Norjassa, -Ruotsissa ja Tanskassa.
Tiistaiaamuna matalapaineen keskus kulki Skotlannin yli. Edinburgissa tuulen puuskat ylittivät kovimmillaan jopa 45 m/s. Myös hieman etelämpänä, Englannissa puuskat olivat 35 m/s aiheuttaen vakavia tuhoja. Eteläisessä Southamptonissakin puuskahuiput ylsivät 30 m/s.
Iso-Britanniassa pahin oli ohi jo eilen, mutta myrskyn tuhoja korjataan varmasti vielä pitkään. BBC:n uutisten mukaan sähköt katkesivat yli 30 000 skotlantilaistaloudelta. Rakennuksia vaurioitui, kaatuneet puut katkaisivat teitä, juna- ja lentoyhteyksiä peruttiin. Katso BBC uutisten kuvaa myrskyn tuhoista.
Matkallaan itään matalapaine heikkeni vain hieman. Tanskan länsirannikolla tuulen huipuiksi mitattiin edelleen yli 30 m/s. Paikallisen TV 2:n mukaan myrsky oli pahin seitsemään vuoteen. Katso video Tanskan uutisista.
Etelä-Ruotsissa Emil-myrskystä annettiin 2-luokan varoitus. Se katkoi sähköjä ja kaatoi puita teille. Ruotsissa tuulet alkoivat jo heiketä.
Nyt tuulee meillä. Etenkin eteläisillä merialueilla tuuli on jo yleisesti yli 15 m/s ja puuskainen tuuli katkoo sähköjä Lounais-Suomessa. Tästä puhutaan vielä pitkään.
Sateliittikuvassa näkyvät maanantain Etelä-ja Länsi-Suomen lumisateet, jotka ovat matkalla Lappiin. Seuraava myrskymatala on syntymässä Irlannin länsipuolella näkyvästä pilvimuodostelmasta. Kuva: Eumetsat.
Vuosi 2011 jäi Suomen säähistoriaan uuden vuosituhannen myskyisimpänä. Tapaninpäivän myrsky ja poikkeuksellisen pitkät sähkökatkot muistetaan varmasti vuosienkin päästä. Kaikkia sähköjä ei ole vieläkään saatu palautettua, ja uusi myrskymatala on jo kehittymässä Atlantille.
Samaan aikaan kuin eteläinen Suomi sai ensimmäisen kunnon annoksen lunta, oli matalapaine jo osin ylittänyt Atlantin. Merellä se kerää itsensä täyteen energiaa, ja pian siitä kasvaa jo ihan oikea myrskymatala. Se liikkuu ensin Brittein saarten yli ja ottaa sen jälkeen suuntimaa kohti eteläistä Skandinaviaa.
Kovimmat myrskytuulet osuvat tällä kertaa todennäköisimmin Skotlantiin, jossa tuuli voi tiistaina hetkellisesti yltää jopa hirmumyrskyn lukemiin eli yli 32 m/s. Puuskat voivat olla helposti 40 m/s luokkaa. Melkein yhtä suurella voimalla myrsky iskee myös Tanskaan.
Vähällä ei pääse eteläinen Ruotsikaan. Keskiviikkona aamuyöllä tuulet ovat todennäköisesti vähän kovempia kun meillä Tapanin päivän myrskyssä. Kyllä tämä sama matalapaine meillekin tulee, mutta voimakkaimmat myrskytuulet jäävät tällä kertaa Suomen eteläpuolelle.
Kovimmat tuulet myrskymatalapaineissa syntyvät yleensä matalapaineen jälkipuolelle, missä tuuli on lisäksi hyvin puuskaista. Nimenomaan tämä tuulisin osa matalapaineesta kulkee tällä kertaa hienokseltaan maamme eteläpuolelta. Viron Saarenmaalle riittänee vielä 25 m/s keskituulia, mutta meillä myrskyraja, 21 m/s, rikkoontuu todennäköisimmin vain paikallisesti eteläisillä merialueilla.
Toiseksi tuulisin alue myrskymatalapaineessa on useimmiten matalapaineen etupuolella, vähän ennen sadetta. Tämä tuulivyöhyke yltää myös Suomeen. Se saapuu maamme lounaisosiin jo keskiviikkoaamuksi. Tällöin merellä tuuli saattaa paikoin yltää 21 m/s. Sisämaassa tuulisinta on maan lounaisosissa, joissa puuskat ovat voimakkaimmillaan yli 15 m/s, eivätkä 20 m/s puuskatkaan ole ihan mahdottomia. Eli ei tämä matalapaine tuulten puolesta yllä samaan tasoon kuin Tapaninpäivän myrsky.
Reippaan tuulen lisäksi keskiviikon matalapaine tuo mukanaan lisää lumisadetta. Kun sadealue keskiviikkoaamuna lounaasta saapuu, alkanee sade märkänä lumena ehkä aivan lounaisinta kolkkaa lukuunottamatta. Päivän aikana sade muuttuu etelässä vedeksi, mutta keskisessä Suomessa tuuli tuiskuttaa lunta oikein kunnolla monin paikoin ihan iltaan asti. Eteläisessä Suomessa tuuli puolestaan kääntyy illalla lounaaseen ja sen yhteydessä mereltä alkaa mitä ilmeisimmin nousta voimakkaita sadekuuroja. Niihin voi liittyä hyvinkin rajuja puuskatuulia, ehkä jokunen yksittäinen ukkonenkin? Eipä käy kateeksi sähköyhtiöiden kunnossapitohenkilökuntaa.
Vuoden vaihtuminen uuteen on aina tärkeä hetki. Kuva: flickr/marfis75
Uusivuosi on ovella. Koska kalenteri on elämässämme monella tapaa tärkeä ja ikään kuin elämää rytmittävä, näemme uudenvuoden helposti hetkenä, josta on näköala niin menneeseen kuin tulevaankin. Kuluneen vuoden muisteleminen kuuluu uuteenvuoteen, mutta siihen liittyy myös utelias halu ottaa selvää, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Entisajan uudenvuodentaioista on jäljellä rippeet: tinaa monet suomalaisetkin edelleen valavat. Tietysti tällaisilla tavoilla on yhä seuraleikinomaisempi luonne. Mutta uusivuosi ja sen sää sisältävät myös lukuisia enteitä, joista ennen tuli ottaa vaarin. Etsin blogin lukijoille mahdollisiman kattavaa esitystä näistä, koska kulttuurihistoria kattaa tässä mielessä myös sään ennustamisen. Löysinkin aivan parahultaisen Kysy mammalta – kyllä äiti tietää -blogin: http://kysymammalta.blogspot.com/2009/12/uudenvuoden-taiat.html . Eli siitä vain selvittämään, mitä itse kutakin kiinnostavaa on mahdollisesti tulossa! Marjavuoden taitaa käydä erityisen köpelösti, jos lunta ei ole uudenvuodenpäivänä lainkaan…
Myös jo aiemmin (maaliskuu 2011) siteeraamani Talon-pojan sää- eli ilma-kirja, taikka Tarpeellisia tietoja maanwiljeliöille ilman-muutteista. Uusi, par. ja lis. p. [Turku]: [Frenckell], 1848 tietää, että ”jos joulupäivä on sunnuntaina, niin tulee sinä vuonna tuulinen ja tuiskuinen talvi (siis ei kylmä), mutta lämmin kesä ja hyvä pellavankasvu (kieli muutettu tässä nykykielelle). Lisäksi joulupäivän sää toteutui uudelleen tammikuussa, Tapaninpäivän eli toisen joulupäivän sää ennusti koko helmikuun säätä ja aiemman kolmannen joulupäivän sää maaliskuuta… Lisäksi: ”Jos taivas ruskottaa uudenvuodenpäivänä, tietää se myrskyjä”. Linkki: http://www.finlit.fi/kirjasto/digi/index.php?pagename=teokset-nimio&set=1416 .
Mutta nyt mennään siis kohti heikkoja pakkasia myös maan eteläosassa. Lumikuuroista voi lauantaina tulla lunta myös ennestään lumettomalle alueelle. Niin ikään maanantain vastaisena yönä lännestä leviää jo maan länsiosaan sadealue, joka tuo pääosin lunta. Kuitenkin heti tiistaiaamuksi etelästä leviää maan etelä- ja länsiosaan pääosin vesi- ja räntäsade. Suursäätilassa matalapainetoimintaa Pohjois-Atlantilta tänne vielä riittää, joten mitään pitkänajan kovia pakkasia ei vielä ole luvassa. Matalapaineiden sateet voivat edelleen vaihdella olomuodoltaan, eikä ainakaan lounaann mahdollisesti pysyvästä lumipeitteestä välttämättä ole vieläkään suurta tietoa.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
