Missä salamoi eniten – jopa yli 64 kertaa Suomea enemmän?

Julkaistu

Viime kesän vuosilomallani matkasin Pohjois-Italian suuntaan haaveenani päästä valokuvaamaan näyttäviä ukonilmoja. Innostuin myrskybongauksesta jo nuorempana, ja nykyään matkoillani kulkee aina mukana useampikin kamera dokumentointia varten. Uusimmassa Youtube-sarjassamme, Markuksen matkassatutustutaan alueisiin, missä voimakkaat ukonilmat ovat yleisiä. Maapallolta löytyy alue, jossa salamoi jopa yli 64 kertaa enemmän kuin keskimäärin Suomessa – mikä selittää näin suuren eron?

Pohjoisilla leveysasteilla salamoi kesäaikana, tropiikissa ympäri vuoden

Keskileveysasteilla ja Suomessa salamointi keskittyy selvästi kesäkauteen. Ukonilmat liittyvät yleensä rintamien ylityksiin tai lämpimiin ja kosteisiin kesäpäiviin. Kesäauringon lämmittämä manner laukaisee nousevia ilmavirtauksia, jotka suotuisissa olosuhteissa muodostavat ukkospilviä. Keskileveysasteilla voimakkaimmat ukonilmat syntyvät yleensä ilmamassojen rajavyöhykkeille, missä rintamat tehostavat nousuliikkeitä ja muodostavat laaja-alaisia, monisoluisia ukkospilviä. Suurimmat salamointimäärät havaitaan mesoskaalan konvektiivisissa systeemeissä, joista Suomessa on saatu esimakua mm. Kiira- ja Sylvi-rajuilmojen yhteydessä. Myös paikallisemmat supersolu-ukkoset aiheuttavat runsasta salamointia ja sen ohella suuria rakeita ja tornadojakin.

Tropiikissa puolestaan salamointi jakautuu useammalle kuukaudelle, miltei ympäri vuoden. Usein on muutaman kuukauden mittainen kuiva kausi, jonka aikana salamointi vähenee, mutta kiihtyy sadekauden alkaessa ja jatkuu pitkään. Tropiikissa salamoi tyypillisesti eniten iltapäiväkuurojen yhteydessä, ja täälläkin enemmän mantereen kuin meren yllä. Myös trooppiset myrskyt voivat laukaista laaja-alaisempaa salamointia. Tropiikin suuret salamointimäärät perustuvat siis ennen kaikkea siihen, että salamointikausi kestää korkeampia leveysasteita pidempään. Lämpöenergiaa ja kosteutta on saatavilla ympäri vuoden, joten ukkospäiviäkin kertyy enemmän.

Ukkosmyräkkä Garda-järven ympäristössä elokuussa 2018. / Kuva: Markus Mäntykannas

Euroopan tilastoja johtaa Pohjois-Italia – jää kuitenkin kauas eräästä maasta

Euroopan alueella vuosittainen salamointitiheys vaihtelee 0 ja 10 (salamaa per neliökilometri) välillä siten, että vähiten salamoi pohjoisilla merialueilla ja eniten Etelä- ja Keski-Euroopan maa-alueilla. Pohjois-Italian ukkosilmasto on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen, sillä alueen kesäilmasto muistuttaa pienoismuodossa Yhdysvaltojen keskilänttä. Välimeri on kesäaikana kosteuden lähde siinä missä Meksikonlahtikin, Alpit puolestaan toimivat Kalliovuorten tavoin merkittävänä epävakaisuuden aiheuttajana ja auringon kuumentamat alavat Pohjois-Italian laaksot luovat otolliset olosuhteet rajuilmoille. Milanon, Garda-järven ja Udinen alueella salamoi Euroopan mittakaavassa eniten: noin 8-10 salamaa/vuosi/neliökilometri eli kymmenkertainen määrä Suomeen nähden. Pohjois-Italian alava Po-laakso on myös erittäin otollinen supersolu-ukkosille, suurille rakeille ja tornadoillekin.

Vielä Pohjois-Italiaakin suurempia salamointimääriä löytyy eteläisemmiltä leveyasteilta. Italian mantereella salamointi keskittyy selvästi touko-syyskuun väliselle ajanjaksolle, kun taas etelämpänä aktiivinen ukkoskausi jatkuu pidempään. Yhdysvaltojen eteläosassa salamointitiheys kasvaa jo kaksin-kolminkertaiseksi Italiaan nähden ja Keski-Afrikassa se on tiettävästi maapallomme korkeimpia. On arvioitu, että Kongo on salamavilkkain valtio ja siellä vuosittainen salamointiheys on enimmillään jopa yli 64 salamaa per neliökilometri. Runsas kosteus ja auringon voimakas lämmitys tuovat maahan runsaasti ukkospäiviä miltei läpi vuoden.

Keskimääräinen salamointitiheys ympäri maapalloa.

Missä sinä olet kohdannut voimakkaimmat ukonilmat?

8 vastausta artikkeliin “Missä salamoi eniten – jopa yli 64 kertaa Suomea enemmän?”

  1. Markus hei!
    Eikö ilmastonmuutos ole lisännyt kuitenkin myös Suomen ukkosia viime vuosina? Mielestäni tämänkin asian voisi nostaa esille koska jatkuvasti lisääntyvät ukkoset lisäävät mm. metsäpaloja.

    1. Jöns, kiitos kommentista. Merkittävää muutosta ei ole tapahtunut tilastojen perusteella: https://ilmatieteenlaitos.fi/suomen-ukkosilmasto

      Uskon, että taustalla on osittain myös mediaefekti: näin digiaikana uutiset ovat kaikkien tavoitettavissa eri kanavissa ja myrskyuutisointikin on lisääntynyt, vaikka todellisuudessa merkittävää muutosta määrässä ei ole tapahtunut.

      Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen ja varmasti käsittelemme sen jossain vaiheessa.

      1. No ukkospäivien määrä on vähentynyt ja voimakkuuskin hiljalleen hiipunut 1960 -luvulta alkaen. Joskus olisi tosiaan paikallaan katsoa ihan tilastoista mitkä ilmastonmuutoksen ennustamat muutokset EIVÄT ole toteutuneet. Seuraavassa malliksi muutama kohta:

        – sademäärät
        – lämpötilojen kuukausittainen muutos
        – ukkoset
        – keskilämpötila (varauksin)

        Mitä jää jäljelle, mikä on muuttunut siten kuin on ennustettu? Ennen kuin otatte kantaa keskilämpötilaan, niin huomioikaa ennustettu muutosnopeus nyt: +0.5 astetta per vuosikymmen. Ei ole 2000 -luvulla näkynyt.

      2. Eli lämpötilatrendit numeroina:

        – 2000-2018 +0.25 astetta per vuosikymmen
        – 2005-2018 +0.12 astetta per vuosikymmen
        – 2011-2018 -0.78 astetta per vuosikymmen

        Suomen lämpötilojen viileneminen on siis alkanut ja jatkoa seuraa AMO- syklin ja Auringon aktiivisuuden hiipumisen myötä.

  2. pahin ukonilma jonka olen kokenut oli 2001 brasiliassa,sao paolossa.ihan hirveä ! ukkonen kun täälläpäin jyrisee,niin siellä oli kuin oltaisiin ammuttu tykillä vieressä,kova,terävä pamaus ja jatkuvaa salamointia..sade pieksi ikkunoihin sellaisella voimalla,että ne taipuivat ja luulin niiden hajoavan.pelkään ukkosta ja varsinkin salamointia,oon vaan tyytyväinen kun täälläpäin ei ainakaan vielä riehu noin rajut ukkoset.

  3. Olisiko tässä myös yksi erittäin varteenotettava paikka maailman ukkoskeskukseksi? Catatumbojoen ja Maracaibojärven seutu Venezuelassa. Siellä on ukkosta lähes joka toinen yö ja ukkonen voi kestää jopa 10 tuntia päivässään. Wikipediassa siitä on oma artikkelikin:

    https://en.wikipedia.org/wiki/Catatumbo_lightning

    ”Catatumbo lightning (Spanish: Relámpago del Catatumbo) is an atmospheric phenomenon in Venezuela. It occurs only over the mouth of the Catatumbo River where it empties into Lake Maracaibo.

    It originates from a mass of storm clouds at a height of more than 1 km, and occurs during 140 to 160 nights a year, 10 hours per day and up to 280 times per hour.”

    1. Hyvä pointti, Geepee. Kyseisestä alueesta olen itsekin lukenut useita artikkeleita ja kieltämättä jos tarkemmin tarkasteltaisiin, voisi tämä hyvinkin yltää salamatilastojen kärkeen ukkosille suotuisan mikroilmastonsa vuoksi.

  4. Itse asun Lohjalla ja suurin osa siitä kuuluu Lohjanharjun ja Lohjanjärven väliin. Sinne ei ukkonen helposti tule. Usein salamoin harjun eteläpuolella ja järven pohjoispuolella. Ukkonen ei tule kummankaan yli. Jos se tulee harjun pitkittäissuuntaisesti, silloin hakkaa ja kovaa, koska se ei löydä etenemisreittiä. Näin on kerran tapahtunut yli 40 vuoden aikana asuessani Lohjalla.

    Sama ominaisuus näyttäisi olevan tuossa Garda-järven kuvassa. Se salamoi vuoriston yllä tai takana.

Kommentit on suljettu.

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.