”Ilmiriita keväästä – meteorologit tukkanuottasilla”
Tämä olisi saattanut hyvin olla iltapäivälehtien otsikko vielä julkaisemattomaan juttuun siitä, kuinka meteorologit kiistelevät, onko kevät mm. etelässä ja lännessä jo alkanut.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun jotkut onnettomat meteorologiparat (itseni mukaan lukien) ovat menneet möläyttämään mediassa sanat kevät ja takatalvi liian aikaisin! Toiset tuohtuneet meteorologit ovat sitä mieltä, että takatalvesta ja keväästä ei voida puhua ennen kuin kevät on virallisesti julistettu alkaneeksi, jonka tekee puolestaan Ilmatieteen laitos. Tämän seurauksena on asiasta käyty polemiikkia meteorologien ja myös hydrologien kesken mm. Twitterissä. Toisia on nuhdeltu esim. liiallisesta optimistisuudesta, hätäilemisestä sekä epätieteellisyydestä.
Keskilämpötila on pysytellyt plussan puolella paria päivää lukuunottamatta etelässä ja lännessa laajalti lähes 1,5 kuukautta, linnut visertävät, maanpinta on ollut jo kuukauden lumeton, siitepölykausi on alkanut, supikoirat ja siilit ovat heränneet talviuniltaan. Keväältä kuulostaa, vai mitä olette mieltä? Tilastotieteilijä ärähtää.
Terminen kevät
Kevät määritellään alkaneeksi kun vuorokauden keskilämpötilla nousee pysyvästi 0 ja +10 asteen välille. Aiemmin riitti että lämpötila pysyttelee vähintään viisi vuorokautta 0 asteen yläpuolella. Viime aikoina sääntöjä on muutettu ja vuodenaikojen määritelmä perustuu nykyään edellisten viikkojen/kuukausien aikana laskettuu lämpösummaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kevät voidaan määritellä alkaneeksi vasta viikkojen tai kuukausien päästä siitä hetkestä kun se on oikeasti alkanut. Tarpeeksi pitkä ja kylmä pakkasjakso voisi nimittäin peruuttaa kevään. Mutta eikö se juuri ole se takatalvi jos on näin pitkään ollut keväistä? Pahimmillaan kevään julistus voi näin viivästyä jopa juhannukseen asti. Mutta ketä se kevät ja takatalvi enää sitten kiinnostaa? Tämä määritystapa voi myös käytännössä estää koko takatalven esiintymisen. Hassua, eikö totta?
Todennäköisesti käykin niin, että viimeistään juhannuksena – tai ehkä jo vappuna todetaan: ”Kappas, kyllähän se kevät alkoikin etelässä virallisesti jo helmikuun alussa, ja olipa se sittenkin oikea takatalvi maaliskuussa.” Kuulostaa huvittavalta.
Myönnettäköön että kevään tarkka määrittäminen on usein perin hankalaa, etenkin ilmastonmuutoksen edetessä, jolloin pitkät poikkeavat lämpimät ja kylmät jaksot saattavat yleistyä ja talvi- sekä kevätsää vuorottelevat pitkään ennen lopullista ”kevättä”.
Ymmärrän kyllä, ja olen samaa mieltä myös siitä siitä, että asiantuntijaroolissa tulisi pitäytyä tieteellisissä faktoissa, eikä tulisi esittää ”väärää” informaatiota. Mutta koska kevään määritteleminen tuntuu olevan tieteellisesti niin hankalaa, ja myös takatalven määritelmä on vaihtunut lukuisia kertoja vuosien saatossa – herää kysymys: tarvitaanko niille todella tieteellistä pohjaa, vai riittääkö se mitä koemme ja tunnemme, jotta niistä voidaan julkisesti puhua? Kenties vuodenaikojen määritelmät tulisi miettiä vielä kerran uudelleen? Olisiko hyvä, että esimerkiksi kevään määritelmään otettaisiin mukaan muitakin ilmiöitä(luonnon), kuin pelkkä lämpötila? Vai riittäisikö kevään alkamiseksi tarpeeksi pitkä kevätsääjakso, esim 1 kk.
Joka tapauksessa olisi kiva puhua ilmiöistä niiden vielä ollessa käsillä. Saa nähdä miten käy kesän, toivottavasti ehkä viimeistään elokuussa voimme todeta sen oikeasti alkaneen ja puhua vihdoin kesästä!
Kuvat: Aleksi Jokela