Kesä 2018 – millainen se oli?

Huh huh, olipa lämmin kesä!

Vielä ei olla termisen syksyn eikä tähtitieteellisen syksyn puolella, ilmamassakartatkaan eivät puolla syksyn alkua; hellelämpötiloja näyttäisi vielä olevan tulossa, vaikka ollaan jo syyskuun puolella. Kuukauden nimen perusteella syksy on sentään alkanut, käytän sitä hyvänä tekosyynä katsella taaksepäin ja pistää kesä 2018 jonkinlaiseen pakettiin. Kunhan muistutan, että paketin nurkassa on reikä, josta saattaa vielä livahtaa sisään kesäasioita lähiviikkojen aikana.

Jo toukokuu oli lämmin kuin mikä – ensimmäinen hellepäivä mitattiin 11.5. ja yhteensä hellepäiviä tuli toukokuun aikana 14 kpl. Tunne lämpimästä kuukaudesta oli aivan oikea, ennätyksiä rikkoutui vino pino: kyseessä oli Suomen mittaushistorian lämpimin toukokuu,  sen aikana mitattiin korkein havaintoasemakohtainen toukokuun keskilämpötila, hellepäiviä oli suurin koskaan mitattu määrä toukokuussa, sateita tuli jopa poikkeuksellisen vähän ja auringonpaistetta mitattiin niin ikään ennätysmäärä. No onkos tullut kesä nyt kevään keskelle, voisi laulaa.

Kesäkuu ei ollut yhtä dramaattinen, silloin pysyttiin ainakin keskilämpötilan osalta lähellä pitkän ajan keskiarvoa ja ennätyksiä ei rikottu. Sää oli meikäläisittäin tavallista eli vaihtelevaa, sadealueet tulivat ja menivät. Joillain alueilla Suomessa sademäärät jäivät vähäisiksi, toisilla taas ne kasvoivat runsaiksi. Keskituulen avulla mitattu kesämyrskykin saatiin. (Murphyn lakiin uskova osa minusta haluaisi väittää, että viilein ja vaihtelevasäisin kuukausi saatiin siksi, että vietin lomani kesäkuussa. Voi silti olla, että säätilat eivät määrity yksittäisen meteorologin lomapäivien perusteella.)

Heinäkuussa palattiin ennätysraiteille: kyseessä oli mittaushistorian lämpimin heinäkuu Suomessa. Huimin poikkeama normaalilämpötiloihin verrattuna oli Lapissa, mutta muuallakin Suomessa lämpötilat olivat reilusti keskimääräistä korkeampia. Heinäkuussa mitattiin myös korkeimmat lämpötilat: tässä kesän 2018 lämpötilamittausten top 5.

Korkeimmat lämpötilat kesällä 2018 (kuva: Foreca)

 

Elokuukin oli yhä lämmin, hellepäiviä oli vielä 13 kpl. Elokuun ääriarvoista useampi osui Lappiin:

Elokuun ääriarvot 2018 (kuva: Foreca)

 

Koko kesän aikana hellepäiviä on tähän asti kertynyt yhteensä 63. Sillä päästään mittaushistoriassa hopeasijalle, ykköseksi kipuaa vuosi 2002 huimalla 65 hellepäivällä. Tässä kohdassa muistanette, että tekstin alussa kirjoitin hellepäiviä vielä tulevalla viikolla olevan todennäköisesti edessä, eli nyt on meteorologisen loppukirin aika! Vielä (2.9.) ei ole varmaa, tuleeko hellepäiviä olemaan mittaushistoriassa toiseksi eniten vai peräti eniten. Kummin tahansa kävi, tilastojen mukaan voidaan suosiolla sanoa, että takana on kuuma kesä.

Miltä tämä kesä on näyttänyt aiempiin kesiin verrattuna? Raapustin kasaan viiden peräkkäisen kesän keskilämpötilat ja pistin kartalle. Tällainen kartta on vain suuntaa-antava: keskilämpötila on jokaiselta vuodelta laskettu ajanjaksolla 1.6.-31.8. Esimerkiksi tänä kesänä lämpötila nousi kesäiseksi jo reilusti toukokuun puolella, joten nuo lämpötilat eivät pääse mukaan lainkaan. Keskilämpötilat on laskettu vain 13 pisteestä (Jomala, Helsinki Kaisaniemi, Hki-Vantaa, Turku, Tampere, Pori, Vaasa, Kuopio, Joensuu, Oulu, Rovaniemi, Ivalo ja Kilpisjärvi) ja alueet on piirretty näiden tulosten mukaan kartalle ns. sinnepäin. Kartat näyttävät silti mainiosti, miten kolmen kuukauden lämpötilakeskiarvo on vaihdellut vuosittain.

Keskien keskilämpötilat 2014-2018 (Kuva Foreca) Vihreä: alle 16ºC Keltainen: 16-17ºC Oranssi: Yli 17ºC

Keskiarvojen kohdalla haluan muistuttaa siitä, että näistä ei lainkaan näe, miten keskiarvo on muodostunut. Onko lämpimän keskiarvon alueella ollut yksi valtavan lämmin jakso ja muu on ollut viileää, vai onko keskilämpötila pysytellyt koko ajan ihan vähän keskiarvon yläpuolella? Sitä ei voi tietää. Silti kuva kertoo aika mainiosti, että kesät 2014 ja 2018 olivat lämpimiä, kesä 2016 suhteessa lämpimähkö ja 2015 ja 2017 muihin kolmeen verrattuna viileitä.

Vielä ei siis tiedetä, plopsahtavatko ennätyksestä puuttuvat kolme hellepäivää tulevan viikon aikana laatikkoon, sitä jäämme odottelemaan jännityksellä.

Minkälaiseksi sinä olet kokenut päättymäisillään olevan kesän?

Kategoria: Huomioita säästä | 21 kommenttia

Kesä vaan jatkuu – syyskuu alkaa liki helteisenä

Elokuu vetelee viimeisiään ja kalenterin mukaan huomenna siirryttäisiin jo syksyyn. Vaan eipä sään osalta: kuun vaihde tuo meille uuden korkeapaineen ja annoksen jopa helteistä ilmamassaa. Auringon teho on kuitenkin heikentynyt kesän huippulukemista jo sen verran, ettei hellettä voi enää taata, mutta hyvin kesäisiä lämpötiloja kuitenkin.

Epävakaista ja kesäisen lämmintä

Viikonlopun sää on epävakainen. Lauantaina sadekuuroja tulee erityisesti maan etelä- ja keskiosassa, muuallakin pilvisyys on melko runsasta. Sunnuntaina korkeapaineen alue kurottaa Suomeen ja kuuroherkkä alue kutistuu maan itäosan yllä. Lämpötila kohoaa ylimmillään jo maan etelä- ja keskiosassa 20-23 asteeseen, pohjoisessakin yli 15.

Alkuviikon lämpötilat näyttäisivät olevan jopa 5-8 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja korkeammat. Normaalisti syyskuun alkupuolella päivän ylin lämpötila on etelässä n. 17, maan keskivaiheilla 15…16 ja Lapissa 12…14 astetta. Alkuviikolla aurinkoisimmilla alueilla voidaan etelässä yltää lähelle hellerajaa eli 25 astetta, mutta runsas pilvisyys ja sadekuurot voivat torpata lämpimimmät lukemat. Ikävä kyllä syyskuun puolella edes korkeapainetilanteessa ei voi enää mennä takaamaan aurinkoa ja lämpöä, sillä yön aikana syntyvät sumupilvet saattavat velloa taivaalla aamun yli iltapäivään. Joka tapauksessa alkuviikon lämpöolot vastaavat ennemminkin normaalia heinäkuista kuin syyskuista päivää. Onko syyskuu tulevaisuuden uusi kesäkuukausi?

Ennustettu lämpötilapoikkeama Euroopan yllä maanantaina 3.9.2018. / GFS; Pivotal Weather

Helleraja ja -ennätys voi ylittyä vielä

Kaikkien aikojen myöhäisin hellepäivä on mitattu 17. syyskuuta vuonna 1947 Tampereella. Pisin syyskuinen helleputki koettiin puolestaan Raumalla vuonna 1968, jolloin hellettä oli syyskuun alussa viitenä päivänä putkeen ja ylin lukema kohosi 28,8 asteeseen, joka toimii samalla myös Suomen syyskuun lämpöennätyksenä.

Ensi viikolla Suomen lähettyvillä pyörii jopa helteistä ilmamassaa, joka voi aika ajoin yltää eteläiseenkin Suomeen. Ylin lämpötila voi siis jossain vaiheessa viikkoa kivuta yli 25 asteen. Tähän mennessä hellepäiviä on tänä kesänä kertynyt huimat 63 kappaletta, ja kaikkien aikojen helle-ennätystitteliä pitää vuoden 2002 kesä 65 hellepäivällä. Kolme hellepäivää tulevalle syyskuulle ei tässä sääasetelmassa näytä mahdottomalta yhtälöltä, joten tarkkaillaan tilanteen kehittymistä.

Vielä ehtii nauttimaan loppukesän lämmöstä! Kuva: Markus Mäntykannas, Hanko

Tarkista paikkakuntaiset 1-15 vuorokauden ennusteet sivulta www.foreca.fi

 

 

Kategoria: Vuodenajat | Tagit: , , , | 12 kommenttia

Trooppisten myrskyjen aika on nyt

Trooppisten syklonien sesonki on käynnissä pohjoisella pallonpuoliskolla, kuten näkyy tämänhetkisistä uutisista: Taifuunit Soulik ja Cimaron iskeytyvät pian Etelä-Koreaan ja Japaniin, kun taas Havaijin saariryhmää uhkaa hurrikaani Lane, joka pahimmillaan oli kategoriaa 5 eli voimakkainta luokkaa.

Miksi hurrikaaneja esiintyy vain tiettyihin vuodenaikoihin ja miksi niitä ei (onneksi) tule Suomeen?

Hurrikaani, Taifuuni ja trooppinen sykloni ovat kaikki samanlaisia, ne nimetään ilmestymisalueensa mukaan. Voidakseen syntyä nämä jättimäiset myrskyt vaativat mm. seuraavia asioita:

  • Riittävän lämmin merivesi (väh. 26,5ºC)
  • Vähintään 500 km etäisyys päiväntasaajalta, jotta Coriolisvoima alkaisi kääntää ilmavirtausta jättimäisen myrskyn muotoiseksi. Coriolisvoimaa ei päiväntasaajan lähellä juuri ole.
  • Tuulen pystyväänne eli voimakkuuden muutos ala- ja ylätroposfäärin välillä ei saa olla liian suuri
  • Sopiva säähäiriö (matalapaine tai ITCZ, auringon säteilymaksimin seudun konvergenssituulivyöhyke) myrskyn ”siemeneksi”

Meillä homma kaatuu jo ensimmäiseen kohtaan, merivesi ei näin pohjoisessa pääse laajalla alueella riittävän lämpimäksi. Meikäläiset merialueet eivät hurrikaanin kokonaisen järjestelmän syntymiseen riitä, siihen vaaditaan laaja merialue eli Atlantin tulisi näillä leveysasteilla lämmetä riittävästi.

Merivesi lämpiää pienellä viiveellä: lämpimimmillään se on pari kuukautta auringon säteilymaksimin eli pohjoisella pallonpuoliskolla juhannuksen jälkeen. Siksi pohjoisella pallonpuoliskolla otollisinta aikaa hurrikaaneille ja taifuuneille on loppukesä ja syksy, tosin saattaa sopivissa olosuhteissa jättimyrskyjä muihinkin vuodenaikoihin syntyä.

Riittävän lämpimillä merialueilla lähellä (mutta ei liian lähellä) päiväntasaajaa trooppisia sykloneja voi syntyä ympäri vuoden. Eteläisellä pallonpuoliskolla niiden huippuaikaa on sikäläinen kesä ja syksy.

Suurten myrskyjen kanssa ei ole leikkimistä; niiden yhteydessä tuhot saattavat olla valtavat ja kuolonuhrien määrä niin ikään. Jos satut myrskyalueelle, kannattaa pysyä kiltisti suojassa eikä ryhtyä uskaliaaksi ulkokuvaajaksi; siinä voi ihan oikeasti käydä huonosti.

Tältä Soulik, Cimaron ja Lane näyttävät ennustevideoilla:
https://twitter.com/foreca/status/1032620658428190720

Taifuunit Soulik ja Cimaron

 

Ja hurrikaani Lane:

https://twitter.com/foreca/status/1032621346772144133

Hurrikaani Lane

Kategoria: Huomioita säästä | 4 kommenttia

Loppukesän viileät yöt ja sumut – oletko nähnyt sumukaarta?

Kesän loppu alkaa vähitellen lähestyä. Elokuun lopussa valoisan ajan pituus on samaa luokkaa kuin huhtikuun loppupuolella ja aurinko paistaa päivä päivältä matalammalta. Auringonsäteilyn väheneminen viilentää säätä etenkin öisin, mutta päivien välillä on suurta vaihtelua. Elokuun loppupuolella yön keskilämpötila on etelässä noin kymmenen astetta, mutta laskee pohjoisimmassa Lapissa jo alle viiteen asteeseen.

Sään jäähtyessä hallan ja yöpakkasten todennäköisyys kasvaa, ja etenkin selkeinä öinä maan lämpösäteily jäähdyttää maanpintaa.

Kuuraisia lehtiä. Kuva: Maarit Siitonen

Yöpakkanen määritellään siten, että lämpötila on nollan alapuolella kahden metrin korkeudella, kun taas hallan aikaan vain maanpinnan läheinen ilma jäähtyy pakkasen puolelle. Sekä yöpakkasen että hallan aikaan maassa voi nähdä kuuraa, joka on viileän ilman vesihöyrystä pinnoille kiteytynyttä jäätä.

Vaikka viileinä öinä lämpötila ei laskisikaan pakkasen puolelle, sumuja voi silti esiintyä. Sumut ovat käytännössä maanpinnan lähellä sijaitsevia pilviä, jotka syntyvät kostean ilman jäähtyessä ja tiivistyessä hyvin pieniksi pisaroiksi.

Sumussa näkyvyys on alle kilometri. Kuva: Matti Hietala

Sumut jaetaan syntytapansa perusteella eri luokkiin, ja kesän lopussa sekä syksyllä maa-alueilla on etenkin säteily- ja haihtumissumuja. Säteilysumussa maanpinta säteilee lämpöä ulospäin, jolloin sekä pinta että sen lähellä oleva kostea ilma jäähtyvät, ja haihtumissumussa lämpimältä ja kostealta pinnalta haihtuu vettä, joka tiivistyy viileässä ilmassa.

Järvestä haihtuu kosteutta, joka tiivistyy pisaroiksi viileässä ilmassa. Kuva: Esa Kuru

Sumuisessa säässä voi myös nähdä erilaisia optisia ilmiöitä. Auringon paistaessa sumuun aurinkoa vastapäätä voi muodostua esimerkiksi sateenkaarta muistuttava sumukaari. Sumussa heijastavien pisaroiden koko on sadepisaroita pienempi ja selkeän, värikkään kaaren sijasta syntyykin pehmeärajainen, kalpean vaalea kaari. Sumuvarjo eli glooria, joka on havaitsijan varjon ympärillä oleva värikäs kehä, on hieman vaikeammin havaittavissa. Todennäköisimmin sen voi nähdä korkealta havaintopaikalta, esimerkiksi lentokoneesta, jolloin sumu jää havaitsijan alapuolelle.

Viileässä ja kosteassa ilmassa on myös varjopuolensa. Yöpakkasten aikaan myös kuuran ja mustan jään todennäköisyys tienpinnoilla kasvaa ja etenkin sillat voivat olla liukkaita.

Sumukaari. Kuva: Anna Latvala

Kategoria: Huomioita säästä, Kesä, Pilvet, Sää ja liukkaus, Sää ja luonto, Vuodenajat, Yleistä säästä | 4 kommenttia