Kesä vaan jatkuu – syyskuu alkaa liki helteisenä

Elokuu vetelee viimeisiään ja kalenterin mukaan huomenna siirryttäisiin jo syksyyn. Vaan eipä sään osalta: kuun vaihde tuo meille uuden korkeapaineen ja annoksen jopa helteistä ilmamassaa. Auringon teho on kuitenkin heikentynyt kesän huippulukemista jo sen verran, ettei hellettä voi enää taata, mutta hyvin kesäisiä lämpötiloja kuitenkin.

Epävakaista ja kesäisen lämmintä

Viikonlopun sää on epävakainen. Lauantaina sadekuuroja tulee erityisesti maan etelä- ja keskiosassa, muuallakin pilvisyys on melko runsasta. Sunnuntaina korkeapaineen alue kurottaa Suomeen ja kuuroherkkä alue kutistuu maan itäosan yllä. Lämpötila kohoaa ylimmillään jo maan etelä- ja keskiosassa 20-23 asteeseen, pohjoisessakin yli 15.

Alkuviikon lämpötilat näyttäisivät olevan jopa 5-8 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja korkeammat. Normaalisti syyskuun alkupuolella päivän ylin lämpötila on etelässä n. 17, maan keskivaiheilla 15…16 ja Lapissa 12…14 astetta. Alkuviikolla aurinkoisimmilla alueilla voidaan etelässä yltää lähelle hellerajaa eli 25 astetta, mutta runsas pilvisyys ja sadekuurot voivat torpata lämpimimmät lukemat. Ikävä kyllä syyskuun puolella edes korkeapainetilanteessa ei voi enää mennä takaamaan aurinkoa ja lämpöä, sillä yön aikana syntyvät sumupilvet saattavat velloa taivaalla aamun yli iltapäivään. Joka tapauksessa alkuviikon lämpöolot vastaavat ennemminkin normaalia heinäkuista kuin syyskuista päivää. Onko syyskuu tulevaisuuden uusi kesäkuukausi?

Ennustettu lämpötilapoikkeama Euroopan yllä maanantaina 3.9.2018. / GFS; Pivotal Weather

Helleraja ja -ennätys voi ylittyä vielä

Kaikkien aikojen myöhäisin hellepäivä on mitattu 17. syyskuuta vuonna 1947 Tampereella. Pisin syyskuinen helleputki koettiin puolestaan Raumalla vuonna 1968, jolloin hellettä oli syyskuun alussa viitenä päivänä putkeen ja ylin lukema kohosi 28,8 asteeseen, joka toimii samalla myös Suomen syyskuun lämpöennätyksenä.

Ensi viikolla Suomen lähettyvillä pyörii jopa helteistä ilmamassaa, joka voi aika ajoin yltää eteläiseenkin Suomeen. Ylin lämpötila voi siis jossain vaiheessa viikkoa kivuta yli 25 asteen. Tähän mennessä hellepäiviä on tänä kesänä kertynyt huimat 63 kappaletta, ja kaikkien aikojen helle-ennätystitteliä pitää vuoden 2002 kesä 65 hellepäivällä. Kolme hellepäivää tulevalle syyskuulle ei tässä sääasetelmassa näytä mahdottomalta yhtälöltä, joten tarkkaillaan tilanteen kehittymistä.

Vielä ehtii nauttimaan loppukesän lämmöstä! Kuva: Markus Mäntykannas, Hanko

Tarkista paikkakuntaiset 1-15 vuorokauden ennusteet sivulta www.foreca.fi

 

 

Kategoria: Vuodenajat | Tagit: , , , | 12 kommenttia

Trooppisten myrskyjen aika on nyt

Trooppisten syklonien sesonki on käynnissä pohjoisella pallonpuoliskolla, kuten näkyy tämänhetkisistä uutisista: Taifuunit Soulik ja Cimaron iskeytyvät pian Etelä-Koreaan ja Japaniin, kun taas Havaijin saariryhmää uhkaa hurrikaani Lane, joka pahimmillaan oli kategoriaa 5 eli voimakkainta luokkaa.

Miksi hurrikaaneja esiintyy vain tiettyihin vuodenaikoihin ja miksi niitä ei (onneksi) tule Suomeen?

Hurrikaani, Taifuuni ja trooppinen sykloni ovat kaikki samanlaisia, ne nimetään ilmestymisalueensa mukaan. Voidakseen syntyä nämä jättimäiset myrskyt vaativat mm. seuraavia asioita:

  • Riittävän lämmin merivesi (väh. 26,5ºC)
  • Vähintään 500 km etäisyys päiväntasaajalta, jotta Coriolisvoima alkaisi kääntää ilmavirtausta jättimäisen myrskyn muotoiseksi. Coriolisvoimaa ei päiväntasaajan lähellä juuri ole.
  • Tuulen pystyväänne eli voimakkuuden muutos ala- ja ylätroposfäärin välillä ei saa olla liian suuri
  • Sopiva säähäiriö (matalapaine tai ITCZ, auringon säteilymaksimin seudun konvergenssituulivyöhyke) myrskyn ”siemeneksi”

Meillä homma kaatuu jo ensimmäiseen kohtaan, merivesi ei näin pohjoisessa pääse laajalla alueella riittävän lämpimäksi. Meikäläiset merialueet eivät hurrikaanin kokonaisen järjestelmän syntymiseen riitä, siihen vaaditaan laaja merialue eli Atlantin tulisi näillä leveysasteilla lämmetä riittävästi.

Merivesi lämpiää pienellä viiveellä: lämpimimmillään se on pari kuukautta auringon säteilymaksimin eli pohjoisella pallonpuoliskolla juhannuksen jälkeen. Siksi pohjoisella pallonpuoliskolla otollisinta aikaa hurrikaaneille ja taifuuneille on loppukesä ja syksy, tosin saattaa sopivissa olosuhteissa jättimyrskyjä muihinkin vuodenaikoihin syntyä.

Riittävän lämpimillä merialueilla lähellä (mutta ei liian lähellä) päiväntasaajaa trooppisia sykloneja voi syntyä ympäri vuoden. Eteläisellä pallonpuoliskolla niiden huippuaikaa on sikäläinen kesä ja syksy.

Suurten myrskyjen kanssa ei ole leikkimistä; niiden yhteydessä tuhot saattavat olla valtavat ja kuolonuhrien määrä niin ikään. Jos satut myrskyalueelle, kannattaa pysyä kiltisti suojassa eikä ryhtyä uskaliaaksi ulkokuvaajaksi; siinä voi ihan oikeasti käydä huonosti.

Tältä Soulik, Cimaron ja Lane näyttävät ennustevideoilla:
https://twitter.com/foreca/status/1032620658428190720

Taifuunit Soulik ja Cimaron

 

Ja hurrikaani Lane:

https://twitter.com/foreca/status/1032621346772144133

Hurrikaani Lane

Kategoria: Huomioita säästä | 4 kommenttia

Loppukesän viileät yöt ja sumut – oletko nähnyt sumukaarta?

Kesän loppu alkaa vähitellen lähestyä. Elokuun lopussa valoisan ajan pituus on samaa luokkaa kuin huhtikuun loppupuolella ja aurinko paistaa päivä päivältä matalammalta. Auringonsäteilyn väheneminen viilentää säätä etenkin öisin, mutta päivien välillä on suurta vaihtelua. Elokuun loppupuolella yön keskilämpötila on etelässä noin kymmenen astetta, mutta laskee pohjoisimmassa Lapissa jo alle viiteen asteeseen.

Sään jäähtyessä hallan ja yöpakkasten todennäköisyys kasvaa, ja etenkin selkeinä öinä maan lämpösäteily jäähdyttää maanpintaa.

Kuuraisia lehtiä. Kuva: Maarit Siitonen

Yöpakkanen määritellään siten, että lämpötila on nollan alapuolella kahden metrin korkeudella, kun taas hallan aikaan vain maanpinnan läheinen ilma jäähtyy pakkasen puolelle. Sekä yöpakkasen että hallan aikaan maassa voi nähdä kuuraa, joka on viileän ilman vesihöyrystä pinnoille kiteytynyttä jäätä.

Vaikka viileinä öinä lämpötila ei laskisikaan pakkasen puolelle, sumuja voi silti esiintyä. Sumut ovat käytännössä maanpinnan lähellä sijaitsevia pilviä, jotka syntyvät kostean ilman jäähtyessä ja tiivistyessä hyvin pieniksi pisaroiksi.

Sumussa näkyvyys on alle kilometri. Kuva: Matti Hietala

Sumut jaetaan syntytapansa perusteella eri luokkiin, ja kesän lopussa sekä syksyllä maa-alueilla on etenkin säteily- ja haihtumissumuja. Säteilysumussa maanpinta säteilee lämpöä ulospäin, jolloin sekä pinta että sen lähellä oleva kostea ilma jäähtyvät, ja haihtumissumussa lämpimältä ja kostealta pinnalta haihtuu vettä, joka tiivistyy viileässä ilmassa.

Järvestä haihtuu kosteutta, joka tiivistyy pisaroiksi viileässä ilmassa. Kuva: Esa Kuru

Sumuisessa säässä voi myös nähdä erilaisia optisia ilmiöitä. Auringon paistaessa sumuun aurinkoa vastapäätä voi muodostua esimerkiksi sateenkaarta muistuttava sumukaari. Sumussa heijastavien pisaroiden koko on sadepisaroita pienempi ja selkeän, värikkään kaaren sijasta syntyykin pehmeärajainen, kalpean vaalea kaari. Sumuvarjo eli glooria, joka on havaitsijan varjon ympärillä oleva värikäs kehä, on hieman vaikeammin havaittavissa. Todennäköisimmin sen voi nähdä korkealta havaintopaikalta, esimerkiksi lentokoneesta, jolloin sumu jää havaitsijan alapuolelle.

Viileässä ja kosteassa ilmassa on myös varjopuolensa. Yöpakkasten aikaan myös kuuran ja mustan jään todennäköisyys tienpinnoilla kasvaa ja etenkin sillat voivat olla liukkaita.

Sumukaari. Kuva: Anna Latvala

Kategoria: Huomioita säästä, Kesä, Pilvet, Sää ja liukkaus, Sää ja luonto, Vuodenajat, Yleistä säästä | 4 kommenttia

Meteorologin sananen ilmastonmuutoksesta

Elokuu on alkanut ja pitkä hellekausi on päättymäisillään.

Nyt, kun meikäläisittäin kuumaa säätä on kestänyt pitkään ja lämpöennätyksiä rikotaan ympäri pohjoista pallonpuoliskoa, päätin sohaista herhiläispesää ja pitkästä aikaa kirjoittaa lyhyesti ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutos tuppaa olemaan aihe, josta kirjoitetut uutisartikkelit ja blogitekstit herättävät lähes aina pitkän (hyvä) ja yllättävän asiattoman (huono) keskustelun kommentoijien kesken. Siksi muistutan, että julkaisemme vain asialliset kommentit eli sellaiset, jotka liittyvät aiheeseen ja joissa ei haukuta kirjoittajaa tai muita kommentoijia.

Ilmaston tutkiminen ei meteorologina ole omaa erikoisalaani, itse olen erikoistunut päivittäissään ilmiöiden tutkimiseen ja ennustamiseen. Siksi en tässä tekstissä vetoa tutkimuksiin tai nimeä indeksejä, niistä löytyy tietoa pilvin pimein netistä. Niitä etsiessään kannattaa muistaa lähdekritiikki, netttiin kun saa kirjoittaa kuka tahansa.

Kuva: Anne Keskivinkka

 

Siis, aiheeseen. On joitakin ilmastonmuutokseen liittyviä kriittisiä kommentteja, jotka esiintyvät lähes jokaisessa aiheeseen liittyvässä keskustelussa. Haluan tässä tekstissä oikoa niihin liittyviä väärinkäsityksiä.

 

Kommenttityyppi 1: ”Meidän takapihalla oli viime viikolla kylmä, mitään ilmastonmuutosta olemassa ole.”

Ilmaston ja sään käsitteet menevät helposti keskenään solmuun, jos asiaan ei ole perehtynyt pitkään ja hartaasti. Tätä aihetta ei ainakaan omassa lapsuudessani käsitelty koulussa kovin pitkästi ja siihen liittyvät oppitunnit ovat varmasti unohtuneet jo suurimmalta osalta meistä. Siis, opintojen äiti, kertaus:

Sää = Hetkellinen säätila. Nyt sataa, nyt on kylmä, nyt on kuuma. Ei kerro melkein mitään alueen ilmastosta.

Ilmasto = Keskiarvo valtavasta määrästä hetkellisiä säätiloja. Esimerkiksi koko vuoden keskilämpötila saadaan laskemalla ihan kaikki vuoden aikana mitatut lämpötilahavainnot yhteen ja ottamalla niistä keskiarvo. Mukaan mahtuu kesät ja talvet, yöt ja päivät, kaikki se vaihtelu typistettynä yhteen lukuun. Jos nähdään lukuna tuntemattoman paikan vuoden keskilämpötilana vaikkapa +10 astetta eikä mitään muuta tietoa, ei ole mitään keinoa tietää, onko koko vuoden ollut tasainen +10 asteen lämpötila alusta loppuun asti, vai onko puolet vuodesta ollut +40 astetta ja puolet -20 astetta. Molemmissa tapauksissa keskilämpötila näyttää samalta.

Suomen sää on luonnostaan vaihtelevaa johtuen Suomen sijainnista maapallolla liikkuvien matalapaineiden alueiden keskimääräisellä reitillä. Täällä on ollut, ja tulee tämän hetken tiedon mukaan olemaan myös pitkälle tulevaisuuteen, säässä paljon vaihtelua. Toiset vuodet ovat lämpimiä, toiset viileitä. Sama pätee kuukausiin, viikkoihin ja päiviin.

Mistä siis kaikki haloo? Miten tämän vaihtelun keskeltä voi huomata mitään?

Se onkin yksittäisen säähän ja ilmastoon perehtymättömän ihmisen kannalta hankalaa. Ilmastonmuutos ei saa päivittäissäätämme olemaan kuin uuni, joka muuttuu hetki hetkeltä lämpimämmäksi. Välillä tuntuu kylmältä ja välillä lämpimältä, kuten ennenkin. Ilmastonmuutoksen pieni, mutta sitäkin merkittävämpi muutos ei tunnu jokapäiväisessä elämässä, mutta näkyy mittauksista otetuissa keskiarvoissa. Välillä, mutta vain välillä, mitataan ennätyslukemia. Niitä mitataan hieman tiheämmin kuin aiemmin, mutta kuitenkin niin harvakseltaan, että se unohtuu päivittäiselämän keskellä.

Muutokseen reagoivat, ja ovat jo reagoineet, kasvien kasvualueet ja eläinten levinneisyysalueet. Joitakin lajeja kuolee sukupuuttoon, toiset siirtyvät ja kolmannet voivat paremmin ja levittäytyvät suuremmalle alueelle. Kasvit, joiden viljely onnistui hyvin yhdellä alueella, muuttuu vaikeaksi ja päinvastoin. Puhumattakaan napajäiden sulamisesta, merenpinnan noususta ja muutoksista myrskyjen ja sateiden määrissä, jotka yhtälailla tulevat paketissa mukana.

 

Kommenttityyppi 2: On täällä Suomessa ennenkin ollut lämmin, lämpimämpi kuin nyt.

Aivan totta, on ollut lämpimämpi. Koko maapallo on ollut useissa vaiheissa historiassa reilusti nykyistä lämpimämpi. Napajäätä ei ole ollut ja, jos en väärin muista, Suomi on sijainnut kauan sitten, mannerlaattojen liikkeitä taaksepäin kelaten, päiväntasaajalla ja jopa sen toisella puolella.

Maapallo on kestävä, iso kivipallo ja elämä kokonaisuutena sen päällä niin ikään on kestävää. Aikana, jolloin Suomessa on ollut selvästi nykyistä lämpimämpää, elämä on ollut hyvin erinäköistä kuin nyt mm. ilmakehän suuremmasta hiilidioksidipitoisuudesta johtuen. Maapallon lämpimimmän tiedetyn kauden aikana, eli n. 100 000 000 vuotta sitten, täällä viihtyivät mm. dinosaurukset.

Elämä itse maapallolla on kestävää, mutta yksittäiset lajit hauraita muutokselle. Elämme tällä hetkellä suurta lajien joukkosukupuuttokautta ihmisen aiheuttamana. Sukupuuttoa aiheuttavat sekä ennennäkemättömän nopea ilmastonmuutos, johon eläimet ja kasvit eivät ehdi reagoida, että ihmisten aluevaltaukset, jotka vievät muulta elämältä elintilaa.

Ilmastonmuutoksen jälkeen elämä aivan varmasti jatkuu, mutta osa eläin- ja kasvilajeista katoaa. Tässä kohdassa kannattaa muistaa ihmisen olevan yksi eläinlajeista; ei ole mahdotonta, että ihmiset tötöävät maapallon itselleen elinkelvottomaksi ja vähitellen katoavat maan päältä, mutta lahjoittavat pallomme samalla muunmuotoiselle elämälle. Tässä skenaariossa elämä jatkuu, ihminen lajina ei. Asiaan kannattaa puuttua ennen kuin on liian myöhäistä.

 

Kommenttityyppi 3: Täällä Suomessahan ilmasto muuttuu vain parempaan päin!

Aivan mahdollista (tosin ei varmaa – varmaa tietoa tulevista paikallismuutoksista ei ole, sillä muuttuvia tekijöitä on niin paljon), että Suomen ilmasto muuttuu lähemmäksi Keski-Eurooppalaista. Viljelyolosuhteet saattavat parantua, viljeltävävissä oleva lajisto monipuolistua. Lämpötilat muuttuvat lomailijoille mukavammiksi. Miksi huolestua?

Ilmastonmuutoksessa saattaa hyvinkin olla paikallisvoittajia, joiden elämä muuttuu ilmaston puolesta parempaan suuntaan. Tässä ajatuksessa tuppaa unohtumaan yksi olennainen tekijä: muut ihmiset. Suomessa ilmasto saattaa jopa parantua, mutta maailmassa on valtava määrä asuttuja alueita, jotka uhkaavat muuttua elinkelvottomiksi. Ihmisillä ei ole tapana jäädä elinkelvottomalle alueelle kuolemaan tekemättä mitään, vaan jos vanhalla alueella ei voi olla, on etsittävä uusi asuinpaikka.

Jos viimevuotisten kaltaiset ihmisvirrat ovat aiheuttaneet näin paljon keskustelua ja tunteita, mitä tapahtuu, kun satoja miljoonia, jopa miljardi ihmistä tarvitsee uuden asuinpaikan? Mukavan ilmaston harvaan asutut maat ja alueet, Suomi yhtenä, tuntuvat aivan varmasti ainakin osalle heistä houkuttavilta kohteilta. Ihmisillä kun on tapana haluta asua paikassa, jossa saa elää rauhassa ja jossa lapsille on näkyvissä riittävän hyvä tulevaisuus.

Eli – koko maailman ilmasto-ongelmat koskettavat myös Suomea, vaikka haluaisimmekin välillä eristyä omaan kuplaamme irrallisiksi muista. Vaikka meille tulisikin kiva ilmasto siinä sivussa.

 

Kommenttityyppi 4: Hyvä kvartaalitulos on tärkeämpi kuin ilmastotoimenpiteet

Ilmastonmuutoksen jarruttaminen vie rahaa. Joo, totta. Joitakin elämäntapojakin pitäisi muuttaa, tai ainakin tarkastella niiden ilmastoystävällisyyttä ja ekologisuutta. Epämukavaa.

Ilmastonmuutosskeptikkoja riittää yhä siitä huolimatta, että tieteentekijät alkavat olla yksimielisiä ilmastonmuutoksen olemassaolosta, onhan muutos jo mitattu ja todisteet jo nähty. ”Minun rahoja käytetään turhiin asioihin, p***ele” -kommenttia kuulee yhä.

Leikitään pienen hetken ajan, että skeptikot ovat oikeassa (kaikki todisteet kertovat päinvastoin). Ilmastonmuutoksen estäminen on pitkälti ilman puhdistamista ihmisten, erityisesti teollisuuden, päästöjä suitsimalla. Ilmastonmuutosta aiheuttaa ilmakehään päässyt sinne kuulumaton sälä (kaasut ja hiukkaset), jota ei haluta sinne enempää.

Suuri osa tuosta ilmaan päässeestä sälästä aiheuttaa ihmiselle terveyshaittoja, jopa ennenaikaisia kuolemia. Maailmalla on kaupunkeja, joissa ei pysty hengittämään ilman hengityssuojainta ja aurinko ei välttämättä näy saastepilven läpi. Mikä siis on pahinta, mitä tässä skenaariossa voi tapahtua? Ilmastonmuutosta ei estetty, koska sitä ei ollut. Ainoastaan puhdistettiin ilmaa eli tuotettiin ihmisille terveyttä, hyvinvointia ja lisää elinvuosia. Oi ei.

Leikki sikseen, ilmastonmuutos on totta. Rahaa menee väistämättä ilmastonmuutoksen suitsimiseen ja uusien teknologioiden etsimiseen, tietenkään sitä ei ole kiva käyttää. Mutta entä vaihtoehto? Käännetään teollisuuden nupit kaakkoon puhtaudesta välittämättä, rahaa tulee heti ja pian. Tuontivienti rullaa ja tavaraa liikkuu. Ikävä kyllä tämä raha on kuin 1000000% vuosikorolla otettu laina: nyt saadun rahan hinta on niin kova, että sen maksamiseen ei enää välttämättä kohta pysty koko ihmiskuntakaan. Onko sen arvoista?

 

Mitä tehdä?

Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä? Puhutaan koko maapallosta ja me olemme kuin pikku muurahaisia sen pinnalla.

On paljon pieniä asioita, joita yksittäinen ihminen voi tehdä. Jokainen auttaa omalla tavallaan. Silti merkittävin vaikutusmahdollisuus on: äänestä seuraavissa, ja sitä seuraavissa ja sitä seuraavissa, vaaleissa aina ehdokasta, jolla ympäristöasiat ovat sydämellä ja joka myös lähtee viemään niitä eteenpäin. Sopivia ehdokkaita löytynee puolueesta riippumatta. Mikäli poliitikot unohtavat kauniit sanansa vaalien jälkeen, lähetä sähköpostia ja muistuta.

Meteorologin puheenvuoro tästä asiasta päättyy tähän. Kiitos.

Kuva: Pixabay

Kategoria: Huomioita säästä | 208 kommenttia