Näin syntyy sääennuste

Julkaistu

Meteorologeille sääennusteiden syntymisen vaiheet ovat opintojen jälkeen ja työn kautta niin itsestäänselviä, että on usein helppo unohtaa, että suurimmalle osalle ennusteiden käyttäjistä niiden syntymekanismi on hämärän peitossa. Tässä blogitekstissä on lyhyt kuvaus siitä, kuinka sivuillemme päätynyt ennuste oikein syntyy – ja miksi ennusteiden luotettavuus väistämättä heikkenee kaikilla sääennusteiden tuottajilla ennusteiden loppupäätä kohden.

Nykyaikana pääosan sääennusteesta luo aina tietokoneiden sääennustemalli. Malleja on maailmalla useita erilaisia, jotka käyttävät hieman toisistaan poikkeavia laskutapoja ja fysikaalisia kaavoja ilmakehän mallintamiseen. Kaikkien pyrkimys on kuitenkin sama: kuvata ilmakehän sääilmiöiden liikkeitä ja tapahtumia mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Tämä on tehtävä mahdollisimman yksinkertaisia laskutoimituksia ja -kaavoja käyttäen, jotta ennuste ehtii valmistua järjellisessä ajassa.

Keskimäärinen säätä ennustava tietokonemalli toimii (yksinkertaistetusti) seuraavasti:

Maapallo jaetaan säämalleissa ruudukoksi (kuva: NOAA)
Maapallo jaetaan säämalleissa ruudukoksi (kuva: NOAA)

Mallinnusta varten koko maapallo jaetaan ruudukoksi, jossa ruutujen sivun pituus on 13-20 kilometrin luokkaa. Koska sääilmiöt tapahtuvat ja liikkuvat maanpinnalta 10-20 km korkeuteen ulottuvassa ilmakerroksessa, ruutuja tarvitaan useassa kerroksessa myös pystysuunnassa.

Ruudukon ruutujen jokaiselle leikkauspisteelle annetaan arvot meteorologiselle perussuureille, esim. lämpötilalle, tuulen suunnalle ja nopeudelle, ilmanpaineelle ja -kosteudelle. Kun nämä arvot eli lähtötilanne on tiedossa, malliajo voidaan ”käynnistää”.

Kun malli käynnistetään, se laskee maapalloruudukon jokaisessa pisteessä ennalta määritellyn listan ilmakehän käyttäytymistä kuvaavia fysikaalisia laskutoimituksia. Kun koko maapallon kaikki laskutoimitukset on suoritettu, tuloksena on uudennäköinen säätilanne – se, minkälainen sää tulee ennustemallin mukaan olemaan kolmen tunnin, meteorologien kielenkäytössä yhden aika-askeleen, päässä ennusteen aloitushetkestä. Jokainen maapalloruudukon piste on siis laskutoimitusten tuloksena saanut uudet arvot lämpötilalle, tuulelle jne.

Seuraavaksi suoritetaan uudelleen samat fysikaaliset laskutehtävät kussakin pisteessä käyttäen näitä uusia arvoja alkutilanteena, tuloksena on aika-askel 2: säätilanne kuuden tunnin päästä alkuhetkestä. Laskut lasketaan yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes malliajo, ennuste 10 vuorokauden päähän, on valmis.

Havaintoasemat – alkuarvauksen ongelma

Ennustemallin ajon periaate on yksinkertainen ja tehokas. Kussakin tietokonemallissa (malleja tekee ja ajaa maailmassa useampi eri organisaatio) käytetyt laskut ovat lähes samanlaisia, mutta hienosäädössä on eroja; sen takia kullakin mallilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kaikilla malleilla on kuitenkin sama ongelma: alkuarvojen luotettavuus.

Voidakseen kuvata säätilanteen etenemistä, sääennustemalli tarvitsee jokaiselle maapalloruudukon pisteelle paikkansapitävät tiedot pisteessä sillä hetkellä vallitsevasta säätilanteesta. Nämä tiedot tulevat pääosin havaintoasemilta: ympäri maapalloa asennetuista mittareista, joita hallinnoi kunkin maan oma meteorologinen viranomainen.

Sääennustemallin kaikkia pisteitä varten ei ole havaintotietoja (kuva: Joanna Rinne)
Sääennustemallin kaikkia pisteitä varten ei ole havaintotietoja (kuva: Joanna Rinne)

Sääennustemallin maapalloruudukon pisteet ovat tasaisten välimatkojen päässä toisistaan ja kattavat koko maapallon. Samaa ei voi sanoa havaintoverkostosta: havaintoasemat ovat parhaimmilla alueilla muutaman kilometrin päässä toisistaan, mutta etenkin maapallon harvaan asutuilla alueilla sekä merialueilla välimatkat havaintoasemien välillä voi olla satoja kilometrejä. Kun kunkin havaintoaseman lähettämät säätiedot sijoitetaan ennustemallin ruudukkoon, ruudukkoon jää valtava määrä tyhjiä pisteitä, joiden säätilasta ei yksinkertaisesti ole tietoa. Näiden pisteiden säätila on pakko arvata ympäristön arvoja hyväksi käyttäen. Pinnan yläpuolisesta ilmakerroksesta tietoja saadaan vielä huomattavasti vähemmän – esim. Suomessa pystysuunnan mittauksia tekeviä sääluotauksia tehdään kolmessa paikassa, kussakin vain kahdesti vuorokaudessa! Suuri osa ilman liikkeistä ja tapahtumista jää siis mittausten ulkopuolelle. Arvauksilla on suuri rooli sääennusteiden syntymisessä.

Kun sääennustemallia aletaan ajaa, liikutetaan jokaisella aika-askeleella eteenpäin sään tiedettyjen, havaintoasemalla mitattujen arvojen lisäksi niiden välille tehtyjä arvauksia. Jokaisella aika-askeleella arvausten vaikutus liikkuu pidemmälle ja sekoittuu tiedettyjen arvojen liikkeisiin. Siksi sääennusteissa väistämättä ennusteen luotettavuus heikkenee ennusteen edetessä. Tätä ongelmaa ei voida tieteen ja tekniikan tämänhetkisillä keinoilla ratkaista: ei ole olemassa havaintomenetelmiä, jotka antaisivat kaikki tarvittavat säätiedot myös mittausasemien ja -hetkien välillä.

Ennusteiden tarkkuus silti jo hyvä

Vappuinen meteorologiapulainen Forecan toimistolla (kuva: ForecaWeather-Instagram)
Vappuinen meteorologiapulainen Forecan toimistolla (kuva: ForecaWeather-Instagram)

Valopilkkuna pimeydessä: tilanne ei onneksi ole niin toivoton kuin miltä näin esitettynä kuulostaa. Ongelmista huolimatta muutaman päivän ennusteet toteutuvat jo suhteellisen hyvällä tarkkuudella, pidemmälle ulottuvien ennusteiden kannattaa ajatella kertovan pikemmin säätyypeistä (vakaa korkeapainesää/epävakainen, ajoittain sateinen sää) kuin sateiden tulevista tarkoista paikoista ja ajoista.

Meillä Forecalla ennusteita tehdessä tietokoneiden osaamiseen yhdistetään meteorologien tietotaito: meteorologit muokkaavat tietokonemallien ennusteita muutaman päivän osalta käsin hioakseen kuluttajille näkyvät ennusteet mahdollisimman onnistuneiksi.

 

 

Sääpäiväkirjoista tulevaan helleaaltoon

Julkaistu

Oli vuosi 1998, kun eräs kasvuikäinen poika kävi vielä ala-astetta. Biologian ja maantiedon tunnilla saimme kerran tehtäväksemme kirjata viikon ajan säähavaintoja, joihin tuli merkitä mm. iltapäivän lämpötila, säätyyppi, tuulen suunta ja sen arvioitu nopeus. Tehtävä osoittautui niin mieluisaksi, että sääpäiväkirjan pitäminen venyikin allekirjoittaneella viikon sijasta kuuden vuoden mittaiseksi harrastukseksi. Vähitellen mukaan tuli myös muita tutkittavia suureita, kuten sademäärä, päivän alin ja korkein lämpötila, veden lämpötila ja pilvisyyden määrä.

11-kesäisenä hankin viikkorahoillani digitaalisen lämpömittarin, joka tallensi päivän ylimmän lämpötilan. Tuulen nopeus ja suunta minun oli arvioitava itse, ja käytin siihen yksinkertaista boforiasteikkoa (0-12). En tiedä, olivatko sademäärähavainnot kovinkaan valideja, kun omatekoinen amatöörisademittari sijaitsi kahden pihakoivun läheisyydessä. Talvisin puolestaan iskin hankeen puukapulan, joka mittasi lumensyvyyttä 70 senttimetriin saakka. Erään helmikuun lumisateet yllättivät kuitenkin runsaudellaan, ja asteikko ylittyi. Apuvälineitä tarvittiin.

Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999
Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999

Harmittaa, kun säähavaintoharrastus päättyi vuoteen 2004. Musiikki, urheilu ja kaverit veivät mennessään, ja toisaalta digitaaliset säähavainnot yleistyivät kovaa vauhtia. Jälkikäteen ajateltuna olen enemmän kuin tyytyväinen, että minulla on kotipaikkakuntani säähavaintoja kuuden vuoden ajalta. Viime viikkojen koleina kesäpäivinä oli kiva pläräillä vanhoja säävihkosia läpi ja katsella, kuinka joskus olen samaan aikaan kesäkuusta kirjannut 30 asteen lukemia ja voimakkaita ukkosia. Erityisesti mieleen on jäänyt eräs heinäkuinen päivä: 5.7.2002 keskisenkin Suomen yli pyyhälsi Unto-myrsky, jota edelsi hyvin kosteannihkeä ja kuuma iltapäivä. Tällöin pahimmat syöksyvirtaukset olivat itäisessä Suomessa ilmeisesti 40-50 m/s, mutta kyllä puita kaatui lännempänäkin. Ukkosen jyrinä oli rajua monta tuntia ja kaatosade taukoamatonta. Havaitsin myös mahdollisesti pienen trombin alun. Tai lopun.

10496184_10204384654239825_3006054823755851405_o
Säähavaintoja vuodelta 2002.

Oletko sinä pitänyt sääpäiväkirjaa ja millaisia havaintoja olet tehnyt? Onko jokin sääpäivä erityisesti jäänyt mieleesi havaintoja tehdessäsi?

Suursäätila muuttuu – helteet puskevat Suomeen

Sääpäiväkirjoista suursäätilaan ja Suomen säähän. Suursäätila muuttuu vihdoin Euroopassa: Pohjois-Atlantille on muotoutumassa matalapaine ja Venäjälle korkeapaine viikonlopun aikana. Suomeen ilmavirtaukset käyvät jatkossa siis etelästä aina Välimereltä saakka. Jo lauantaina voi lännessä mennä helleraja rikki, mutta laajemmin sunnuntaina. Aluksi sää näyttää melko aurinkoiselta, mutta Suomen länsipuolella vaaniva matalapaine voi melko piankin puskea sateita ja ukkosia läntiseen Suomeen – ehkä tämä lienee enemmänkin vasta ensi viikon asiaa. Lämmin mutta epävakainen säätyyppi näyttäisi pysyttelevän Suomen yllä myös ensi viikolla, mikä mahdollistaisi jälleen toukokuun lopun kaltaiset rajut ukonilmat.

Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvan 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)
Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvassa 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. Kuvassa eurooppalaisen ja amerikkalaisen mallin näkemys ilmamassalämpötiloista ensi viikon alkupuolella – hellettä pukkaa siis (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)

Ps. Tiesitkö muuten, että voit tarkkailla menneen päivän, viikon tai vaikka kuukauden kylmintä, lämpimintä ja sateisinta paikkakuntaa Forecan Säätriviasta. Suosittelen!

Vuoden 2013 sää kuvin

Julkaistu

Lohikäärmettä metsästämässä (kalastamassa) kesäkuussa

Perustimme viime toukokuussa Forecalle Instagram-tilin* [@forecaweather), johon ryhdyimme keräämään valokuvia säästä ja säähän liittyvistä asioista. Kun Markus viimeisimmässä blogikirjoituksessaan analysoi viime vuoden sääilmiöitä, niin minä puolestani selailin Forecan Instagram-kuvia.

Ajatukseni siirtyivät kesään, syksyyn ja alkutalveen. Harmaana, sateisena tammikuun päivänä on mukava muistella, millaisessa säässä viime vuotta vietettiin. Kuva-analyysini viime vuoden säästä ei ole tieteellinen. Pikemminkin voisin kuvailla metodiani tunteelliseksi.

Alkukesä oli yllättävän lämmin. Jo kesäkuun alkupuolella lapset leikkivät vesileikkejä.

 

Kesällä oli myös paljon pilviä, niin pouta- kuin ukkospilviäkin.

Olimme etukäteen sopineet, että kaikki kuvat eivät saa olla pilvistä, mutta minkäs meteorologi pilvilleen voi.

Pilvet kun ovat meteorologiassa niin kovin tärkeitä.

 

 

 

maallamerellailmassa

Kesää vietettiin maalla, merellä ja ilmassa. Ulkona vietettiin aikaa ystävien tai perheen parissa, kotimaassa ja ulkomailla.

Aurinko nousi ja laski usein.

Screen Shot 2014-01-07 at 7.07.25 PM

 

 

lumiukkoSyksykin oli leuto, ja lunta on saatu odottaa Etelä-Suomessa pitkään. Alkutalvi ja tammikuu ovat olleet harmaita. Tuntuu, kuin olisimme pilvessä aivan koko ajan. Ainoat lumet täällä Helsingissä löytyvät kauppojen ikkunoista.

Mutta nyt, ehkä jo tulevana viikonloppuna, lunta saattaa tulla myös Etelä-Suomeen ihan rannikolle asti. Kylmää ainakin pitäisi olla.

Kaikki tämän blogikirjoituksen kuvat ovat nähtävissä myös Forecan Instagram-tilillä. Forecan Instagram-tiliä voi seurata osoitteessa: @forecaweather

*Instagram on maksuton kuvien ja videoiden jakamissovellus, jota voi käyttää Apple iOS- ,  Android- ja Windows-laitteissa. Käyttäjät voivat ladata kuvia tai videoita palveluun ja jakaa niitä. Käyttäjät voivat myös katsoa seuraamiensa Instagram-tilien jakamia julkaisuja, kommentoida niitä ja tykätä niistä.

Kesän viettoa somessa, twiit, twiit

Julkaistu
Ukkospilvi, Järfälla Stockholm #forecaweather
Ukkospilvi, Järfälla Stockholm
#forecaweather

Kyllä kesällä on mukavaa. Aivan niin mukavaa, että me forecalaiset perustimme Instagram-tilin, johon lataamme kuvia kesästä, sääilmiöistä ja kesänvietosta.

On tosi kivaa katsella kollegoiden kuvia, koska osumme aika harvoin kaikki saman kahvipöydän ääreen kuulumisia vaihtamaan. Meteorologit (kotoisasti metkut) tekevät vuorotyötä. Osa metkuista tekee sääennusteita Maikkarilla, osa Forecan Ruotsin-toimistossa ja loput täällä Forecan toimistossa Espoossa. Instagram-tilin kautta voimme jakaa kesäkokemuksia toisillemme ja vaikka koko maailmalle. Forecan Instagram-tiliä voivat myös muut käydä katsomassa, ja nykytrendejä seuraten kuvia voi käydä myös tykkäämässä.

Forecan Instagram-tilille ladatuista kuvista näkee, kuinka sää vaikuttaa moneen, ja kuinka monelta kantilta säätä voi katsella tai kuvata. Sovimme heti alkuun, että Instagram-tili ei saa täyttyä pelkästään pilvikuvista, vaikka etenkin metkut niistä niin kovin tykkäävät, ja ovathan pilvet tärkeitä säätä ennustettaessakin. No, kyllä sieltä Instagram-tililtä pilviäkin löytyy niin maalta, mereltä kuin ilmasta kuvattuina.

Forecan Instagram-tili #forecaweather
Forecan Instagram-tili #forecaweather

Sosiaalinen media (some) on näinä päivinä kovin tapetilla. Forecaa voi seurata myös Twitterissä ja Facebookissa. Facebookissa aktivoidumme tehokkaammin vasta lomien jälkeen. Tällä hetkellä aika kuluu säitä ennustaessa.

Forecan yli kaksivuotiasta Sään takaa -blogia seuraa säännöllisesti moni uskollinen lukija. Mutta tiedättekö, että Forecalla on blogi myös ruotsin kielellä? Ruotsin-toimistomme metkut kirjoittavat Väderguiden-blogissa myös kiinnostavia sääasioita. Mitkä sääasiat sinua kiinnostavat?

Foreca somessa: Blogit: blogi.foreca.fi ja blogg.foreca.se

Foreca Twitterissä: @forecasuomi

Foreca Facebookissa: Foreca Suomi (suomenkielinen), Foreca Sverige (ruotsinkielinen), Foreca (englanninkielinen)

Tall Ships Race Helsinki: Götheborg #forecaweather
Tall Ships Race Helsinki: Götheborg #forecaweather

Ja se Instagram-tili, jossa voi tutustua forecalaiseen kesätunnelmaan: http://instagram.com/forecaweather

Instagramista:  Instagram on maksuton kuvien ja videoiden jakamissovellus, jota voi käyttää Apple iOS- ja Android-laitteissa. Käyttäjät voivat ladata kuvia tai videoita palveluun ja jakaa niitä kaverien kanssa. He voivat myös katsoa kaveriensa Instagramissa jakamia julkaisuja, kommentoida niitä ja tykätä niistä. Instagramia voi käyttää myös web-selaimella kuvien katseluun ja Instagram-tilien selailuun. Kuvien ottamista varten tarvitaan kännykkäsovellutukset.

 

Kesä tulee! Purjeet paukkuu!

Julkaistu
Enemmän Petriä, vähemmän sadetta lauantaina ja sunnuntaina Venemessuilla, kuva Tiina Asula
Enemmän Petriä, vähemmän sadetta lauantaina ja sunnuntaina venemessuilla, kuva Tiina Asula

Helsingin venemessut ovat varma kevään tai jopa jo kesän merkki.  Mitä kaikkea nämä valoisat vuodenajat voivat tuoda tullessaan:  meriseikkailuita, jänniä saaria, viimaisia väyliä ja uusia mantereita. No, ei kai sentään uusia mantereita, mutta kaikkea kivaa kevät ja kesä tuovat niin maakravuille kuin merenkävijöillekin.

Ainakin kevät tuo Forecan uudistetut veneilysäätiedot, joita Forecan päämeteorologi Petri Takala esittelee kahdella tunnin pituisella luennolla venemessuilla Helsingissä. Sääluennolla ei keskitytä pelkästään veneilysäähän, vaan Petri valottaa säänennustamista aivan yleisestikin.

Viime vuonne olin itsekin Petrin luentoa kuuntelemassa. Sääluento oli yleisömenestys, eikä istuinpaikkoja riittänyt kaikille. Minullekin, joka ei-meteorologina työskentelen sääpalvelufirmassa, Petrin luennossa oli paljon uutta. Nyt viimeinkin muistan ja tiedän, missä on matalapaine, jos seison selkä tuuleen.  Tiedätkö sinä?

Foreca.fin nettisivujen veneilysääpalveluita on uudistettu viime vuoden aikana paljon. Yleisen säätietoiskun lisäksi Petri havainnollistaa, miten esimerkiksi juuri Forecan websivujen veneilysäästä saa enemmän irti.

Puuskatuuli ennuste riskirajoineen Foreca.fissä.
Puuskatuuliennuste riskirajoineen Foreca.fissä.

Tule kuulemaan. Et varmasti pety.

Petri Takala luennoi ohjelmalavalla hallissa 3 lauantaina 9.2. ja sunnuntaina 10.2. klo 13

Olympiapurjehduksesta ja säästä

Julkaistu
Max Salminen ja Martin Gahmberg mitaliseremonian jälkeen.

Palataan vielä olympialaisiin ja purjehdukseen. Suomen olympiapurjehdustiimin meteorologi Martin Gahmberg kertoo, millaista Weymouthissa oli.

Miten helppoa tai vaikeaa sään ennustaminen Weytmouthissa oikeastaan oli?

– Neljä vuotta sitten tuntui, että Weymouth on todella vaikea paikka ennustaa. Tuuliolosuhteet sekä merivirrat muuttuivat nopeasti, eikä meillä ollut lainkaan selvää kuvaa siitä, että miksi ja miten. Tärkeintä on ollut se, mitä neljän vuoden aikana treenileireillä ja kisoissa on opittu. Sitä kautta teimme empiirisiä teorioita erilaisista olosuhteista. Loppujen lopuksi tuntui siltä, että homma oli hyvin hanskassa.

Olympialaisten aikana oli ihan loistava sää. Ennen kisoja oli kokonainen viikko korkeapainetta ja tosi heikkoja tuulia. Mutta kisojen aikana tuulta oli ihan sopivasti ja oli kuitenkin suhteellisen aurinkoista. Eli sää ei ollutkaan ihan sitä tyypillistä Englannin perussäätä sateineen ja tuulineen.

Kuinka hyvin sääennustemallit pitävät paikkansa? 

– Useimmiten suhteellisen hyvin. Kisojen aikana oli vain muutama aika vaikeasti ennustettava päivä. Tärkeintä oli oma kokemus siitä,  että miten tuulet käyttäytyvät pienessä mittakaavassa eri olosuhteissa yhdistettynä säämallien ennustuksiin, koska ratapurjehduskisat käydään pienellä alueella.

Se, että meillä oli käytössä ”oma” Foreca-malli antoi kyllä lisää itseluottamusta sekä minulle että purjehtijoille. Tykkään käyttää mahdollisimman montaa eri mallia, joten oli tosi hyvä, että käytössäni oli myös Foreca-ETA sekä ECMWF -malli, jotka ovat stabiileja ja luotettavia sääennustemalleja.

Miten tai missä tilanteessa sääennustamisesta ja etenkin sinun ammattitaidosta oli eniten hyötyä?

– Koska olen itse ollut kilpapurjehtija ja olen valmentanut täysipäiväsesti, niin tiedän hieman paremmin minkälaista tietoa kannattaa kertoa purjehtijoille ja mitä taas valmentajille. Kerroin usein tarkemmat ennusteet valmentajille ja jotain vinkkejä urheilijoille. Näin valmentajat saattoivat tuntemuksensa perusteella valita mitä, miten ja milloin kertovat säästä urheilijalleen.

Martinin omat valmennettavat (ruotsalaiset Fredrik Lööf ja Max Salminen) osallistuivat olympilaisissa Star-luokkaan. Miten sinun omat valmennettavat pärjäsivät?

– He voittivat kultaa! Valmensin Fredrik Lööfiä ja Max Salmista vesillä viimeiseen treenipäivään saakka. Amerikkalainen Mark Ivey oli kisojen aikana valmentajana. Suunnittelin myös kisapurjeet, jotka valmistettiin Suomessa. Eli ihan superloistava kisa!

Tuuli Petäjän mitalijuhlaa, Martin oikealla vihreässä pipossa.

Lisää aiheesta:

http://www.iltasanomat.fi/purjehdus/art-1288489573060.html

http://www.iltalehti.fi/lontoon-olympialaiset-2012/201208070165559_ol.shtml

http://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-1288488411592.html

http://www.iltasanomat.fi/purjehdus/art-1288489373113.html

http://m.ilkka.fi/mielipide/pääkirjoitus/saatiedot-ja-sauna-hopeiset-aseet-1.1236548