Loppukesän viileät yöt ja sumut – oletko nähnyt sumukaarta?

Kesän loppu alkaa vähitellen lähestyä. Elokuun lopussa valoisan ajan pituus on samaa luokkaa kuin huhtikuun loppupuolella ja aurinko paistaa päivä päivältä matalammalta. Auringonsäteilyn väheneminen viilentää säätä etenkin öisin, mutta päivien välillä on suurta vaihtelua. Elokuun loppupuolella yön keskilämpötila on etelässä noin kymmenen astetta, mutta laskee pohjoisimmassa Lapissa jo alle viiteen asteeseen.

Sään jäähtyessä hallan ja yöpakkasten todennäköisyys kasvaa, ja etenkin selkeinä öinä maan lämpösäteily jäähdyttää maanpintaa.

Kuuraisia lehtiä. Kuva: Maarit Siitonen

Yöpakkanen määritellään siten, että lämpötila on nollan alapuolella kahden metrin korkeudella, kun taas hallan aikaan vain maanpinnan läheinen ilma jäähtyy pakkasen puolelle. Sekä yöpakkasen että hallan aikaan maassa voi nähdä kuuraa, joka on viileän ilman vesihöyrystä pinnoille kiteytynyttä jäätä.

Vaikka viileinä öinä lämpötila ei laskisikaan pakkasen puolelle, sumuja voi silti esiintyä. Sumut ovat käytännössä maanpinnan lähellä sijaitsevia pilviä, jotka syntyvät kostean ilman jäähtyessä ja tiivistyessä hyvin pieniksi pisaroiksi.

Sumussa näkyvyys on alle kilometri. Kuva: Matti Hietala

Sumut jaetaan syntytapansa perusteella eri luokkiin, ja kesän lopussa sekä syksyllä maa-alueilla on etenkin säteily- ja haihtumissumuja. Säteilysumussa maanpinta säteilee lämpöä ulospäin, jolloin sekä pinta että sen lähellä oleva kostea ilma jäähtyvät, ja haihtumissumussa lämpimältä ja kostealta pinnalta haihtuu vettä, joka tiivistyy viileässä ilmassa.

Järvestä haihtuu kosteutta, joka tiivistyy pisaroiksi viileässä ilmassa. Kuva: Esa Kuru

Sumuisessa säässä voi myös nähdä erilaisia optisia ilmiöitä. Auringon paistaessa sumuun aurinkoa vastapäätä voi muodostua esimerkiksi sateenkaarta muistuttava sumukaari. Sumussa heijastavien pisaroiden koko on sadepisaroita pienempi ja selkeän, värikkään kaaren sijasta syntyykin pehmeärajainen, kalpean vaalea kaari. Sumuvarjo eli glooria, joka on havaitsijan varjon ympärillä oleva värikäs kehä, on hieman vaikeammin havaittavissa. Todennäköisimmin sen voi nähdä korkealta havaintopaikalta, esimerkiksi lentokoneesta, jolloin sumu jää havaitsijan alapuolelle.

Viileässä ja kosteassa ilmassa on myös varjopuolensa. Yöpakkasten aikaan myös kuuran ja mustan jään todennäköisyys tienpinnoilla kasvaa ja etenkin sillat voivat olla liukkaita.

Sumukaari. Kuva: Anna Latvala

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Huomioita säästä, Kesä, Pilvet, Sää ja liukkaus, Sää ja luonto, Vuodenajat, Yleistä säästä. Pysyvä linkki.

4 vastausta kirjoitukseen

  1. Peter sanoo:

    No olikohan liian aikainen tämä postaus vai tarkoitettu Lapissa asuville? Täällä etelärannikolla ei taida olla yöpakkasista tai mustasta jäästä pelkoa pariin kuukauteen! Terminen kesä etelässä jatkuu hyvinkin vielä kuukauden tai ylikin.

    • Ylläpito sanoo:

      Tosiaan, Suomi on pitkä maa. Paikoin on jo ollut hallaa ja yöpakkasia, etenkin pohjoisessa Suomessa. Pitkän ajan tilastojen mukaan terminen syksy alkaa pohjoisimmassa Suomessa näihin aikoihin, elokuun loppupuoliskolla. Mutta nautitaan nyt vielä kesäisistä päivälämpötiloista niin kauan kun niitä riittää!

    • Antti Rinne sanoo:

      Rannikot on oma maailmansa muutenkin. Etelässäkin siellä sisämaan puolella alkaa olla jo viileitä öitä ja sumuja.

  2. Kesäkissa sanoo:

    Ei vielä tarinaa yöpakkasista ;-)

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.