Kaamos – kun aurinko ei nouse

Pimeyden kausi on käsillä!

Toivotus ”siirry sinne, missä ei aurinko paista” voidaan tänään tulkita kehoituksena matkustaa Nuorgamiin. Aurinko laski siellä tänään viimeisen kerran tänä vuonna, seuraavan kerran aurinko piipahtaa taivaanrannan yläpuolelle vasta 17.1. Melkein 8 viikkoa vailla aurinkoa, hurjaa!

Tällä kertaa blogissa asiaa kaamoksesta.

Kuva: Markus Mäntykannas

Kaamoksen syy

Maapallon akseli, siis se suora, jonka ympäri pallomme pyörii edetessään radallaan vuotuista kierrosta auringon ympäri, ei ole suorassa, vaan 23,5º kallellaan. Tuon kallistuskulman takia aurinko paistaa puolet vuodesta pääosin eteläiselle, puolet pääosin pohjoiselle pallonpuoliskolle. Tuo epätasainen auringonsäteilyn saanti johtaa siihen, että meillä on vuodenajat ja vuotuinen vaihtelu valon määrässä.

Sekä eteläisellä että pohjoisella pallonpuoliskolla on vyöhyke, jolla aurinko pysyy valoisimpaan vuodenaikaan taivaalla koko vuorokauden läpi, pimeimpään se ei nouse lainkaan. Vyöhykkeen rajana pohjoisella pallonpuoliskolla on Rovaniemen keskustan pohjoispuolella kulkeva napapiiri ja tuota täyspimeää aikaa kutsutaan meillä kaamokseksi, valoisaa yöttömäksi yöksi.

Napapiirin sisällä: faktoja

  • Suomessa kaamos (ja yötön yö) kestää pisimmillään lähes kahdeksan viikkoa, lyhimmillään vain yhden päivän / yön.
  • Norjan Huippuvuorten Longyearbyenissä kaamos alkoi tänä vuonna lokakuun 27. ja päättyy helmikuun 15. päivä. Vuodesta siis karkeasti kolmasosa on pelkkää pimeyttä, kolmasosa pelkkää valoa ja vain kolmasosan vuodesta vuorokauteen mahtuu sekä päivä että yö.
  • Ainakin laskennallisesti sekä pohjois- että etelänavalta löytyy paikka, jossa aurinko on horisontin yläpuolella puoli vuotta ja alapuolella toiset puoli vuotta! Vuosi kestää siellä yhden ”vuorokauden”.
  • Arktis / Antarktis on yhtä leveä eteläisellä ja pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta pohjoisella pallonpuoliskolla sen sisällä on enemmän asutusta. Etelänapamanner on ihmisten pysyvästi asutettavaksi liian kylmä ja sen ulkopuolella maa-alueet ovat etelän napapiirin sisällä vähissä.

Hömötiaiskuva lapintiaiskuvan sijaisena (kuva: Teemu Lehtinen / Flickr)

 

Auringonvalon vähyys vaikuttaa tutkitusti sekä ihmisten että muiden eläinten mielialaan ja käytökseen. Juuri sinä vuodenaikana, jolloin itsensä lämpimänä pitäminen ulko-olosuhteissa vaatisi eniten energiaa, ruoan hankinta on erityisen hankalaa sekä ruoan puutteen että pimeyden takia. Biologiasta ainoastaan koulutiedot omaavana en voi olla ihmettelemättä, miten vaikkapa pikku lapintiaiset onnistuvat pitämään itsensä hengissä läpi pitkän kylmän vuodenajan. Aika sankareita.

Viihdytkö sinä vaihtelevien valo-olosuhteiden maassa vai riittäisikö pienempikin vuodensisäinen vaihtelu?

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Huomioita säästä. Pysyvä linkki.

20 vastausta kirjoitukseen

  1. Ilmasto viilenee sanoo:

    Joanna näin olisi hyvä. Talvi ja syksy ilman valoa, aurinkoa ja lunta ja kesällä jatkuvasti aurinkoa ilman pilviä ja sadetta

  2. Geepee sanoo:

    Kiva kirjoitus, vaikka tämä olikin minulle tuttua asiaa jo ennestään. :)

    Sekä kaamoksen että yöttömän yön todellinen raja ilmiön ollessa laajimmillaan kulkee napapiirillä, mutta koska ilmakehä taittaa valoa, kulkevat näennäiset kaamoksen sekä yöttömän yön rajat muualla. Valon taittumisen vuoksi kaamoksen näennäinen eteläraja kulkee Suomessa napapiirin pohjoispuolella, suunnilleen Sodankylän korkeudella, mutta yöttömän yön näennäinen eteläraja taas ulottuu napapiirin eteläpuolelle asti, suunnilleen Kemin ja Kuusamon korkeuksille.

    Ilmakehähän taittaa valoa sitenkin, että vaikka Aurinko olisi todellisuudessa jo laskenut horisontin alapuolelle tai ei olisi vielä noussut horisiontin yläpuolelle, niin näennäisesti Aurinko olisi horisontin yläpuolella.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Taittuminen#Ilmakeh.C3.A4n_taittuminen

    Näitä valon taittumisia ilmakehässä ja kaamoksen/yöttömän yön näennäisiä rajoja en olisi välttämättä koskaan ajatellutkaan, ennen kuin aikanaan koulussa fysiikan ja maantiedon opettajat niistä mainitsivat. Mutta maantiedon opettaja kuitenkin mainitsi, että vastaukseksi hyväksytään se, että kaamoksen/yöttömän yön raja kulkee laajimmillaan napapiirillä. :)

    • Joanna Rinne sanoo:

      Kiitos kommentista ja ihan totta, itse en tuossa tekstissä ottanutkaan valon taittumista huomioon! Napapiiriä tulee helposti itsekin ajateltuna tuona rajana, vaikka todellisuus on väistämättä monimutkaisempi. Maaston esteet sotkevat asiaa vielä ennestään, maa-alueilla todellisen horisontin korkeus vaihtelee laskennallisesta melkoisesti.

  3. Tarja Simola sanoo:

    ”Vaihtelu virkistää”..😊 vuodenajat erilaisuuksineen syksyn uhkean väriloiston jälkeen, kaamoksen rauhallinen hämy, sinisethetket vie ihan toiseen maailmaan. Talvea toki odotan kovasti, jota nykyisin ei tahdo olla Jyväskylän seudulla kovinkaan paljon tarjolla; kuuraisia puita, timantteja hangilla turkoosina loistavan taivaan alla. Kevään herääminen aina uuden ja uuden kukan puhkeaminen, mullan tuoksu ja tietenkin tuomen tuoksu, jota on pakko nuuskutella nenä kukissa kiinni. Keskikesä on työnkiireitä täynnä, mutta luonnonantimet omasta pihasta ja puutarhasta antaa paljon energiaa. Toki työtä on muulloinkin, mutta ei niin henkisesti ja fyysisesti rasittavaa..Luonto elvyttää, kun antaa sille arvon, tilan ja rakkauden !

  4. Jukka sanoo:

    Jotain kiehtovaa kaamoksessa on. Talvihämyssä on voimaa ja salaperäisyyttä. Kirjoituksesi on ”valaiseva”, tällaiset pienet tietoiskut ovat aina mielenkiintoisia. Olen minäkin ihmetellyt miten kaikki pikkutirriäiset selviävät oikeasta talvesta. Ja vielä ihmeellisempää on, että isommat metsän asukit pärjäävät. Voi tietysti olla, että suuri osa eläinkunnasta menehtyy talvella.
    Kiitos Joanna.

  5. Mies sanoo:

    Se riippuu paljon elämäntilanteesta. Itselleni talvet ja pimeys olivat todella ankeita kun olin sinkku, silloin odotti vain kovasti että kevät tulisi. Nyt perheellisenä pimeys ei tunnu ollenkaan. Pimeys ja yksinäisyys on huono yhdistelmä. Onko suomessa nykyään miljoona sinkkua? Itse olen sitä mieltä että suomen mielenterveys/masennuksen lisääntymiseen suurimpana syynä on yksinäisyys. Ennen jos ei ollut kumppania(lapsilla kavereita) niin perhe/ lähisukulaiset pitivät seuraa, osoittivat että välittävät, nykyään sitä on yhä vain vähemmän ja vuorovaikutus tapahtuu netin ruutua tuijotellessa.

    • Joanna Rinne sanoo:

      Totta, pimeys on mielenterveyden kannalta hankalaa aikaa, etenkin jos mikään painaa mieltä jo valmiiksi! Itsekin olen huomannut saman, energisempinä vuosina pimeys ei juuri haittaa ja toisina tekisi mieli vain vetäytyä talviunille odottamaan valon paluuta. Pimeyden aikaan energianpuutteen takia tulee helposti vetäydyttyä muista ihmisistä, vaikka kannattaisi tehdä päinvastoin.

    • Hanna sanoo:

      Itseäni ei sinkkuna syksy, talvi ja pimeys haitannut ollenkaan, sen sijaan perheellisenä aika lokakuusta huhtikuuhun on ihan kamalaa. Lapset hyppivät seinille kun ei muka voi olla ulkona ja riitelevät kaiken aikaa.
      Yksinäinen talvi oli reippaasti parempi :)

  6. Tuuli tuo, tuuli vie sanoo:

    Kiitos Joanna, hyvää tietoa ja kertausta. Kysyinkin sinulta jo aiemmin, että ovatko sään ääri-ilmiöt lisääntyneet. A-studiossa Jan Anderson haastatteli rakennusalan asiantuntijoita. Pointti oli se, että sateet ja mysrkyt ovat lisääntyneet ja sitten on vaikea rakentaa.

    Sanoit, ettei ole oikein tietoa ääri-ilmiöistä. Se on hieman ongelmallinen lause. Ei suomessa kai ole mitään niin paljon tutkittu ja rekisteröity kuin säätä. Itse tässä yritin katsoa 120:tä vuotta ja sademäärät ovat keskimäärin samalla tasolla ja myrskyt jopa hieman vähentyneet.

    Mielelläni kysyisin sinulta, Joanna, että olenko tulkinnut tilastot väärin.

    • Joanna Rinne sanoo:

      Hei! Kiitos kommentista.
      Kieltämättä olisin voinut muotoilla asian paremmin – säätä tosiaan tutkitaan ja tilastoidaan paljon. Meillä Forecalla tutkimus- ja kehitystyö on keskitetty sään ennustamiseen, Ilmatieteen laitoksella kun on mahdollisuus tehdä tilastointia ja tutkimusta verovaroin. Oma työni on siinä määrin päivittäisen sään seuraamista ja ennustamista, että aina ei aika riitä pysymään ajan tasalla tämänhetkisessä tutkimustyössä ja -tuloksissa. Tämän asian kanssa on käynyt juuri niin; tilastollisesti harvinaiseksi määrittyviä ilmiöitä ja havaintoja huomataan meillä päivittäiselämässä, mutta itselleni on jäänyt epäselväksi, onko niistä ja niiden lisääntymisestä tehty vielä käytännön tilastoja.

  7. Timppa sanoo:

    Miten määritellään, koska aurinko on horisontin ylä- tai alapuolella? Aurinkohan on halkaisijaltaan varsin suuri. Loogisinta olisi varmaan mitata auringon keskipisteestä, mutta silloin kaamoksen virallisesti alettua aurinko on tosiasiallisesti vielä näkyvissä jonkin aikaa, ja vastaavasti pilkahtaa näkyviin jo ennen kaamoksen virallista loppumista. Paikasta riippuen ero voi olla varsin suurikin, esim. napa-alueiden läheisyydessä.

    • Joanna Rinne sanoo:

      Hei! Hyvä kysymys. Kuten sanoit, mahdollisuuksia on monia – lopputuloksena onkin se, että eri tahot käyttävät eri laskentatapoja. Toiset laskevat siitä, kun auringon ylä- tai alareuna ylittää horisontin, toiset auringon keskipisteen ohittaessa sen. Tuon lisäksi eri sivustot käyttävät eri koordinaattipisteitä kuntien sisältä edustamaan itse kuntaa; esim. Lapin suurikokoisten kuntien tapauksessa ero saattaa olla jopa satoja kilometrejä. Näiden kahden laskentatapaeron takia eri sivustojen välillä voi olla jopa useiden minuuttien ero siinä, kuinka kauan auringon voidaan sanoa olevan horisontin ylä- tai alapuolella.
      Meillä käytetyssä laskutavassa seurataan sitä, milloin auringon yläreuna ylittää horisontin (valon taittuminen ilmakehässä on huomioitu laskussa).

      • Timppa sanoo:

        Kiitos selvennyksestä! Sama pätee varmaan ilmoittamiinne auringon nousu- ja laskuaikoihin, ts. nekin katsotaan auringon yläreunasta. Tämä laskutapa tietenkin pidentää päivää, jolloin kevät- ja syyspäiväntasauksessa yö ja päivä eivät olekaan yhtä pitkiä…

  8. Suski sanoo:

    Kyllähän vuodenaikojen vaihtelu ja valon/pimeyden vaihtelu on mukavaa. Se hämärän hetki, kun aurinko laskee, on erityisen kaunis, niin kesällä kuin talvellakin. En ole koskaan käynyt paikassa, jossa vallitsisi täysi kaamos, joten se on vielä kokematta. Harkinnassa olisi kyllä lähteä joskus ihan varta vasten kaamokseen lomailemaan.

    Asun Etelä-Suomessa, ja tulin juuri laskettelureissulta pohjoisesta. Olisin voinut jäädä sinne! Kunnon talvi levittäytyi ympärille koko loistossaan, vaikka Viikonloppu oli leuto. Täällä etelässä oli vastassa taas tuttu vetinen pimeys, joka ei niin innosta.

    • Joanna Rinne sanoo:

      Aivan samaa mieltä – luminen ja pakkasen puolella pysyvä talvi on kaunis! Itsekin suosisin kunnon talvia vesisateisen pimeyden sijaan.

  9. Artturi sanoo:

    Kyllä vuodenajat ovat täällä Suomessa syntyneelle ”elintärkeät”.
    Asuimme perheen kanssa päiväntasaajan tuntumassa 2 vuotta. Toisena jouluna oli sellainen tunne että kolmatta vuotta en kestä ilman talvea.
    Arjessa työtä tehden ei niin huomaa tarvetta vuodenajoille, mutta vapaa-aikoina mieli kaipaa samanlaista kokemusta kuin lapsuuden kesät ja talvet olivat Suomessa.
    Todella ikävää jos ilmaston muutos pilaa talvet niin ettei lunta enää ole maassa kun ehkä hetken ja kesistä tulee sateisia, koleita ja tuulisia niin kuin viime kesä.

    • Putsi sanoo:

      Suomessa hoetaan ’vuodenajat ovat rikkaus’ sananpartta ikäänkuin vuodenaikoja ei olisi muuallakin – ei tosin tietenkään samassa merkityksessä esim. päiväntasaajalla. Harvassa paikassa talvi on näin pitkä ja pimeydessään murhaava.
      Itse virkistyn parhaiten kirkkaasta auringonvalosta, se vaikuttaa sekä fysiikkaan että psyykkeeseen todella vahvasti. Sitä ei Suomessa juurikaan ole tarjolla lokakuusta kevääseen.
      Itse olen asunut sekä Belgiassa ja nyt Italiassa useita vuosia, ja täytyy sanoa että eipä ole pimeyttä ja kylmyyttä pätkääkään ikävä. Jos lunta kaipaa, niin hurauttaa vaikka Alpeille.
      Kivä kyllä Suomessa aina välllä käydä, mutta ei sään takia. Viidyttävää kuitenkin lueskella näitä blogeja ja seurata Suomen tapahtumia tälläkin saralla.

  10. Jesper sanoo:

    Asuin Bangkokissa yli 16 vuotta. Jo ennen Thaimaahan muuttoa syksy oli inhokkivuodenaikani, ja Thaimaan vuosien jälkeen tämä fiilis on vain vahvistunut. Marraskuu on yhtä horror-storya. Joulun tienoilla on kiva edes tietää, että päivä alkaa hiljalleen pidentyä. – En juurikaan pidä Suomen vuodenajoista. Hyvänä vuonna huhti-toukokuulta heinäkuulle voi olla ihan kivaakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.