Vilkkain ukkoskausi alkaa juhannuksesta

 

Vilkkain ukkoskausi Suomessa ajoittuu tyypillisesti kesä-elokuulle siten, että eniten salamoi heinäkuussa. Jokaiselle neliökilometrille iskee keskimäärin yksi salama vuodessa. Salama pyrkii iskemään aina ympäristöään korkeampaan kohteeseen, esimerkiksi puuhun tai rakennukseen. Salamaniskun etäisyyttä voi arvioida äänen nopeuden perusteella seuraavalla tavalla: ääni etenee noin kilometrin kolmessa sekunnissa eli jos salamaniskun ja jyrähdyksen kuulemisen välillä kuluu esimerkiksi kolme sekuntia, on salama lyönyt noin kilometrin päähän.

Missä ukkostaa eniten?

Suomen ukkoskausi alkaa toukokuussa ja päättyy syyskuussa. Eniten salamoi heinäkuussa sisämaassa, loppukesällä ja alkusyksystä salamat painottuvat rannikoille ja merialueille. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan Suomessa on parhaimmillaan esiintynyt yli 300 000 maasalamaa keskiarvon ollessa reilut 130 000 kappaletta. Tilastollisesti viimeisen 20 vuoden aikana kovimmat ukonilmat ovat osuneet maan länsipuoliskolle Pohjanmaan alueelle. Erityisesti Jyväskylä-Kajaani-Kokkola -kolmion sisäpuolella salamaniskuja on havaittu muuta maata enemmän. Vastaavasti vähiten salamoi läntisillä merialueilla ja Lapissa. Salamoinnin painopiste on vuosien varrella siirtynyt maan kaakkoisosasta ja Salpausselältä lännemmäs ja pohjoisemmas. Yksinkertaista selitystä tälle ei välttämättä ole, mutta yhtenä vaikuttavana seikkana voisivat olla 2000-luvun itävirtauskesät, jolloin ukkosia on syntynyt herkimmin läntiseen Suomeen. Toisaalta myös länsirannikon lähettyville kesäisin syntyvä konvergenssivyöhyke eli maa- ja merituulen kohtaamisvyöhyke saattaa selittää läntisen Suomen, erityisesti Pohjanmaan muuta maata korkeammat salamatilastot.

Kuva: Viime vuosikymmeninä Suomen ukkoskeskus on sijainnut Pohjanmaalla. Ukkosten painopiste on siirtynyt maan etelä- ja kaakkoisosasta kohti luodetta. Vähiten salamoi Käsivarren Lapissa, Selkämerellä ja Perämeren ympäristössä.

Ukkosten kahtiajako: ilmamassa- ja rintamaukkoset

Ukkosia syntyy herkimmin, kun Suomi kuuluu kaakon tai idän mantereiseen ilmaan, jolloin ilmamassa tyypillisesti on helteistä ja kosteaa. Helteisessä ilmassa ukkospilviä kehittyy mantereen yllä helposti, kun ilma on tarpeeksi kosteaa ja lämpö antaa tarpeeksi ukkosenergiaa. Suomen ukkoset voidaan jakaa nk. ilmamassa- ja rintamaukkosiin. Ilmamassaukkoset ovat yleensä yksittäisiä ukkoskuurosoluja, joita syntyy kesäisin auringonpaisteen lämmittävästä vaikutuksesta sisämaahan sinne tänne, harvemmin kuitenkaan suurten järvien ja merialueiden yhteyteen. Ilmamassaukkosten sijaintia on hankala ennustaa, sillä ne ovat yleensä yksittäisiä kuurosoluja, joita esiintyy hyvin paikallisesti. Ilmamassaukkoset, jotka tunnetaan myös nimellä lämpöukkoset, aiheuttavat harvoin laajempaa tuhoa, mutta voivat toki sytyttää esimerkiksi mökkejä tai puita palamaan kuivan jakson päätteeksi. Yksittäisten kuurosolujen kehitystä ja elinkaarta kannattaa seurata sadetutkasta. Yleensä ne ovat lyhytikäisiä, mutta tilalle voi hetkessä syntyä uusi kuurosolu. Ilmamassaukkosia esiintyy pääosin iltapäivisin.

Rintamaukkoset ovat yleensä ilmamassaukkosia voimakkaampia ja pitkäikäisempiä. Rintamaukkosten syntyä ja kulkua on helpompi ennustaa: esimerkiksi kylmän rintaman saavuttua lämpimän ja helteisen ilmamassan päälle on erittäin todennäköistä, että voimakkaita ukkosia pääsee syntymään, mutta toki ei silloinkaan välttämättä koko rintaman alueelle. Tässäkin tapauksessa on olennaista seurata sadetutkaa, josta voi tarkkailla myös salamaniskuja. Yleensä Suomeen saapuvat kylmät rintamat saapuvat lännestä tai lounaasta ja liikkuvat kohti itää. Rannikkoalueilla, erityisesti etelärannikolla, ukkoset ja sateet jäävät usein heikommiksi, mikäli ilmavirtaus käy mereltä päin. Voimakkaimmissa, nopealiikkeisissä rintamaukkosissa merenkään vaikutus ei välttämättä ehdi heikentämään ukkosia, ja loppukesään mennessä lämmennyt meri saattaa päinvastoin antaa lisäpotkua ukkosille. Rintamaukkosiin liittyy tyypillisesti ukkospuuskia, ajoittaista rankkaa sadetta, joskus myös rakeita ja trombeja. Rintamiin liittyvät ukonilmat ovat laaja-alaisia ja pitkäkestoisiakin.

Tuhoisimmat ukonilmat Suomessa ovat lähes aina liittyneet rintamien mukana syntyneisiin nk. mesoskaalan konvektiivisiin ukkospilvijärjestelmiin (MCS = mesoscale convective system), jotka ovat nopealiikkeisiä, laaja-alaisia ja koostuvat monisoluisista ukkospilvistä. Vuoden 2010 hellekesä suosi voimakkaita mesoskaalan systeemejä, mieleenpainuvimpia kesämyräköitä olivat mm. 30.7.2010 Asta-rajuilma ja 8.8.2010 Sylvi-rajuilma.

Yksittäisiä ukkoskuurosoluja, ns. ilmamassaukkosia, 26.6.2017 tutkakuvassa.

Mesoskaalan järjestäytyneitä ukkoskuuroryppäitä toukokuussa 2014.

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Huomioita säästä. Pysyvä linkki.

24 vastausta kirjoitukseen

  1. KooPee sanoo:

    Näyttää vain pahasti siltä, että tästä on tulossa jälleen kerran melko surkea ukkoskesä, taitaa olla kolmas peräkkäin, varsinkin Etelä-Suomessa. Heinäkuukaan näytä kauheasti pelastavan tilannetta, mikäli pidemmät ennusteet paikkansa pitävät. Seuraavassa elämässä on paree olla syntynyt johonkin aivan muualle ;)

    • LINTUJEN PUOLESTA sanoo:

      Miten sitten on mahdollista, että keväällä 10 asteen lämpötiloissa salamoi? Näin itse näitä elosalamoita maalis-huhtikuussa ja todistajina oli eräs toinenkin henkilö. Talvella salamoi, mutta kesällä ei?

      Kyllä on kummallisesti asiat.

      • KooPee sanoo:

        Ei ukkonen ole sinällään pintalämpötilasta riippuvainen. Lähinnä kosteuden määrästä rajakerroksessa (maan pinnan lähellä oleva ilma), lämpötilavähetteestä eli riittävästä kylmenemisestä ylöspäin mentäessä ja tietysti vielä vaaditaan konvektion laukaiseva tekijä, esimerkiksi (kylmä) rintama tai esimerkiksi auringon lämmitys, kuten kirjoituksessa sanottiinkin. Eri asia sitten vielä ns. talviukkoset, jotka johtuu lähinnä sakeasta lumisateesta (tai runsaasta määrästä lumirakeita pilvessä, yleisimmin juuri keväällä) ja siihen liittyvästä staattisesta sähköstä.

      • KooPee sanoo:

        Niin, ja sitten on vielä kohokonvektiota, joka ei ole pinnan olosuhteista riippuvaista alkuunkaan.

      • Markus Mäntykannas sanoo:

        KooPee kirjoittikin jo asiaan kattavan vastauksen. :) Tosiaan, salamointi ei aina ole kiinni pintalämpötilasta. Mikäli lämpötila laskee korkeuden mukana voimakkaasti ja alailmakehässä on riittävästi kosteutta, voivat pilvet kasvaa tarpeeksi korkeiksi jännite-eron aikaansaamiseksi, jolloin keväisissäkin kuuropilvissä voi esiintyä salamointia. Yleensä tässä tapauksessa salamointi on kuitenkin lyhytkestoista, eikä kovinkaan intensiivistä Suomen leveyasteilla.

  2. Leone sanoo:

    Katotaan josko saatais ensin edes yksi hellepäivä, niin sitten vois tulla ukkosiakin. Tyypillistä pikkujääkauden meininkiä, eli kylmän kevään jälkeen jetti jaksoi sen verran nousta että saadaan sateet niskaamme. Elokuulla sitten yöpakkasten vuoro taas, kun jetti vetäytyy etelämmäksi.

    • KooPee sanoo:

      En minä nyt menisi mistään pikkujääkaudesta puhumaan. Ei tarvitse katsoa pitkääkään matkaa itärajalta eteenpäin Venäjän puolelle, kun meidän leveysasteillakin on kuumaa ja rajuja ukkosia. Suomalaisille tuntuu olevan vaikeaa käsittää mitä tuo tullessaan kun ollaan sekä merellisen/manteereellisen sekä polaarin/keskileveysasteiden ilmamassojen risteyskohdassa. Vielä kun huomioidaan kuin pieni pläntti tämä Suomi on suuremmassa mittakaavassa, niin on vähän kuin Onnenpyörästä kiinni miten nuo ilmamassat näillä paikkeilla käyttäytyy.

      • Leone sanoo:

        Se on just noin. Ja se onnenpyörä on Auringon pintakerros, jota aktiivisuusvaihtelut muokkaavat. Pieni jääkausihan tarkoitti sitä, että jetti oli yleensä etelämpänä kuin olemme tottuneet. Aika tarkkaan kuten huhtikuulta lähtien tänä vuonna.

        • KooPee sanoo:

          Jaa sää olet näitä Peikon klaanilaisia. Voidaan lopettaa jo tähän tämä aihe. Tuulimyllyjä vastaan taistelu ei jaksa innostaa.

    • Jani sanoo:

      Elokuu on tämän kesän helteisin.

  3. Jopi sanoo:

    Muistelen Markus että kirjoitit aikoinaan että iastom lämpeneminen lisää ukkosia.

    • Leone sanoo:

      Juurikin tästä syystä ukkoset näyttävät olevan vähenemään päin.

      • KooPee sanoo:

        Eivät ne näytä mitenkään vähenemään päin olevan. Sen sijaan painopiste eli maantieteellinen sijainti vaihtelee. Ei auta (taas) tuijottaa liian pientä osaa kokonaisuudesta.

        • Jarno sanoo:

          Hei KooPee. Älä turhaan yritä puhua asiaa. Nämä ilmasto”skeptikot” kun harvoin ymmärtävät mikä ero on globaalilla ilmastolla ja kotipihan säällä.

    • Markus Mäntykannas sanoo:

      Nyt täytyy myöntää, etten muista enää kaikkien kirjoitusteni yksityiskohtia, mutta kyllä ilmaston lämpenemisen myötä edellytykset voimakkaammille ukkosille on olemassa, ja ennen kaikkea aktiivinen ukkoskausi kaiken järjen mukaan pitenee. Kuten myrskyjenkin osalta, on vielä vaikea arvioida, lisääntyvätkö ukkoset ja myräkät, siihen kun vaikuttavat muutkin tekijät kuin pelkästään lämpötila. Alkukesällä Etelä- ja Keski-Suomen sademäärässä on mahdollisesti tulevaisuudessa hienoista laskua (enemmän auringonpaistetta), mikä saattaisi pienentää myös ukkosten todennäköisyyttä, mutta toisaalta pohjoisessa kesäsateet ja mahdollisesti ukkosetkin lisääntyisivät. Uskoisin ukkoskauden pitenevän syyspuolella, mikä kokonaisuudessaan saattaa kasvattaa vuoden kokonaissalamamäärää.

      • Leone sanoo:

        Kaikki mainitut muutokset pitäisi jo olla selvästi näkyvissä esim. 1900-2017 jos niitä on tullakseen. Jos niitä ei ole vielä näkynyt, niitä ei ilmaannu myöskään 2017-2100.

        Miksi spekuloidaan tulevalla, kun kerran hiilidioksidipitoisuus on kauan jo noussut? Näin ollen johtopäätökset on jo tehtävissä olemassa olevista datoista. Muu haihattelu on tieteellistä epärehellisyyttä.

        Eli onko muutoksia tapahtunut mainittujen asioiden osalta?

        • KooPee sanoo:

          Missä on määritelty, millä aikavälillä mikäkin vaikutus missäkin näkyy? En ole sellaiseen törmännyt. Ilmakehä kaoottisena systeeminä muutenkin on vaikea ennustaa pisteentarkasti.

  4. Mies sanoo:

    Toisella sääpalstalla eräs kirjoittaja laittoi listan maasalamoiden määristä, 2005-2016 olisi ollut lähes puoli miljoonaa maasalamaa keskimääräistä vähemmän, joka on about 75% keskiarvosta. Mites Markus tätä kommentoi?

  5. Leone sanoo:

    Ukkosilla ja jetin sijainnilla on korrelaatio. Nythän siellä näyttäisi edelleen olevan jet blocking päällä, eli ukkosten vaatima lämmin ilmamassa ei tule hetkeen tänne pääsemään. On siinä ja siinä pääseekö koko kesänä. Auringon UV:tä lisäävä aktiivisuus on edelleen käytännössä nollassa, joten blockingin särkyminen on vaikeaa.

    • KooPee sanoo:

      Nyt kiinnostaisi tietää, mikä aasinsilta yhdistää UV-säteilyn ja suihkuvirtauksen?

      • Leone sanoo:

        http://www.nature.com/news/2010/100414/full/news.2010.184.html

        • KooPee sanoo:

          Valitettavasti heidän serveri on alhaalla tällä hetkellä. Silti, kun otetaan huomioon, että auringon maahan saapuvasta säteilystä on UV-alueella ainoastaan 7%, josta UV-B ja UV-C suodattuu lähes täysin otsonikerroksessa, on aika hankala uskoa että sillä olisi mitään merkittävää vaikutusta. Leijonanosa auringom maata lämmittävästä säteilystä on infrapunan ja näkyvän valon alueella.

  6. M. Turhalärvälä sanoo:

    Huonot ukkoskesät jatkuvat. Oulusta 30 km kaakkoon olevassa ”muitten kummien ja sarvipäisten sammakoiden” pitäjässä ei ole tänä kesänä ukkosen jyrähdystä kuulunut vielä kertaakaan. Jos salamia haluaa bongata, lienee varminta mennä marketin leikkeletiskille..

  7. Saturnalia sanoo:

    Näyttäisi siltä että ensi sunnuntaina Kaisaniemessä olisi +20C.
    Se on olisi toinen kerta tänä kesänä. Ensimmäinen kesti hetken.
    Tänä kesänä +20C on yhtä tiukassa kuin menneinä kesinä +28C.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *