Aiemmin tällä viikolla Markus kertoi täällä Cumulonimbus-pilvistä. Aioin jättää lentokoneen ikkunasta otetut kuvat viime viikonlopun blogitekstiini, mutta paluulennolla ikkunanäkymät sopivat niin hyvin Markuksen viime tekstin aiheeseen, että en malta olla jakamatta niitä täällä (valitettavasti kuvista ei tullut kovin hyvälaatuisia, kuten matkustajakoneen ikkunasta otetuille kuville helposti käy).
Kuten Markus kirjoitti, Cumulonimbus-pilvet hajoavat alareunastaan, käytännössä satavat oman alaosansa maahan. Alasin jää ilmaan killumaan pidemmäksi aikaa, kunnes vähitellen hajoaa. Toissailtana lennolla Norjan ja Ruotsin päällä näkyi hienosti useita juuri hajoamistilassa olevia Cumulonimbuksia. Ne erottuivat ympäristöstään hienosti paljon muita pilviä korkeampina.
(Tummensin alkuperäistä kuvaa reilusti, jotta siitä saisi edes jotenkin selvää.) Kuvassa näkyy Norjan päällä kolme selkeää Cumulonimbus-pilveä. Vasemmanpuoleisin on jo hajoamistilassa; sen sijaan, että sen ”jalka” ulottuisi lähelle maata, pilvi on muuttunut alaosastaan repaleiseksi. Seuraavien parinkymmenen minuutin aikana repaleet haihtuivat lisää ja pilvestä jäi jäljelle enää pelkkä haituvamainen alasinosa – meteorologian oppikirjamateriaalia suoraan silmien edessä! Kuvan oikean reunan kaksi pilveä ovat vielä kokonaisemman näköisiä, mutta nekin irtosivat selvästi maasta koneen ohittaessa ne.
Cumulonimbus-pilvet eivät ole lentäjän ystäviä; niiden sisällä olevat nousevan ja laskevan ilman virtaukset ovat hyvin voimakkaita ja aiheuttavat matkustajille epämukavaa turbulenssia, pahimmillaan koneen lentäessä matalalla jopa vaaratilanteita. Siksi matkustajakoneet kiertävät kuuropilvet; kuuropilven parkkeeratessa lentokentän päälle lentoliikenne peräti pysäytetään siihen asti, kunnes pilvi hälvenee tai siirtyy. Itselleni on jäänyt mieleen vuosien takaa tilanne, jossa olin matkustajana koneessa, joka laskeutui Kööpenhaminaan. Cumulonimbus-pilvi oli juuri koneen laskureitillä, joten sen sijaan, että kone olisi laskeutunut suoraa linjaa pitkin, se teki laajan, tyylikkään kaarroksen pilven ympäri ja sen jälkeen laskeutui kentälle ongelmitta.
Näiden pilvien lisäksi vielä pari kuvaa Helsinki-Vantaalle laskeutumisesta: läntistä Suomea peitti keski- tai yläpilvilautta, joka peitti auringon täysin näkyvistä ja muutti näkymän pelkäksi valkeaksi. Koneen poistuessa pilvestä näkymäksi tuli ”auringonnousu nurinpäin”, aurinko ilmaantui pilven takaa näkyviin koneen laskeutuessa, mutta normaalisuunnan sijaan ylhäältä alaspäin!
Muutamaa minuuttia myöhemmin pääsimme ihastelemaan oikeaa auringonlaskua, mutta parin kilometrin korkeudesta:
Pian kone laskeutuikin jo pehmeästi iltahämyiselle kentälle.
Hyvää alkavaa viikkoa!