Haluatko meteorologiksi?

Helsingin yliopiston meteorologiaopiskelijoiden ainejärjestö, Synop, täyttää tällä viikolla 45 vuotta, onnea! Tämän kunniaksi inspiroiduin kirjoittamaan meteorologiopiskelijan elämästä ja muistelemaan hieman taivaltani meteorologian ihmeellisessä maailmassa.

Minun tarina

Minun säätarina ulottuu vuoteen 1995, jolloin 7-vuotiaana poikana – juuri opinahjonsa aloittaneena – kiinnostuin meteorologiasta. Kiinnostus lähti liikkeelle Guinessin ennätysten kirjoista, jolloin hämmästelin, miten jossain päin maailmaa on voinut sataa kaksi metriä lunta tai tuullut niin kovaa, että puita ja rakennuksia on tuhoutunut. Lapsuusvuosinani haalin itselleni myös Mitä Missä Milloin -kirjoja, lähinnä lukeakseni Suomen säästä. Samoihin aikoihin television säälähetykset alkoivat kiinnostaa niin paljon, että saatoin aamuisin jättää piirretyt väliin katsoakseni nykyistä kollegaani, Pekka Poutaa.

Sääkiinnostus johti myös sääpäiväkirjojen pitämiseen, joita jaksoin päivittää kahdeksan vuoden ajan. 10-vuotiaana päätin erään vaikuttavan ukkosmyräkän jälkeen: ”Wow, sää on siistiä, musta tulee isona säämies!”

Mielenkiinto säilyi vuosien varrella, mutta koska en missään vaiheessa lukio-opintojani ollut erityisen hyvä matematiikassa tai fysiikassa, ajattelin, etten tule pärjäämään vaativissa meteorologian yliopisto-opinnoissa ja hetkeksi luovuin haaveista kokeillakseni jotain muuta. Mielenkiinto muuttui kuitenkin jossain vaiheessa intohimoksi ja ajattelinkin, että olisi tyhmää jättää yrittämättä. Painelin vuodeksi aikuislukioon vahvistamaan matematiikan ja fysiikan taitojani ja sain opiskelupaikkani yliopistossa ensiyrittämällä. Huolet opintojen haastavuudesta osoittautuivat todeksi, mutta jo pelkästään kovalla motivaatiolla rämmin haastavan ensimmäisen opiskeluvuoden yli, kunnes opintoihin tuli rutiinia ja jatko sujuikin helpommin.

Miten ja missä meteorologiaa opiskellaan?

Suomessa meteorologiaa haetaan opiskelemaan keväisin yhteishaun kautta Helsingin matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan fysiikan koulutusohjelmaan. Ainakin aikaisemmin sisäänpääsyyn on riittänyt hyvä arvosana fysiikan ylioppilaskirjoituksista, mutta jos fysiikka jäi välistä tai arvosana ei riitä, voi opiskelupaikkaa hakea myös pääsykokeella.

Meteorologiaa opiskellaan Helsingin Kumpulan kampuksella.

Meteorologiaa opiskellaan Helsingin Kumpulan kampuksella.

Ensimmäisen vuoden opinnot fysiikan puolella ovat kaikille yhteneväiset ja vasta ensimmäisen vuoden päätteeksi valitaan se varsinainen koulutusohjelma, esimerkiksi meteorologia, geofysiikka tai tähtitiede. Ensimmäisen vuoden opinnot saattavat yllättää haastavuudellaan ja meteorologian täydellisellä poissaolemisella. Kursseihin kannattaa kuitenkin panostaa, sillä ne luovat tärkeän pohjan seuraavien vuosien, oman alan, opinnoille.

Itse meteorologiaan pääsee kunnolla käsiksi toisena opiskeluvuotena, jolloin ainakin minulla motivaatio parani ja opiskeleminen muuttui hyvinkin mielenkiintoiseksi. Kursseista tuli käytännönläheisempiä, vaikka integroimisesta, osittaisderivaatoista ja nablaamisesta tulikin arkipäivää. Kandidaatiksi valmistutaan keskimäärin 3-4 vuodessa ja tämän jälkeen on mahdollista erikoistua joko dynaamisen meteorologian tai mikrometeorologian puolelle oman kiinnostuksensa mukaan. Käytännössä erikoistumissisältöjä voi myös yhdistellä ja opintojen loppuvaiheessa opiskelijalla onkin jo varsin vapaat kädet verrattuna aivan opintojen alkupäähän. Meteorologiksi valmistuminen vie keskimäärin 5-7 vuotta riippuen opiskelutahdista.

Tuoreimmasta meteorologian opinto-oppaasta löydät lisätietoa opintovaatimuksista ja -aikatauluista.

Pieni näyte laskuharjoituksista. Kyseessä on maisterivaiheen Ilmakehän yleinen kiertoliike -kurssi.

Pieni esimerkki laskuharjoituksista. Kyseessä on maisterivaiheen Ilmakehän yleinen kiertoliike -kurssi.

Meteorologi työelämässä

Meteorologin työ on viime vuosikymmenien aikana muuttunut automaation ja tekniikan kehittyessä. Nykyään meteorologin rooli on suurimmillaan ennusteen alkuvaiheessa, jolloin muokataan tietokonemallien esittämiä ratkaisuja lopullista ennustetta varten. Itse ennustamistyöhön (mukaan luettuna tv-meteorologit) suuntautuu noin neljäsosa meteorologeista. Ennustamistyön lisäksi tutkimus- ja kehitystyö työllistää suuren osan meteorologeista – osa suuntautuu myös erilaisiin konsultointi-, myynti- ja markkinointitehtäviin. Toisinaan kombinaatioitakin em. työtehtävistä näkee – siitä minä olen elävä esimerkki: piirrän, ennustan, myyn, markkinoin, konsultoin ja kirjoitan. Meteorologin työtehtävä voi siis koostua monestakin eri osa-alueesta oman osaamisen ja mielenkiinnon perusteella.

Tulevaisuudessa automation yleistyessä ja tietokoneiden kehittyessä meteorologit tulevat sijoittumaan työelämässään todennäköisesti yhä enemmän varsinaisen ennustamistyön ulkopuolelle. Päivystäviä meteorologeja tarvitaan toki tulevaisuudessakin – onneksi tietokoneet eivät ihan kaikkea voi korvata. Tulevaisuudessa meteorologin työssä tarvitaan aikaisempaa enemmän tietoteknistä osaamista, sosiaalisia taitoja sekä kaupallistakin ymmärrystä. Ohjelmointikursseja tai kenties ohjelmointia vaikkapa sivuaineena kannattaa opintovaiheessa harkita, ja toisaalta myös kaupallisen alan työkokemus tai opinnot antavat lisäarvoa.

Meteorologin työpaikat ovat vahvasti pääkaupunkiseutukeskeisiä: suurimmat työllistäjät ovat Ilmatieteen laitos, Foreca sekä Vaisala. Yksittäiset lentosääyksiköt työllistävät kuitenkin ympäri Suomea. Pieni osa meteorologeista suuntautuu työmarkkinoille myös ulkomaille.

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Huomioita säästä. Pysyvä linkki.

2 vastausta kirjoitukseen

  1. Marita Misukka-Kyyrö sanoo:

    Olipa kiva kirjoitus meterologin opinnoista ja työnkuvasta 24-4-2015.
    Olen itsekin haaveillut tuosta lähes mystisestä ennustajan ammatista. Kehnot fysiikan taidot kuitenkin estivät halun edes yrittää opiskelupaikkaa. Ihan hyvä näinkin.
    Kirjoituksessa oli hyvin kuvattu myös se, kuinka monenlaisia taitoja meteorologi tarvitseekaan. Yksi tärkeä taito on tietenkin tuoda näitä mielenkiintoisia sääasioita maallikoidenkin tietoon. Hienoa, että salaperäistä ennustamisen verhoa hieman raotetaan.

    En ole ikinä lukenut mitään blogia, mutta näitä sääblogeja olen nyt seuraillut, kun ne Forecan sivuilta löysin. Hyviä ja toinen toistaan mielenkiintoisempia ja jopa humoristisia ovat. Ehkä meteorologin täytyy olla myös hiukan humoristi, koska toisinaanhan sää tekee tepposet, eikä aivan noudatakaan sitä kaavaa, joka on vaivalla kaikkien fysiikan lakien mukaan saatu.
    Ja sitä ihmettelen myös, kuinka neutraalisti esim. televisiossa meteorologi viikko toisensa jälkeen jaksaa kertoa ”matalapaineen työntyvän Atlantilta”, vaikka Suomen pieni ja lyhyt kesälomakautemme on menossa. Tarvitaanko siis jopa näyttelijän vikaa ? Vai oletteko niin tottuneet sään ”jumalallisuuteen”, että sen edessä on turha pullikoida tai hermoilla?

    Joka tapauksessa teette upeaa työtä.
    Uskon, että kaltaisiani sään seurailijoita on paljon, ja tällaiset blogin tyyppiset taustoitukset ovat erittäin mielenkiintoisia.

    Kiittäen Marita Misukka-Kyyrö

    • Markus Mäntykannas sanoo:

      Hei Marita!

      Kiitos paljon palautteestasi, tuli hyvä mieli lukiessa sitä! :) Kiva, että olet viihtynyt blogimme ääressä!

      Ehkä vähän näyttelijän vikaa vaaditaan, ehkä ei – tärkeintä on kuitenkin se, että meteorologi osaa esittää selkeästi asiansa ja tuoda esille kulloinkin tärkeimmät käänteet säässä. On myös tärkeää, ettei ennustusvirheistä lannistuta, sillä niitä tulee käytännössä kaikille. Sää on sen verran arvaamaton, ettei sen perässä aina pysy meteorologikaan.

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.