Lumea haikaileville eteläsuomalaisille odotus käy toisinaan pitkäksi, sillä tyypillisesti maa on mustana vielä marraskuunkin puolella, ja esimerkiksi etelärannikolla pysyvää lumipeitettä saadaan monena vuotena odotella joulukuulle saakka. Syysruskan kirjavat sävyt ovat hiljalleen kadonneet syksyn edetessä, kun puut ovat pudottaneet lehtensä ja nököttävät täysin alastomina luonnon armoilla. Harva se aamu sitä havahtuu kuitenkin valkoisena hohtavaan, jäiseen ja satumaiseen maanpintaan, joka joskus saattaa erehdyttävästi muistuttaa hentoa lumipeitettä. Todellisuudessa kyse on kuurasta, jota muodostuu, kun maanpinnan lämpötila on pakkasen puolella ja siinä on tarpeeksi vesihöyryä.
Selkeinä syysöinä maanpinta menettää voimakkaasti lämpöä, jota karkaa ilmakehän kautta avaruuteen pitkäaaltosäteilynä. Maanpinta jäähtyy yllä olevaa ilmakerrosta nopeammin – vaikka lämpötila kahden metrin korkeudella mittauskoijussa olisikin vielä plussan puolella, voi maanpinnassa helposti olla jo pakkasta. Tällöin puhutaan hallasta, ja sopivan kosteissa olosuhteissa myös kuuranmuodostus on mahdollista. Jos maanpinnassa on tarpeeksi vesihöyryä ja lämpötila laskee nollan alapuolelle, härmistyy vesihöyry pienen pieniksi jääkiteiksi, kuuraksi. Härmistymisestä puhutaan, kun kaasu (vesihöyry) muuttuu suoraan kiinteäksi (jääkide) olomuodoksi ilman nestemäistä välivaihetta. Mikäli on heikkotuulista tai tyyntä, vesihöyry ei ehdi haihtua eikä sekoittua ilmaan ja se härmistyykin nopeasti jääkiteiksi.
Kuuran syntymistä edesauttaa, jos kylmän maakerroksen alapuolella on jokin lämpöä ja kosteutta emittoiva lähde. Esimerkiksi puisten jalkakäytävien tai laiturien alla on usein muhimassa lämpöä ja vesihöyryä, joka karkaa raoista vähitellen ilmaan ja saa puun pinnalla aikaan voimakasta kuuranmuodostusta. Pinnasta voi tulla petollisen liukas.
Kuura on kaunista mutta myös pirullista keliolosuhteista puhuttaessa. Kuuran ennustaminen ei aina ole kovin yksiselitteistä: täytyy osata ottaa huomioon pilvisyys-, tuuli-, kosteus- ja lämpötilaolosuhteet ja niiden äkkipikaisetkin muutokset. Talvisin kuura yllättää toisinaan kokeneenkin meteorologin: maalaisjärjellä ajateltuna kuuraa ei pitäisi muodostua, kun taivas on pilvessä, sillä lämpöä ei pääse karkaamaan avaruuteen. Mutta pienikin rako pilvipeitteessä voi aikaansaada nopean lämpötilan laskun pakkasen puolelle tienpinnassa ja kuuranmuodostus tapahtuu silmänräpäyksessä. Eipä myöskään heti tulisi ajatelleeksi, että hyvin lauhoina talvipäivinä lämpötilan ollessa vaikkapa +5 asteessa voi kuuraa syntyä. Tähän riittää pilvetön taivas keskellä kirkasta päivää, sillä auringon säteilyteho on olematon ja käytännössä lämpö ehtii nopeasti karata maanpinnalta avaruuteen.
Tulevana viikonloppuna, erityisesti perjantain kuluessa, sää on lauhtumassa voimakkaasti mutta hitaasti. Samalla Suomeen virtaa kosteampaa ilmaa lounaasta kylmän pakkasilman tilalle. Tällaiset muutokset voivat aikaansaada erittäin petollista ja laaja-alaista kuuraliukkautta, joten perjantaina on syytä olla tarkkana liikenteessä – erityisesti, jos on kesärenkaat vielä alla (niin kuin allekirjoittaneella)!
On hyvä tietää, että kuura ei ole sama asia kuin huurre, joka on myös rykelmä pienen pieniä jääkiteitä, mutta sen syntymekanismi poikkeaa kuurasta. Huurteen muodostuminen vaatii sen, että ilman kastepiste on sama kuin sen lämpötila eli ilman suhteellisen kosteuden on oltava 100 %. Ilmassa olevat alijäähtyneet, pikkuruiset pisarat tarttuvat kiinni kylmiin pintoihin muodostaen huurretta.
Katsaus tulevaan säätilanteeseen
Lähipäivinä Siperia opettaa kylmine tuulineen ja pakkanen saattaa öisin kiristyä itäisessä ja pohjoisessa Suomessa jopa yli 20 asteeseen. Kylmin hetki koettaneen torstaiaamuna, jolloin Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Koillismaalla pakkanen voi paukkua (yli?) 25 asteen voimin. Kaikkien aikojen lokakuun pakkasennätys on vuodelta 1968, jolloin Sodankylässä lämpötila laski -31,8 asteeseen 25. lokakuuta. Tämä ennätys pysyköön yhä voimassa.
Erittäin mielenkiintoista on myös seurata Suomenlahdella syntyviä lumikuuroja. Tällä hetkellä ilmamassan ja Suomenlahden pintaveden välinen lämpötilaero on huimat parikymmentä astetta ja tuulen kääntyessä puhaltamaan idän ja kaakon välille voi lumi yllättää ensi yönä ja huomenna etelärannikkolaiset.
Tämä kylmä jakso jäänee näillä näkymin lyhyeksi. Viikonlopuksi odotellaan jälleen tutuiksi käyneitä lauhkeita lounaistuulia pilvineen ja sateineen. Lappiin saadaan kunnon lumipyry, etelä voi selvitä täysin sateitta. Ja tässä onkin sitten potentiaalia pidemmällekin lauhalle jaksolle.
Oulussa on tullut jo ensilumi mutta vissiin la 25.10.2014 on tulossa lunta pohloiseen.
jotenkin on sellainen olo että tuo lauha jakso kestää koko loppuvuoden kun lokakuun sää on muistuttanut paljolti tammi ja kesäkuun säätä alkuun pari viikkoa lämmintä sitten loppukuu todella kylmää helmi-huhtikuussa sekä heinä-syyskuussa olikin sitten 3 kk ajan harvinaisen lämmintä joten ei kahta ilman kolmatta seuraavaa kylmää saadaankin vasta helmikuulla ainakin WSI:n ennuste povailee erittäin leudon alkutalven jälkeen lopputalvelle viileämpiä kelejä ja niin tilastotkin 94 ja 96 helmikuiden erotus oli + astetta 96 eduksi nyt tulee 2-3 astetta kylmempi helmikuu mitä 2013 oli
64-96 helmikuden erotus oli siis +2,6 astetta leikkautui pois edellisestä