Kuka pelkää ukkosta?

Julkaistu
Leijaa ei kannattane lennättää ukonilmalla, vaikka Benjamin Franklin teki niin aikoinaan. Kuva: Currier & Ives, New York, 1876 - Public Domain Images.
Leijaa ei kannattane lennättää ukonilmalla, vaikka Benjamin Franklin teki niin aikoinaan. Kuva: Currier & Ives, New York, 1876 – Public Domain Images.

Ukkonen on varmasti meidän luonnonnäytelmistämme rajuimpia. Kesäaikaan ukkonen oikeastaan kuuluu ilmiöön sadekuuro, sen jonkinlaisena jatkeena – tai pisteenä i:n päällä, miten vain.  Kun kumpupilvet kasvavat, ja sopivissa ilmakehän olosuhteissa varsinkin korkeutta, niistä voi tulla ukkospilviä. Oleellista on ilman pystysuuntainen liike, jota on sitä helpommin, mitä kylmempää ylempänä ilmakehässä on suhteessa maanpintailmaan. Ylöspäin ilma voi nousta siksi, että aurinko lämmittää maanpintaa, mutta yhtä lailla ilmakehässä voi vain olla kohta, joka suosii nousuliikettä.

No, ei siihen ukkoseen tietenkään pelkkä nouseva ilma riitä, vaan sitten niissä korkeissa pilvissä tapahtuu kaikenlaista; pitää olla yhtaikaa vesihöyryä, vettä ja jäätä, kuten sateen synnyssä ylipäätään, mutta samanaikainen voimakas nousuliike suosii erimerkkisten sähkövarausten erottautumista ja pesiytymistä esimerkiksi pilven eri osiin. Mutta tähänpäs en nyt mene, vaan pidän tapetilla itse ukkosen, syntyi se sitten miten tahansa. Vaikutuksista on nyt kyse. Salaman, vaikka myös jyrinä on osa ukkosen pelottavuutta. Salama on ennen jyrinää ja sen syy, mutta ei liioin salama ole itsessään alku, vaan jo vähän kuvailemanikin  kehityksen tulos.

Jyrinän voinee vielä kuulla suunnilleen parinkymmenen kilometrin päästä, olosuhteista toki riippuen, ja vanha konsti selvittää, miten kaukana ukkonen on, on laskea salaman ja jyrinän välinen aika sekunneissa. Kunhan jyrinä todella tulee nähdystä salamasta. Äänen nopeus ilmassa riippuu lämpötilasta, mutta itse käytän tässä karkeaa mutta käytännössä riittävää nyrkkisääntöä 300 metriä sekunnissa. Eli kymmenen sekuntia vastaa kolmea kilometriä.

Kaikki salamat eivät iske pilven ja maan välillä, vaan myös pilvisalamoita on paljon maasalamoiden lisäksi. Salamanpaikannuslaitteiden on määrä rekisteröidä maasalamoita, joista voidaan erottaa, ovatko sähköpurkauksen elektronit liikkuneet pilvestä maahan vai päin vastoin. Tämä ehkä kankealta kuulostava sanavalintani johtuu siitä, että sähkön kulkusuunta ehdittiin määritellä ennen kuin oli selvillä, että siinä tosiolevaisesti liikkuvat elektronit, jotka varaukseltaan miinusmerkkisinä hakeutuvat kohti positiivista sähkövarausta. Mutta en nyt mene salamankaan kaikkiin syvyyksiin, vaan pidetään salama ihan vaan salamana, joka – kuten tunnettua – ”iskee”. Salamaniskuihin menehtyy suoraan myös ihmisiä, joskin muut tuhot ovat vaikutuksiltaan laajempia. Ukonilmojen kovat tuulenpuuskat ovat oma lukunsa,  salama ei ole ukkosen ainoa aikaansaannos.

Salama on siis valtaisa sähköpurkaus, vähän kuin sähköhitsauksessa valokaari mutta paljon isompi ja edelleen kesyttämätön energiavara, oikukas ja arvaamaton. Ei kuitenkaan miten arvaamaton tahansa. Koska salama on sähköä, sitä koskevat sähkön luonnonlait. Salamassa sähkövaraus etsii aina kussakin olosuhteissa helpoimman purkautumistien, usein lyhyimmän matkan johonkin sähköä hyvin johtavaan, esimerkiksi metalliin. Auton turvallisuudesta osittaisena ns. Faraday-häkkinä on kai viimeksi keskusteltu siinä yhteydessä, että mitäs jos autossa onkin muoviosia korvaamassa ennen metalliosia. No, pääasia, ettei luule auton ainakin suhteellisen turvallisuuden johtuvan kumipyöristä, vaan ihan muusta. Kumisaappaitahan jotkut ukkospelkoiset jalkaansa ukonilman uhatessa kiskovat…

Jos on sellainen tunne, että haluaa jotenkin ihan oikeasti suojata itseään tai vaikka kotiaan salamaniskujen varalta, kannattaa ehkä harkita jopa ukkosenjohdattimien asentamista. Etsin ja löysin asiaan liittyvää nettikirjallisuutta, jonka kimppuun nyt usutankin teidät, rakkaat ja ainakin ukkospelkoiset lukijani. Ostetaan sitä hölmömpääkin mielenrauhaa, joten miksei salamalta suojautumistakin voisi harkita. Tässä ainakin alkupaloiksi.

http://www.tukes.fi/tiedostot/sahko_ja_hissit/faq/ukkossuojaus.pdf

http://tieku.fi/kysy-meilta/auto-suojaa-tehokkaasti-salamaniskuilta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Faradayn_h%C3%A4kki

http://yle.fi/uutiset/ukkosenjohdatin_suojaa_salamalta/5397343

 

Kuvan linkki: http://de.wikipedia.org/wiki/Blitzableiter#mediaviewer/Datei:Benjamin_Franklin_Lightning_Experiment_1752.jpg

 

 

 

Mitä on halla?

Julkaistu

Halla ja yöpakkanen ovat kaksi eri asiaa.

Ne menevät monelta kuitenkin helposti sekaisin. Hallaa voi esiintyä vasta kasvukauden alettua (kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +5 asteen yläpuolella), ja se tarkoittaa sitä, että lämpötila käy maan pinnalla pakkasen puolella samaan aikaan kun ilman lämpötila pysyttelee plussalla. Yöpakkanen taas tarkoittaa sitä, että myös maanpinnan yläpuolella on pakkasta.

Tässä vaiheessä täytyy selventää, että lämpötila mitataan virallisesti kahden metrin korkeudesta, jolle myös lämpötilaennusteet annetaan. Maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa lämpötila on kuitenkin usein täysin eri, kuin esimerkiksi kahden metrin korkeudella, sillä maanpinta jäähtyy ja lämpenee nopeammin kuin ilma.

halla_bb
Maanpinnalle yön aikana muodostunutta kuuraa kasvukauden ollessa päättymässä lokakuussa vuonna 2010.

Hallaa ei näe mittarista

Hallaa ei siis näe suoraan normaalille korkeudelle sijoitetusta lämpömittarista, mutta melkolailla yleissääntönä voidaan pitää, että jos selkeänä ja etenkin heikkotuulisena yönä lämpömittarissa näkyy +4 astetta tai vähemmän, niin maanpinnalla esiintyy silloin pakkasta eli hallaa. Halla on ankaraa, jos lämpötila  maanpinnalla laskee alle -4 asteen.

Yöpakkanen näkyy kuitenkin suoraan lämpömittarista. Maanpinnalla pakkasta voi olla tällöin huomattavasti enemmänkin.

Alavilla mailla hallanvaara

Hallaa esiintyy helpoimmin alavilla ja aukeilla maa-alueilla sisämaassa. Kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin ja yöllä lämpötilan laskiessa kylmä ilma valuu näin kohti seudun alavinta kohtaa. Laakson notkossa lämpötila voi olla useita kylmempi, kuin viereisen kukkulan laella. Maa jäähtyy yöllä nopemmin kuin vesi ja tästä syystä merien ja suurten järvien rannalla halla on harvinaisempaa.

halla2_b
Suurten vesistöjen läheisyydessä hallaa ei yleensä esiinny sen vuoksi, että vesi luovuttaa lämpöa ja kosteutta kyllästäen ilman, jolloin ilman lämpötila ei enää laske.

Koko maassa kesän (kesä-elokuu) hallapäivien esiintyvyys vaihtelee suuresti, niin että etelärannikolla hallapäiviä ei ole yleensä yhtään, mutta Lapissa niitä saattaa kesässä olla 15. Kuitenkin esimerkiksi Vihdin Maasojalla Etelä-Suomessa hallapäiviä on kesän aikana keskimäärin 8, sillä se sijaitsee hyvin alavalla paikalla ja on myös Uudenmaan kylmin havaintopaikka.

Ovatko omat istutuksesi säilyneet alkukesän aikana vahingoittumattomina?

 

Kuvat: Aleksi Jokela