Ilmalan observatorion jäljillä

Julkaistu

Työpaikkani sijaitsee MTV:n uutishuoneella Helsingin Ilmalassa. Länsi-Pasilan tätä reunaa hallitsevat kerrostalot ja virastomonumentit. Luonnontieteilijöitä ei näillä kulmilla juuri liiku meitä Maikkarin ja Ylen meteorologeja lukuunottamatta. Silti paikan nimi, Ilmala, kertoo omaa tarinaansa kaupunginosan säätieteellisistä taustoista.

1900-luvun alkuvuosina Helsingin Kaisaniemessä sijaitseva magneettinen observatorio oli jäänyt hankalaan puristukseen. Ympärille kohosi yhä korkeampaa kaupunkirakennetta ja sähkövoimalla kulkevat raitiovaunut häiritsivät magneettisia havaintoja. Uusi observatorio päätettiin rakentaa niin kauas, ettei kaupunki sitä koskaan häiritsisi: kallioille Pasilan eli Fredriksbergin taakse lähes Vähä-Huopalahteen asti. Observatorio valmistui 1910 ja sai nimekseen Ilmala (kuva observatoriosta Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa). Heikki Nevanlinnan mukaan* Ilmalassa oli magneettisia mittauksia ja rekisteröintejä varten omat tilat, mutta mittaukset eivät koskaan lähteneet käyntiin Kaisaniemessä olleiden havaintojen laajuudessa.

Vaikka magneettiset mittaukset päättyivät Kaisaniemessä, säähavaintojen teko on jatkunut siellä tähän päivään asti.

Ilmalassa tehtiin magneettisten havaintojen lisäksi pintasäähavaintoja* sekä yläilmakehän havaintoja. Leijoilla lennätettiin meteograafia, havaintolaitetta, joka piirsi kuvaajaa mm. ilmanpaineesta, lämpötilasta ja kosteudesta (kuva leijasta Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa). Vuonna 1916* Ilmalassa aloitti työt myös vastavalmistunut matemaatikko Vilho Väisälä, joka teki elämäntyönsä meteorologina yläilmakehän tutkimuksen parissa. Leijahavainnot piirtävine antureineen korvautuivat vähitellen ilmaan vapautettavilla palloilla, joihin ripustetut havaintoanturit lähettivät tietonsa lähtöasemalle radioteitse. Vuonna 1931 Väisälä lähetti Ilmalasta ensimmäisen itse kehittämänsä radiosondin. Vielä samalla vuosikymmenellä alkoi sondien teollinen tuotanto ja toimitus kaikkialle maailmaan – Vaisala Oyj jatkaa edelleen tätä perinnettä.

Vuonna 1957 observatorio sai mahtavan naapurin, kun kalliolle rakennettiin Helsingin Veden kantikas punatiilinen vesitorni. Luulisin, että observatorion merkitys lienee jo silloin ollut vähäinen, sillä eivät meteorologit olisi muuten huolineet moista järkälettä naapuriinsa ilmavirtoja häiritsemään. Observatorio tulikin pian lopullisesti tiensä päähän, sillä vuonna 1967 se jyrättiin Ilmala 2 -vesitornin tieltä. 60-luvulta 80-luvulle Ilmala kasvatti muutenkin merkitystään, laajeni ja sai monia nykyisistä maamerkeistään: YLE oli toiminut Pohjois-Pasilassa jo 20-luvulta lähtien ja 1967 valmistui myös Mainostelevision toimitalo tien toiselle puolelle Pöllölaaksoon. Nämä vaiheet käyvät ilmi myös Maanmittauslaitoksen peruskartoista vuosilta 1961, 1967 ja 1979. Nyt 2000-luvulla Pöllölaakson ympäristö on jälleen ollut myllerryksessä, kun alueelle on rakennettu uusia asuntoja ja toisaalta entisiä studiotiloja purettu.

196119671979

Observatoriotoiminta jatkuu Suomessa kolmessa paikassa, Nurmijärvellä, Jokioisissa ja Sodankylässä. Pasilassa meteorologit saivat toisenlaista jalansijaa 1958, kun Paavo Salmensuu ryhtyi viittomaan piippunsa kanssa Mainostelevision Sääruutu-ohjelmassa. Tupakkatuotteiden esittely ei taitaisi enää olla mahdollista, mutta meteorologit ovat pysyneet uutisten vakioesiintyjinä. Näillä kunniakkailla jalanjäljillä astelen siis taas huomenna töihin Ilmalan kallioiden katveeseen.

Twitter: @liisarintaniemi

Korjaus 7.1.2015: Muutettu observatorion rakennus- ja purkuvuodet. Valmistui 1910 ja purettiin 1967.

*) Artikkelia korjattu ja päivitetty Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö (eläk.) Heikki Nevanlinnalta 17.9.2015 saatujen tietojen perusteella.

10 vastausta artikkeliin “Ilmalan observatorion jäljillä”

  1. Pieni korjaus: Nurmijärvellä ei ole ilmatieteellistä observatoriota vaan geofysiikan observatorio.

    1. Totta, vaikka Nurmijärvellä tehdään myös joitain meteorologisia mittauksia. Tein korjauksen tekstiin.

  2. Minunkin jalanjälkiä voisi näkyä paljonkin, jollei paikkoja olisi niin perusteellisesti myllerretty. Siis täyttä nostalgiaa minulle. Uusi jännä huomio minulle, että asuin näköjään täsmälleen observatorion meridiaanilla koko 50-luvun (pääsiköhän vaikuttamaan :)) X-koordinaatti oli vuosiluku-numeron numeroiden 9 ja 6 välissä. Noista viivat suoraan oikealle sekä suoraan ylös niin päädytään taloomme (tienristeys lähellä rataa) (ei meidän talo vaan vuokralla). Seuraavasta kuvasta talo on jo häipynyt pistoraiteen tieltä. Muutimme pois 1962. Fredriksbergin tilan rakennukset (maantien ja rautatien kainalossa meistä etelälounaaseen) säilyivät siihen saakka kun Hartwall-Areena tuli paikalle.

    1. Ah, tuttuja kulmia sinulle. Katselin tätä juttua kirjoittaessani vanhoja kuvia Fredriksbergistä, ja ovat kyllä näkymät muuttuneet. Tosin onhan siellä muutama vanha puutalo säilynyt kerrostalojen puristuksissa. Niitä katselee nyt aivan uusin silmin.

      1. Tuttuja juu. Vaikka vähän liioittelen Ilmalan suhteen. Kyllähän me lapsena pysyttiin lähinnä rantaradan toisella puolella niin kutsutussa Pikku-Pasilassa. Tosin paljon käytiin myös ”isossa Pasilassa”, missä isoäitini ja tätini asuivat, oli kaupat ja sauna sekä leikkikoulu ja kaksi vuotta kansakoulua. Netissä on tosiaan paljon kuvia, esim http://albumit.lasipalatsi.fi/suomi/hakulomake.html (kannattaa rajoittaa aikaan ennen 1980). Tosin meidän taloa ei näy missään niissä kuvissa, mutta 1960 tehdyssä TV-ohjelmassa näkyy kohdassa 18:30 (se on naapurin poika pihalla enkä esim minä). Löytyy Ylen Elävästä arkistosta ”Puu-Pasila” -haulla. Vanhasta Pasilasta on myös Facebook-ryhmä ”Pasila 1940-1980”. Minä en kuulunut ”kantajengiin” kun asuttiin aika syrjässä ja muutin aika nuorena muualle. Lisäksi ruotsinkielisenä kävin eri kouluja. Puu-Pasila on muuten kaupunginosan nimi kun puhutaan näistä ajoista :).

  3. Ilmalan nimi on aika suoraviivainen. Mutta mistä tulee Pasilan nimi. Siinä on vähän enemmän mutkia. Ks esim Wikipediasta ”Pasilan nimi”.

    1. Jännä! Samoin on mielenkiintoista, miten Fredriksberg on hävinnyt käytöstä täysin.

      1. Minun suuhuni ei Böle vieläkään istu. Käytän edelleen Fredriksbergiä.

  4. No seko seko minä. Tarkoitin tietysti leveyspiiriä enkä meridiaania (pituuspiiri). Siis asuin samalla leveyspiirillä.

Kommentit on suljettu.

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.