Month: maaliskuu 2014

Kulunut talvi on ollut poikkeuksellisen lauha. Varsinkaan eteläisessä Suomessa talvesta ei juuri ole ollut tietoa helmikuun alun lauhtumisen jälkeen. Yleisesti eteläisessä ja keskisessä Suomessa lumitilanne on helmikuusta lähtien vastannut tyypillistä huhtikuun lopun tai jopa toukokuun alun tilannetta! Monelle on varmasti herännyt kysymys: “Onko tämä nyt sitten sitä ilmastonmuutosta?” Viime talvena lämpötilat olivat kymmenisen astetta tätä talvea kylmemmät. On selvää, ettei ilmastonmuutos ole vuodessa voinut “edetä” kymmentä astetta. Suurin ero tämän ja edellisten kylmien talvien välillä selittyy luontaisella vaihtelulla eli sillä, mistä ilmansuunnasta ilma on meille virrannut. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, ettei ilmastonmuutoksella voi olla oma osuutensa kuluvan talven lämpöoloihin.

Ilmastonmuutoksen erottaminen normaalista vuosivaihtelusta on vaikeaa

Tuntuu välillä suorastaan huvittavalta, kuinka yleisessä mielipiteessä kylminä talvina ilmastonmuutos perutaan kokonaan ja lauhoina talvina vastaavasti ajatellaan ilmaston lämmenneen “hetkessä” kymmenillä asteilla. Ei tietenkään näin voi olla, vaan tämä on juuri sitä luonnollista vaihtelua, joka tulee aina kuulumaan meidän ilmastoomme. Ikävä kyllä, ilmakehässä ei ole nähtävissä mitään punaista viivaa, joka erottaisi ilmastonmuutoksen aikaansaannoksen normaalista vaihtelusta. Sen sijaan, että vertailemme eri vuosien lämpöoloja keskenään, meidän tulisi vertailla nykyisiä lounaistuulten talvia edellisiin lounaistuulten talviin ja vastaavasti itätuulten talvia edellisiin itätuulten talviin. Tämä on tietysti jo paljon hankalampaa. Yksi tapa seurata puolueettomasti ilmastonmuutoksen etenemistä on seurata sääennätyksiä tai poikkeuksellisen sään esiintymisiä. Mikäli ilmasto lämpenee, pitäisi lämpimiä poikkeuksia/ennätyksiä olla enemmän kuin kylmiä poikkeuksia/ennätyksiä (tässä ennätyksellä tarkoitetaan kaikkien aikojen ennätyksiä, ei kuluvan vuoden ennätyksiä, joka sinänsä onkin vähän arveluttavaa ilmastoa ajatellessa).

Ilmastonmuutosennusteet ennustavat keskimääräisiä oloja

Ilmastonmuutosennusteissa ennustetaan keskimääräistä ilmastoa, ei “hetkellisiä” normaalin vaihtelun aiheuttamia kylmiä ja lämpimiä jaksoja. Ilmastonmuutosennusteet perustuvat tietokonelaskelmiin, joihin on koottu kaikki ilmakehän tunnetut fysiikan lainalaisuudet. Todellisuudessa emme vielä varmuudella tiedä, kuinka hyvin osaamme muutosta ennustaa ja mitä mahdollisia puutteita laskelmissamme on. Kaikki tietokonelaskelmat ennustavat kuitenkin ilmaston muuttumista. Eniten muutoksia on luvassa kaikkein pohjoisimmille alueille. Paikallisesti ennusteen suurimmat kysymysmerkit liittyvät mahdollisiin matalapainetoiminnan muutoksiin, joita ei vielä laskelmissa pystytä kunnolla ottamaan huomioon. Juuri näillä mahdollisilla matalapainetoiminnan muutoksilla olisi suurin vaikutus ilmastoomme. Melko suurella varmuudella voidaan kuitenkin olettaa, että talvella kaikkein eniten tulee lämpenemään nimenomaan pohjoiset napa-alueet, kun taas vähiten lämpenee päiväntasaajan seutu. Niinpä tulevaisuudessa lämpötilaero napojen ja päiväntasaajan välillä tulee talvisin pienenemään. On oletettavaa, että matalapainetoiminta tulee tämän seurauksena muuttumaan. Juuri tästä leveyspiirien välisestä lämpötilaerostahan matalapainetoiminta syntyy. Lämpötilaero on suurimmillaan talvella ja silloin myös matalapainetoiminta on voimakkaimmillaan. Mikäli kuitenkin tämä lämpötilaero jatkossa tulee pienenemään, voisi nopeasti maalaisjärjellä ajateltuna olettaa matalapainetoiminnan heikkenevän. Tällaista muutosta tietokonelaskelmat eivät kuitenkaan ennusta.

Erilainen Ilmastonmuutosennuste

Päivittäisessä sään ennustamisessa meteorologi on tottunut, että toisinaan tietokonelaskelmia joutuu ”parantamaan” ja välillä ennustamaan suorastaan tietokonelaskelmia vastaan. Ilmastoennusteissa tämä on vaarallista, sillä meillä ei ole historiasta esimerkkiä, mitä tällaisessa tilanteessa voisi tapahtua. Kaikesta huolimatta päätin tehdä oman ilmastonmuutosennusteen. Seuraava osuus ei siis välttämättä edusta yleistä kantaa asiasta, vaan perustuu pitkälti havaintoihini viimeiseltä parilta kymmeneltä vuodelta. Lukekaa se siis varauksella, Petri Takalan ilmastonmuutosennusteena :)

Muutoksia vallitseviin ilmavirtauksiin

Idänpuoleiset tuulet tulevat jatkossa lisääntymään samalla kun lännenpuoleiset tuulet kokonaisuutena vähenevät. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että lännenpuoleiset tuulet loppuisivat kokonaan. Jatkossakin lännenpuoleiset tuulet pysynevät idänpuoleisia tuulia yleisempinä. Enää ei kuitenkaan voida puhua lounaistuulesta yhtä selvästi vallitsevana tuulen suuntana kuten aiemmin. Idänpuoleisten tuulten säätilanteet tulevat jatkossa kestämään selvästi pidempään ja jopa kuukausia kerrallaan.

Kokonaisuutena myrskyt tulevat merialuillamme vähenemään. Siinä, missä 1990-luvun alussa myrskyjen määrä vaihteli 30:sta – 40:een vuodessa, tulee vuotuinen myrskyjen määrä jatkossa jäämään merillämme tyypillisesti vajaaseen 20:een. Totta kai tulee vielä yksittäisiä huippuvuosia, jolloin myrskyjä voi olla lähes 40, mutta näin käy yhä harvemmin. Myrskyt painottuvat jatkossa yhä selvemmin talven alun kuukausiin ja näin on yhä todennäköisempää, että voimakkaimpien myrskyjen aikaan routa ei ole vielä kovin laajalti tukemassa metsien puita. Tällä onkin myrskyn voimaa suurempi merkitys metsien myrskytuhoihin ja näin metsien puustotuhot voivatkin tältä osin pahentua.

Kesällä myös kovat tuulet tulevat jonkin verran vähenemään, mutta toisaalta myös täysin tyynet tilanteet vähenevät. Sen sijaan kohtalaiset sekä mahdollisesti myös navakat tuulet tulevat lisääntymään. Toisaalta idänpuoleisten tuulien yleistyessä myös voimakkaat sade- ja ukkoskuurot lisääntyvät etenkin Baltiassa ja tämän seurauksena myös paikalliset ukkosmyrskyt saattavat lisääntyä.

Erilaiset säätyypit jatkuvat pidempään ja sää jakautuu voimakkaammin ”kahtia”

Kaiken kaikkiaan erilaiset säätyypit jäävät tulevaisuudessa pidemmäksi aikaa ”päälle ”ja niin sama säätyyppi saattaa entistä useammin jatkua kokonaisia vuodenaikoja kerrallaan. Yhä jatkossakin on siis luvassa sekä sade- että hellekesiä ja yhä varmemmin toinen näistä jää lähes koko kesäksi päälle. Kun sitten sadekesä sattuu päälle, vettä saadaan jatkossa paikallisesti suurempia määriä. Vuosisadan puolessa välissä sadekesinä rikotaan helposti vanhoja sade-ennätyksiä.

Jatkossa myös talven säätyyppi tulee jäämään pidemmäksi aikaa ”päälle”. Talvet tulevat jakautumaan voimakkaammin kahtia toisaalta lauhaan harmaaseen tihkusateen säähän ja toisaalta kylmään lumisateiden keleihin.

Idänpuoleiset tuulet tulevat jossain määrin lisääntymään myös talviaikaan. Tätä voitaneen pitää ilmakehän omana puolustusmekanismina lämpenemistä vastaan. Itätuulten talvina tuulet tuovat kylmää ilmaa Siperiasta asti ja kunnon pakkastalvia riittää vielä 100 vuoden päästäkin. Tällaisessa tilanteessa lämpimän Itämeren yllä syntyy kunnon lumimyräköitä helposti aina Tanskassa asti ja paikallisia lumiennätyksiä saatetaan rikkoa vielä vuosisadan lopullakin. Samaan aikaan Lapissa jäädään itätuulesta huolimatta (talven kylmin tuulen suunta) kuitenkin jo kauas ennätyskylmyyksistä.

Vastaavasti aktiivisen Atlantin matalapainetoiminnan ja lounaistuulten hallitessa talven säätä, kuten tänä talvena, aletaan nopeasti hätyyttelemään talven ennätyslämpötiloja ja lumipeitteen raja siirtyy tällaisina vuosina entistä pohjoisemmaksi eikä eteläinen Lappikaan enää jatkossa ole varmuudella suojassa mustalta talvelta. Lounaistuulten talvet tulevat kuitenkin jonkin verran harvenemaan.

Itämerelle ilmastonmuutoksen suurin uhka tulee rehevöitymisestä.

Merenpinnan yleinen kohoaminen tulee meillä pitkälti kompensoitumaan maanpinnan kohoamisen seurauksena. Toisaalta voimistuvat paikallisilmiöt saattavat aiheuttaa paikallisia lyhytkestoisia ongelmatilanteita. Yksi Itämeren keskeisimpiä ongelmia tulee jatkossakin olemaan rehevöityminen ja happikato. Lisääntyvät idänpuoleiset tuulet nimittäin vähentävät Itämeren ekosysteemin kannalta tärkeiden suolapulssien pääsyä Tanskan salmien läpi Atlantilta. Suolapulsseilla on suuri merkitys luonnon omana rehevyyttä estävänä tekijänä Itämerellä. Kyseisen mekanismin heikentymisestä saattaa jo lähivuosikymmeninä tulla merkittävä lisähaaste taistelussa Itämeren rehevöitymistä vastaan.

Kevät on vuodenaika. Vuodenajat ovat ennen kaikkea muuta tähtitiedettä, se kaikki muu on päälle liimattua. Maapallon ja auringon suhde muuttuu, ja lämmittävät valonsäteet tulevat ylhäältä kohtisuoraan yhä pohjoisemmalle leveysasteelle. Auringonvalo voimistuu ja päivä pitenee. Nyt aurinko paistaa kohtisuoraan vielä ekvaattorin eteläpuolelle, mutta kevätpäiväntasauksessa jo päiväntasaajalle. Niin, päivän tasaajalle. Silloin yö ja päivä ovat koko planeetalla samanpituiset. Pohjoisimmillaan auringonpaisteen kohtisuoruus on kesäpäivänseisauksen ajanhetkellä: silloin tuo armoitettu pohjoinen leveysaste on 23,5. Silloin meilläkin on jo kesä, tosin ei koskaan yhtä varmasti lämmin kuin tuolla etelässä. Meidän pohjoinen leveysasteemme on karkeasti 60-70. Siis nimenomaan karkeasti, se on pohjoinen olemisen tapa.

Matka talvesta kesään tuo planeettamme ilmakehään monia muutoksia, joista isoin yksittäinen on mantereiden lämpeneminen. Meri on tässä hitaampi ja varovaisempi, mutta sepä varastoi lämpöä vastaavasti enemmän, seuraavan talvenkin varalle. Suomen sijainti on Euraasian mantereen luoteiskolkka, siitä seuraavat eri aikojen keskimääräiset säämme, ilmastomme. Omissa lätäköissämme, siis matalissa murtovesissämme, on tänä keväänä peruslämpöä viime kesältä ja lauhalta alkutalvelta, siksi jääpeite on rantoja lukuun ottamatta olematonta. Lunta näen ikkunastani vain siellä, mihin sitä on erikseen kasattu. Pitäisi vielä tietää, kuinka paksulti on routaa maassa ennen kuin voi alkaa jännittää aikaisen kasvun puolesta: yksi onneton rapsakka pakkasaamu väärässä kohtaa kun riittää tekemään tuhoa, ja siinä sitten meni sen aikaisen kevään riemu.

Säät voivat kevään mittaan heitellä suuresti. Kokonainen kuukausi tai miksei vaikka kaksi voivat olla kokonaisuutena vaikka miten lämpimiä, muttei se välttämättä tarkoita, että joka ainoa päivä olisi tavanomaista lämpimämpi. Ja kun tänään katsoin viimeisimmän tietokonalaskelman, tuli mieleeni, että tämän maaliskuun loppupuolesta voi aivan hyvin tulla alkupuolta jopa kylmempi. Ei ole kaikki lumi vielä taivaasta satanut. Nuolaiseekohan joku ennen kuin tipahtaa.

Minulle kevät ei koskaan ole ollut mikään ihmeellinen vuodenaika; olenhan syksyihmisiä. Mutta ei kevät ole vain planeettaa ja säitä, vaan monenlaisen tuntemuksen ja hengentuotteen primus motor. Avatakseni jokusen ikkunan kevääseen oheistan tähän pisaran kevätkulttuuria. Älä unohda myöskään Forecan sivustoa, jonka osa myös tämä blogi on. Säätä siellä on vaikka muille jakaa.

”Kevät keikkuen tulevi”:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kevat_keikkuen_tulevi_20344.html#media=20345

http://www.luonnossa.fi/Sanottua.php

Tuuli hiljaa henkäilee:

http://www.youtube.com/watch?v=3h5B05oq1pY

Tuulet leudot tuoksuaa (Tempus adest floridum):

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/leskenlehti-l%C3%A4%C3%A4kekasvi-tussilago-54253/

 

 

Turbulenssi eli pyörteisyys johtuu siitä, että ilman virtaukset eivät ilmakehässä ole koskaan täysin tasaisia eli laminaarisia. Ilman osasten välillä esiintyy kitkaa, joka synnyttää pieniä pyörteitä, jotka puolestaan synnyttävät lisää pyörteitä. Siinä vaiheessa, kun virtaukset ovat suuria ja nopeita, alkaavat pyörteetkin olla ihmisarjen mittakaavassa mielenkiintoisia.

Monelle turbulenssi on tullut tutuksi lentomatkustaamisen kautta. Arkisemmin ilmakuoppina kunnettu ilmiö saattaa heitellä konetta rajun oloisesti. Turvavyömerkkivalo syttyy, henkilökunta katoaa käytäviltä ja matkustajia luonnollisesti harmittaa, kun tarjoilu loppuu ja vessaankaan ei pääse. Varotoimenpide on kuitenkin perusteltu. Yksi turbulenssin suurimmista vaaroista matkustajalentokoneelle on nimenomaan se, että koneessa vapaasti seisovat tai ilman vyötä istuvat voivat loukata itsensä vakavasti, kun kone yllättäen heilahtaa.

Ilma-alukset pyrkivät pois turbulenttisista olosuhteista lentokorkeutta vaihtamalla. Joskus tasaisempaa pintaa ei kuitenkaan löydy tai korkeutta ei voi vaihtaa esimerkiksi muun lentoliikenteen vuoksi. Silloin turbulenttisissa olosuhteissa voidaan joutua lentämään pitkiäkin aikoja.

Turbulenssin kohtaamista pyritään välttämään jo lennonsuunnitteluvaiheessa valitsemalla reitti niin, että se kiertää mahdollisesti höykkyiset alueet. Esimerkiksi Helsinki-Pariisi-lennon reitti voi poiketa päivittäin paljonkin sen mukaan, minkälaiset tuuliolosuhteet Euroopan yläilmakehässä vallitsevat. Tähän tarvitaan sääennusteita. Ilmailua varten laaditaan omia tuotteita, joissa on tuulen lisäksi eritelty suihkuvirtausten akselit ja niihin liittyvät turbulenssialueet.

Tiesitkö, että nämä tuotteet ovat verkossa kaikkien nähtävillä? Mikään ei estä sinua tutustumasta itse lentosäätietoihin ennen seuraavaa lentomatkaasi ja katsomaan, missä on mahdollista kohdata turbulenssia. Lennon reittiin ei valitettavasti pysty vaikuttamaan, mutta voinemme luottaa siihen, että lentoyhtiön intressit reittivalinnassa ovat samat kuin matkustajienkin: mahdollisimman turvallisesti ja taloudellisesti määränpäähän. Kartalle voi kuitenkin vetää viivan likimain lähtöpisteestä kohteeseen ja katsoa, osuuko reitille suihkuvirtauksiin liittyviä ns. kirkkaan ilman turbulenssin alueita.

Otetaanpa esimerkki.

Kuvassa (klikkaa suuremmaksi) on Euroopan SWC eli merkitsevän lentosään kartta. Voimassaoloaika selviää vasemman ylänurkan laatikosta. Paksut mustat viivat väkäsineen ovat suihkuvirtausten akseleita – niissä siis tuulee yläilmakehässä voimakkaimmin. Näetkö katkoviivalla rajatut alueet, jotka sijoittuvat pääasiassa suihkuvirtausten ympärille? Ne kertovat kohdista, joissa kohtalaista tai kovaa turbulenssia todennäköisesti esiintyy. (Alue ei tarkoita, että se olisi kauttaaltaan turbulenttinen – se on alue, jolla turbulenssia voidaan paikoin havaita.)

Kartan perusteella voi päätellä, että lento Helsingistä Lontooseen saattaa tuntua epämiellyttävältä. Sen sijaan lento Helsingistä Malagaan, Aurinkorannikolle onnistutaan todennäköisesti reitittämään niin, että olosuhteet ovat varsin tasaiset.

Ihan näin yksinkertainen asia ei tietenkään ole. Kartoilla olevat turbulenssialueet on maantieteellisen sijainnin lisäksi rajattu myös pystysuunnassa ts. minkä lentopintojen väliin turbulenssialue rajautuu. Tämän selvittäminen menee blogikirjoituksen ulkopuolelle, mutta harrastuneet voivat tutustua siihen kotitehtävänään.

SWC-kartat ovat ilmaiseksi jaeltavaa materiaalia, joten niitä on verkossa nähtävillä useissa osoitteissa. Tässä linkki NOAA:n sivulle, josta löytyy tuoreimmat kartat kaikkialle maailmaan. Euroopan kartta on kohta ”f. Euro Sig WX”. Kotimaan lentoja varten samankaltainen kartta löytyy lentosaa.fi-palvelusta.

Hyvää matkaa!

Twitter @liisarintaniemi