Siellä syvin lumi missä kalhu on sivakka

Julkaistu
Tyylillä on väliä. Hiihtolomalla se ihan oma tyyli ja tekeminen on kuitenkin pääasia. Kuva: FIS World Cup Cross Country - January 7-8 2006 in Otepää, Estonia, Men's 15k Classic XC/Wikimedia Commons.
Tyylillä on väliä. Hiihtolomalla se ihan oma tyyli ja tekeminen on kuitenkin pääasia. Kuva: FIS World Cup Cross Country – January 7-8 2006 in Otepää, Estonia, Men’s 15k Classic XC/Wikimedia Commons.

Liukasta vettä jäisen jalkakäytävän päällä, lumisohjoa lauhalla säällä. Lumesta tuli ykskaks vettä imenyt likomärkä pesusieni, luiskahdukseen kun ei päättyis tieni. Joko huomiset pilvet tois kuivan ja veis tän vaivan, jotta vielä talvi-ilon jostain kaivan. Kokeilin siis, millä rytmiikalla tuota ikkunantakaista ilmaa voisi ilmentää ja arkustaan ammentaa. Ja kohta pakkasta jo toivon, joka tilanteen voisi taittaa. Lauhan ilman lotina on tässä nyt kotina. Tämä sää on kökkö, pesään kuitenkin on pantava pökkö. No ei tämä runoudeksi riitä, se siitä, mutta sanoiksi tulkoon illan aatos.

Lumipula painaa etelässä ja lännessä päälle, jos hiihtolomalla on hikilaudat alla murtomaan risukoloihin mieli. Tasaisempaa lumi on vaikka järvien jäällä. Mutta lyly liikkuu lykkimällä, kalhu kulkee vaikka kainalossa. Kyllä luntakin lisää tulee, kunhan entinen vähän kasaan painuu. Melkein se on niin, että hiihtolomien lumet ovat kuten nyt, ellei ensi keskiviikon lumisade hankia henkiin heruta. Ei se maan valkea koriste pois karise, vaikka nyt osassa Suomea vettä imi.

Niin, vaikka suursäätila on omalla tavallaan lauha, niin ei kuitenkaan liian lauha. Pieniä sateita riittää monellekin päivälle, ja jatkossa ne ovat tämänpäiväistä lumisempia. Lumitalven ystäville on luvassa ensi keskiviikkona ehkä tuhdimpikin lumisade etelästä, aika näyttää – lasketut ennusteet ovat perusolemukseltaan aina suuntaa antavia, vaikka nämä säät nykyään useimmiten aika hyvin osataankin. Eikä suojasään pitäisi hiihtämistä estää, sitä vartenhan on omat voiteensa, kuten vaikka vitikelille omansa. Osa pukeutumiskysymystä siis tämäkin talvinen luisto. Erivärisiä voiteita vain sinne käsilaukkuun, niin kyllä se siitä.

Vanha kunnon hiihtoloma on nyttemmin kauhtunut vain talvilomaksi, mutta ehkä se on poliittisesti korrektimpi niin. Hiihtolomaa ideoitiin jo 1920-luvulla, mutta ajatuksen lopullinen läpivienti kouluhallinnossa lienee yksiselitteisesti Lauri ”Tahko” Pihkalan panoksen ansiota. Sama mies loi pesäpallon. Hiihtoloma on ollut kouluissa vuodesta 1933 alkaen. Oliko kenties juuri hiihdossa myös massojen vaikeakulkuistenkin talvien liikkumismuotona jotain sen ajan henkeen sopivaa? Myös ilman sitä yhden nykyolympialajin sisältämää ampumista. Mutta nyt hiihdosta on tullut talvi. No paraskin puhuja – en omista suksia…

Lylyä lykkimään (otsikon sisältämän salakielisen sanoman selitys): http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1080

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:FIS_WC_Otep%C3%A4%C3%A4_2006-1.jpg

 

Salaisissa peitetehtävissä

Julkaistu

Hei taas. Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni sitten viime pääsiäisen. Pian sen jälkeen jäin vapaalle myös meteorologin töistä ja vasta tällä viikolla olen palannut päivätyöhöni. Missä olen sitten ollut? Salaisissa peitetehtävissä.

Olen karistanut harteiltani ilmatieteilijän viitan ja asettunut sellaisen ihmisen asemaan, jonka ainoat tietolähteet tulevista ilmoista ovat Foreca.fi:n nettisivut ja Pekka Poudan naama iltauutisissa. Olen päivitellyt helteitä, lumen puutetta, purevaa pakkasta ja vaihtanut naapurin kanssa kuulumisia siitä, mitä ”ne” lupasivat ensi viikolle.

Kiitos nykyaikaisten tietoliikenneyhteyksien minulla on mahdollisuus seurata Forecan ennusteiden pohjana olevia ennustemalleja kotoa käsin, mutta äitiyslomalle jäädessäni jättäydyin suosiolla lomalle näistäkin. Osaksi tämä johtui luonnollisesti siitä, että sääasioille ei yksinkertaisesti ollut aikaa, osaksi siitä, että joskus on hyödyllistä pitää taukoa työstään. Kolmas syy oli tämä, josta kirjoitan: halusin nähdä, millaista toisella puolella on.

Meteorologit saattavat nimittäin elää omassa kuplassaan mitä sääennusteisiin tulee. Kun on itse nähnyt kaikki erilaiset sääennustemallit ja niiden tarjoamat vaihtoehtoiset tulevaisuudenkuvat, kertoo huomisen sääkartta meteorologille luonnollisesti paljon enemmän kuin se kertoo tavalliselle sääennusteen käyttäjälle. Paljon informaatiota häviää tai hävitetään siinä prosessissa, kun ennuste käännetään radiotekstiksi, kartaksi tai huomista kuvaavaksi sääsymboliksi ja lämpötilaksi. Lost in translation. Tästä johtunee, että meteorologin näkökulmasta ennusteet menevät harvoin pieleen. Ovatko ennusteet käyttäjän mielestä yhtä käyttökelpoisia?

Yllätin itsenikin sillä, miten paljon tulin seuranneeksi vapaasti jaettavia säätietoja kotona ollessani. Rehellisesti sanottuna elämässäni on ollut sellaisiakin vaiheita, jolloin en ole kokenut sääennusteita henkilökohtaisesti tärkeiksi (nuori sinkku kaupunkilaisnainen, jolla ei ole ulkoilmaharrastuksia). Nyt kun pihassa on keskeneräinen autotallityömaa, eteisessä puettavana kahdet toppahaalarit ja lumisateen tullen kolattavana koko piha, sääennusteet kiinnostavat enemmän kuin koskaan.

Millaista siellä toisella puolella sitten oli? Eipä valittamista. Katsoin päivittäin Forecan täsmäsään kotipaikalleni. Tämä antoi mielestäni erittäin hyvän kuvan kuluvan päivän säästä ja osviittaa huomisesta ja ylihuomisesta. Sen sijaan etusivun sääkarttoja tai 10 päivän symboliennusteita en juurikaan katsonut. Kun autotallin peltikattoa asennettiin, seurasin ahkerasti tutkakuvista, onko lähialueille kehittymässä kuurosadepilviä. Kun tarvittiin näkemystä sään kehityksestä yli viiden päivän päähän, turvauduin 15 vuorokauden parviennusteeseen – se sai suhteellisen hyvin kiinni esimerkiksi viimeisimmän pakkasjakson päättymisajankohdan. TV:n säälähetyksiä tuli myös katsottua paljon, mutta liekö kyse ammattitaudista, kun itse sääasia jäi niitä seuratessa sivuseikaksi.

Peitetehtäväoperaatio on nyt suoritettu ja tämä meteorologi palannut Forecan muonavahvuuteen – tavataan siis jatkossakin täällä blogissa.