Marraskuun alku on vanhaa esi-isiemme juhla-aikaa, jolloin on pitänyt olla hiljaa ja liikkua äänettömästi. Kustaa Vilkuna (Vuotuinen ajantieto) ilmaisee juhlan perusteet näin: ”Muinaisten suomalaisten vuosi siis päättyi syksyllä sadonkorjuun loputtua mikkelin tienoissa ja uusi alkoi vähän myöhemmin. Tähän väliin tarvittiin jakoaika, sillä aurinkovuosi ja kuuvuosi oli tasattava…”. Jotta nämä saatiin tasattua, oli Vilkunan mukaan ”vietettävä jakoaika, noin 12 vuorokautta, jolloin siitä jo päivä saatettiin laskea uuteen vuoteen”. Saman ajanjakson paikkeille sijoittuu myös vanha suomalainen juhla: kekri. Vuotuinen ajantieto (1. painos, nyt myynnissä on 27. painos) ilmestyi vuonna 1950, ja Vilkunan mukaan kekri ”taistelee paikastaan arvokkaiden juhlapäivien joukossa. Se on kiintynyt marraskuun ensimmäiseen lauantaihin” .
Saamme tietää edelleen, että kekri merkittiin almanakkaan juhla- ja vapaapäiväksi vuonna 1955 samana vuonna menetetyn marianpäivän (Marian ilmestyspäivä siirrettiin sunnuntaille) korvaukseksi. Pyhäinpäivä puolestaan oli alun perin 1. marraskuuta, mutta se on siirretty lauantaille – kekrin paikalle (lähteenä tässä Wikipedia). Ja sitten tarvitsee mennä vaikkapa kelttien vanhaan talven alkamisen päivään (Wikipedia), johon anglosaksisen maailman halloween, pyhäinpäivän aatto, johtaa myös juurensa.
Vuotuinen ajantieto tietää kertoa, että näihin aikoihin yksi aurinkoinen päivä merkitsee yhdeksää poutapäivää kesällä. Pienikin auringonpilkistys tietää kaunista kesää. Jos pyhäinpäivänä on vielä poikkeuksellisesti lehtiä puussa, odottaa vanha kansa myös toista poikkeusta; takatalvea keväällä. Yövuorosta kotiin tullessani huomasin miltei kaikkien lehtien jo pudonneen. Aurinko paistoi, pilvipeitteessä oli juuri silloin iso repeämä.
Kun luonnonvalo on jo vähissä, alkaa tunnelmointi muissa valaistuksissa, joita varsinkin adventin ja joulunajan lähestyminen inspiroi ihmisiä laittamaan näkyville. Pimeydessä ja hiljaisuudessa voivat silmä ja mieli levätä. Lauhuus ja märkyys tarkoittavat nyt kosteutta, joka tekee hengitysilmasta miellyttävän ja raikkaan. Ulkona ei haittaa laisinkaan, jos tuulenpuuskat vihmovat vähän vesipisaroita poskipäihin. On sentään säätä, jonka koko tunnelman voi kokea ja jonka suojaksi saa pukeutua ilman limaista hikoilua. Mikä ihmeen autuus olisi ikuinen kesäkuuma ja helteen karrelle polttama pihamaa ja puisto? Syksy on vielä loppupäästäänkin yhtä isoa innoitusta.
Kurkistan vielä viimeisimpään laskelmaan säätyypistämme. Myös huomenna sunnuntaina voi aurinko hyvinkin pilkahdella siellä täällä, mutta alkuviikko ottaa sen takaisin ihan kaksin käsin, kahden matalapaineen voimalla. Viikon puoliväli tuo hetkiseksi taas kuivemmat olot, mutta viikon loppua kohti saamme yhä vain voimakkaamman matalapaineen niin sateineen kuin tuulineenkin. Seuraavaan varsinaiseen viikonloppuun voisi hyvinkin osua vuorostaan kuivempaa, jopa auringonpilkahduksia. Ei siis ihan huono ajoitus näillä ainakaan suurimmilla sateilla. Lauhaa riittää etenkin etelässä. Kukin sade aikanaan näyttää, mihin lumisateen raja asettuu, muttei ainakaan etelään, ei lähellekään.
Pyhäinpäivään ja jakoaikaan liittyy suuri joukko myös säätä koskevia enteitä, eikä mitenkään ainoastaan Suomessa. Bongasin netistä ranskalaisia vanhoja kansan sääenteitä ja säätä koskevia sanontoja sisältävän sivuston. Laitan sen loppuun linkiksi. Meteorologiaa nämä tällaiset eivät tietenkään ole, mutta kulttuurihistoriaa ja näkökulma, joka voi saada meidät havainnoimaan ympäristöämme ja esim. luontoa entistä tarkemmin. ”Kiireeltään” kannattaa huomata muutakin kuin oma täyteen kirjoitettu almanakkansa. Ei sää ole kokonaisuutena ja kaikkine vaikutuksineen pelkkiä iänikuisia matalapaineita. Puhumattakaan syksyn surkuttelusta automatisoituneena kielenkäytön muotona, jonka joku kumma joissakuissa laukaisee. Maata viistävät pilvet pimeässä ovat kauniita.
Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/9174828@N04/6821031097/
Ranskalaisia vanhoja sääenteitä: http://www.agate-france.com/meteo/amateur/dictons.php?mois=11
Muina lähteinä olen käyttänyt Wikipedia-artikkeleita, joista kannattaa vaihtaa kieli, jolloin sisältö vaihtelee ja helposti syvenee ja laajenee. Omaa pohjatietoa on toki käytettävä lähdekritiikkimielessä.
moikka juha, voisitko antaa jonkunlaisen todennäköisyysennustuksen lumipeitteen saapumisaikataulusta kouvolan seudulle sekä arvion lumen määrästä tulevana talvena? olen ollut hämmästynyt viimeisenä parina talvena, kun lunta on ollut jokseenkin paljon.
Vuodet ovat tässäkin hyvin erilaisia: lumipeiteaika voi Etelä-Suomessa vaihdella, siis pysyvän lumipeitteen osalta, melkein mustasta maasta kunnon kinoksiin pitkään. Tällä hetkellä ei ole näkyvissä, tai pitäisikö asia ilmaista Paavo Väyrysen sanoin: näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa, varsinaista lumipeitteen tuloa. Sen sijaan lunta voi kyllä sataa vähitellen siinä missä vettäkin, mutta kokonaisuutena sää on toistaiseksi liian lauhaa varsinaisen talven tulolle. Tilastoista ei välttämättä ole paljon apua tässä asiassa, koska erot eri vuosien välillä ovat todellakin niin suuria. Tilastojen valossa lumitalvi vielä tulee tänäkin vuonna suurella varmuudella, mutta vielä en pysty mitenkään sanomaan, milloin.
hehe kiiitos
syksy täällä on todella kaunis ja marraskuu.
30 vuotta välimerellä ja marraskuu saa arvon arvaamattoman