Syksyn tähän asti kylmimmät tuulenpuuskat pyörittivät ruskean- ja keltaisenkuihtuneita metsälehmuksen lehtiä ympäri Ylä-Malmin torin markkinakojuja ja viluisia kulkijoita. Aurinko kyllä paistoi, mutta kahtakin puolen toria saattoi nähdä, kuinka pilvet valuttivat alaspäin lumivanoja. Lunta se oli, koska jokunen pieni selvästi lumihiutale leijaili myös torille asti.
Tämä tuuli oli matalapaineen jälkipuolen luoteenpuoleista tuulta, puuskaisinta iltapäivän tunteina. Aurinko lämmitti silloin eniten, mikä siis tuntui ainoastaan puuskina – ja sekin oli erikseen tiedettävä, että aurinko sitä tuulta puuskaisti. Illemmalla oli jo selvästi tyynempää, mutta yöstä tulee kylmä – vielä useasta lähiyöstä. Kun ilmavirtaus heikkenee, yöt kylmenevät ja iltapäivät hieman lämpenevät.
Mutta niin, se matalapaine, joka osaan maata toi jo ensilumen. Se tuli ja meni, mutta mikä onkaan matalapaine? Kielimuotona sitä kuvaa ehkä sukkelimmin ”syvä tai syvenevä matala(paine)” , josta tulee oxymoron mieleen. Niinpä niin, matalapaineen alueella ilmanpaine on ympäristöään tai keskimääräistä alempi, kaikkein alin matalapaineen keskuksessa. Keskuksessa? Aivan, mutta sateisin tai tuulisin sää ei yleensä ole siellä matalapaineen keskuksessa, vaan liittyneenä säärintamiin. No niin, ilmanpaine ei siis suoraan tee säätä sateiseksi, kuten ei korkea ilmanpainekaan aina takaa aurinkoa.
Maapallo pyörii, ja jos mennään katsomaan tätä Pohjantähden suunnasta, siis pohjoisnavan yläpuolelta, nähdään muodostuvien pilvijärjestelmien avulla paikallistuvia ilmapyörteitä. Juuri nämä ovat matalapaineita, siis suuria ilmapyörteitä. Ilma kiertää niissä matalapaineen keskuksen ympäri samaan suuntaan kuin maapallo pyörii, siis pohjoisella pallonpuoliskolla ylhäältä päin katsottuna ja sääkarttaesityksissä vastapäivään.
Päiväntasaajan sääjärjestelmät eivät pyöri, mutta nepäs alkavat pyöriä, jos pääsevät tarpeeksi kauas ekvaattorista kehittyäkseen sopivissa oloissa jopa hurrikaaneiksi tai taifuuneiksi. Joskus hurrikaaneista on vielä rippeet jäljellä, kun ne saapuvat osaksi pohjoisempien ilmapyörteiden, siis meidän leveysasteidemme, matalapaineiden järjestelmää. Tällöin meidänkin matalapaineemme voivat myös siitä syystä voimistua. En sotke hurrikaaneja ja matalapaineita toisiinsa, vaan olen selittämässä, että ne molemmat ovat perusolemukseltaan ilmapyörteitä, jotka liittyvät ilmakehän tapaan kuljettaa päiväntasaaja-alueen suurta lämpömäärää, kuten myös maapallon pyörimiselle sukua olevaa ns. impulssimomenttia, kohti napa-alueita. Lämmöntasaamiskoneistona tämän voisi myös nähdä, jos moinen metafora avautuu paremmin mekanistisessa maailmankuvassa. Ihmiskehossa verenkierto tai hikoilu voisivat ehkä olla vastaavanlaisessa tehtävässä.
Ilma ei matalapaineessa ainoastaan ”pyöri”, vaan pyrkii samalla paitsi maanpinnan lähellä kohti keskusta, myös ylöspäin, millä on suoraan merkitystä sateen ja pilvien synnylle. Koko matalapaineenalue ei silti ole tämän kohoavan ilmavirtauksen aluetta, vaan ilman liike ylöspäin kanavoituu erityisiin vyöhykkeisiin, jotka ovat usein samalla erilaisten ilmamassojen, kuten lämpimämpien ja kylmempien, välisillä raja-alueilla. Tässä kohtaa puhutaan ns. säärintamista ja sadealueista niiden yhteydessä. Sadealueen liike, tietysti samalla muotoaan ja voimaansa muuttaen, on siis ainakin sen liike tällaisen suuren ilmapyörteen keskuksen suhteen ynnättynä koko ilmapyörteen itsensä samanaikaisella liikkumisella johonkin suuntaan ja jollakin nopeudella. Ei tämä vielä näinkään yksinkertaista ole, mutta uskon, että on kehittävää yrittää tällaista ajatuskoetta. Matalapaineissa on myös laskevan eli alaspäin kulkeutuvan ilman alueita, joissa sää voi ilmanpaineesta huolimatta olla hyvinkin aurinkoista.
Suorastaan tönkkökaavamaisen esityksen mukaan meidän matalapaineemme syntyvät keskimäärin (!) Pohjois-Atlantilla ns. polaaririntamavyöhykkeessä eli eteläisemmän lämpimämmän ja pohjoisen kylmemmän ilman välissä. Meillä keskimäärin (!) vaikuttavat matalapaineet liikkuvat Norjanmerta pitkin kohti koillista ja niiden sadealueet Suomen yli. Mutta eipä äskeinen lumentuojakaan tällainen ollut, vaan koukkasi etelän kautta jopa Suomen itäpuolelle. Mutta niinpä se veti perässään ihan oikeasti kylmää ilmaa, siitä tämänpäiväiset tuulenpuuskat. Ensi viikon kuluessa odotettavissa on jälleen tilastollisesti normaalimpaa matalapainetoimintaa, jolloin lämpimämpää ilmaa virtaa meille etenkin keskiviikoksi lounaasta. Tosin jo ensi viikon lopulla mennään ainakin maan pohjois- ja keskiosassa taas kohti kylmempää. Toisinaan talvi tulee kerralla, toisina vuosina näin.
Kuvien linkit:
http://www.google.fi/imgres?imgurl=&imgrefurl=http%3A%2F%2Fwwwbichonlapset.blogspot.com%2F&h=0&w=0&sz=1&tbnid=bR6QN170kBEyzM&tbnh=183&tbnw=275&zoom=1&docid=UyQ3qt2MGJKgkM&hl=fi&ei=usBiUu2SN6PD4wSn-IGICA&ved=0CAEQsCU
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:1999_Atlantic_hurricane_season_map.png
http://www.flickr.com/photos/ethanhein/2241944615/
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:AtmosphCirc2.png