Kohti synkkää marraskuuta

Viikonvaihteessa siirryimme pykälän verran kohti talvea, kun talviaika koitti. Lisäksi kalenterikuukauden vaihtuminen lokakuusta marraskuuhun tarkoittaa väistämättä sitä, että syksy on jo pitkällä. Aamun valo pidentyi tunnilla, mutta tuntuu kuin iltapäivän valosta olisi viety merkittävästi enemmän tunteja. Biologinen kello kärsii joka kerta turhista kellojen siirtelyistä puolivuosittain. Pimeäkin tuntuu laskeutuvan niin aikaisin. Kyllä minä ennemmin aamulla kärsisin tunnin pidempään pimeästä kuin luopuisin siitä iltapäivällä.

Syksyn toistaiseksi kovin myrskykin rantautui aamuyöllä Suomeen, joskin selvästi heikentyneenä. Kovimmat puuskat Suomenlahdella olivat 23-24 m/s. Brittein saarilla, Pohjois-Saksassa ja Tanskassa maksimituulennopeudet olivat yli 50 m/s eli hirmumyrskyn luokkaa. Länsi-Ruotsissakin mitattiin vielä parhaimmillaan jopa 42 m/s puhaltanut puuskatuuli. Myrsky voimistui Tanskaan saakka, jossa mitattiin kovimpana yksittäisenä puuskana 54 m/s, joka on kaikkien aikojen paikallinen ennätys. Myrsky alkoi menettää tehoaan siirryttyään lämpimän Pohjanmeren yltä pois. Suomi sai tyytyä lähinnä myrskyn jäänteisiin – 100 kilometriä etelämpänä Virossa myräkkä toi mukanaan selvästi kovempia tuulia ja salamointiakin.

Valon määrä vähenee

Kaamos alkaa pohjoisimmassa Lapissa marraskuun kolmannella viikolla ja etenee siitä Rovaniemen korkeudelle saakka kuukaudessa. Marraskuussa valon määrä on Pohjois-Suomessa vain n. 15 % ja etelässä n. 30 % siitä, mitä se on keskikesällä. Auringonpaistetunteja on keskimäärin vähiten joulukuussa, mutta ero marraskuuhun ei ole suuri. Tiputus lokakuusta marraskuuhun on rajuinta koko vuonna: auringonpaistetunnit ovat vähentyneet 130 tunnilla eli keskimäärin noin 15 minuutilla päivässä.

Auringonpaistetunnit Helsingissä ja Sodankylässä

Auringonpaistetunnit Helsingissä ja Sodankylässä

Päivä lyhenee pohjoisella pallonpuoliskolla, kun Maan kaltevuuskulma muuttuu, mutta auringonpaistetuntien nopea väheneminen ei ole yksinomaan selitettävissä tällä. Otetaan pakkaan mukaan myös Atlantin kesän jälkeen vilkastunut matalapainetoiminta ja auringon lämmitystehon heikentyminen. Nämä yhdessä aiheuttavat sen, että marraskuusta tammikuuhun eletään Suomessa yleensä vuoden pilvisintä (ja pimeintä!) aikaa. Keskimäärin meillä vallitsee länsivirtaus, ja Atlantin matalapaineet kulkevat sen mukana Skandinavian yli tuoden mukanaan sateita ja kosteutta. Pilvisyys on usein runsasta, sillä kylmenevään ilmaan mahtuu vähemmän vesihöyryä kuin lämpimään – käytännössä kaikki ylimääräinen kosteus tiivistyy pilviksi. Auringon teho ei riitä repimään pilvipeitettä auki samaan tapaan kuin kesäisin. Näin loppuvuodesta tarvitaan aina siis jokin taho, joka pitäisi sään selkeänä: voimakas tuuli tai kylmä ja kuiva korkeapaine.

Vaikka etelässä päivä onkin marras- ja joulukuussa useita tunteja pidempi kuin pohjoisessa, tuntuu maisema pohjoisessa usein valoisammalta. Lumeton, musta maa imee itseensä tehokkaasti valoa, kun taas valkoinen lumipinta heijastaa sitä. Helsingin alkutalvet lienevätkin masentavampia kuin esimerkiksi Rovaniemen. Tai ehkä tässäkin asiassa asenne ratkaisee?

Marraskuun kauhuskenaariot

Muutin pääkaupunkiseudulle Keski-Suomesta vuonna 2009. Olin ennen sitä käynyt muutamana talvena Helsingissä ja todennut: ”täällä mä haluan asua, niin lauhkeata ja vähän lunta!” Aivan kuin olisin tuonut pohjoisesta mukanani kirouksen (kenen kirous, kenen onni) – lunta on muuttoni jälkeen joka talvi ollut vähintään puoli metriä! Esimerkiksi marraskuussa 2009 ja 2010 jo alkutalvi oli varsin hyinen ja luminen, kun idän puoleiset ilmavirtaukset toivat mantereista ja kylmää ilmaa.

Sula ja suhteellisen lämmin Suomenlahti aiheuttaa itävirtauksilla marraskuisin kauhunhetkiä etelärannikkolaisille, koska sillä on tapana voimistaa selvästi lumisateita rannikon edustalla. Sopivissa olosuhteissa taivas voi sylkeä lunta puolisen metriäkin yhdessä vuorokaudessa, ja näin autoilijan näkökulmasta se on kyllä varsinainen kauhuskenaario. Rovaniemellä kaikki pysyy suunnilleen ennallaan, vaikka lunta tulisikin 40 cm, mutta Helsinki jumittuu jo 20 cm:n kohdalla. Liika on aina liikaa, lumessakin.

Marraskuu 2013

Mikäli Euroopan keskuksen (ECMWF) tuorein kuukausiennuste marraskuulle toteutuu, niin synkkähän siitä on otsikkoni mukaan tulossa. Atlantin matalapainetoiminta ei ole hetkeen hyytymässä, joten kovia tuulia, vesisateita ja harmaita, matalalla roikkuvia pilviä voisi povata viikoiksikin eteenpäin. Lapissa puolestaan talvi näyttäisi kiristävän vähitellen otettaan. Toisaalta sään äkkimuutos on aina mahdollinen – marraskuun lauha alkupuoli voi hyvinkin kääntyä hyiseksi ja lumiseksi loppukuuksi. Mutta ehkä vielä hetkeen ei ole tarvetta kaivaa toppatakkeja tai suksia varastoista. Ennemminkin passittaisin kumisaapas- ja sadetakkiostoksille!

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Huomioita säästä. Pysyvä linkki.

9 vastausta kirjoitukseen

  1. On vain kaksi tapaa keittää kahvia sanoo:

    On siis kaksi vaihtoehtoa; joko lauhaa lounaanpuoleista ilmavirtausta, jolloin on harmaata, pilvistä ja sateista. Tai sitten tuulee idästä/pohjoisesta jolloin on kylmää ja kenties aurinkoista, tai sitten kylmää ja lumisateista.
    Mutta entä vaihtoehto lauhaa ja aurinkoista? Sitä ei taida juurikaan olla meille tarjolla.

  2. Markus Mäntykannas sanoo:

    Toki on olemassa myös muita vaihtoehtoja – tämä keskiviikko on hyvä esimerkki sellaisesta. Matalapaineen jälkipuolella Suomeen puhaltaa kuivempaa ilmaa länsiluoteesta; sateet jäävät Kölivuoristoon ja me saamme nauttia syksyisen leudosta ja aurinkoisesta säästä. Tosin jos tänään ei tuulisi yhtään, muodostuisi pilviä helposti, sillä ilma on kuitenkin melko kosteata.

  3. Teemu sanoo:

    Kerros Markus, mikä ohjaa tällä hetkellä matalapaineita hyvin pohjoiselle reitille, eivätkä ne mene meidän eteläpuolitse itään? Tai vastaavasti, miksi Kaakkois-Eurooppaan ja Etelä-Venäjälle on jumittanut vahva korkeapaineen alue? Tuollaista ollut jo pitkän aikaa.

  4. Markus Mäntykannas sanoo:

    Teemu, matalapaineet kulkevat tällä hetkellä itse asiassa melko tyypillisellä reitillä Islannin ja Brittein saarten välistä kohti Skandinaviaa. Azoreilla on yleensä tähän aikaan vuodesta korkeapaineen alue, joka pakottaa Yhdysvaltojen koillispuolella syntyvät matalapaineet liikkumaan sen pohjoispuolitse kohti itäkoillista. Positiivinen NAO-indeksi vaikuttanee myös asiaan (http://www.cpc.ncep.noaa.gov/products/precip/CWlink/pna/nao.sprd2.gif). NAO-indeksi on positiivinen silloin, kun Azoreilla ilmanpaine on tavanomaista korkeampi ja Islannin edustalla tavanomaista matalampi. NAO-ennusteiden valossa tämä nykyinen sääkuvio näyttäisi jatkuvan vielä selvästi marraskuun puolelle. Mitään kovin yksiselitteistä vastausta ei kysymykseesi valitettavasti voi antaa; nykyinen matala-korkeapaineasetelema on ihan tyypillinen tähän aikaan vuodesta.

  5. Tane sanoo:

    Olihan ne talvet 2009-2011 lumisia ja oikeita ”tositalvia”. Mutta edellistalvena 2008 ei lunta vaikkapa Turussa ollut nimeksikään. Ennen noita lumitalvia muistan itse olleen samanlaista v.1966. Silloin vanhankansanihmiset muistelivat miten joskus lunta oli niin paljon että juuri aidanseipäidenkärkiä pinnalla pilkotti.

  6. Kerttuli sanoo:

    Voe tätä vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen jatkuvaa pimeysvalitusta. Kun pimeydelle emme mitään voi, voisiko ajatella, että nautittaisiinkin marraskuun rauhallisesta hämystä, ihana rauhoittumisen mahdollisuus syksykiireiden ja jouluhässäkän välissä. Villasukat jalkaan ja kynttilöitä palamaan, marraskuuhan on asennekysymys!

  7. nessuno sanoo:

    Jaa, että synkkyyttä, masennusta ja kauhunhetkiä. Lunta pitäisi olla eikä sitä saisi olla. En minä ainakaan vaivu marrasmasennukseen; pimeys ja lauhuus on ihan sopiva yhdistelmä. Ehkä sinne Keski-Suomeen takaisin, tai olisiko Pohjois-Karjalaan mitään, siitä kertoo laulukin. Lunta on Lapissa, ja aurinkoa saa etelässä, halvimmin massaturismikohteessa. Täällä ei kannata pelätä tai voivotella pimeyttä ja pilviä.

  8. KooPee sanoo:

    Pisti silmään tekstissä ”maan kaltevuuskulma muuttuu”.¨

    Kyseessä on täysin virheellinen ilmaisu. Maan sijainti kiertoradalla Auringon ympäri vaihtuu, joka yhdistettynä planeetan kaltevuuskulmaan (joka siis on vakio n. 23,5%) aiheuttaa vuodenajat.

  9. antsa sanoo:

    Kyllä ainakin syksyt on lämpötilojen puolesta lämmenneet viimeisen 15-20 vuoden aikana kaikista eniten. Vielä 90-luvulla oli täysin normaalia, että tähän aikaan vuodesta lämpötilat jäivät pirkanmaalla asti selvästikin pakkasen puolelle päivälläkin, kuten esim. 1993, 1994 ja 1998 vuosina. Samoin muksuna 1992,1994 ja vielä 2002 isänpäiväviikonloppuina oli pystyi jopa hiihtämään pihamaalla Nykyään tuntuu, että se alkaa olla pirkanmaalla pelkkää utopiaa, että isänpäiväviikonloppuna on lunta ja pakkasta.

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.